Ero sivun ”Nuorittajoki” versioiden välillä

kalapediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
 
Rivi 12: Rivi 12:
 
* Rehell S., Pellikka K., Virta P., Rantala L., Kauppinen V., Kilpeläinen T., Sandqvist, H. Ylitulkkila S. 2002. Oulun Vesi. Viinivaaran pohjavesihanke. Luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen Kiiminkijoen Natura-arviointi. Raportti P01432. PSV-Maa ja Vesi. 61 s. [http://www.ouka.fi/vesi/Natura.pdf Raportti PDF-tiedostona](viitattu 7.8.2008)
 
* Rehell S., Pellikka K., Virta P., Rantala L., Kauppinen V., Kilpeläinen T., Sandqvist, H. Ylitulkkila S. 2002. Oulun Vesi. Viinivaaran pohjavesihanke. Luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen Kiiminkijoen Natura-arviointi. Raportti P01432. PSV-Maa ja Vesi. 61 s. [http://www.ouka.fi/vesi/Natura.pdf Raportti PDF-tiedostona](viitattu 7.8.2008)
  
[[Luokka:Kiiminkijoen vesistö]]
 
[[Luokka:Nuoritta]]
 
 
[[Luokka:Suomen joet]]
 
[[Luokka:Suomen joet]]
[[Luokka:Oulun luonto]]
 

Nykyinen versio 6. maaliskuuta 2010 kello 15.52

Jokea Nuorittan kylän sillalta alavirtaan.

Nuorittajoki tai Nuorittanjoki on Kiiminkijoen pisin sivuhaara Pohjois-Pohjanmaalla Pudasjärven ja Oulun kaupunkien alueella.

Joen kulku[muokkaa]

Joki virtaa pääosin Hetekyläntien suuntaisena, ja yhtyy Kiiminkijokeen Ylikiimingin Jokikokossa. Joki kuuluu Kiiminkijoen vesistöalueeseen, ja sen valuma-alueen pinta-ala on 1 136 neliökilometri|km² ja järvisyys 2,2% Nuorittajoki alkaa Pudasjärven kunnan alueelta Ruottisenjärvestä, ja virtaa länteen kohti Perämerta. Joki on kapea ja paikoin syvä, ja siinä on useita koskipaikkoja. Tunnetuin näistä lienee Viinikoski. Nuorittajoen sivujokia ovat Piltuanjoki ja Jaalankajoki sekä Isosta Olvasjärvestä laskeva Olvasoja.

Ominaisuudet[muokkaa]

Nuorittajoen valuma-alueesta kosteikkoja on 72%, joten se virtaa halki soiden ja turvetuotantoalueidenkin. Joen tilaa ja humuspitoisuutta tarkkaillaankin jatkuvasti. Nuorittajokeen on istutettu taimenta sekä poikasina että aikuisina kaloina ja siinä on myös luontainen harjuskanta. Joen pyyntivahvuinen rapukanta on säilynyt 1960-luvulta, jolloin ravustus joella aloitettiin. Joen varrella sijaitsevalla Keinäsperällä rapukanta oli elinvoimainen ainakin vuoteen 1999 saakka.

Lähteet[muokkaa]

  • Rehell S., Pellikka K., Virta P., Rantala L., Kauppinen V., Kilpeläinen T., Sandqvist, H. Ylitulkkila S. 2002. Oulun Vesi. Viinivaaran pohjavesihanke. Luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen Kiiminkijoen Natura-arviointi. Raportti P01432. PSV-Maa ja Vesi. 61 s. Raportti PDF-tiedostona(viitattu 7.8.2008)