http://kalassa.net/kalapedia/api.php?action=feedcontributions&user=Junior&feedformat=atomkalapedia - Käyttäjän muokkaukset [fi]2024-03-28T10:26:31ZKäyttäjän muokkauksetMediaWiki 1.35.0http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Rialinna&diff=15770Rialinna2011-05-27T10:51:03Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div>'''Rialinna''' on Kuopiossa toimiva [[kalastus]]välineliike. Rialinna on toiminut 35 vuotta sitten rialinna pilkkien valmistuksella. Ensimmäinen myymälä avattiin yli 20 vuotta sitten. Nykyisin rialinna valmistaa monia lusikka-uistimia. Rialinnan löytää myös monilta alan messuilta. [http://www.rialinna.fi/index.jsp?pid=65]<br/> <br />
Sijainti: <br/><br />
<googlemap version="0.9" lat="62.836147" lon="27.621474" type="map" zoom="15">62.833717, 27.616196Kauppa</googlemap><br />
<br/><br />
== Yhteystiedot ==<br />
<br />
<br />
Kalastusväline RIALINNA<br />
<br />
Hulkontie 5, 70800 KUOPIO<br />
<br />
9 km etelään Kuopiosta<br />
<br />
<br />
'''puh.''' (017) 363 3222<br />
<br />
'''fax.''' (017) 363 4485<br />
<br />
<br />
'''Sähköposti:''' rialinna@rialinna.fi<br />
<br />
[http://www.rialinna.fi/ www.rialinna.fi]<br />
<br />
[[luokka:kalastusvälinekaupat]]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Schr%C3%B6der&diff=15769Schröder2011-05-27T10:39:41Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div>Schröder on metsästys/kalastuskauppa joka sijaitsee Helsingissä Unioninkatu 23:lla. Schröderiltä saa esim. Vapoja, uistimia, jigejä, kalastusvaatteita ja kaikkea metsästykseen ja kalastukseen liittyviä välineitä.[http://www.xn--schrder-d1a.fi/] <br/><br />
'''Sijainti:''' <br/><br />
<googlemap version="0.9" lat="60.169055" lon="24.950852" zoom="17">60.168393, 24.951131Kauppa</googlemap><br />
<br />
<br />
'''Yhteystiedot:''' <br/> Unioninkatu 23 <br/><br />
00170 Helsinki <br/><br />
Puhelin 09 656 656 <br/><br />
Avoinna 9.30-18 (10-16) <br/><br />
info @ schroder.fi <br/><br />
[http://www.schröder.fi/ Linkki verkkokauppaan]<br />
[[Luokka:Kalastuskaupat]]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Schr%C3%B6der&diff=15768Schröder2011-05-27T10:32:01Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div>Schröder on metsästys/kalastuskauppa joka sijaitsee Helsingissä Unioninkatu 23:lla. Schröderiltä saa esim. Vapoja, uistimia, jigejä, kalastusvaatteita ja kaikkea metsästykseen ja kalastukseen liittyviä välineitä.[http://www.xn--schrder-d1a.fi/] [[Luokka:Kalastuskaupat]]<br />
<br />
<br />
'''Yhteystiedot:''' <br/> Unioninkatu 23 <br/><br />
00170 Helsinki <br/><br />
Puhelin 09 656 656 <br/><br />
Avoinna 9.30-18 (10-16) <br/><br />
info @ schroder.fi <br/><br />
[http://www.schröder.fi/ Linkki verkkokauppaan]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Fongaus&diff=15767Fongaus2011-05-27T10:28:29Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div>'''Fongaus''', eli kalanbongaus. Fongauksen yritetään saada mahdollisimman monta eri kalalajia yhtenä vuonna.<br />
<br />
'''Lähde:''' <br/><br />
http://kalassa.net/eris/?p=27<br />
<br />
{{Tynkä}}<br />
[[Luokka:Kalastus]]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Malline:Artikkelitoiveet&diff=15766Malline:Artikkelitoiveet2011-05-27T10:15:32Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div>[[Pomarkunjoki|Pomarkunjoki]] {{·}} [[Valuma-alue|Valuma-alue]] {{·}} [[Kemijoen vesistö|Kemijoen vesistö]] {{·}} [[Oulunjoen vesistö|Oulunjoen vesistö]] {{·}} [[Teikkikoukkukalastus|Teikkikoukkukalastus]] {{·}} [[Verkkokalastus talvella|Verkkokalastus talvella]] {{·}} [[Soisalo|Soisalo]] {{·}} [[Istutus]] {{·}} <noinclude><br />
<br />
== Käyttö ==<br />
<br />
Tämän mallineen kautta voit lisätä artikkelitoiveita etusivulle.<br />
<br />
[[Luokka:kalapedian mallineet]]</noinclude></div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Fongaus&diff=15765Fongaus2011-05-27T10:14:35Z<p>Junior: Ak: Uusi sivu: '''Fongaus''', eli kalanbongaus. Fongauksen yritetään saada mahdollisimman monta eri kalalajia yhtenä vuonna. '''Lähde:''' http://kalassa.net/eris/?p=27</p>
<hr />
<div>'''Fongaus''', eli kalanbongaus. Fongauksen yritetään saada mahdollisimman monta eri kalalajia yhtenä vuonna.<br />
<br />
'''Lähde:'''<br />
http://kalassa.net/eris/?p=27</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Malline:Artikkelitoiveet&diff=15764Malline:Artikkelitoiveet2011-05-27T09:58:19Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div>[[Pomarkunjoki|Pomarkunjoki]] {{·}} [[Valuma-alue|Valuma-alue]] {{·}} [[Kemijoen vesistö|Kemijoen vesistö]] {{·}} [[Oulunjoen vesistö|Oulunjoen vesistö]] {{·}} [[Teikkikoukkukalastus|Teikkikoukkukalastus]] {{·}} [[Verkkokalastus talvella|Verkkokalastus talvella]] {{·}} [[Soisalo|Soisalo]] {{·}} [[Istutus]] {{·}} [[fongaus]] {{·}} <noinclude><br />
<br />
== Käyttö ==<br />
<br />
Tämän mallineen kautta voit lisätä artikkelitoiveita etusivulle.<br />
<br />
[[Luokka:kalapedian mallineet]]</noinclude></div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Kuha&diff=15763Kuha2011-05-27T08:51:43Z<p>Junior: /* Alamitta ja rauhoitukset */</p>
<hr />
<div>{{Taksonomia/eläimet<br />
| nimi = Kuha<br />
| status = Elinvoimainen<br />
| kuva = kuha1.jpg<br />
| leveys = 250<br />
| kuvateksti = Kuha<br />
| domeeni = Aitotumaiset ''Eucarya''<br />
| yläkunta = <br />
| kunta = Eläinkunta ''Animalia''<br />
| alakunta = <br />
| pääjakso = Selkäjänteiset ''Chordata''<br />
| pääjakso_auktori =<br />
| alajakso =Selkärankaiset ''Vertebrata''<br />
| yläluokka = Luukalat ''Osteichthyes''<br />
| luokka = Viuhkaeväiset ''Actinopterygii''<br />
| alaluokka = ''Neopterygii''<br />
| lahko = [[Ahvenkalat]] ''Perciformes''<br />
| alalahko = ''Percoidei''<br />
| heimo =[[Ahvenet]] ''Percidae''<br />
| suku = ''Sander''<br />
| laji = ''lucioperca'' <br />
| kaksiosainen = Sander lucioperca<br />
| kaksiosainen_auktori = ([[Carl von Linné|Linnaeus]], 1758)<br />
| wikispecies = Sander lucioperca<br />
| commons = Sander lucioperca<br />
}}<br />
<br />
'''Kuha''' (''Sander lucioperca'', myös ''Stizostedion lucioperca''; "lucioperca" on kirjaimellisesti "haukiahven") on [[petokala]]. <br />
<br />
Kuha on [[ahven]]ten heimon kookkain edustaja.<br />
<br />
==Tuntomerkit==<br />
<br />
Kuhalla on suuri ja terävähampainen suu ja kaksi selkäevää, joista etummainen on ahvenen tavoin täynnä teräviä piikkejä. <br />
<br />
Kuhan selkä on harmaanvihertävä. <br />
<br />
Sinertäviä, hopeanharmahtavia tai kullahtavia kylkiä koristaa kymmenkunta poikkijuovaa. <br />
<br />
Kuhan pituus on yleensä 30-60 cm ja paino 0,2-1,5 kg. <br />
<br />
Suotuisissa olosuhteissa kuha saattaa kasvaa yli viisikiloiseksikin, ja yli kymmenkiloisiakin kuhia on saatu. <br />
<br />
Suomen suurin kuha on saatu 1967 Piikkiössä, ja se painoi 16,7 kg.<br />
<br />
<br />
==Levinneisyys==<br />
<br />
[[Tiedosto:Kuhalevinneisyys.jpg|thumb|200px|Kuhan levinneisyys Suomessa.]]<br />
<br />
Euroopassa kuhakannat ovat keskittyneet maanosan itäisiin osiin. <br />
<br />
Kuhakantoja elää lukuisissa [[Itämeri|Itämereen]], Mustaanmereen ja Kaspianmereen laskevissa vesistöissä.<br />
<br />
Suomen ja samalla maapallon pohjoisimmat kuhakannat elävät Kemijärvessä ja Tengeliön järvissä.<br />
<br />
Kuha on ollut aikaisemmin Suomen sisävesissä varsin harvinainen, ja se on usein sekoitettu [[kiiski|kiiskeen]]. <br />
<br />
Sen kannat ovat kuitenkin voimistuneet vesien rehevöitymisen sekä ilmaston lämpenemisen myötä. <br />
<br />
Lisäksi sisävesien kuhakantoja on vahvistettu istutuksilla.<br />
<br />
<br />
==Ravinto ja elintavat==<br />
<br />
Poikasten ravinto koostuu aluksi [[eläinplankton|eläinplanktonista]]. <br />
<br />
Sen jälkeen ruokalistalle ilmestyvät erilaiset äyriäiset ja vapaanveden selkärangattomat. Jopa 2-2,5 cm pitkien poikasten mahoista on löydetty kalanpoikasia.<br />
<br />
Pääasiallisena ravintona kalat kuuluvat vasta noin 10-senttisille kaloille. <br />
<br />
Kuha saalistaa ajamalla saaliskalaa takaa ja iskemällä hampaat pakoon pyrkivän kalan peräosaan.<br />
<br />
Kuha on parvikala ja lämpimien vesien asukki (isommat yksilöt saattavat liikkua yksin). <br />
<br />
Kuha viihtyy myös paremmin rehevämmissä ja tummavetisimmissä järvissä. <br />
<br />
Kudun jälkeen kesällä kuhat oleilevat siellä missä on parhaiten ravintoa. <br />
<br />
Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi lahtivedet, sisäsaaristo ja selkävesien pinnanläheiset osat. <br />
<br />
Jaakon heittäessä kylmän kiven veteen kuhat lähtevät hakeutumaan kohti talvehtimissyvänteitään. <br />
<br />
Kuha saattaa muodostaa varsinkin [[ahven]]en kanssa sekaparvia. <br />
<br />
Kuhan mielisaalista ovat pienemmät parvikalat, kuten silakka. <br />
<br />
Kuhan saalistustapoja on verrattu susiin; kuha on huono syöksymään [[hauki|hauen]] tavoin saaliin kimppuun, mutta se saattaa ajaa saalista takaa kilometritolkulla. <br />
<br />
Usein pyydyksistä löytyy samanaikaisesti kuhaa, ahventa ja niiden saaliskaloja.<br />
<br />
<br />
==Lisääntyminen ja elinikä==<br />
Koiras saavuttaa järvelllä sukukypsyyden noin 35-40cm pituisina, eli noin 4vuotiaana.<br />
<br />
Naaras saavuttaa vasta 40-50cm pituisina, eli noin 5-6 vuotiaina. [http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/kuha/]<br />
<br />
Koiras saapuu ennen naarasta kutupaikalle reviiriä valtaamaan. <br />
<br />
Sitä se puolustaa voimakkaasti kudun ja poikasten kehittymisajan kuoriutumiseen saakka. <br />
<br />
Koiras kaivaa kutukuopan 1-3 metrin syvyyteen, jonne kalat laskevat sukutuotteensa. <br />
<br />
Tämän aikana koiras leyhyttelee evillään munia, että ne saavat puhdasta ja happipitoista vettä. <br />
<br />
Kuha luokitellaan kevätkutuiseksi, vaikka kutuaika onkin lähempänä kesää. <br />
<br />
Vesien lämmettyä 12-14-asteiseksi kuhat alkavat kiihkeästi etsiä lisääntymiskumppania.<br />
<br />
Kuha voi elää melko pitkään. <br />
<br />
Suomen korkein tunnettu ikä on 28 vuotta.<br />
<br />
==Merkitys ihmiselle==<br />
<br />
[[Kuva:Syvänne-Jesse.jpg|thumb|300px|Jesse-vaaput ovat suosittuja uistimia kuhan kalastuksessa. Kuvassa syvälle sukeltava malli.]]<br />
<br />
Kuha on [[vetouistelu|vetouistelijan]] lempisaalista. <br />
<br />
Kuhassa on ahvenen tavoin erittäin maukas, vaalea liha. <br />
<br />
Kuhan liha ei ole yhtä voimakkaan makuista kuin ahvenen, mutta sitä saatetaan arvostaa jopa [[lohi|lohtakin]] enemmän. <br />
<br />
Kuhan ruodot ovat suuria ja helppoja poistaa. <br />
<br />
Kuhan liha sopii erityisesti fileiden sekä [[sushi]]n valmistamiseen, ja kuhan perkeistä saa maukkaan consommé-liemen. <br />
<br />
Kuha on arvokkaimpia kalojamme. <br />
<br />
Sen kilohinta on viime vuosina ollut korkein, [[ankerias|ankeriasta]] lukuun ottamatta.<br />
<br />
Kuha on Uudenmaan maakuntakala.<br />
<br />
== Alamitta ja rauhoitukset ==<br />
<br />
Kuhan alamitta suomessa 37 cm. Sillä ei ole yleistä rauhoitusaikaa. Korkeammasta alamitasta (mm. Pyhäjärvellä, Längelmävedellä ja Lohjanjärvellä[http://www.lohja.fi/default.asp?sivu=1&alasivu=561&kieli=246]) ja rauhoitusalueista (Pyhäjärvi ja [[Kyrösjärvi]]) voi olla paikallisia määräyksiä. <ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.kuhamaa.fi/saalislajit/kuha.htm|Nimeke=www.kuhamaa.fi/saalislajit/kuha}}</ref><br />
<br />
==Lähteet==<br />
<br />
* Hannu Lehtonen, Iso kalakirja - Ahvenesta vimpaan (WSOY 2003, ISBN 951-0-28134-4)<br />
<br />
* Ulla Kokko, Kiva kalastaa! : kalastuksen ja kalalajien opas (WSOY 2003, ISBN 951-0-27406-2)<br />
<br />
=== Viitteet ===<br />
<br />
{{viitteet}}<br />
<br />
== Aiheesta muualla ==<br />
<br />
*[http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/kuha/ RKTL Kala-atlas: Kuha]<br />
*[http://www.ahven.net/opetusmateriaali/talouskalalajit/kalat/tulosteet/kuha.html Kuhareseptejä]<br />
<br />
== Katso myös ==<br />
<br />
* [[Ahven]]<br />
* [[Kiiski]]<br />
[http://www.kalapedia.fi/index.php?title=Ahven ahven]<br />
[http://www.kalapedia.fi/index.php?title=Hauki hauki]<br />
[[Luokka:Ahvenet]]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Kuha&diff=15762Kuha2011-05-27T08:47:38Z<p>Junior: /* Lisääntyminen ja elinikä */</p>
<hr />
<div>{{Taksonomia/eläimet<br />
| nimi = Kuha<br />
| status = Elinvoimainen<br />
| kuva = kuha1.jpg<br />
| leveys = 250<br />
| kuvateksti = Kuha<br />
| domeeni = Aitotumaiset ''Eucarya''<br />
| yläkunta = <br />
| kunta = Eläinkunta ''Animalia''<br />
| alakunta = <br />
