Ero sivun ”Kidukset” versioiden välillä

kalapediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
 
Rivi 1: Rivi 1:
'''Kidukset''' (lat. ''branchia''}}) ovat vedessä elävien eläinten hengityselimet. Ne ovat tavallisesti runsasverisuonisia ihon tai limakalvon poimuja, joiden ohuiden seinämien kautta kaasunvaihto veren ja ympäröivän veden välillä tapahtuu. Alkeellisimmat kidukset ovat rihmamaisia, mutta koska mahdollisimman laaja hengityspinta on edullisin, ovat useimmat kidukset kehittyneet lehti-, sulka-, kampa- tai tupsumaisiksi. Toisinaan ne riippuvat peitteettöminä ruumiin pinnalla (monilla nivelmadoilla, [[äyriäiset|äyriäisillä]], ja sammakontoukilla), toisinaan taas vaipan (monet nilviäiset) tai [[kiduskansi]]en ([[kala]]t) peitossa.
+
'''Kidukset''' (lat. ''branchia'') ovat vedessä elävien eläinten hengityselimet. Ne ovat tavallisesti runsasverisuonisia ihon tai limakalvon poimuja, joiden ohuiden seinämien kautta kaasunvaihto veren ja ympäröivän veden välillä tapahtuu. Alkeellisimmat kidukset ovat rihmamaisia, mutta koska mahdollisimman laaja hengityspinta on edullisin, ovat useimmat kidukset kehittyneet lehti-, sulka-, kampa- tai tupsumaisiksi. Toisinaan ne riippuvat peitteettöminä ruumiin pinnalla (monilla nivelmadoilla, [[äyriäiset|äyriäisillä]], ja sammakontoukilla), toisinaan taas vaipan (monet nilviäiset) tai [[kiduskansi]]en ([[kala]]t) peitossa.
  
 
Eräillä hyönteistoukilla (suden- ja päiväkorentojen) on ns. ''ilmaputkikidukset'', lehtimäiset tai tupsumaiset, runsaasti hienoja ilmaputkia sisältävät iholisäkkeet.
 
Eräillä hyönteistoukilla (suden- ja päiväkorentojen) on ns. ''ilmaputkikidukset'', lehtimäiset tai tupsumaiset, runsaasti hienoja ilmaputkia sisältävät iholisäkkeet.

Versio 24. heinäkuuta 2009 kello 13.12

Kidukset (lat. branchia) ovat vedessä elävien eläinten hengityselimet. Ne ovat tavallisesti runsasverisuonisia ihon tai limakalvon poimuja, joiden ohuiden seinämien kautta kaasunvaihto veren ja ympäröivän veden välillä tapahtuu. Alkeellisimmat kidukset ovat rihmamaisia, mutta koska mahdollisimman laaja hengityspinta on edullisin, ovat useimmat kidukset kehittyneet lehti-, sulka-, kampa- tai tupsumaisiksi. Toisinaan ne riippuvat peitteettöminä ruumiin pinnalla (monilla nivelmadoilla, äyriäisillä, ja sammakontoukilla), toisinaan taas vaipan (monet nilviäiset) tai kiduskansien (kalat) peitossa.

Eräillä hyönteistoukilla (suden- ja päiväkorentojen) on ns. ilmaputkikidukset, lehtimäiset tai tupsumaiset, runsaasti hienoja ilmaputkia sisältävät iholisäkkeet.

Hengityksen lisäksi kidukset toimivat osmoottisen paineen säätelyssä erittämällä suoloja. Ne osallistuvat myös elimistön pH:n säätelyyn ja typpipitoisten kuona-aineiden eritykseen.

Kiduksissa on kemoreseptoreita, jotka mittaavat veren hiilidioksidi- ja happipitoisuutta sekä mekanoreseptoreita, jotka mittaavat kiduksiin kohdistuvaa mekaanista ärsytystä. Näiden reseptorien avulla säädellään hengitystä.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/bc/Tuna_Gills_cut_out.jpg/250px-Tuna_Gills_cut_out.jpg

Kidukset leikattuna pois