Riskilä

kalapediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 13. tammikuuta 2011 kello 14.27 käyttäjän Ako (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

SIVU ON PARHAILLAAN TYÖN ALLA


Riskilä (Cepphus grylle) on Pohjois-Atlantin rannoilla elävä mustavalkoinen lintu.

Pienoiskuvan luominen epäonnistui: Tiedosto puuttuu
Riskilä
Kuvaus Cepphus grylle
Lähde/tekijä Wikimedia Commons
Päiväys 16.05.2021

Ulkonäkö

Linnun höyhenpeite on muuten musta, mutta siivessä on selvärajainen valkea täplä. Jalat ovat punaiset ja nokka musta. Talveksi lintu vähän harmaantuu. Talvipukuinen lintu on mustan-harmaan-valkoisen kirjava. Nuori lintu on kesällä ja syksyllä samoin kirjava, ja etuosassa on ruskehtava sävy.

Koko ja ääni

Pituus 32–38 cm, siipien kärkiväli 50–60 cm, paino 350–450 g. Ääni on kimeä vihellys.

Levinneisyys

Pohjois-Atlantin kallioisilla rannoilla, Euroopan puolella Fennoskandiassa ja Britteinsaarilla. Euroopan pesimäkanta on 87 000-140 000 paria. Runsaasti Merenkurkun saaristossa sekä Suomen että Ruotsin puolella. Suomessa pesii 8 000-20 000 paria koko merialueen ulko- ja välisaaristossa.

Riskilä on muuttolintu, joka saapuu keväällä aikaisin jäänlähdön aikaan. Pesimäyhdyskunta saapuu pesäluodolle varhain, mutta pesintä alkaa suhteellisen myöhään. Syysmuutto on vaivihkainen tapahtuma, ja talvehtijoita jää ulkomerelle, jos meri ei jäädy. Riskilämme talvehtivat eteläisellä Itämerellä ja Tanskan salmissa. Kaikkien aikojen kolmas talvihavainto lajista Suomen sisämaassa tehtiin Savonlinnassa 23. helmikuuta 2010.

Elinympäristö

Elinpaikkoja ovat puuttomat kallioluodot, joissa kivilouhikoita. Riskilä asuu mielellään lokki- tai tiirayhdyskunnissa.

Lisääntyminen

Riskilä munii 1-2 munaa kivenlohkareiden suojaan tai kallionhalkeamaan. Muna on joko valkea tai vaaleanvihreä, ja siinä on tummia täpliä. Muninta touko-kesäkuussa. Molemmat emot hautovat noin 4 viikkoa. Poikanen on päältä hyvin tumma ja alapuolelta vaalea. Emot syöttävät sille kalaa, ja pesän löytää helposti hajun perusteella. Poikanen viihtyy pesälohkareen alla 6-viikon ikäiseksi, jolloin se kömpii mereen uimaan ja alkaa itse opetella kalastamista. Sanotaan, että siinä vaiheessa se on niin lihava, ettei pysty lentämään.

Ravinto

Riskilät syövät ennen kaikkea kalaa ja äyriäisiä, mutta myös muita meren selkärangattomia. Itämerellä suosituin ruokakala on tuulenkalat. Sen sijaan ravintoa ei ole ahven.

Muuta

Vanhin suomalainen rengastettu riskilä on ollut 26-vuotias. Se on samalla Euroopan vanhin riskilä.

Englanniksi riskilä tunnetaan nimillä Black Guillemot<ref>Google - Tystie. {{#if:|Viitattu |}}</ref> ja Tystie<ref>Olli Aulio; 1832, Onkijan kirja, ISBN 0123245. Kerjuu Etana.</ref>. Bulgarian kielellä riskilä on oogfre<ref name=aulio>Olli Aulio, Onkijan kirja</ref> ja hindukiinaksi hree't<ref name=aulio/>.


Lähteet

  • Hyytiä-Kellomäki-Koistinen; 1983, Suomen lintuatlas, ISBN 951-95560-3-6. Helsinki SLY:n Lintutieto.
  • Koskimies-Lokki; 1997, Kotimaan linnut (2.painos), ISBN 951-0-20588-5. Porvoo WSOY.
  • Valitut Palat; 1973, Lintukirja, ISBN . Helsinki Valitut Palat.
  • Gustaf Rudebeck (toim.); 1967, Pohjolan linnut värikuvin, ISBN . Helsinki Otava.

Viitteet

<references />

Aiheesta muualla