| pääjakso = Selkäjänteiset ''Chordata''<br />
| pääjakso_auktori =<br />
| alajakso =Selkärankaiset ''Vertebrata''<br />
| yläluokka = Luukalat ''Osteichthyes''<br />
| luokka = Viuhkaeväiset ''Actinopterygii''<br />
| alaluokka = ''Neopterygii''<br />
| lahko = [[Ahvenkalat]] ''Perciformes''<br />
| alalahko = ''Percoidei''<br />
| heimo =[[Ahvenet]] ''Percidae''<br />
| suku = ''Sander''<br />
| laji = ''lucioperca'' <br />
| kaksiosainen = Sander lucioperca<br />
| kaksiosainen_auktori = ([[Carl von Linné|Linnaeus]], 1758)<br />
| wikispecies = Sander lucioperca<br />
| commons = Sander lucioperca<br />
}}<br />
<br />
'''Kuha''' (''Sander lucioperca'', myös ''Stizostedion lucioperca''; "lucioperca" on kirjaimellisesti "haukiahven") on [[petokala]]. <br />
<br />
Kuha on [[ahven]]ten heimon kookkain edustaja.<br />
<br />
==Tuntomerkit==<br />
<br />
Kuhalla on suuri ja terävähampainen suu ja kaksi selkäevää, joista etummainen on ahvenen tavoin täynnä teräviä piikkejä. <br />
<br />
Kuhan selkä on harmaanvihertävä. <br />
<br />
Sinertäviä, hopeanharmahtavia tai kullahtavia kylkiä koristaa kymmenkunta poikkijuovaa. <br />
<br />
Kuhan pituus on yleensä 30-60 cm ja paino 0,2-1,5 kg. <br />
<br />
Suotuisissa olosuhteissa kuha saattaa kasvaa yli viisikiloiseksikin, ja yli kymmenkiloisiakin kuhia on saatu. <br />
<br />
Suomen suurin kuha on saatu 1967 Piikkiössä, ja se painoi 16,7 kg.<br />
<br />
<br />
==Levinneisyys==<br />
<br />
[[Tiedosto:Kuhalevinneisyys.jpg|thumb|200px|Kuhan levinneisyys Suomessa.]]<br />
<br />
Euroopassa kuhakannat ovat keskittyneet maanosan itäisiin osiin. <br />
<br />
Kuhakantoja elää lukuisissa [[Itämeri|Itämereen]], Mustaanmereen ja Kaspianmereen laskevissa vesistöissä.<br />
<br />
Suomen ja samalla maapallon pohjoisimmat kuhakannat elävät Kemijärvessä ja Tengeliön järvissä.<br />
<br />
Kuha on ollut aikaisemmin Suomen sisävesissä varsin harvinainen, ja se on usein sekoitettu [[kiiski|kiiskeen]]. <br />
<br />
Sen kannat ovat kuitenkin voimistuneet vesien rehevöitymisen sekä ilmaston lämpenemisen myötä. <br />
<br />
Lisäksi sisävesien kuhakantoja on vahvistettu istutuksilla.<br />
<br />
<br />
==Ravinto ja elintavat==<br />
<br />
Poikasten ravinto koostuu aluksi [[eläinplankton|eläinplanktonista]]. <br />
<br />
Sen jälkeen ruokalistalle ilmestyvät erilaiset äyriäiset ja vapaanveden selkärangattomat. Jopa 2-2,5 cm pitkien poikasten mahoista on löydetty kalanpoikasia.<br />
<br />
Pääasiallisena ravintona kalat kuuluvat vasta noin 10-senttisille kaloille. <br />
<br />
Kuha saalistaa ajamalla saaliskalaa takaa ja iskemällä hampaat pakoon pyrkivän kalan peräosaan.<br />
<br />
Kuha on parvikala ja lämpimien vesien asukki (isommat yksilöt saattavat liikkua yksin). <br />
<br />
Kuha viihtyy myös paremmin rehevämmissä ja tummavetisimmissä järvissä. <br />
<br />
Kudun jälkeen kesällä kuhat oleilevat siellä missä on parhaiten ravintoa. <br />
<br />
Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi lahtivedet, sisäsaaristo ja selkävesien pinnanläheiset osat. <br />
<br />
Jaakon heittäessä kylmän kiven veteen kuhat lähtevät hakeutumaan kohti talvehtimissyvänteitään. <br />
<br />
Kuha saattaa muodostaa varsinkin [[ahven]]en kanssa sekaparvia. <br />
<br />
Kuhan mielisaalista ovat pienemmät parvikalat, kuten silakka. <br />
<br />
Kuhan saalistustapoja on verrattu susiin; kuha on huono syöksymään [[hauki|hauen]] tavoin saaliin kimppuun, mutta se saattaa ajaa saalista takaa kilometritolkulla. <br />
<br />
Usein pyydyksistä löytyy samanaikaisesti kuhaa, ahventa ja niiden saaliskaloja.<br />
<br />
<br />
==Lisääntyminen ja elinikä==<br />
Koiras saavuttaa järvelllä sukukypsyyden noin 35-40cm pituisina, eli noin 4vuotiaana.<br />
<br />
Naaras saavuttaa vasta 40-50cm pituisina, eli noin 5-6 vuotiaina. [http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/kuha/]<br />
<br />
Koiras saapuu ennen naarasta kutupaikalle reviiriä valtaamaan. <br />
<br />
Sitä se puolustaa voimakkaasti kudun ja poikasten kehittymisajan kuoriutumiseen saakka. <br />
<br />
Koiras kaivaa kutukuopan 1-3 metrin syvyyteen, jonne kalat laskevat sukutuotteensa. <br />
<br />
Tämän aikana koiras leyhyttelee evillään munia, että ne saavat puhdasta ja happipitoista vettä. <br />
<br />
Kuha luokitellaan kevätkutuiseksi, vaikka kutuaika onkin lähempänä kesää. <br />
<br />
Vesien lämmettyä 12-14-asteiseksi kuhat alkavat kiihkeästi etsiä lisääntymiskumppania.<br />
<br />
Kuha voi elää melko pitkään. <br />
<br />
Suomen korkein tunnettu ikä on 28 vuotta.<br />
<br />
==Merkitys ihmiselle==<br />
<br />
[[Kuva:Syvänne-Jesse.jpg|thumb|300px|Jesse-vaaput ovat suosittuja uistimia kuhan kalastuksessa. Kuvassa syvälle sukeltava malli.]]<br />
<br />
Kuha on [[vetouistelu|vetouistelijan]] lempisaalista. <br />
<br />
Kuhassa on ahvenen tavoin erittäin maukas, vaalea liha. <br />
<br />
Kuhan liha ei ole yhtä voimakkaan makuista kuin ahvenen, mutta sitä saatetaan arvostaa jopa [[lohi|lohtakin]] enemmän. <br />
<br />
Kuhan ruodot ovat suuria ja helppoja poistaa. <br />
<br />
Kuhan liha sopii erityisesti fileiden sekä [[sushi]]n valmistamiseen, ja kuhan perkeistä saa maukkaan consommé-liemen. <br />
<br />
Kuha on arvokkaimpia kalojamme. <br />
<br />
Sen kilohinta on viime vuosina ollut korkein, [[ankerias|ankeriasta]] lukuun ottamatta.<br />
<br />
Kuha on Uudenmaan maakuntakala.<br />
<br />
== Alamitta ja rauhoitukset ==<br />
<br />
Kuhan alamitta 37 cm.Sillä ei ole yleistä rauhoitusaikaa. Korkeammasta alamitasta (mm. Pyhäjärvellä ja Längelmävedellä) ja rauhoitusalueista (Pyhäjärvi ja [[Kyrösjärvi]]) voi olla paikallisia määräyksiä. <ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.kuhamaa.fi/saalislajit/kuha.htm|Nimeke=www.kuhamaa.fi/saalislajit/kuha}}</ref><br />
<br />
==Lähteet==<br />
<br />
* Hannu Lehtonen, Iso kalakirja - Ahvenesta vimpaan (WSOY 2003, ISBN 951-0-28134-4)<br />
<br />
* Ulla Kokko, Kiva kalastaa! : kalastuksen ja kalalajien opas (WSOY 2003, ISBN 951-0-27406-2)<br />
<br />
=== Viitteet ===<br />
<br />
{{viitteet}}<br />
<br />
== Aiheesta muualla ==<br />
<br />
*[http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/kuha/ RKTL Kala-atlas: Kuha]<br />
*[http://www.ahven.net/opetusmateriaali/talouskalalajit/kalat/tulosteet/kuha.html Kuhareseptejä]<br />
<br />
== Katso myös ==<br />
<br />
* [[Ahven]]<br />
* [[Kiiski]]<br />
[http://www.kalapedia.fi/index.php?title=Ahven ahven]<br />
[http://www.kalapedia.fi/index.php?title=Hauki hauki]<br />
[[Luokka:Ahvenet]]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Grippi&diff=15761Grippi2011-05-27T08:39:34Z<p>Junior: Ak: Uusi sivu: '''Grippi''', eli nostinlaite, jotka ovat tulleet lähivuosina suomen markkinoille. Gripit ovat suhteellisen pieniä ja lyhyt vartisia, joten pitää olla varovainen, etteivät uistin…</p>
<hr />
<div>'''Grippi''', eli nostinlaite, jotka ovat tulleet lähivuosina suomen markkinoille. Gripit ovat suhteellisen pieniä ja lyhyt vartisia, joten pitää olla varovainen, etteivät uistinten koukut lähde irti kalasta ja lentäisivät sinun päällesi, kun kala riehantuu. Gripin lyhyt vartisuudessa ja pienuudessa on kuitenkin, myös hyvä puoli, eli se mahtuu hyvin taskuun, tai viehepakkiin, toisin kuin haavi. Gripin leuat ovat pyöreäkärkiset, joten ne eivät lävistä kalan leukaa. Grippi on siis suositeltavampi kapistus verrattuna nostokoukkuun. <br/><br />
Suomen markkinoilla on myös grippejä, joilla pystyy punnitsemaan sekä, tai pyörivä varsi, jotta kalan saisi laskettua takaisin vapauteen mahdollisimman ehjänä. Pyörivässä varressa on se hyvä puoli, että kalan karkaamiseen on huomattavasti pienempi todennäköisyys ja puntarissa se, että ei tavirvitse kaivaa puntaria erikseen esiin ja kalankin saa vapautettua nopeasti. <br/><br />
Gripin valittaessa on syytä kiinnittää huomionsa leukojen tukevuuteen ja laukaisumekanismin helppouteen ja nopeuteen. Grippi viritetään valmiiksi auki. Kalan, kun saa väsytettyä tarpeeksi lähellä venettä, niin grippi asetetaan kalan alaleukaan ja laukaistaan ja kala nostetaan veneeseen. <br/><br />
<br />
Lähde: <br/><br />
http://suomenhaukiseura.com/hauenkalastus/kasittely/vedesta.html</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Kuhan_vetouistelu&diff=15760Kuhan vetouistelu2011-05-27T08:01:20Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div>Tämä artikkelin kokemukset perustuvat pääasiassa Itä-Suomen järviin, mutta samat tiedot pätevät useissa suomen järvissä. Vuodet ja vesistöt eivät ole samanlaisia keskenään, mutta tiedot ovat pääasiassa samanlaisia joka vesistöissä. <br/>Viime vuosina on ollut todella lämpimiä kesiä ja useat paikalliset istutukset ovat voimistaneet kuhakantoja monissa vesistöissä 10-15 vuoden aikana. Istutusten voimin kuhakantoja on kotiutettu myös vesistöihin, jossa kuhaa ei ole aikaisemmin tavattu, tai kanta on joskus kadonnut. Luonnollista on siis, että kuhan kalastus ja sen kiinnostus on lisääntynyt huomattavasti. Kuhaa voi saada vetouistelemalla suuria määriä, vaikka soutuveneellä muutamalla vavalla, mutta tässä artikkelissa keskitytään käyttämään plaanereita ja takilakalustoa. Näitä tietoja voi soveltaa kuitenkin paremmaksi omaan kalustoonsa nähden. <br/><br />
<br />
=== Kuhan uistelu kudun jälkeen ===<br />
[[Tiedosto:Kuha_3,4kg_.jpg|200px|thumb|right|Kudun jälkeen napannut 3,4kg kuha. Ottipelinä toimi "kuha vaappuja" kuvassa oleva bomber long a 15.]]<br />
Kuhan uistelu kannattaa aloittaa veden lämmetessä noin 14-16 asteiseksi. Tuolloin kuhat tavoittaa kutualueiden edustoilta. Kuha aloittaa kutunsa useimmissa järvissä vedenlämmetessä noin 12 asteeseen. Kesäkuun loppupuolella yleensä pienempi kuha viihtyy jo syvemmillä vesialueilla. Isommat yksilöt jäävät tuolloin vielä matalempaan. Ilmio saattaa johtua siitä, että isommat yksilöt tulevat kutualueille myöhemmin, kuin pienemmät yksilöt ja isommat poistuvat myös myöhemmin kutualueilta, kuin pienemmät yksilöt. Silloin, jos kutualueet ovat ennestään tiedossa, niin silloin jos kutualueet eivät ole ennestään tuttuja, niin silloin ota kartta esille ja yritä etsiä kuhan kutualueita ja yritä tavoittaa kuhat sieltä. Kuhan kutupaikat ovat, joissa on sora-, savi-, tai kivikkopohjaa. Kirkasvesistöisissä järvissä kutupaikat löytyvät usein sameimmista vesistön osista, jossa suot, tai ojitukset samentavat vesistöä humuksellaan. <br/> Kudun jälkeisenä aikana on kannatettavaa aloittaa kutualueiden läheisyydestä. Useasti samoilla paikoilla silloisella ajankohdalla paljon särkiä ja ahvenia. Useat ahvenet lähtevät tuolloin kudun jälkeen parveilemaan kuhien kanssa selkävesillekkin. Kuhalle kannattaa siis tarjota särjen ja etenkin ahvenen värisiä vieheitä. <br/>Uistelessa kannattaa pysytellä tuohon aikaan 2-6metrin välisellä alueella, mutta joskus kannattaa käydä kokeilemassa hieman syvemmiltäkin vesiltä, jos ei kuha ala siis ottamaan matalassa vedessä. Silloin, jos kutualueilla ei esiinny juurikaan ahventa, eikä särkikalaa, niin silloin kuha siirtyy nopeammin syvemille vesialueille muikkuparvia etsimään. Alkukesän lämpiminä tyyninä ilmoina kuha voi tulla pintakalvoon lämmittelemään, mutta useasti kuhat viihtyvät vielä alkukesästä pohjan lähettyvillä, eli takiloita kannattaa uitella lähellä pohjaa, kun taas plaaneri- ja sivuvapoja kannattaa porrastella eri syvyyksiin. Joku siima on hyvä laittaa lähelle pinnan tuntumaan, etenkin jos on lämmin päivä. Kun kuhia alkaa tulemaan jostain tietystä syvydeestä, niin silloin kannattaa muuttaa useamman vieheiden painotusta samaan syvyyteen, mistä muitakin kuhia alkaa ottamaan kiinni. Myös vieheitäkin kannattaa vaihtaa samaan väriin, millä on muutkin kuhat tulleet. Karkeasti voi todeta, että kuha syö valoisaan aikaan syvemmällä ja hämärässä kuhat nousevat pinnalle syömään. Painotuksia siis kannattaa keventää hämärässä, vaikka päivällä kuhat tulevatkin pohjan tuntumasta. Hämärän kalastuksen tehokkuus korostuu etenkin kirkkaissavesistöissä. Kudun jälkeen oleva jakso on lyhyt ja vesistöiden lämmetessä yli 18 asteeseen, niin silloin kuhat siirtyvät usein syvemmille vesistöille ja tämä jakso päättyy. Uistelu vauhti on tuolloin 3-4km/h välillä.<br/><br />
=== Kuhan uistelu kesällä ===<br />
<br />
