Muokataan sivua Nahkiainen

[[Tiedosto:Nahkiainen.jpg|800px|thumb|center|Suvasveteen laskevasta purosta pyydystetty nahkiainen. Kuvan yksilö on noin 15 senttimetriä pitkä.]]
 
'''Nahkiainen''' (''Lampetra fluviatilis'') on [[nahkiaiset|ympyräsuisiin]] kuuluva leuaton [[kala]], joka nousee loppukesällä tai syksyllä merestä jokiin kutemaan. 
Nahkiaisten selkäranka muodostuu rustosta ja [[ruoto|ruodot]] puuttuvat. Niiltä puuttuvat myös [[kiduskansi|kiduskannet]] ja parilliset [[evä]]t.
[[Kiduskansi]]en sijaan nahkiaisella on silmien takana seitsemän paria [[kidusaukko]]ja, joiden kautta [[kidukset|kiduksia]] huuhtova [[vesi]] purkautuu ulos.
Kaksiosainen [[selkäevä]] ja [[pyrstöevä]] ovat kasvaneet yhteen. Väriltään nahkiainen on tummanharmaa.
Kyljillä on kellanruskea vivahde ja vatsa on vaalea.
Nahkiaiset tarttuvat [[kala|kaloihin]] imukuppisuullaan ja järsivät suun ja kielen hampailla saaliskalan kudoksia ravinnokseen.

Elämänsä ensimmäiset 4–5 vuotta nahkiainen viettää [[joki|joessa]] toukkana. 
Sen jälkeen aikuinen nahkiainen elää 1–3 vuotta [[meri|meressä]] ennen paluutaan kutemaan [[joki|jokeen]]. 
Nahkiainen ei ole jokiuskollinen, toisin kuin [[lohet|lohikaloihin]] kuuluvat vaelluskalat. 
[[Kutu]] tapahtuu keväällä, kutualustaksi sopii virtapaikan kivi- tai sorapohja. Sukupuolet asettuvat rinnakkain pohjalle ja huiskivat voimakkailla pyrstöniskuilla soraa niin, että syntyy [[kutukuoppa]]. Naaras voi kutea usean koiraan kanssa peräkkäin. Kudun jälkeen nahkiaiset kuolevat.

Nahkiaisia esiintyy yli 30 [[Itämeri|Itämereen]] laskevassa joessa. Nahkiaisista on olemassa myös pelkästään sisävesissä eläviä kantoja. Ne nousevat [[järvi]]stä pieniin virtaaviin vesiin. Näitä järvinahkiaisiksi kutsuttuja nahkiaisia esiintyy [[Vuoksi|Vuoksen]], [[Kymijoki|Kymijoen]] ja [[Kokemäenjoki|Kokemäenjoen]] vesistöissä. Täysikasvuiset nahkiaiset ovat 25–35 cm pitkiä. Nahkiainen loisii kaloissa.

== Elintarvikkeena ==

Nahkiainen on melko rasvainen ja ruodoton. Sitä myydään usein paistettuna tai savustettuna. Lihassa on hienostunut maku, ja se sopii mainiosti myös grillattavaksi ja erilaisiin muhennoksiin. 

Suomessa nahkiainen valmistetaan yleensä niin, että se nirhataan ja sotketaan suolassa. Kun veri on valunut pois, nahkiainen paistetaan leppähaloilla ritilän päällä uunissa.


== Nahkiaisen pyynti ==


Aikaisemmin nahkiaisia pyydettiin kokonaan puusta valmistetuilla varpu[[merta|merroilla]]. Ne tehtiin noin puolen senttimetrin vahvuisista, sileiksi veistellyistä katajan varvuista. Ne sidottiin pehmeäksi vaivatuilla kuusen juurilla. Yhteen [[merta]]an meni noin 300 varpua. Sisäpuolelle asennettiin 5 lujaa puuvyötä, jotka pitivät merran lujasti siinä kuuluvassa muodossa. [[Merta]]an kuului vielä nielulaite ja kaksi pitkää keppiä eli korvaa, joiden avulla merta laskettiin [[koski|koskeen]] tokeita vasten ja koettaessa taas nostettiin ylös. Pyyntikausi alkoi elokuun 15. päivän jälkeen. [[merta|Merrat]] painettiin veteen illalla ja käytiin kokemassa seuraavana aamuna ennen auringon nousua.


== Lähteet ==

* {{kirjaviite|tekijä=Ari Saura & Markku Varjo|kirjan nimi=Kalat Suomen luonnossa|kustantaja=Otava}}

[[luokka:nahkiaiset]]
[[luokka: artikkelit]]