Kymmenpiikki

kalapediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 19. heinäkuuta 2010 kello 17.14 käyttäjän Kala erkki (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
45px uh tuo porno perse kaipaa sykkivää kyrpää kiimaiseen höpövittuun.....

arvaa jysähti kulli pystyyn
{{#if:|Tarkennus: {{{1}}}|}}

Kymmenpiikki (Pungitius pungitius) on pieni kala, jonka selässä saattaa olla kymmenen erillistä piikkiä, mutta yleensä niitä on yhdeksän; vaihtelu 7:n ja 12:n välillä on tavallista. Kymmenpiikki käyttää ravinnokseen lähinnä eläinplanktonia ja pieniä pohjaeläimiä.<ref>www.wikipedia.fi. {{#if:|Viitattu |}}

Levinneisyys ja elinympäristö

Kymmenpiikki on yleinen koko Suomen rannikkoaleella sekä sisävesissä koko maassa. Aivan kaikissa järvissä sitä ei kuitenkaan ole. Parhaiten lkymmenpiikki viihtyy rehevissä vesissä, joissa on matalia kasvillisuusrantoja. Kymmenpiikki kestää rehevien vesien huonoa happitilannettakin melko hyvin. Kutuajan ulkopuolella se liikkuu pienissä parvissa rantavesissä ja joskus ulapallakin planktonin perässä. <ref name=lp>http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kalat/kymmenpiikki</ref>

Kutu

Kymmenpiikki kutee kesä–heinäkuussa matalissa, vesikasvien täyttämissä rantavesissä. Koiras valtaa reviirin, jota se puolustaa. Se rakentaa vesikasveista pesän, jonne houkuttelee naaraita monimutkaisen tanssin avulla. Hedelmöitettyään mätimunat koiras jää leyhyttelemään pesässä olevaa mätiä happipitoisella vedellä, kunnes poikaset viikon päästä kuoriutuvat. Tämänkin jälkeen koiras vielä vartioi poikasia, kunnes poikaset ovat käyttäneet ruskuaisravintonsa ja hajaantuvat ympäri järveä ruuan hakuun.<ref name="lp"/>

Ulkonäkö

Kymmenpiikin sukkulamainen ruumis päättyy hyvin hoikkaan pyrstönvarteen ja viuhkamaiseen pyrstöevään. Kymmenpiikki on piikkikaloistamme kaikkein pienin. Se näyttää pieneltä kolmipiikiltä, mutta on ruumiinmuodoltaan hieman matalempi. Pieniä luukilpiä on vain hoikassa pyrstönvarressa kylkiviivan kohdalla, muuten kalalla ei ole suomuja. Suu on selvästi ylöspäin suuntautunut.<ref name="lp"/>

Väritys

Kutuajan ulkopuolella kymmenpiikit ovat harmaita tai oliivinvihreitä, kyljiltään hieman hopeanhohtoisia ja läpikuultavia. Kyljissä on epämääräisiä tummia raitoja. Kutuasuinen koiras muuttuu lähes mustaksi. Vain valkeat piikkimäiset vatsaevät loistavat mustuutta vasten.<ref name="lp"/>

Lähteet

<references />