Vesistöt lämpenevät ja kuhat siirtyvät syvemmille vesille. Silloin jos vesistöissä on vahva muikkukanta, niin kannatta tuolloin kalastaa matalikoiden lähettyviltä, tai saarten penkkojen läheisyydestä, jossa veden syvyyden ollessa noin 5-15m välillä. Etenkin tuulenpuoleiset matalikot, tai saarten penkat ovat hyviä, koska kuhan ravintokalat painautuvat näille paikoille ja kuha seuraa perässä. Muikku, eli kuhan pääravinto kala kesäisin kulkee valon mukaan pohjasta pintaan liikkeellä. Muikkuparvet löytyvät helposti kaikuluotaimen avulla. Pääasiassa hämärällä muikkuparvet nousevat pintaan ja päiväsaikaan ne laskeutuvat syvälle, eli lähelle pohjan tuntumaa. Kuhat seuraavat muikkuparvia, eli takilakalustot kannattaa laittaa muikkuparvien syvyyksien mukaan, mutta kuhat eivät laskeudu päiväsaikaan aivan pohjaan asti, vaan kuhat jäävät lämpimiin välivesiin sulattelemaan ateriaansa. Hottamuikut saattavat jäädä pinnalle päiväs aikaan, eli syytä on seurata kookkaiden ahventen ajoja, sillä näiden ajojen takana voi olla kuhakin, eli osa vieheistä kannattaa painottaa pinnan lähettyville päiväsaikanakin, jos järvessä on suuri hottamuikkukanta. Ilta- ja aamuhämärässä kuhat nousevat pintaan, niin kuin muikutkin.<br/> Jos järven kuorekanta, eli norssikanta on vahva, niin se on tuolloin kuhan pääravinto. Kuore käyttäytyy samalla tavalla , kuin muikku, mutta kuore nousee pinnan lähettyville vain yön härämpimpään aikaan. Kuha ei tuolloinkaan laskeudu aivan pohjalle asti päiväsaikaan, vaan jää sulattelemaan ateriaansa lämpimiin välivesiin. <br/> Jos järvessä ei esiinny kuoretta, eikä muikkua. Kuhat syövät tuolloin pääasiassa ahvenia ja särkikaloja. Silloin kalastus keskitetään usein rantavesiiin, jossa ahventa ja särkikaloja on. Näissä vesistöissä kuhan uistelu ei poikkea paljoakaan hauen matala uistelusta. Suurimmat erot ovat hauen matalauisteluun verrattuna käytettävät vieheet ja vetonopeus. <br/> Pienempi kuha parveutuu kesäisin, kun taas isompi kuha tuntuu viihtyvän enemmänkin yksin, mutta isompi kuha löytyy usein miltein samoilta paikoilta, kuin pienemmät kuhat. Usein on tullut näyttöä siitä, että isompi kuha ottaa isompaa vieheeseen, eli kun valitset viehettä ota tämä huomioon. Meteli myös houkuttaa kuhia, eli kun valitset viehettä, niin kannattaa valita jokin vaappu myös vetoon, jonka sisällä on räminäkuulat. Öisin räminää pitävän vaapun tehokkuus korostuu. Kun lasket vieheen veteen ja haluat painottaa sitä, niin kesällä on hyvä pitää hieman pidempi välimatkan vieheen ja painon välillä. Hyvä välimatka on vieheen ja painon välillä 10m. Jos halutaan vetää viehettä pohjaa myöden, joka on suhteellisen tasaista kannattaa valita jokin viehe, joka ui miltein pinnassa, eli uinti syvyys maksimissaan 1,5m ja kiinnittää päärynäpaino kuminauhalla pääsiimaan kiinni noin 10metriä irti vaapusta. Kuminauhassa on se etu, että jos paino jää pohjaan kiinni, niin menettää vain lyijypainoin, eikä itse viehettä.<br/><br />
<br />
<br />
=== Kuhan uistelu syksyllä ===<br />
<br />
Siirtyminen kuhan kesällä uistelusta syysuisteluun tapahtuu normaalisti elokuussa, kun yöt muuttuvat pitemmiksi ja kylmemmiksi. Tämä aiheuttaa sen, että vesitöiden lämpötila laskee. Hyviin syyskuha saaliisiin on paremmat edelletykset, jos jos vedenlämpötila laskee syksynä taisasesti. Syyskuhan uistelu jatkuu samoilta paikoilta, kuin kesällä uistellessakin. Ainut ero on vain syvyys ja vetonopeus. Kuhat menevät pohjaan tuntumaan syviin monttuihin. Esimerkiksi, jos hyvä kesäpaikka on ollut 6m luodon reuna, niin hyvä alkusyksyn paikka on 8metrin syvänne tämän vieressä. Yleisesti kuhaa uistellaan syksyisin syvyydeltä 6- 12m. Kuhaa etsitään siis aina syvemmältä, kun vesistöt viilenevät. <br/> [[Tiedosto:kuha vaappuja.jpg|200px|thumb|left|Kuha vaappuja: <br/><br />
• Moskari, mister 12,5cm <br/><br />
• Bomber long a 15 12cm <br/><br />
• Veto Velho 12cm <br/><br />
• Ukko Jurmu 13cm <br/><br />
• Hankouistin 11cm <br/><br />
• Merimetso 11cm <br/><br />
• Lappia vaappu 9cm]]<br />
Jos alkusyksynä tulee nopeasti yllättävänkin kylmä jakso ja vedet viilenevät äkkiä, niin se aiheuttaa sen, että kuha muuttuu passiiviseksi ja pitää suunsa kiinni. Muutenkin yllättävät olosuhteiden muutokset vaikuttavat kuhan aktiivisuuteen heikentävästi. Kuha viihtyy meilellään muutenkin olosuhteissa, jotka eivät paljon muutu. Jos syksynä sattuisikin todella lämmin jakso, mikä lämmittäisi uudelleen viileneen pintaveden, miltein kesäisiin lämpötiloihin, niin se harvemmin nostaa kumminkaan kuhaa pintaveteen asti, tosin jos sama lämmin ilmanjakso jatkuu muutaman viikon, niin asia saattaa olla toinen. Kuha viihtyy meilellään lämpimässä, eli kannattaa etsiä lämpimämpää vettä, kuin muualla vesistön alueella. <br/>Isommissa vesistöissä nämä lämpimämmät paikat löytää suht helposti. Kuhan syysuitelussa normaalia on, että uistellaan tyhjää muutama tunti ja sitten tuleekin yhtä aikaa monta kuhaa kerralla kiinni. Uuden kierroksen tekee samalle paikalle, niin se voi antaa vielä yhden, tai jos onni oikein potkaisee niin toisenkin, mutta sen lenkin jälkeen paikka tuntuu taas tyhjältä. Syysuistelussa on kuitenkin se mukavempaa, että pienemmät kuhan yksilöt jäävät usein pois, miltein kokonaan ja isompia yksilöitä tuntuu tulevan helpommin. Uisteluvauhtia hiljennetään kohti syksyä. Vesistöt, kun jäähtyvät alle 14 asteen, niin silloin kannattaa lopetella kuhan uistelu siltä vuodelta, sillä kuhan saaminen on tuolloin todella vaikeaa ja saaliit loppuvat kokonaan.<br />
<br />
<br />
=== Lähde ===<br />
<br />
Vetouistelulehti osa 1/2011sivut 12-17 artikkelin kirjoittaja: Janne Vepsäläinen<br />
<br />
<br />
{{kehitteillä oleva artikkeli|Kuvat tulevat viimeistään ensiviikolla.}}<br />
[[Luokka:Vetouistelu]]<br />
[[Luokka:Artikkelit]]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Kuhan_vetouistelu&diff=15759Kuhan vetouistelu2011-05-27T08:00:30Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div>Tämä artikkelin kokemukset perustuvat pääasiassa Itä-Suomen järviin, mutta samat tiedot pätevät useissa suomen järvissä. Vuodet ja vesistöt eivät ole samanlaisia keskenään, mutta tiedot ovat pääasiassa samanlaisia joka vesistöissä. <br/>Viime vuosina on ollut todella lämpimiä kesiä ja useat paikalliset istutukset ovat voimistaneet kuhakantoja monissa vesistöissä 10-15 vuoden aikana. Istutusten voimin kuhakantoja on kotiutettu myös vesistöihin, jossa kuhaa ei ole aikaisemmin tavattu, tai kanta on joskus kadonnut. Luonnollista on siis, että kuhan kalastus ja sen kiinnostus on lisääntynyt huomattavasti. Kuhaa voi saada vetouistelemalla suuria määriä, vaikka soutuveneellä muutamalla vavalla, mutta tässä artikkelissa keskitytään käyttämään plaanereita ja takilakalustoa. Näitä tietoja voi soveltaa kuitenkin paremmaksi omaan kalustoonsa nähden. <br/><br />
<br />
=== Kuhan uistelu kudun jälkeen ===<br />
[[Tiedosto:Kuha_3,4kg_.jpg|200px|thumb|right|Kudun jälkeen napannut 3,4kg kuha. Ottipelinä toimi "kuhavaappuja" kuvassa oleva bomber long a 15.]]<br />
Kuhan uistelu kannattaa aloittaa veden lämmetessä noin 14-16 asteiseksi. Tuolloin kuhat tavoittaa kutualueiden edustoilta. Kuha aloittaa kutunsa useimmissa järvissä vedenlämmetessä noin 12 asteeseen. Kesäkuun loppupuolella yleensä pienempi kuha viihtyy jo syvemmillä vesialueilla. Isommat yksilöt jäävät tuolloin vielä matalempaan. Ilmio saattaa johtua siitä, että isommat yksilöt tulevat kutualueille myöhemmin, kuin pienemmät yksilöt ja isommat poistuvat myös myöhemmin kutualueilta, kuin pienemmät yksilöt. Silloin, jos kutualueet ovat ennestään tiedossa, niin silloin jos kutualueet eivät ole ennestään tuttuja, niin silloin ota kartta esille ja yritä etsiä kuhan kutualueita ja yritä tavoittaa kuhat sieltä. Kuhan kutupaikat ovat, joissa on sora-, savi-, tai kivikkopohjaa. Kirkasvesistöisissä järvissä kutupaikat löytyvät usein sameimmista vesistön osista, jossa suot, tai ojitukset samentavat vesistöä humuksellaan. <br/> Kudun jälkeisenä aikana on kannatettavaa aloittaa kutualueiden läheisyydestä. Useasti samoilla paikoilla silloisella ajankohdalla paljon särkiä ja ahvenia. Useat ahvenet lähtevät tuolloin kudun jälkeen parveilemaan kuhien kanssa selkävesillekkin. Kuhalle kannattaa siis tarjota särjen ja etenkin ahvenen värisiä vieheitä. <br/>Uistelessa kannattaa pysytellä tuohon aikaan 2-6metrin välisellä alueella, mutta joskus kannattaa käydä kokeilemassa hieman syvemmiltäkin vesiltä, jos ei kuha ala siis ottamaan matalassa vedessä. Silloin, jos kutualueilla ei esiinny juurikaan ahventa, eikä särkikalaa, niin silloin kuha siirtyy nopeammin syvemille vesialueille muikkuparvia etsimään. Alkukesän lämpiminä tyyninä ilmoina kuha voi tulla pintakalvoon lämmittelemään, mutta useasti kuhat viihtyvät vielä alkukesästä pohjan lähettyvillä, eli takiloita kannattaa uitella lähellä pohjaa, kun taas plaaneri- ja sivuvapoja kannattaa porrastella eri syvyyksiin. Joku siima on hyvä laittaa lähelle pinnan tuntumaan, etenkin jos on lämmin päivä. Kun kuhia alkaa tulemaan jostain tietystä syvydeestä, niin silloin kannattaa muuttaa useamman vieheiden painotusta samaan syvyyteen, mistä muitakin kuhia alkaa ottamaan kiinni. Myös vieheitäkin kannattaa vaihtaa samaan väriin, millä on muutkin kuhat tulleet. Karkeasti voi todeta, että kuha syö valoisaan aikaan syvemmällä ja hämärässä kuhat nousevat pinnalle syömään. Painotuksia siis kannattaa keventää hämärässä, vaikka päivällä kuhat tulevatkin pohjan tuntumasta. Hämärän kalastuksen tehokkuus korostuu etenkin kirkkaissavesistöissä. Kudun jälkeen oleva jakso on lyhyt ja vesistöiden lämmetessä yli 18 asteeseen, niin silloin kuhat siirtyvät usein syvemmille vesistöille ja tämä jakso päättyy. Uistelu vauhti on tuolloin 3-4km/h välillä.<br/><br />
=== Kuhan uistelu kesällä ===<br />
<br />
Vesistöt lämpenevät ja kuhat siirtyvät syvemmille vesille. Silloin jos vesistöissä on vahva muikkukanta, niin kannatta tuolloin kalastaa matalikoiden lähettyviltä, tai saarten penkkojen läheisyydestä, jossa veden syvyyden ollessa noin 5-15m välillä. Etenkin tuulenpuoleiset matalikot, tai saarten penkat ovat hyviä, koska kuhan ravintokalat painautuvat näille paikoille ja kuha seuraa perässä. Muikku, eli kuhan pääravinto kala kesäisin kulkee valon mukaan pohjasta pintaan liikkeellä. Muikkuparvet löytyvät helposti kaikuluotaimen avulla. Pääasiassa hämärällä muikkuparvet nousevat pintaan ja päiväsaikaan ne laskeutuvat syvälle, eli lähelle pohjan tuntumaa. Kuhat seuraavat muikkuparvia, eli takilakalustot kannattaa laittaa muikkuparvien syvyyksien mukaan, mutta kuhat eivät laskeudu päiväsaikaan aivan pohjaan asti, vaan kuhat jäävät lämpimiin välivesiin sulattelemaan ateriaansa. Hottamuikut saattavat jäädä pinnalle päiväs aikaan, eli syytä on seurata kookkaiden ahventen ajoja, sillä näiden ajojen takana voi olla kuhakin, eli osa vieheistä kannattaa painottaa pinnan lähettyville päiväsaikanakin, jos järvessä on suuri hottamuikkukanta. Ilta- ja aamuhämärässä kuhat nousevat pintaan, niin kuin muikutkin.<br/> Jos järven kuorekanta, eli norssikanta on vahva, niin se on tuolloin kuhan pääravinto. Kuore käyttäytyy samalla tavalla , kuin muikku, mutta kuore nousee pinnan lähettyville vain yön härämpimpään aikaan. Kuha ei tuolloinkaan laskeudu aivan pohjalle asti päiväsaikaan, vaan jää sulattelemaan ateriaansa lämpimiin välivesiin. <br/> Jos järvessä ei esiinny kuoretta, eikä muikkua. Kuhat syövät tuolloin pääasiassa ahvenia ja särkikaloja. Silloin kalastus keskitetään usein rantavesiiin, jossa ahventa ja särkikaloja on. Näissä vesistöissä kuhan uistelu ei poikkea paljoakaan hauen matala uistelusta. Suurimmat erot ovat hauen matalauisteluun verrattuna käytettävät vieheet ja vetonopeus. <br/> Pienempi kuha parveutuu kesäisin, kun taas isompi kuha tuntuu viihtyvän enemmänkin yksin, mutta isompi kuha löytyy usein miltein samoilta paikoilta, kuin pienemmät kuhat. Usein on tullut näyttöä siitä, että isompi kuha ottaa isompaa vieheeseen, eli kun valitset viehettä ota tämä huomioon. Meteli myös houkuttaa kuhia, eli kun valitset viehettä, niin kannattaa valita jokin vaappu myös vetoon, jonka sisällä on räminäkuulat. Öisin räminää pitävän vaapun tehokkuus korostuu. Kun lasket vieheen veteen ja haluat painottaa sitä, niin kesällä on hyvä pitää hieman pidempi välimatkan vieheen ja painon välillä. Hyvä välimatka on vieheen ja painon välillä 10m. Jos halutaan vetää viehettä pohjaa myöden, joka on suhteellisen tasaista kannattaa valita jokin viehe, joka ui miltein pinnassa, eli uinti syvyys maksimissaan 1,5m ja kiinnittää päärynäpaino kuminauhalla pääsiimaan kiinni noin 10metriä irti vaapusta. Kuminauhassa on se etu, että jos paino jää pohjaan kiinni, niin menettää vain lyijypainoin, eikä itse viehettä.<br/><br />
