Jokamiehenoikeus

kalapediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 19. maaliskuuta 2010 kello 20.26 käyttäjän 212.149.173.179 (keskustelu) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jokamiehenoikeuksilla tarkoitetaan jokaisen oikeutta nauttia luonnosta ja hyödyntää sitä riippumatta alueen omistussuhteista. Luonnon käyttämiseen jokamiehenoikeuksien sallimissa rajoissa ei siis tarvita maanomistajan lupaa eikä jokamiehenoikeuksien käyttämisestä tarvitse maksaa. Suomessa jokamiehenoikeudet koskevat myös ulkomaalaisia.

Jokamiehenoikeuksiin sisältyy aina vaatimus niiden harmittomuudesta: oikeutta ei saisi käyttää haittaa tai häiriötä tuottavalla tavalla. Erityisesti on huolehdittava, ettei kenenkään kotirauhaa rikota. Lainsäätäjä ei ole asettanut tarkkaa rajaa sille, kuinka monen metrin päähän pihapiiristä kotirauha yltää. Jokaisen on itse arvioitava ja ymmärrettävä sopivaisuuden raja.

Jokamiehenoikeutta ei ole Suomessa laissa määritelty, vaan jokamiehen oikeuksiin kuuluu se, mitä perinteisesti on pidetty kohtuullisena ja mitä ei ole laissa kielletty. Usein jokamiehenoikeus on tulkinnanvaraista, kuten se, mikä on tilapäistä käyttöä tai kotirauhan piiriin kuuluvaa piha-aluetta. Tässä jokaisen on käytettävä omaa harkintaansa, eikä luvan pyytäminen yleensä ole haitaksi.

Liikkuminen luonnossa[muokkaa]

Jalan, hiihtäen, ratsastaen ja pyöräillen liikkuminen on yleensä sallittua luonnontilaisilla tai siihen verrattavilla alueilla. Ratsastus ja pyöräily kuluttaa maastoa, miksi muu kuin tilapäinen liikkuminen näin saattaa vaatia luvan. Liikkumisoikeutta on rajoitettu pihamailla, pelloilla, niityillä ja istutuksilla, joille ei saa aiheuttaa vahinkoa. Kesällä pellot ja vastaavat paikat on ylitettävä teitä tai ojan pientareita pitkin. Talvella sitä vastoin pellolla voi vapaasti hiihtää. Porteista kuljettaessa ne on muistettava sulkea. Toisen pihamaa kuuluu kotirauhan piiriin, eikä sitä saa käyttää kulkutienä. Toisen maalle ei saa rakentaa tai tehdä edes tilapäisrakennelmia esimerkiksi telttailtaessa tai muutoin luonnossa yövyttäessä. Maata ei saa kaivaa niin, että se muuttuu ulkonaisesti alkuperäisestä. Vesistöissä saa veneillä, uida, onkia ja pilkkiä, mutta ei muutoin kalastaa eikä metsästää ilman lupaa. Joillakin alueilla, esimerkiksi lohijoissa, näitä oikeuksia on rajoitettu erikoissäädöksin.

Liikkumista on usein rajoitettu luonnonsuojelualueilla, joilla on omat järjestyssääntönsä. Lintujen pesimisaikana tulisi liikkumista välttää niiden pesimä- ja oleskelualueilla. Näitä ovat tunnettujen lintuvesien lisäksi erityisesti ulkosaaret merellä ja isoilla järvenselillä. Kulkua luonnossa voidaan rajoittaa vain viranomaisten päätöksiin perustuvin kielloin. Kieltotaulussa mainitaan usein tämä viranomainen, joka on tavallisesti lääninhallitus, ympäristökeskus tai Puolustusvoimat. Järjestettyä joukkoliikuntaa kuten erä-, hiihto- ja suunnistuskilpailuja ei pidä toteuttaa nojautumalla pelkästään jokamiehenoikeuksiin. Niiden järjestämisestä tulisi sopia maanomistajan kanssa.

Moottoriajoneuvoa ei saa käyttää toisen maalla ilman lupaa.

Luonnossa oleskelu[muokkaa]

Tilapäinen luonnossa oleskelu kuten levähtäminen, uiminen, auringon ottaminen ja viikonlopun tai muun lyhyen ajan kestävä telttailu ja leiriytyminen on sallittua. Tätä koskevat samat rajoitukset kuin luonnossa kulkemistakin. Maan omistajalle tai haltijalle ei saa aiheuttaa vahinkoa eikä aluetta saa roskata, lintujen pesiä tuhota tai poikasia vahingoittaa. Useita vuorokausia kestävästä oleskelusta ja leiriytymisestä on neuvoteltava maanomistajan kanssa. Ahvenanmaalla ei saa leirityä yhdeksikään yöksi ilman maanomistajan lupaa. Erityisalueilla, kuten uimarannoilla, telttailu ei yleensä ole sallittua. Varsinaisilla virkistysalueilla on tavallisesti telttailupaikkoja tai alueita, joille telttailu pyritään ohjaamaan. Toisen maalle ei saa tehdä avotulta ilman lupaa tai pakottavaa tarvetta.

Malmien ja jalokivien etsintä[muokkaa]

Harrastelijamalminetsijällä on eräin rajoituksin kaivoslakiin perustuva oikeus ottaa tutkimustarkoituksia varten malmipitoisiksi arvioimiaan näytteitä maaperästä ja kalliosta. Lupa koskee myös kaivoslaissa mainittuja kaivoskivennäisiä ja jalokiviä. Näytteiden otossa on noudatettava kohtuullisuutta ja varovaisuutta, sillä kaivoslaki ei anna lupaa suorittaa kaivutöitä tai muita maastoon jälkiä jättäviä tutkimuksia. Noin nyrkinkokoinen näytekappale riittää. Muussa tarkoituksessa tapahtuvaan näytteenottoon tarvitaan maanomistajan lupa. Geologian tutkimuskeskuksella on aluetoimistot Espoossa, Kuopiossa ja Rovaniemellä, joista saa opastusta.

Jokamiehenoikeudet muissa maissa[muokkaa]

Suomen jokamiehenoikeuksiin verrattavia oikeuksia on ainakin Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa sekä Skotlannissa. Tarkat säännökset vaihtelevat maasta maahan. Monissa Euroopan maissa luonnossa liikkuminen vaatii pääsääntöisesti maanomistajan luvan.

Lähteet[muokkaa]