Ero sivun ”Kidukset” versioiden välillä

kalapediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
 
p
 
(4 välissä olevaa versiota 2 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
'''Kidukset''' (lat. ''branchia''}}) ovat vedessä elävien eläinten hengityselimet. Ne ovat tavallisesti runsasverisuonisia ihon tai limakalvon poimuja, joiden ohuiden seinämien kautta kaasunvaihto veren ja ympäröivän veden välillä tapahtuu. Alkeellisimmat kidukset ovat rihmamaisia, mutta koska mahdollisimman laaja hengityspinta on edullisin, ovat useimmat kidukset kehittyneet lehti-, sulka-, kampa- tai tupsumaisiksi. Toisinaan ne riippuvat peitteettöminä ruumiin pinnalla (monilla nivelmadoilla, [[äyriäiset|äyriäisillä]], ja sammakontoukilla), toisinaan taas vaipan (monet nilviäiset) tai [[kiduskansi]]en ([[kala]]t) peitossa.
+
{{Lähteetön}}
 +
 
 +
'''Kidukset''' (lat. ''branchia'') ovat vedessä elävien eläinten hengityselimet. Ne ovat tavallisesti runsasverisuonisia ihon tai limakalvon poimuja, joiden ohuiden seinämien kautta kaasunvaihto veren ja ympäröivän veden välillä tapahtuu. Alkeellisimmat kidukset ovat rihmamaisia, mutta koska mahdollisimman laaja hengityspinta on edullisin, ovat useimmat kidukset kehittyneet lehti-, sulka-, kampa- tai tupsumaisiksi. Toisinaan ne riippuvat peitteettöminä ruumiin pinnalla (monilla nivelmadoilla, [[äyriäiset|äyriäisillä]], ja sammakontoukilla), toisinaan taas vaipan (monet nilviäiset) tai [[kiduskansi]]en ([[kala]]t) peitossa.
  
 
Eräillä hyönteistoukilla (suden- ja päiväkorentojen) on ns. ''ilmaputkikidukset'', lehtimäiset tai tupsumaiset, runsaasti hienoja ilmaputkia sisältävät iholisäkkeet.
 
Eräillä hyönteistoukilla (suden- ja päiväkorentojen) on ns. ''ilmaputkikidukset'', lehtimäiset tai tupsumaiset, runsaasti hienoja ilmaputkia sisältävät iholisäkkeet.
Rivi 7: Rivi 9:
 
Kiduksissa on kemoreseptoreita, jotka mittaavat veren hiilidioksidi- ja happipitoisuutta sekä mekanoreseptoreita, jotka mittaavat kiduksiin kohdistuvaa mekaanista ärsytystä. Näiden reseptorien avulla säädellään hengitystä.
 
Kiduksissa on kemoreseptoreita, jotka mittaavat veren hiilidioksidi- ja happipitoisuutta sekä mekanoreseptoreita, jotka mittaavat kiduksiin kohdistuvaa mekaanista ärsytystä. Näiden reseptorien avulla säädellään hengitystä.
  
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/bc/Tuna_Gills_cut_out.jpg/250px-Tuna_Gills_cut_out.jpg
+
[[tiedosto:kidukset.jpg|thumb|right|Kidukset leikattuna pois]]
 +
 
  
''Kidukset leikattuna pois''
 
  
 +
== Katso myös ==
  
 +
* [[Kiduskannet]]
 
[[Luokka:Kalojen anatomia]]
 
[[Luokka:Kalojen anatomia]]

Nykyinen versio 18. kesäkuuta 2011 kello 10.06

45px uh tuo porno perse kaipaa sykkivää kyrpää kiimaiseen höpövittuun.....

arvaa jysähti kulli pystyyn
{{#if:|Tarkennus: {{{1}}}|}}

Kidukset (lat. branchia) ovat vedessä elävien eläinten hengityselimet. Ne ovat tavallisesti runsasverisuonisia ihon tai limakalvon poimuja, joiden ohuiden seinämien kautta kaasunvaihto veren ja ympäröivän veden välillä tapahtuu. Alkeellisimmat kidukset ovat rihmamaisia, mutta koska mahdollisimman laaja hengityspinta on edullisin, ovat useimmat kidukset kehittyneet lehti-, sulka-, kampa- tai tupsumaisiksi. Toisinaan ne riippuvat peitteettöminä ruumiin pinnalla (monilla nivelmadoilla, äyriäisillä, ja sammakontoukilla), toisinaan taas vaipan (monet nilviäiset) tai kiduskansien (kalat) peitossa.

Eräillä hyönteistoukilla (suden- ja päiväkorentojen) on ns. ilmaputkikidukset, lehtimäiset tai tupsumaiset, runsaasti hienoja ilmaputkia sisältävät iholisäkkeet.

Hengityksen lisäksi kidukset toimivat osmoottisen paineen säätelyssä erittämällä suoloja. Ne osallistuvat myös elimistön pH:n säätelyyn ja typpipitoisten kuona-aineiden eritykseen.

Kiduksissa on kemoreseptoreita, jotka mittaavat veren hiilidioksidi- ja happipitoisuutta sekä mekanoreseptoreita, jotka mittaavat kiduksiin kohdistuvaa mekaanista ärsytystä. Näiden reseptorien avulla säädellään hengitystä.

Kidukset leikattuna pois


Katso myös[muokkaa]