<br />
<br />
=== Kuhan uistelu syksyllä ===<br />
<br />
Siirtyminen kuhan kesällä uistelusta syysuisteluun tapahtuu normaalisti elokuussa, kun yöt muuttuvat pitemmiksi ja kylmemmiksi. Tämä aiheuttaa sen, että vesitöiden lämpötila laskee. Hyviin syyskuha saaliisiin on paremmat edelletykset, jos jos vedenlämpötila laskee syksynä taisasesti. Syyskuhan uistelu jatkuu samoilta paikoilta, kuin kesällä uistellessakin. Ainut ero on vain syvyys ja vetonopeus. Kuhat menevät pohjaan tuntumaan syviin monttuihin. Esimerkiksi, jos hyvä kesäpaikka on ollut 6m luodon reuna, niin hyvä alkusyksyn paikka on 8metrin syvänne tämän vieressä. Yleisesti kuhaa uistellaan syksyisin syvyydeltä 6- 12m. Kuhaa etsitään siis aina syvemmältä, kun vesistöt viilenevät. <br/> [[Tiedosto:kuha vaappuja.jpg|200px|thumb|left|Kuha vaappuja: <br/><br />
• Moskari, mister 12,5cm <br/><br />
• Bomber long a 15 12cm <br/><br />
• Veto Velho 12cm <br/><br />
• Ukko Jurmu 13cm <br/><br />
• Hankouistin 11cm <br/><br />
• Merimetso 11cm <br/><br />
• Lappia vaappu 9cm]]<br />
Jos alkusyksynä tulee nopeasti yllättävänkin kylmä jakso ja vedet viilenevät äkkiä, niin se aiheuttaa sen, että kuha muuttuu passiiviseksi ja pitää suunsa kiinni. Muutenkin yllättävät olosuhteiden muutokset vaikuttavat kuhan aktiivisuuteen heikentävästi. Kuha viihtyy meilellään muutenkin olosuhteissa, jotka eivät paljon muutu. Jos syksynä sattuisikin todella lämmin jakso, mikä lämmittäisi uudelleen viileneen pintaveden, miltein kesäisiin lämpötiloihin, niin se harvemmin nostaa kumminkaan kuhaa pintaveteen asti, tosin jos sama lämmin ilmanjakso jatkuu muutaman viikon, niin asia saattaa olla toinen. Kuha viihtyy meilellään lämpimässä, eli kannattaa etsiä lämpimämpää vettä, kuin muualla vesistön alueella. <br/>Isommissa vesistöissä nämä lämpimämmät paikat löytää suht helposti. Kuhan syysuitelussa normaalia on, että uistellaan tyhjää muutama tunti ja sitten tuleekin yhtä aikaa monta kuhaa kerralla kiinni. Uuden kierroksen tekee samalle paikalle, niin se voi antaa vielä yhden, tai jos onni oikein potkaisee niin toisenkin, mutta sen lenkin jälkeen paikka tuntuu taas tyhjältä. Syysuistelussa on kuitenkin se mukavempaa, että pienemmät kuhan yksilöt jäävät usein pois, miltein kokonaan ja isompia yksilöitä tuntuu tulevan helpommin. Uisteluvauhtia hiljennetään kohti syksyä. Vesistöt, kun jäähtyvät alle 14 asteen, niin silloin kannattaa lopetella kuhan uistelu siltä vuodelta, sillä kuhan saaminen on tuolloin todella vaikeaa ja saaliit loppuvat kokonaan.<br />
<br />
<br />
=== Lähde ===<br />
<br />
Vetouistelulehti osa 1/2011sivut 12-17 artikkelin kirjoittaja: Janne Vepsäläinen<br />
<br />
<br />
{{kehitteillä oleva artikkeli|Kuvat tulevat viimeistään ensiviikolla.}}<br />
[[Luokka:Vetouistelu]]<br />
[[Luokka:Artikkelit]]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Tiedosto:Kuha_3,4kg_.jpg&diff=15758Tiedosto:Kuha 3,4kg .jpg2011-05-27T07:36:45Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div></div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Tiedosto:Kuha_vaappuja.jpg&diff=15757Tiedosto:Kuha vaappuja.jpg2011-05-27T07:34:32Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div></div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Kuhan_vetouistelu&diff=15753Kuhan vetouistelu2011-05-26T11:02:49Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div>Tämä artikkelin kokemukset perustuvat pääasiassa Itä-Suomen järviin, mutta samat tiedot pätevät useissa suomen järvissä. Vuodet ja vesistöt eivät ole samanlaisia keskenään, mutta tiedot ovat pääasiassa samanlaisia joka vesistöissä. <br/>Viime vuosina on ollut todella lämpimiä kesiä ja useat paikalliset istutukset ovat voimistaneet kuhakantoja monissa vesistöissä 10-15 vuoden aikana. Istutusten voimin kuhakantoja on kotiutettu myös vesistöihin, jossa kuhaa ei ole aikaisemmin tavattu, tai kanta on joskus kadonnut. Luonnollista on siis, että kuhan kalastus ja sen kiinnostus on lisääntynyt huomattavasti. Kuhaa voi saada vetouistelemalla suuria määriä, vaikka soutuveneellä muutamalla vavalla, mutta tässä artikkelissa keskitytään käyttämään plaanereita ja takilakalustoa. Näitä tietoja voi soveltaa kuitenkin paremmaksi omaan kalustoonsa nähden. <br/><br />
<br />
=== Kuhan uistelu kudun jälkeen ===<br />
<br />
Kuhan uistelu kannattaa aloittaa veden lämmetessä noin 14-16 asteiseksi. Tuolloin kuhat tavoittaa kutualueiden edustoilta. Kuha aloittaa kutunsa useimmissa järvissä vedenlämmetessä noin 12 asteeseen. Kesäkuun loppupuolella yleensä pienempi kuha viihtyy jo syvemmillä vesialueilla. Isommat yksilöt jäävät tuolloin vielä matalempaan. Ilmio saattaa johtua siitä, että isommat yksilöt tulevat kutualueille myöhemmin, kuin pienemmät yksilöt ja isommat poistuvat myös myöhemmin kutualueilta, kuin pienemmät yksilöt. Silloin, jos kutualueet ovat ennestään tiedossa, niin silloin jos kutualueet eivät ole ennestään tuttuja, niin silloin ota kartta esille ja yritä etsiä kuhan kutualueita ja yritä tavoittaa kuhat sieltä. Kuhan kutupaikat ovat, joissa on sora-, savi-, tai kivikkopohjaa. Kirkasvesistöisissä järvissä kutupaikat löytyvät usein sameimmista vesistön osista, jossa suot, tai ojitukset samentavat vesistöä humuksellaan. <br/> Kudun jälkeisenä aikana on kannatettavaa aloittaa kutualueiden läheisyydestä. Useasti samoilla paikoilla silloisella ajankohdalla paljon särkiä ja ahvenia. Useat ahvenet lähtevät tuolloin kudun jälkeen parveilemaan kuhien kanssa selkävesillekkin. Kuhalle kannattaa siis tarjota särjen ja etenkin ahvenen värisiä vieheitä. <br/>Uistelessa kannattaa pysytellä tuohon aikaan 2-6metrin välisellä alueella, mutta joskus kannattaa käydä kokeilemassa hieman syvemmiltäkin vesiltä, jos ei kuha ala siis ottamaan matalassa vedessä. Silloin, jos kutualueilla ei esiinny juurikaan ahventa, eikä särkikalaa, niin silloin kuha siirtyy nopeammin syvemille vesialueille muikkuparvia etsimään. Alkukesän lämpiminä tyyninä ilmoina kuha voi tulla pintakalvoon lämmittelemään, mutta useasti kuhat viihtyvät vielä alkukesästä pohjan lähettyvillä, eli takiloita kannattaa uitella lähellä pohjaa, kun taas plaaneri- ja sivuvapoja kannattaa porrastella eri syvyyksiin. Joku siima on hyvä laittaa lähelle pinnan tuntumaan, etenkin jos on lämmin päivä. Kun kuhia alkaa tulemaan jostain tietystä syvydeestä, niin silloin kannattaa muuttaa useamman vieheiden painotusta samaan syvyyteen, mistä muitakin kuhia alkaa ottamaan kiinni. Myös vieheitäkin kannattaa vaihtaa samaan väriin, millä on muutkin kuhat tulleet. Karkeasti voi todeta, että kuha syö valoisaan aikaan syvemmällä ja hämärässä kuhat nousevat pinnalle syömään. Painotuksia siis kannattaa keventää hämärässä, vaikka päivällä kuhat tulevatkin pohjan tuntumasta. Hämärän kalastuksen tehokkuus korostuu etenkin kirkkaissavesistöissä. Kudun jälkeen oleva jakso on lyhyt ja vesistöiden lämmetessä yli 18 asteeseen, niin silloin kuhat siirtyvät usein syvemmille vesistöille ja tämä jakso päättyy. Uistelu vauhti on tuolloin 3-4km/h välillä.<br/><br />
<br />
=== Kuhan uistelu kesällä ===<br />
<br />
Vesistöt lämpenevät ja kuhat siirtyvät syvemmille vesille. Silloin jos vesistöissä on vahva muikkukanta, niin kannatta tuolloin kalastaa matalikoiden lähettyviltä, tai saarten penkkojen läheisyydestä, jossa veden syvyyden ollessa noin 5-15m välillä. Etenkin tuulenpuoleiset matalikot, tai saarten penkat ovat hyviä, koska kuhan ravintokalat painautuvat näille paikoille ja kuha seuraa perässä. Muikku, eli kuhan pääravinto kala kesäisin kulkee valon mukaan pohjasta pintaan liikkeellä. Muikkuparvet löytyvät helposti kaikuluotaimen avulla. Pääasiassa hämärällä muikkuparvet nousevat pintaan ja päiväsaikaan ne laskeutuvat syvälle, eli lähelle pohjan tuntumaa. Kuhat seuraavat muikkuparvia, eli takilakalustot kannattaa laittaa muikkuparvien syvyyksien mukaan, mutta kuhat eivät laskeudu päiväsaikaan aivan pohjaan asti, vaan kuhat jäävät lämpimiin välivesiin sulattelemaan ateriaansa. Hottamuikut saattavat jäädä pinnalle päiväs aikaan, eli syytä on seurata kookkaiden ahventen ajoja, sillä näiden ajojen takana voi olla kuhakin, eli osa vieheistä kannattaa painottaa pinnan lähettyville päiväsaikanakin, jos järvessä on suuri hottamuikkukanta. Ilta- ja aamuhämärässä kuhat nousevat pintaan, niin kuin muikutkin.<br/> Jos järven kuorekanta, eli norssikanta on vahva, niin se on tuolloin kuhan pääravinto. Kuore käyttäytyy samalla tavalla , kuin muikku, mutta kuore nousee pinnan lähettyville vain yön härämpimpään aikaan. Kuha ei tuolloinkaan laskeudu aivan pohjalle asti päiväsaikaan, vaan jää sulattelemaan ateriaansa lämpimiin välivesiin. <br/> Jos järvessä ei esiinny kuoretta, eikä muikkua. Kuhat syövät tuolloin pääasiassa ahvenia ja särkikaloja. Silloin kalastus keskitetään usein rantavesiiin, jossa ahventa ja särkikaloja on. Näissä vesistöissä kuhan uistelu ei poikkea paljoakaan hauen matala uistelusta. Suurimmat erot ovat hauen matalauisteluun verrattuna käytettävät vieheet ja vetonopeus. <br/> Pienempi kuha parveutuu kesäisin, kun taas isompi kuha tuntuu viihtyvän enemmänkin yksin, mutta isompi kuha löytyy usein miltein samoilta paikoilta, kuin pienemmät kuhat. Usein on tullut näyttöä siitä, että isompi kuha ottaa isompaa vieheeseen, eli kun valitset viehettä ota tämä huomioon. Meteli myös houkuttaa kuhia, eli kun valitset viehettä, niin kannattaa valita jokin vaappu myös vetoon, jonka sisällä on räminäkuulat. Öisin räminää pitävän vaapun tehokkuus korostuu. Kun lasket vieheen veteen ja haluat painottaa sitä, niin kesällä on hyvä pitää hieman pidempi välimatkan vieheen ja painon välillä. Hyvä välimatka on vieheen ja painon välillä 10m. Jos halutaan vetää viehettä pohjaa myöden, joka on suhteellisen tasaista kannattaa valita jokin viehe, joka ui miltein pinnassa, eli uinti syvyys maksimissaan 1,5m ja kiinnittää päärynäpaino kuminauhalla pääsiimaan kiinni noin 10metriä irti vaapusta. Kuminauhassa on se etu, että jos paino jää pohjaan kiinni, niin menettää vain lyijypainoin, eikä itse viehettä.<br/><br />
<br />
<br />
=== Kuhan uistelu syksyllä ===<br />
<br />
Siirtyminen kuhan kesällä uistelusta syysuisteluun tapahtuu normaalisti elokuussa, kun yöt muuttuvat pitemmiksi ja kylmemmiksi. Tämä aiheuttaa sen, että vesitöiden lämpötila laskee. Hyviin syyskuha saaliisiin on paremmat edelletykset, jos jos vedenlämpötila laskee syksynä taisasesti. Syyskuhan uistelu jatkuu samoilta paikoilta, kuin kesällä uistellessakin. Ainut ero on vain syvyys ja vetonopeus. Kuhat menevät pohjaan tuntumaan syviin monttuihin. Esimerkiksi, jos hyvä kesäpaikka on ollut 6m luodon reuna, niin hyvä alkusyksyn paikka on 8metrin syvänne tämän vieressä. Yleisesti kuhaa uistellaan syksyisin syvyydeltä 6- 12m. Kuhaa etsitään siis aina syvemmältä, kun vesistöt viilenevät. <br/><br />
<br />
Jos alkusyksynä tulee nopeasti yllättävänkin kylmä jakso ja vedet viilenevät äkkiä, niin se aiheuttaa sen, että kuha muuttuu passiiviseksi ja pitää suunsa kiinni. Muutenkin yllättävät olosuhteiden muutokset vaikuttavat kuhan aktiivisuuteen heikentävästi. Kuha viihtyy meilellään muutenkin olosuhteissa, jotka eivät paljon muutu. Jos syksynä sattuisikin todella lämmin jakso, mikä lämmittäisi uudelleen viileneen pintaveden, miltein kesäisiin lämpötiloihin, niin se harvemmin nostaa kumminkaan kuhaa pintaveteen asti, tosin jos sama lämmin ilmanjakso jatkuu muutaman viikon, niin asia saattaa olla toinen. Kuha viihtyy meilellään lämpimässä, eli kannattaa etsiä lämpimämpää vettä, kuin muualla vesistön alueella. <br/>Isommissa vesistöissä nämä lämpimämmät paikat löytää suht helposti. Kuhan syysuitelussa normaalia on, että uistellaan tyhjää muutama tunti ja sitten tuleekin yhtä aikaa monta kuhaa kerralla kiinni. Uuden kierroksen tekee samalle paikalle, niin se voi antaa vielä yhden, tai jos onni oikein potkaisee niin toisenkin, mutta sen lenkin jälkeen paikka tuntuu taas tyhjältä. Syysuistelussa on kuitenkin se mukavempaa, että pienemmät kuhan yksilöt jäävät usein pois, miltein kokonaan ja isompia yksilöitä tuntuu tulevan helpommin. Uisteluvauhtia hiljennetään kohti syksyä. Vesistöt, kun jäähtyvät alle 14 asteen, niin silloin kannattaa lopetella kuhan uistelu siltä vuodelta, sillä kuhan saaminen on tuolloin todella vaikeaa ja saaliit loppuvat kokonaan.<br />
<br />
<br />
=== Lähde ===<br />
<br />
Vetouistelulehti osa 1/2011sivut 12-17 artikkelin kirjoittaja: Janne Vepsäläinen<br />
<br />
<br />
{{kehitteillä oleva artikkeli|Kuvat tulevat viimeistään ensiviikolla.}}<br />
[[Luokka:Vetouistelu]]<br />
[[Luokka:Artikkelit]]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Kuhan_vetouistelu&diff=15752Kuhan vetouistelu2011-05-26T10:52:01Z<p>Junior: Ak: Uusi sivu: Tämä artikkelin kokemukset perustuvat pääasiassa Itä-Suomen järviin, mutta samat tiedot pätevät useissa suomen järvissä. Vuodet ja vesistöt eivät ole samanlaisia keskenä…</p>
<hr />
<div>Tämä artikkelin kokemukset perustuvat pääasiassa Itä-Suomen järviin, mutta samat tiedot pätevät useissa suomen järvissä. Vuodet ja vesistöt eivät ole samanlaisia keskenään, mutta tiedot ovat pääasiassa samanlaisia joka vesistöissä. <br/>Viime vuosina on ollut todella lämpimiä kesiä ja useat paikalliset istutukset ovat voimistaneet kuhakantoja monissa vesistöissä 10-15 vuoden aikana. Istutusten voimin kuhakantoja on kotiutettu myös vesistöihin, jossa kuhaa ei ole aikaisemmin tavattu, tai kanta on joskus kadonnut. Luonnollista on siis, että kuhan kalastus ja sen kiinnostus on lisääntynyt huomattavasti. Kuhaa voi saada vetouistelemalla suuria määriä, vaikka soutuveneellä muutamalla vavalla, mutta tässä artikkelissa keskitytään käyttämään plaanereita ja takilakalustoa. Näitä tietoja voi soveltaa kuitenkin paremmaksi omaan kalustoonsa nähden. <br/><br />
<br />
=== Kuhan uistelu kudun jälkeen ===<br />
<br />
Kuhan uistelu kannattaa aloittaa veden lämmetessä noin 14-16 asteiseksi. Tuolloin kuhat tavoittaa kutualueiden edustoilta. Kuha aloittaa kutunsa useimmissa järvissä vedenlämmetessä noin 12 asteeseen. Kesäkuun loppupuolella yleensä pienempi kuha viihtyy jo syvemmillä vesialueilla. Isommat yksilöt jäävät tuolloin vielä matalempaan. Ilmio saattaa johtua siitä, että isommat yksilöt tulevat kutualueille myöhemmin, kuin pienemmät yksilöt ja isommat poistuvat myös myöhemmin kutualueilta, kuin pienemmät yksilöt. Silloin, jos kutualueet ovat ennestään tiedossa, niin silloin jos kutualueet eivät ole ennestään tuttuja, niin silloin ota kartta esille ja yritä etsiä kuhan kutualueita ja yritä tavoittaa kuhat sieltä. Kuhan kutupaikat ovat, joissa on sora-, savi-, tai kivikkopohjaa. Kirkasvesistöisissä järvissä kutupaikat löytyvät usein sameimmista vesistön osista, jossa suot, tai ojitukset samentavat vesistöä humuksellaan. <br/> Kudun jälkeisenä aikana on kannatettavaa aloittaa kutualueiden läheisyydestä. Useasti samoilla paikoilla silloisella ajankohdalla paljon särkiä ja ahvenia. Useat ahvenet lähtevät tuolloin kudun jälkeen parveilemaan kuhien kanssa selkävesillekkin. Kuhalle kannattaa siis tarjota särjen ja etenkin ahvenen värisiä vieheitä. <br/>Uistelessa kannattaa pysytellä tuohon aikaan 2-6metrin välisellä alueella, mutta joskus kannattaa käydä kokeilemassa hieman syvemmiltäkin vesiltä, jos ei kuha ala siis ottamaan matalassa vedessä. Silloin, jos kutualueilla ei esiinny juurikaan ahventa, eikä särkikalaa, niin silloin kuha siirtyy nopeammin syvemille vesialueille muikkuparvia etsimään. Alkukesän lämpiminä tyyninä ilmoina kuha voi tulla pintakalvoon lämmittelemään, mutta useasti kuhat viihtyvät vielä alkukesästä pohjan lähettyvillä, eli takiloita kannattaa uitella lähellä pohjaa, kun taas plaaneri- ja sivuvapoja kannattaa porrastella eri syvyyksiin. Joku siima on hyvä laittaa lähelle pinnan tuntumaan, etenkin jos on lämmin päivä. Kun kuhia alkaa tulemaan jostain tietystä syvydeestä, niin silloin kannattaa muuttaa useamman vieheiden painotusta samaan syvyyteen, mistä muitakin kuhia alkaa ottamaan kiinni. Myös vieheitäkin kannattaa vaihtaa samaan väriin, millä on muutkin kuhat tulleet. Karkeasti voi todeta, että kuha syö valoisaan aikaan syvemmällä ja hämärässä kuhat nousevat pinnalle syömään. Painotuksia siis kannattaa keventää hämärässä, vaikka päivällä kuhat tulevatkin pohjan tuntumasta. Hämärän kalastuksen tehokkuus korostuu etenkin kirkkaissavesistöissä. Kudun jälkeen oleva jakso on lyhyt ja vesistöiden lämmetessä yli 18 asteeseen, niin silloin kuhat siirtyvät usein syvemmille vesistöille ja tämä jakso päättyy. Uistelu vauhti on tuolloin 3-4km/h välillä.<br/><br />
<br />
=== Kuhan uistelu kesällä ===<br />
<br />
Vesistöt lämpenevät ja kuhat siirtyvät syvemmille vesille. Silloin jos vesistöissä on vahva muikkukanta, niin kannatta tuolloin kalastaa matalikoiden lähettyviltä, tai saarten penkkojen läheisyydestä, jossa veden syvyyden ollessa noin 5-15m välillä. Etenkin tuulenpuoleiset matalikot, tai saarten penkat ovat hyviä, koska kuhan ravintokalat painautuvat näille paikoille ja kuha seuraa perässä. Muikku, eli kuhan pääravinto kala kesäisin kulkee valon mukaan pohjasta pintaan liikkeellä. Muikkuparvet löytyvät helposti kaikuluotaimen avulla. Pääasiassa hämärällä muikkuparvet nousevat pintaan ja päiväsaikaan ne laskeutuvat syvälle, eli lähelle pohjan tuntumaa. Kuhat seuraavat muikkuparvia, eli takilakalustot kannattaa laittaa muikkuparvien syvyyksien mukaan, mutta kuhat eivät laskeudu päiväsaikaan aivan pohjaan asti, vaan kuhat jäävät lämpimiin välivesiin sulattelemaan ateriaansa. Hottamuikut saattavat jäädä pinnalle päiväs aikaan, eli syytä on seurata kookkaiden ahventen ajoja, sillä näiden ajojen takana voi olla kuhakin, eli osa vieheistä kannattaa painottaa pinnan lähettyville päiväsaikanakin, jos järvessä on suuri hottamuikkukanta. Ilta- ja aamuhämärässä kuhat nousevat pintaan, niin kuin muikutkin.<br/> Jos järven kuorekanta, eli norssikanta on vahva, niin se on tuolloin kuhan pääravinto. Kuore käyttäytyy samalla tavalla , kuin muikku, mutta kuore nousee pinnan lähettyville vain yön härämpimpään aikaan. Kuha ei tuolloinkaan laskeudu aivan pohjalle asti päiväsaikaan, vaan jää sulattelemaan ateriaansa lämpimiin välivesiin. <br/> Jos järvessä ei esiinny kuoretta, eikä muikkua. Kuhat syövät tuolloin pääasiassa ahvenia ja särkikaloja. Silloin kalastus keskitetään usein rantavesiiin, jossa ahventa ja särkikaloja on. Näissä vesistöissä kuhan uistelu ei poikkea paljoakaan hauen matala uistelusta. Suurimmat erot ovat hauen matalauisteluun verrattuna käytettävät vieheet ja vetonopeus. <br/> Pienempi kuha parveutuu kesäisin, kun taas isompi kuha tuntuu viihtyvän enemmänkin yksin, mutta isompi kuha löytyy usein miltein samoilta paikoilta, kuin pienemmät kuhat. Usein on tullut näyttöä siitä, että isompi kuha ottaa isompaa vieheeseen, eli kun valitset viehettä ota tämä huomioon. Meteli myös houkuttaa kuhia, eli kun valitset viehettä, niin kannattaa valita jokin vaappu myös vetoon, jonka sisällä on räminäkuulat. Öisin räminää pitävän vaapun tehokkuus korostuu. Kun lasket vieheen veteen ja haluat painottaa sitä, niin kesällä on hyvä pitää hieman pidempi välimatkan vieheen ja painon välillä. Hyvä välimatka on vieheen ja painon välillä 10m. Jos halutaan vetää viehettä pohjaa myöden, joka on suhteellisen tasaista kannattaa valita jokin viehe, joka ui miltein pinnassa, eli uinti syvyys maksimissaan 1,5m ja kiinnittää päärynäpaino kuminauhalla pääsiimaan kiinni noin 10metriä irti vaapusta. Kuminauhassa on se etu, että jos paino jää pohjaan kiinni, niin menettää vain lyijypainoin, eikä itse viehettä.<br/><br />
<br />
<br />
=== Kuhan uistelu syksyllä ===<br />
<br />
Siirtyminen kuhan kesällä uistelusta syysuisteluun tapahtuu normaalisti elokuussa, kun yöt muuttuvat pitemmiksi ja kylmemmiksi. Tämä aiheuttaa sen, että vesitöiden lämpötila laskee. Hyviin syyskuha saaliisiin on paremmat edelletykset, jos jos vedenlämpötila laskee syksynä taisasesti. Syyskuhan uistelu jatkuu samoilta paikoilta, kuin kesällä uistellessakin. Ainut ero on vain syvyys ja vetonopeus. Kuhat menevät pohjaan tuntumaan syviin monttuihin. Esimerkiksi, jos hyvä kesäpaikka on ollut 6m luodon reuna, niin hyvä alkusyksyn paikka on 8metrin syvänne tämän vieressä. Yleisesti kuhaa uistellaan syksyisin syvyydeltä 6- 12m. Kuhaa etsitään siis aina syvemmältä, kun vesistöt viilenevät. <br/><br />
<br />
Jos alkusyksynä tulee nopeasti yllättävänkin kylmä jakso ja vedet viilenevät äkkiä, niin se aiheuttaa sen, että kuha muuttuu passiiviseksi ja pitää suunsa kiinni. Muutenkin yllättävät olosuhteiden muutokset vaikuttavat kuhan aktiivisuuteen heikentävästi. Kuha viihtyy meilellään muutenkin olosuhteissa, jotka eivät paljon muutu. Jos syksynä sattuisikin todella lämmin jakso, mikä lämmittäisi uudelleen viileneen pintaveden, miltein kesäisiin lämpötiloihin, niin se harvemmin nostaa kumminkaan kuhaa pintaveteen asti, tosin jos sama lämmin ilmanjakso jatkuu muutaman viikon, niin asia saattaa olla toinen. Kuha viihtyy meilellään lämpimässä, eli kannattaa etsiä lämpimämpää vettä, kuin muualla vesistön alueella. <br/>Isommissa vesistöissä nämä lämpimämmät paikat löytää suht helposti. Kuhan syysuitelussa normaalia on, että uistellaan tyhjää muutama tunti ja sitten tuleekin yhtä aikaa monta kuhaa kerralla kiinni. Uuden kierroksen tekee samalle paikalle, niin se voi antaa vielä yhden, tai jos onni oikein potkaisee niin toisenkin, mutta sen lenkin jälkeen paikka tuntuu taas tyhjältä. Syysuistelussa on kuitenkin se mukavempaa, että pienemmät kuhan yksilöt jäävät usein pois, miltein kokonaan ja isompia yksilöitä tuntuu tulevan helpommin. Uisteluvauhtia hiljennetään kohti syksyä. Vesistöt, kun jäähtyvät alle 14 asteen, niin silloin kannattaa lopetella kuhan uistelu siltä vuodelta, sillä kuhan saaminen on tuolloin todella vaikeaa ja saaliit loppuvat kokonaan.<br />
<br />
<br />
=== Lähde ===<br />
<br />
Vetouistelulehti osa 1/2011sivut 12-17 artikkelin kirjoittaja: Janne Vepsäläinen<br />
<br />
<br />
{{Kehitteillä oleva artikkeli|Lisään kuvat ensiviikolla.}}<br />
[[Luokka:Vetouistelu]]<br />
[[Luokka:Artikkelit]]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Ruutanan_onginta&diff=15744Ruutanan onginta2011-05-25T10:59:13Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div>{{Eri kalalajien onginta}}<br />
[[Tiedosto:lampiruutana_ongella.jpg|thumb|Lampiruutana ongella pieneltä metsälammelta.]]<br />
<br />
'''[[Ruutana]]n''' (''Carassius carassius'') onginta on mielekästä puuhaa ja se on etenkin täkykalastajien suosiossa. Ruutanan suosio täkykalastuksessa johtuu sen sitkeydestä ja kestävyydestä. Se voi kestää pitkään repeytymättä riekaleiksi jopa isonkin hauen hampaissa. <br />
Ruutanan onginta on siinä mielessä helppoa, että syöttiä ei tarvitse ainakaan hirveästi pohtia, se on näet kaikkiruokainen. Ruutanan erityistä herkkua on surviaissääsken toukat, lahonneista puunrungoista löytyvät erilaiset ja -kokoiset toukat, taikina, juusto ja jopa rusinat. Pienten lampiruutanoiden onginta on mielekästä puuhaa vaikkapa perheen nuorimmille. Isompien järviruutanoiden onginta saattaa olla jo hieman haastavampaa. Mäskittäminen auttaa paljon onginnassa. Ruutanoita voi löytää melkeinpä mistä tahansa. Edes järven jäätyminen ei pysäytä näitä sitkeitä karjuja, vaan ne kaivautuvat pohjamutiin talvehtimaan horrostilassa. Ruutanan pitää lämpimänä sen kehossa muodostuva alkoholi. Ruutana on siis talvella hiukka "maistissa". Nuottaa vetämällä on todistettu ruutanan elävän lähes hapettomissa oloissa jään alla. Myös alkoholin eritys on todistettu.<br />
Ruutanan kalastus keskittyy pääasiassa ongintaan lammilla ja ongintaan ja heittokalastukseen järvissä. Suomen-ennätys ruutana on 2,762kg<br />
<br />
==Strategia==<br />
<br />
Etenkin pieni lampiruutana viihtyy aivan rannan tuntumassa, pienissä rehevöityneissä lammissa. Sitä voi kalastaa jopa niin, että katsoo, milloin ruutana ottaa syötin suuhunsa ja nostaa sitten ruutanan ylös. Ruutanat syövät laiskasti pitkin kesää. Mitään varmaa ottiajankohtaa ei ole olemassakaan. Ruutanan kutuaika vaihtelee. Yleisimmin se aloittaa kutunsa kesäkuun lopussa ja kutu päättyy elokuun puolenvälin tienoolla. Ruutana ei ole kovin aktiivinen syömään kudun aikana.<br />
Järviruutana kalastus keskittyy lähinnä reheviin lahtiin ja varjoisiin poukamiin. Järviruutana käyttäytyy lähes samaan tapaan kuin lampiruutana. Järviruutana ja lampiruutana on oikeastaan sama asia, nimi johtuu vain elinympäristöstä. Toki lampiruutanat ovat yleensä pienempiä kuin järviruutanat, mutta tämäkin johtuu elinoloista ja -ympäristöstä.<br />
<br />
==Levinneisyys==<br />
<br />
Ruutanaa voi kalastaa koko maassa. Ihan joka potikosta sitä ei löydä, mutta aina kannattaa yrittää. Laajimmalle ruutana on levinnyt Oulun läänistä etelään, mutta ruutanoita saadan myös mm. Inarijärvestäkin.<br />
<br />
==Lähteet==<br />
<br />
* [http://www.vapaa-ajankalastaja.fi/?lang=fi&svk=293 Suomen-ennätys kalat]<br />
* [http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruutana| http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruutana]<br />
* Koko perheen luonto-opas, kirj. Juha Laaksonen. Kustantaja Gummerus. ISBN: 951-20-5904-5<br />
* Kalamiehen pikkujättiläinen, kirj. Jyrki Jahnukainen ja Veikko Rinne. Kustantaja WSOY. ISBN: 978-951-0-30996-4<br />
[[Luokka: Eri lajien onginta]]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Lohjan_kalaseura&diff=15743Lohjan kalaseura2011-05-25T10:54:23Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div>Lohjan Kalaseura on tuore lohjalainen kalastusseura. Se muodostui, kun Lohjan Virkistyskalastajat, Kalkin Kalakerho ja Lohjan Seudun Kala- ja Erämiehet yhdistyivät vuoden 2006 vaihteessa. Kalastusseuran puheenjohtajaksi valittiin Kari Kenttinen. Hän on toiminut pitkään Lohjan Virkistyskalastajien johtokunnassa ja ollut aktiivisesti mukana seuran toiminnassa.<br />
Lohjan Kalaseura järjestää joka vuosi 20 kalastuskilpailua. [http://www.lohjankalaseura.com/seura.html]<br/><br />
[[Tiedosto:Loks2.jpg]]<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
===Linkkejä===<br />
*[http://www.lohjankalaseura.com/kalenteri.html Kilpailu kalenteri] <br/><br />
*[http://www.lohjanjarvicup.com/ Lohjanjärvi-cup] <br/><br />
*[http://www.lohjankalaseura.com/liittyminen.html Liittyminen]<br />
<br />
<br />
{{tynkä}}<br />
<br />
[[luokka:kalastusseurat]]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Lohjan_kalaseura&diff=15742Lohjan kalaseura2011-05-25T10:52:38Z<p>Junior: Ak: Uusi sivu: Lohjan Kalaseura on tuore lohjalainen kalastusseura. Se muodostui, kun Lohjan Virkistyskalastajat, Kalkin Kalakerho ja Lohjan Seudun Kala- ja Erämiehet yhdistyivät vuoden 2006 vaiht…</p>
<hr />
<div>Lohjan Kalaseura on tuore lohjalainen kalastusseura. Se muodostui, kun Lohjan Virkistyskalastajat, Kalkin Kalakerho ja Lohjan Seudun Kala- ja Erämiehet yhdistyivät vuoden 2006 vaihteessa. Kalastusseuran puheenjohtajaksi valittiin Kari Kenttinen. Hän on toiminut pitkään Lohjan Virkistyskalastajien johtokunnassa ja ollut aktiivisesti mukana seuran toiminnassa.<br />
Lohjan Kalaseura järjestää joka vuosi 20 kalastuskilpailua. [http://www.lohjankalaseura.com/seura.html]<br/><br />
[[Tiedosto:Loks2.jpg]]<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
===Linkkejä===<br />
*[http://www.lohjankalaseura.com/kalenteri.html Kilpailu kalenteri] <br/><br />
*[http://www.lohjanjarvicup.com/ Lohjanjärvi-cup] <br/><br />
*[http://www.example.com linkin otsikko] <br/><br />
*[http://www.lohjankalaseura.com/liittyminen.html Liittyminen] <br/></div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Tiedosto:Loks2.jpg&diff=15741Tiedosto:Loks2.jpg2011-05-25T10:47:03Z<p>Junior: Lohjan kalaseuran logo</p>
<hr />
<div>Lohjan kalaseuran logo</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Pintavaappu&diff=15740Pintavaappu2011-05-25T10:29:08Z<p>Junior: /* Popperit */</p>
<hr />
<div>'''Pintavaaput''' ovat nokkalevyttömiä ja aina kelluvia vaappuja. Nillä kalastetaan joko aivan pinnalta tai hyvin läheltä pintaa. Pintavaappujen kaksi päätyyppiä ovat vahingoittunutta kalaa muistuttavat, uitettaessa pintaan vanaa viistävät nirhat ja pintajerkit sekä polskuttavaa ääntä veteen tuottavat popperit, propbaitit ja crawlerit.<br />
<br />
== Nirhat ==<br />
Nirha on vaappua vanhempi suomalainen keksintö. Perinteisesti nirhoja on käytetty soudussa, mutta nykyisin on olemassa myös heittokalastukseen soveltuvia nirhoja, mm. [[Nils Master Nirha]], [[Rapala Jointed Nirha]] ja [[LGH Nirha]]. Sellaisen voi tehdä itsekin poistamalla vaapusta uintilevyn.<br />
[[Tiedosto:Oma Nirha.JPG|300px|thumb|Itse tehty nirha]]<br />
<br />
== Pintajerkit ==<br />
Pintajerkkejä uitetaan esim. [[walk a dog -tekniikka|walk a dog -tekniikalla]] siten, että ne tekevät siksak-liikettä puolelta toiselle. Tunnettuja malleja ovat mm. [[Rapala]]n [[X-Rap Walk]] ja [[Skitter Walk]].<br />
[[Tiedosto:Skitter walk.jpg|300px|thumb|left|Rapala Skitter Walk]]<br />
<br />
== Popperit ==<br />
Toisinaan myös chuggareiksi kutsuttujen poppereiden nokassa on kuoppa, joka tuottaa nykäksin uitettaassa kaloja houkuttelevaa plopsutusta. Kenties tunnetuin malli on [[Rapala]]n [[Skitter Pop]].<br />
[[Tiedosto:Skitter Pop.jpg|300px|thumb|Rapala Skitter Pop]]<br />
[http://www.kalasaalis.com/video/489/N%E4in+kalastetaan+popperilla/ Opastusvideo popperin käytöstä]<br />
<br />
== Propbaitit ==<br />
Propbaiteissa on joko toisessa tai molemmissa päissä potkuri aiheuttamassa kaloja houkuttelevaa pärskytystä. Näitä ei juuri ole saatavilla Suomessa. Eräs tunnettu malli on [[Rapala]]n [[Skitter Prop]].<br />
[[Tiedosto:Skitter Prop GCH.jpg|300px|thumb|left|Rapala Skitter Prop]]<br />
<br />
== Crawlerit ==<br />
Crawlerit ovat kenties erikoisin pintavaappuryhmä. Niiden kylkiin on kiinnitetty poikittaiset metallisiivet, jotka tasaisesti kelattaessa tuottavat pinnassa räpyttelevää linnunpoikasta muistuttavaa ääntä. Myöskään näitä ei juuri tuoda Suomeen.<br />
<br />
== Lähteet ==<br />
*Jens Ploug Hansen & Göran Cederberg: Heittokalastus, 1998.<br />
<br />
[[Luokka:Vieheet]]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Hauen_vetouistelu&diff=15739Hauen vetouistelu2011-05-25T10:20:31Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div>[[tiedosto:Kuva001.jpg|thumb|250px|]]<br />
<br />
'''[[Hauki|Hauen]] [[vetouistelu]]a''' voi harjoittaa soutamalla tai käyttämällä perämoottoria. Meren saaristoissa ja järvellä kalastettaessa moottoriveneestä on suuri hyöty. Kun tuuliolosuhteet ovat hyvät, kannattaa uistimen vetäminen soutamallakin, jolloin veneen epäsäännöllinen liike saa vieheen uintiin elävyyttä. <ref name=luo>http://www.luonnossa.net/Kalastus/Hauen_vetouistelu/hauen_vetouistelu.html</ref><br />
<br />
Hauki on helppo kohde uistelijalle koko sulan veden ajan verrattuna moniin muihin lajeihin. Varsinkin pienet alle kaksikiloiset hauet tavoittaa helposti, yleensä aina lähes samoista paikoista.<ref name=kk>http://www.kalakerho.net/uistelu_hauki.htm</ref><br />
<br />
== Välineet ==<br />
<br />
Hauen vetouistelussa käytetään 30-50 cm pitkiä [[peruke|perukkeita]], joka tulee [[siima]]n ja [[uistin|uistimen]] väliin. Perukkeen tulee ola tarpeeksi pitkä, ettei siima joudu väsytyksen aikana hauen hampaisiin. Siellä se nimittäin katkeaa lähes aina. Erityisesti yli kymmenkiloisten haukien kanssa on syytä olla kestävä peruke. Peruke voi olla metallia tai punottua nylonsiimaa. Kalastusliikkeestä löytää hyvän valikoiman teräsvaijeriperukkeita, mutta punotusta nylonsiimasta valmistetun perukkeen saa käsiinsä vain tekemällä sellaisen itse.<br />
<br />
Siimana käytetään nykyään pääasiassa venymätöntä monikuitusiimaa tai 0.40-0.50mm paksuista monofiilisiimaa. Venymättömällä monikuitusiimalla hauki tarttuu uistimeen nopeammin. Monofiilia käytettäessä varsinaisen vetosiiman päähän tulee kiinnittää vieheestä riippuen muutaman metrin verran ohuempaa monofilsiimaa. Sen voi kiinnittää kätevästi leikarilla vetosiimaan kiinni. Vetouisteluvauhdin ollessa hidasta kannattaa myös tehdä vastanykäisy kalan tarttuessa kiinni. Kalamies selviää osaamalla viisi kalastussolmua: paalusolmu, merimiessolmu, siansorkka, ulkosorkka sekä jalussolmu. <ref name=luo/><br />
==== Vältä liian paksua siimaa ====<br />
Yksi syy, miksi jättivaaput kalastavat hyvin, on se, että 0,50 mm paksuisella siimalla muut vieheet eivät jaksa sukeltaa isoimpien haukien oleskelusyvyyteen. <br />
15 cm vaappujen uitossa on turhaa käyttää yli 0,30mm paksuista siimaa, 20-25 cm uistimille riittää 0,35 mm aivan hyvin ja 30 cm vaapuille ei tarvita yli 0,40 mm siimaa. Uusi, ohut siima kestää melko varmasti hauen syöksyt, kunhan et toimi malttamattomasti ja pidät jarrun löysällä. <br />
<br />
=== Vene ===<br />
<br />
Kala[[vene]]en varustuksesta on julkaistu kalastuslehdissä monenlaisia ohjeita sekä varustelistoja. Tarvitaan mm. moottorin korjaustarvikkeita, varaosia ja polttoainetta varakanisteriin. Tulentekovälineet, vara-ankkuri, airot sekä mela on myös jokaisella listalla mukana. Kännykkä kannattaa suojata vedeltä ja karttakin on muistettava ottaa mukaan. Ruoka- ja juomatarvikkeiden lisäksi tarvitaan lukuisia yksittäisiä varusteita, joista tärkeimmät ovat: kiikari, tulentekovälineet, wc-paperia, puukko, retkikirves, vaihtovaatteet ja erityisesti hanskat, joita tarvitaan useampi pari mukaan. Kalastusvälineitäkään ei kannata unohtaa rannalle, koska ne lähtevät kävelemään sieltä hyvin nopeasti.<ref name=luo/><br />
<br />
=== Vapatelineet ===<br />
<br />
[[Vapateline]]et voidaan jakaa säädettäviin ja kiinteisiin putkitelineisiin. Markkinoilla on myös erilaisilla pitomekanismeilla varustettuja vapatelineitä, joiden säätömahdollisuudet vaihtelevat runsaasti. Vapatelinettä hankkiessa kannattaa varmistaa, että oman vavan kädensija mahtuu siihen. Vapateline kiinnitetään joko veneen kaideputkeen, pystypinnoille taikka vaakapinnoille. Suuren hauen iskiessä keskitytään kokonaan hauen väsyttämiseen. Mikäli kalastat kaverin kanssa, tulee hänen kelata muut vieheet ylös ja valmistautua haavimiehen rooliin. Nostokoukkua käytetään vain mikäli kala aiotaan syödä. <ref name=luo/><br />
<br />
== Haukea eri vuodenaikoina ==<br />
<br />
=== Kevät ===<br />
<br />
Hauki kutee keväällä joko jäiden alle tai sulana oleviin rantavesiin. Ennen kutua on mahdollisuus mätiä pursuavia suurhaukia, mutta varsinaisen kudun aikana hauki ei paljoa uistimista välitä. Hauille tulisi antaa kuturauha, että niitä riittäisi jatkossakin. Kutu kestää yleensä 1-2 viikkoa. Heti kudun jälkeen on mahdollisuus saada suuria haukia kutupaikkojen läheltä. Kutenut hauki saalistaa aktiivisesti ja sille kelpaa melkein mikä tahansa uistin. Koska vesi on vielä kylmää valitaan kuitenkin hidasuintiset vaaput tai lusikat, joita vedetään kutupaikkojen lähellä 1-3 metrin syvyydessä. Kutupaikan löytää usein rantakasvillisuuden (heinikot, kortteikot, lumpeikot) tai jokien ja purojen lähettyviltä sekä matalanpuoleisista lahdista. Vaapun väreiksi kelpaavat yleisimmin kellertävä, vihertävä tai muuten kirkas väri. Keväällä vaappu saa olla melko suurikokoinen, eli noin 15 senttimetriä pitkä.<br/><br />
Vesien lämmetessä pienet hauet jäävät kutupaikkojen lähistölle ja isommat hauet siirtyvät lähialueilla oleviin syvänteisiin. Hauki on paikkauskollinen kala, joten hyvän kutupaikan lähettyviltä haukea tavataan myöhemminkin.<br />
<br/><br />
[http://www.youtube.com/watch?v=qC9infWDVQQ&feature=related Kevät hauen vetouistelun opastusvideo]<br />
=== Kesä ===<br />
<br />
Juhannuksen seutu on hauenpyytäjille vaikeinta aikaa. Pikkuhauet ovat yhä ruohikon laidoilla, mutta isot makaavat syvällä pohjassa, jossa kuitenkaan ruokaa ei usein ole. Syöntiaikoina hauki nousee yleensä väliveteen ruokailemaan, jolloin oikean pyyntisyvyyden selvittäminen on hankalaa. Toki pohjastakin haukea jonkin verran saa. Yleensä keskikesällä juhannuksen aikaan hauet oleskelevat 5-10 metrin syvyydellä ja heinäkuun lopulla normaalisti 10-15 metrin syvyydessä. Alkukesästä kannattaa laittaa siiman päähän normaalilla syönnillä sinertäviä sävyjä ja loppukesästä tumman vihreitä ja rusheita. Toki syöntiaktiivisuuden muuttuessa väriskaala on paljon laajempi. <br />
<br />
Alkukesästä välivedestä pyydettäessä käytetään nopeaa uisteluvauhtia ja vilkasliikkeisiä ja usein suuria 10-20 sentin vaappuja. Vesien lämmetessä uisteluvauhtia tulee hiljentää ja vaapun kokoa pienennetään jopa 6-10 senttiin suurikokoisellekkin hauelle. Elokuussa vaappuja ja lusikoita vedetään takilalla aivan pohjasta. Parhaisiin tuloksiin päästään, kun vaappu kulkee vain puolisen metriä pohjan yläpuolella. Uistimia jää tietysti tällä tavoin välillä pohjaan, mutta loppukesällä hauen uistelukisoissa ei ole muuta keinoa menestyä. <ref name="kk"/><br />
<br />
=== Syksy ===<br />
<br />
Aivan loppukaudesta järvi yusein vaikuttaa tyhjältä. Ehkä hauet ovat siirtyneet tavoittamattomiin tai sitten ne ovat melko passiivisia? On paikkoja, joista kaloja kuitenkin löytyy, ja oikealla taktiikalla sekä oikein asein saaliista voi saada runsaastikin. Väärin viehein ja taktiikoin ei haukia löydy. <br />
<br />
Syksyllä uistellessa on tärkeää hidas ja epätasainen uisteluvauhti sekä suuret vieheet. Yleensä kannattaa käyttää 18-25cm vaappuja. Hyviä vieheitä syyshauelle ovat mm. 20 ja 25cm:n Nilsmasterit ja 23cmienet vaaput eivät toimi syksyllä läheskään niin hyvin, kuin suurempikokoiset. Monessa isossa vaapussa on kolme kolmihaarakoukkua, joista voi yleensä poistaa keskimmäisen koukun kalan mahdollisen vapauttamisen helpottamiseksi. Jäljelle jäävät koukut voi tarvittaessa vaihtaa suuremmiksi; isommat koukut tartuttavat paremmin ja uistin säilyy suunnilleen samanpainoisena. Värityksiltään yleensä suositaan loppusyksyllä aavistuksen tummasävyisempiä uistimia, kuin keväältä - alkusyksyyn. <br />
<br />
<br />
<br />
Vetäessä kannattaa usein pysähtyä ja tehdä jyrkkiäkin käännöksiä. Näin uistimet uivat epätasaista vauhtia ja pysähtelevät ajoittain. Oikein kylmässä vedessä hauki nimittäin usein iskee hyvin hitaasti uivaan tai paikoillaan olevaan uistimeen. Hiljaisessa vauhdissa vapoja on parasta pitää kädessä, koska muuten suurin osa tärpeistä jää tärpeiksi. Vapa kädessä on tärppiin helppo antaa vastaisku ja kala tarttuu paremmin. Kovalla vauhdilla uistellessa veneen vauhti tekee vastaiskun ja vapa voi olla telineessäkin. <br />
<br />
On parempi sahata pieniä alueita ja tehdä jyrkkiä käännöksiä alueilla joista haukia on yleensä saatu. Yhtä kohtaa kannattaa ajaa useampaan kertaan sen sijaan että vetäisi pitkiä suoria. Yleensä kannattaa syksyllä uistella vain yhdellä vavalla, koska jyrkkiä mutkia on vaikea tehdä monen vavan kanssa ilman siimasotkuja.<br />
Parhaat saaliit usein tulevat 6-20 metrin syvyisten selkien päältä ja reunamilta. Kalat voivat olla päivästä riippuen oikeastaan millä syvyydellä tahansa: joskus haukia on aivan pinnassa ja silloin vaapun edessä kannattaa käyttää jotain kelluketta. Pikkuplaanariakin voi käyttää aivan uistimen edessä, sillä paitsi että se pitää vieheen pinnassa, se myös vähentää eri vapojen siimojen sotkeutumista tosiinsa. Vaikka osa hauista olisikin pinnassa, saattaa osa oleilla syvemmällä. Järkevää olisi aina kalastaa eri syvyyksiä samanaikaisesti. Painouistinta käyttämällä pääsee syvälle, varsinkin silloin, kun uisteluvauhti on hidas.<br />
<br />
Pakkasöiden jälkeen hauet ovat usein hyvin aktiivisia, tuntuu kun ne olisivat tietoisia tulevien jäiden tulosta. Jos osa järvestä on jo jäätynyt, mutta avovettä vielä löytyy, kannattaa uistella syntyneen jään reuna-alueilla. Jostain syystä jään reunat keräävät haukia ja niiden ravintoa. Juuri tämä aika voi olla vuoden parasta haukiaikaa järvillä ja lisäksi saa kalastaa aivan rauhassa. Täytyy muistaa, että pakkasella varsinkin kalan silmät jäätyvät helposti, joten vapautettavien kalojen kanssa on oltava tarkkana. Parasta olisi jos kovalla pakkasella ei kalaa nosteta vedestä ollenkaan. <br />
<br />
Loppusyksyllä kirkas tyyni päivä on usein synkkiä ja tuulisia päiviä parempi. Kesällä ja alkusyksyllä tilanne on yleensä päinvastainen. Hauen syönnissä on loppusyksyllä ollut selkeitä jaksoja: joskus päivän ainoat kalat tulevat hyvin lyhyen ajan sisällä. Joskus taas syöntijaksoja on useita päivässä, joskus ei taas yhtäkään. <ref name=hs1>http://www.suomenhaukiseura.com/hauenkalastus/kalastustavat/iso_jarvihauki.html</ref><br />
<br />
== Vieheet ==<br />
<br />
Hauenpyyntivälineistä viehe on tärkeässä roolissa. Ellei se pelaa, panostaminen muihin välineisiin on turhaa. <br />
Vieheen ominaisuuksista tärkeimmät on uintiliike ja -syvyys. Väri ja koko eivät joidenkin mielestä ole niin tärkeitä, sillä normaalissa saalistustilanteessa hauki havaitsee liikkuvan saaliin tai vieheen ensin veden värähtelyjä aistivien kylkiviiva-aistin ja kuuloaistin avulla. Viehe tai saalis nähdään vasta hyvin läheltä. <br />
<br />
=== Valaistuksella merkitystä ===<br />
<br />
Jos näköhavainto on tärkeä hauen iskua ohjaava tekijä, uistimen liikkeen tulee olla mahdollisimman epäsäännöllistä, laajaa, poukkoilevaa ja eteneminen epätasaista.<br />
<br />
Syvällä, hämärässä ja sameassa vedessä näköaistista ei ole enää hauelle apua saalistuksessa. Jos uistin ei synnytä riittävää ääntä tai se on pysähdyksissä, niin hauki ei voi havaita sitä. Epäsäännöllinen poukkoileva uinti, katkonainen eteneminen ja liian nopea vauhti hankaloittavat uistimen tarkkaa paikallistamista iskua varten. <br />
<br />
<br />
=== Ottivieheen koko ===<br />
<br />
Haukiuistimen optimikoko on saaliiksi tavoiteltavan hauen pään mitta tai vähintään noin 2/3 pään pituudesta. Suurempaankin uistimeen hauki iskee välillä hyvin, mutta jos uistin on selvästi pidempi kuin hauen pää, tärppien lukumäärä kasvaa ja kiinni jääneet hauet vahingoittuvat usein vakavasti pään ulkopuolelle jääneistä koukuista. <br />
<br />
Hauen pään pituus on noin neljäsosa koko pituudesta. Oheisesta taulukosta saat lisää osviittoja vieheen koko-ongelmiin. Milloin sitten pitäisi valita iso viehe, milloin pieni? <br />
<br />
{| class="{{prettytable}}"<br />
|-<br />
! Max. Paino<br />
! Pituus<br />
! Viehepituus<br />
|-<br />
| 5kg<br />
| 90cm<br />
| 15-23cm<br />
|-<br />
| 7kg<br />
| 100cm<br />
| 16-25cm<br />
|-<br />
| 10kg<br />
| 110cm<br />
| 18-27cm<br />
|-<br />
| 13kg<br />
| 120cm<br />
| 20-30cm<br />
|-<br />
| 16kg<br />
| 130cm<br />
| 22-33cm<br />
|-<br />
| 20kg<br />
| 140cm<br />
| 24-25cm<br />
|-<br />
|} <br />
<br />
=== Ottivieheen väri ===<br />
<br />
Saaliskala yleensä pyrkii naamioitumaan petokaloilta. Paraskaan viehe ei pysty samalla tavalla kyljillään heijastamaan veden sävyjä kuin oikea [[muikku]] tai muuttamaan väriä pohjan sävyjä vastaavaksi, kuten [[ahven]]. Mutta vieheen ei tarvitse pystyäkään täydelliseen imitaatioon. Riittää, se ei poikkea liikaa saaliista. <br />
Kun näkyvyys on heikko, on uistimen erotuttava ympäristöstä hyvin. Vaalea väri, selvä raidoitus, ympäristöä tummempi siluetti ja iso koko auttavat haukea näkemään vieheen. <br />
<br />
Veden värisävy, kirkkaus, pyyntisyvyys ja päivänvalon määrä vaikuttavat siihen, kuinka hyvin värit erottuvat ja millaisia sävyjä saalistava petokala pystyy erottamaan. Sopiva väri auttaa haukea löytämään uistimen paremmin kuin liian hyvin kalan suojaväriä matkiva väritys. <br />
<br />
Täysin kirkkaassa vedessä sininen valo tunkeutuu kaikkein syvimmälle. Tavallisessa ruskeansävyisessä järvivedessä tilanne on aivan toinen. Näkyvyyttä on vähän ja punertavat sävyt tunkeutuvat syvimmälle. <br />
<br />
Vihreäselkäinen viehe saa syvemmällä saalistavan pedon erehtymään aurinkoisella säällä. <br />
Valkoinen, keltainen, punainen ja vihreä erottuvat parhaiten, fluoresoivat värit menettävät sävynsä ja näkyvät kirkkaan valkoisen tavoin. Musta, harmaa, sininen ja syvemmällä myös vihreän sävyt näyttävät samanlaisilta. <br />
<br />
Kun mietitään, mitkä sävyt kelpaavat luonnollista syöttiä matkivaan vieheeseen yleispätevän musta-hopeisen lisäksi, niin paras opas on ahven. Ahventen väreissä on vesistökohtaiset erot ja paikallisen ahvenen kupeesta näet oikeat sävyt. <br />
<br />
Luonnoton, voimakas väri tai kontrasti voi jopa torjua hauen iskun. Kun hauki näkee selvästi, se voi olla hyvin pikkutarkalla tuulella. <br />
<br />
Keväisessä täkykalalla tapahtuvassa heittopyynnissä syvyys on yleensä alle metri, joten hauen iskua ja käytöstä pääsee tarkkailemaan hyvin. Täkykalan uitto lyhyin nykäyksin saa hauen aina kiinnostumaan ja oikeinpäin uivaan täkyyn hauki iskee heti. Jos täky ui ylösalaisin, niin hauki saattaa seurata täkyä pitkänkin matkaa iskemättä. <br />
<br />
Tummakylkinen vaaleavatsainen viehe erottuu kirkkaalla säällä ympäristöä tummempana hyvin, ja antaa läheltä oikeanlaisen kontrastin. Huonossa valossa taas punavalkoiset tai fluoresoivilla väreillä kyljistä ja vatsanpuolelta väritetyt uistimet erottuvat hyvin tummaa taustaa vasten ja liioittelevat tehokkaasti saaliskalan vaaleaa vatsaa. <br />
<br />
Pintapyynnissä taivaan sinisävyistä taustaa vasten punertava viehe luo hyvän värikontrastin. Syvällä humusvesissä valo ei sisällä kuin punertavan sävyjä, joten tummuuserot taustan ja uistimen eri värien välillä ovat ainoat näkyvät sävyerot. Selkeä raitakuvio tehoaa nyt hyvin. Mitä vähemmän valoa, sen pitempi ja leveämpi raidoitus, pinnemmalla ja kirkkaammalla kelillä riittävät ohuet ja vain selkäpuolella olevat raidat. <ref>http://www.suomenhaukiseura.com/hauenkalastus/kalastustavat/haukienkat_uusiksi.html</ref><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
== Lähteet ==<br />
<br />
{{viitteet}}<br />
<br />
[[Luokka:Artikkelit]]<br />
[[Luokka:Vetouistelu]]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Jerkkaus&diff=15738Jerkkaus2011-05-25T10:14:08Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div>[[tiedosto:Jerk.jpg|thumb|right|250px|Erivärisiä Salmo Slidereitä]]<br />
'''Jerkkaukseksi''' kutsutaan kalastustapaa, jossa käytetään vieheenä [[uintilevy|uintilevytöntä]] vaappua, eli [[jerkki|jerkkiä]]. Koska jerkissä ei ole uintilevyä, sen uintiliikkeet tehdään eri [[kela|kelausrytmeillä]] ja [[vavan]] heiluttelulla. Jerkkauksella saadaan isoja haukia. Usein ne jää veteen muilla vehkeillä yritettäessä. Salaisuus piilee uinnissa. Uinti vaihtelee pikkukalaa jäljittelevästä ärsyttävään edestakaisin pompotteluun. Jerkkaaminen on aktiivikalastajia varten, ei laiskoille.<br />
<br />
==Jerkit==<br />
<br />
Katso tämä artikkeli: [[Jerkki]]<br />
<br />
==Muut välineet==<br />
<br />
Jerkit ovat painavia, joten muiden välineiden on oltava järeitä. Vavan on oltava jäykkä ja jämerä, jotta isommankin hauen saisi ylös ilman suurempia ongelmia.<br />
Kaupoissa on kaupan lyhyitä, yleensä 1,5m pituisia vapoja hintaluokaltaan n. 100€. Kuitenkin parimetriset haukivavat toimimat yhtä hyvin.<br />
<br />
[[kela|Kelaksi]] ehdottomasti [[hyrräkela]], johon [[siima|kuitusiimaa]] 0,25-0,30mm paksuisena.<br />
<br />
Koska kyseessä on [[hauki|hauen]] jahtaamista, peruke on pakollinen [[viehe|viehetappioiden]] välttämiseksi. Kaikista parhaat perukkeet syntyvät itse tekemällä, kun ostat valmiin rullan perukemateriaalia (Titaniumia), leikkaat siitä sopivan kokoisia pätkiä ja laitat lukot päätyihin.<br />
<br />
==Uittotekniikka==<br />
<br />
Ennen kalastuksen aloittamista, jerkit kannattaa koeuittaa vaikka laiturin vieressä, jotta näkee millainen sen uinti on eri kelaustyyleillä ja vavan nypytyksillä.<br />
Perustekniikka on asettaa vavankärki alas vedenpinnan tuntumaan. Heiton jälkeen vavankärki heilautetaan joko ylös tai alas. Alaspäin heilautus vie jerkin syvemmälle. Joitain jerkkejä käytettäessä vavan pienet sivuheilautukset tuottavat parhaan tuloksen. Koska vapa on alhaalla, tärpin tullessa [[vastaisku]] täytyy tehdä nopeasti. Kun tärppi tuntuu, vavankärki tempaistaan nopeasti ylöspäin.<br />
Kelausrytmiä vaihtelemalla ja pysäyttämällä saadaan jerkki nousemaan kylkiä näyttäen pohjasta ylöspäin.<br />
<br />
Tärkeintä on vaihtelevat liikkeet aktiivisesti. Homman oppii helposti kun vaan tohtii aloittaa jerkkauksen.<br />
<br />
==Kalastusajat==<br />
<br />
Suurhaukien osalta on kaksi selvää sesonkia. Loppukevät ja loppusyksy. Silloin isot hauet ovat alle viidessä metrissä. Pienempiä, alle kolmikiloisia voi jerkata koko kesän ruohikoiden lähettyviltä. Isoja haukia voi metsästää syvänteiden ja karikoiden reunoilta n. 6-10 metristä. Silloin tarvitaan nopeasti uppoavia jerkkejä. Keskikesällä ei kuitenkaan kovin usein päästä hyviin saalislukuihin. Keväällä, heti kun jäät ovat lähteneet, jättihauet jäävät kudun jälkeen mataliin lahtiin syömään. Kirkkaankeltaiset ja särkikaloja matkivat jerkit toimivat parhaiten. Lahtien lisäksi kokeilemisen arvoisia paikkoja ovat salmien suut ja ruohikkorannat.<br />
<br />
Syksyllä alkaa toinen huippuaika, kun vedet jäähtyvät n. 10 celsiusasteeseen. Mitä pidemmälle syksyä mennään, sitä enemmän haukea tulee rantoihin 2-4 metrin syvyyteen. Syksyllä hauki syö paljon valoisana aikana. Parhaiten sen bongaa kaislikkoisilta ja kivikkoisilta rannoilta, useimmiten tuulen puolelta. Jerkeistä parhaiten toimivat tummansinisen ja vihreän värit, sekä puna-valkoinen ja pinkki.<br />
<br/<br />
>[http://www.youtube.com/watch?v=K-Mu9rMv_BY Jerkkikalastuksen opastusvideo]<br />
==Lähteet==<br />
*http://www.kalakerho.net/Jerkkaus.htm<br />
<br />
[[luokka:heittokalastus]]<br />
[[Luokka:Kalastuslajit]]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Kalan_yl%C3%B6sotto_virvelill%C3%A4&diff=15737Kalan ylösotto virvelillä2011-05-25T08:58:51Z<p>Junior: /* Ylösotto */</p>
<hr />
<div>{{Korjattava/kuvitus}}<br />
<br />
Heittokalastajan perustaitoihin kuuluu luonnollisesti se, että osaa hoitaa tärpänneen [[kala]]n kuiville asti. Seuraavassa perusasioita väsyttämisestä ja ylösotosta.<br />
<br />
<br />
== Ennen tärppiä ==<br />
<br />
Ensimmäiseksi, kalastuksen alkaessa säädetään kelan kalastusjarru siiman lujuuden mukaan sopivaksi. Liian löysällä oleva jarru vaikeuttaa kalan tartuttamista [[koukku]]ihin, liian kireä säätö saattaa taas aiheuttaa siiman katkeamisen jos pääsee tekemisiin isomman ja äkäisen kalan kanssa. <br />
<br />
Erityisesti rannalta kalastettaessa kannattaa heittopaikkaa valittaessa huomioida se, onko paikalta mahdollista ottaa kala ylös. Ylösottamista voi haitata esim. korkea ja jyrkkä rantapenkka (eli pitkä matka veteen), runsas vesikasvusto tai uppopuiden määrä, tiheä rantakasvusto jne. Voimakkaasti virtaavissa paikoissa kala saattaa syöksyä alavirtaan, jolloin kalamiehellä tulee olla mahdollisuus seurata rannalla perässä; tiheäkasvuisilla joenrannoilla, pahassa louhikossa jne. seuraaminen saattaa olla hankalaa tai jopa mahdotonta. Eli kaiken kaikkiaan, heittopaikalla pitäisi olla tilaa väsyttämiseen.<br />
<br />
Jotta väsyttämään pääsisi, täytyy tärppäävä kala myös saada tartutettua koukkuihin. Tartuttamisen edellytyksiä ovat terävät koukut, tuntuman säilyttäminen vieheeseen, tarkkavaisuus kelauksen aikana sekä vastaisku. Tuntuma vieheeseen ja tärppeihin säilyy paremmin, kun kelauksen aikana pidetään vavankärkeä siiman tulokulmaan nähden hieman sivuttain sekä estäen kelaamalla siiman pääsemistä liian löysäksi. Vastaiskulla tarkoitetaan sitä, että tärpin tuntuessa vetäistään vavalla nopeasti vastakkaiseen suuntaan, jotta koukut tunkeutuisivat riittävän syvälle kalan suuhun. Palataksemme jutun alkuun, liian löysälle jätetty kelan jarru vie vastaiskusta tehoa. Vastaisku saa olla sitä voimakkaampi, mitä kauempaa kalastajasta kala tärppää; välineistä löytyy aina joustoa jonkin verran. Kovasuiset kalalajit, kuten [[hauki]] ja [[kuha]] vaativat myös melko voimakkaan vastavedon.<br />
<br />
<br />
== Väsytys ==<br />
<br />
Kalan tartuttua pistetään jäitä hattuun. Siiman päässä tuntuvasta painosta ja potkiskelusta voidaan arvella kalan kokoa ja lajiakin, tämän oppii ajan myötä. Kalaan pidetään jatkuva ja mahdollisimman tasainen tuntuma, jottei se pääsisi ravistelemaan uistinta suustaan irti. Vapaa pidetään n. 45 asteen kulmassa siimaan nähden. Käytännössä vapa on pystyssä ja siimaa pidetään sopivan tiukalla vavalla myötäillen ja kelaamalla. Mikäli kala tuntuu isolta ja voimakkaalta, voi kelan jarrua säätää löysemmäksi jotta peto saa halutessaan vedettyä siimaa kelalta. Jarrun päristessä ei kannata yrittää kelaamista, koska se ei auta mitään ja avo-/umpikelalla se johtaa siiman kiertymiseen.<br />
<br />
Kalaa aletaan pikkuhiljaa ottaa lähemmäs rantaa. Ison ja tiukasti vääntävän kalan kanssa siimaa saa parhaiten sisään ”pumppaamalla”: vavankärkeä lasketaan eteen, kelaten samalla siimaa sisälle. Sitten vapaa vedetään takaisin ylös, lasketaan uudestaan alas ja kelataan... Eli kalaa otetaan lähemmäksi vavalla pumpaten ja sitten löysää siimaa sisään kelaten. Kala saattaa myös hyppiä. Näin tekevät erityisesti lohensukuiset kalat, mutta haukikin saattaa yrittää kalamaailman ”vanhanaikaista” varsinkin lämpimän veden aikaan. Lohikalan tulevan hypyn voi aavistaa, kun siima alkaa nousta vauhdilla kohti pintaa ja vavassa tuntuu rytmikäs jytke; tällöin kannattaa painaa vavankärki alas, jopa veteen saakka, ja yrittää pitää tuntuma kalaan. Hauen hypyt on helpompi aavistaa: kala tulee pintaan suu auki ja alkaa ikään kuin ”vääntää” kroppaansa ponnistukseen. Kalan käskeminen painamalla vapaa alas auttaa tässäkin tapauksessa.<br />
<br />
Väsytyksen aikana kannattaa pitää huoli siitä, mihin viitattiin jo heittopaikan valinnassa: kalaa ei tulisi päästää vesikasvuston, uppopuiden yms. vesiesteiden sekaan tai pohjakivikkoon, jonne se sotkee tai katkoo siiman ja karkaa. Lumpeikon aukosta tärpännyttä haukea voi joutua ohjailemaan kovemmalla kädellä kuin avovedessä ja veneestä väsytettäessä. Joella alavirtaan syöksyvää kalaa pitäisi päästä seuraamaan, koska pitkälle päässyttä kalaa voi olla jopa mahdotonta saada hinattua takaisin päin vastavirtaa. Veneestä kalastettaessa varotaan, ettei kala ui veneen alitse tai sotke siimaa kiinni mahdolliseen perämoottoriin. Kaiken kaikkiaan, kalaa painostetaan uimaan jatkuvasti välineiden rajat huomioonottaen, ja pyritään uittamaan kalaa pinnan tuntumassa. <br />
<br />
<br />
== Ylösotto ==<br />
<br />
Pikkuhiljaa aletaan valmistautua ylösottoon. Sitä ajatellen rannalta silmäillään sopivan avoin ja ”helppo” kohta, johon siirrytään jo siinä vaiheessa kun kala ei vielä piehtaroi jalkojen juuressa. Pikkuhiljaa kalan syöksyt vähenevät ja lyhenevät, kenties se keikahtaa jo kylkiasentoon tai käy peräti selällään: väsymyksen merkit ovat havaittavissa, ylösottoa voi yrittää. Kalan voi ottaa ylös haavilla tai nostokoukulla, pienehköt kalat myös käsin niskasta tarttuen, tai leukalukko otteella.[http://suomenhaukiseura.com/hauenkalastus/kasittely/vedesta.html] Oli tapa mikä tahansa, seuraava kannattaa huomioida: väsyneeltäkin vaikuttava kala saattaa tehdä rannassa sen kuuluisan ”viimeisen syöksyn” säikähtäessään kalamiestä ja veden madaltumista. Tämän vuoksi siimaa ei kelata aivan loppuun lähelle vavankärkeä, vaan jätetään hieman siimaa ulos pelivaraksi, jota pidetään tiukalla vapakättä taakse ojentamalla. Jarru kannattaa myös pitää mieluummin löysällä kuin tiukalla, koska kala saattaa olla loppuvaiheessa jo huonosti kiinni koukuissa. Eli ennakointia ja joustoa ylösottoon. Kalaa ei myöskään haavilla kauhota tai nostokoukulla huidota, vaan vedetään kala nostovälineen luo ja otetaan rauhallisesti mutta päättäväisesti ylös. Erityisesti upottavilla suorannoilla kala on helppoa myös vetää rannalle; tasainen veto ja kala liukuu vedestä kuiville.<br />
<br />
Siinäpä sitä oli, perusasiaa kalan ylösotosta. Täytyy muistaa, että jokainen väsytystilanne on ainutlaatuinen sekä se, että useimmiten varsinaiseen väsyttämiseen tarvitsee turvautua normaalikokoisten kalojen kanssa suhteellisen harvoin. Kalan loppuun saakka uuvuttamista tulee välttää myös silloin, kun se on tarkoitus vapauttaa joko pienen kokonsa takia, [[C&R|pyydä & päästä]] –periaatteen mukaisesti tai ihan muuten vain.<br />
<br />
Teksti: Kaivo<br />
<br />
== Lähteet ==<br />
<br />
*[http://web.archive.org/web/20071029085515/www.kalassa.net/artikkelit/ylosotto.shtml Kalassa.netin arkisto]<br />
<br />
[[Luokka:Heittokalastus]]<br />
[[Luokka:Artikkelit]]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=S%C3%A4%C3%A4ksj%C3%A4rvi&diff=15736Sääksjärvi2011-05-25T08:53:02Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div>'''[[Sääksjärvi]]''' sijaitsee Pirkanmaalla Lempäälän, Pirkkalan ja Tampereen raja-alueella. <br />
<br />
Järvi on noin 2,15 kilometriä pitkä, ja leveys noin 740 metriä leveimmästä kohtaa. <br />
<br />
Sääksjärvellä on myös yksi saari, nimeltään [[Rajasaari]].<br />
<br />
<br />
==Kalakanta==<br />
<br />
Sääksjärven kalakantaan kuuluu pääasiassa [[hauki]], [[ahven]], [[särki]] ja [[lahna]], mutta myös [[kuha|kuhaa]] sinne on istutettu. Sääksjärveltä voi saada myös suurehkoja haukia. [http://www.kalasaalis.com/Tanemann/kalat/Hauki/7497/]<br />
<br />
<br />
==Lähteet==<br />
<br />
* [http://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4%C3%A4ksj%C3%A4rvi_%28Lemp%C3%A4%C3%A4l%C3%A4%29 Wikipedia]<br />
<br />
<br />
==[[Sääksjärvi (Mäntsälä)]]==<br />
<br />
Toinen [[Sääksjärvi (Mäntsälä)|Sääksjärvi]] sijaitsee muutaman kilometrin Mäntsälästä Porvoon suuntaan. <br />
<br />
Se on noin kilometrin pituinen ja 400...500 m leveä.<br />
<br />
[http://maps.google.com/maps?q=S%C3%A4%C3%A4ksj%C3%A4rvi&oe=utf8&ie=UTF8&hq=&hnear=S%C3%A4%C3%A4ksj%C3%A4rvi,+Lemp%C3%A4%C3%A4l%C3%A4,+Finland&ei=nG5TS_vCB4f5-Abl8PniCA&ved=0CAkQ8gEwAA&ll=60.609553,25.377731&spn=0.106653,0.220413&z=12 kartta]<br />
<br />
{{Tynkä/Vesialue}}<br />
[[luokka:kalapaikat Länsi-Suomi]] [[luokka:artikkelit]]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Suspending_WildEye_Swim_Shad&diff=15735Suspending WildEye Swim Shad2011-05-25T08:47:24Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div>[[Storm]] '''Suspending WildEye Swim Shad''', lempinimeltään "Suspi", on erittäin hitaasti uppoava kala[[jigi]]. <br />
<br />
Rungoltaan se on erilainen kuin tavanomaiset jigit, sillä sen pehmeän pinnan alla on räminäkuulia sisältävä kova muovirunko. <br />
<br />
Vuosisadan haukivieheeksikin nimitetty suspi on erinomainen viehe etenkin kylmän veden [[hauen heittokalastus|hauen heittokalastukseen]], koska uittamista voi monipuolistaa hyvinkin pitkillä tauoilla. <br />
<br />
Suspin uittamisessa on tärkeää käyttää käsialaa. <br />
<br />
Satunnaisesti sillä voi saada saaliiksi myös esim. [[taimen]]ia tai [[ahven]]ia.[http://suomenhaukiseura.com/kuvat/valineet/niksi_suspi_muu_kala1.jpg]<br />
<br />
[[Tiedosto:Suspeja.JPG|400px|thumb|Kolme suspia. Keskimmäisen vatsakoukkuun on lisätty punaista [[marabou]]ta]]<br />
<br />
Suspista on neljä kokoa: 8cm/11g, 11cm/22g, 14cm/40g ja 16cm/54g. <br />
<br />
Pienimmässä koossa on vain vatsakoukku, muissa on vatsakoukun lisäksi myös selkäkoukku.<br />
<br />
== Aiheesta muualla ==<br />
<br />
*[http://www.normark.fi/index.php?page=12&cid=90&pid=345 Maahantuojan sivut]<br />
<br />
*[http://www.stormlures.com/products/luresdetail.cfm?modelName=suspending_wildeye_swim_shad&freshorsalt=Fresh&type=soft_lures Valmistajan sivut]<br />
<br />
<br />
{{Stormin vieheet}}<br />
<br />
[[Luokka:Stormin vieheet]]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Tiedosto:Niksi_kaasutoho2.jpg&diff=15734Tiedosto:Niksi kaasutoho2.jpg2011-05-25T08:32:15Z<p>Junior: Ohje suspin korjaukseen</p>
<hr />
<div>Ohje suspin korjaukseen</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Tiedosto:Niksi_suspijigi2.jpg&diff=15733Tiedosto:Niksi suspijigi2.jpg2011-05-25T08:31:49Z<p>Junior: Ohje suspin tuunaukseen</p>
<hr />
<div>Ohje suspin tuunaukseen</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Tiedosto:Niksi_suspit2.jpg&diff=15732Tiedosto:Niksi suspit2.jpg2011-05-25T08:30:04Z<p>Junior: Ohje suspin tuunaukseen.</p>
<hr />
<div>Ohje suspin tuunaukseen.</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Dekalack&diff=15731Dekalack2011-05-25T08:03:39Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div>'''Dekalack''' on suosittu [[uistin]]ten maalauksessa käytettävä vesiohenteinen maalisarja. Eri värivaihtoehtoja on yhteensä peräti 33 kappaletta. Dekalack maaleja saa kuultomaalin värissä, sekä hohtomaalin värisenä, että myös perusväreinä. Kuultomaalin värivaihtoehdot ovat vaaleansininen, sininen, tummanpunainen, pinkki, punainen, oranssi, vihreä, violetti, valkoinen, keltainen ja musta, eli yhteensä peräti 10 eri värivaihtoehtoa pelkästään kuultomaalin värisenä. Kuultomaali toimii parhaiten foliolla pinnoitetun vaapun päällä. Maali ei peitä folion omaa kuviointia. <br/> Dekalack metallic eri värivaihtoehtoja on yhteensä 12 pelkästään metallin hohtoisina. Värivaihtoehdot ovat musta, kulta, hopea, valkoinen, keltainen, violetti, vaalean sininen, sininen, vihreä, kupari, punainen, pink. Decalack metallic antaa vieheellesi hopean hohteisen värityksen. <br/> Perusvärien eri vaihtoehdot ovat Valkoinen, Keltainen, Punainen, Sininen, Vihreä, Oranssi, Ruskea, Musta, Violetti, Kulta, Hopea, Väritön (vesiohenteinen lakka), eli värivaihtoehtoja on yhteensä 11.[http://samfishing.fi/kauppa/index.php?cPath=74_73_173_184&osCsid=e07d3cbcce82cbdf7f34a8c0a50882bb]<br />
<br />
[[luokka:Vaapunrakennustarvikkeet]]<br />
<br />
<br />
{{Tynkä}}</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Taimenen_perhokalastus&diff=15730Taimenen perhokalastus2011-05-25T07:26:51Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div>[[Tiedosto:taimen.jpg|500px|thumb|right|taimen]]<br />
== Taimenta koskista perholla ==<br />
Taimenen perhokalastuksella on suuri historia ympäri maailmaa. Suomessa taimenta perhokalastettu jo yli sata vuotta. Taimenta on istutettu ympäri suomea, jonka takia nykyään monella on mahdollisuudet päästä nauttimaan taimenen perhokalastuksesta. Taimenella on kolme rotua, jotka määritetään niiden kasvupaikan mukaan. Kohteena voi olla järvitaimen, purotaimen tai meritaimen. Taimenen väri ja kuviointi vaihtelee eri vesistön mukaan. Purotaimenen elää virtaavassa vedessä. Järvitaimen liikkuu järven ja virran välillä ravinnon takia, sekä kutemisen takia. Myös meritaimenen voi tavoittaa virtavesistä sen kutuaikanaan. Meressä ja koskissa elävä taimen voi muistuttaa monella tavalla lohta ulkonäöltään, mutta taimenen kyljet ovat voimakkaammin ja laajemmalta alueelta täplitettyjä, kuin lohen. Taimenella pyrstön pää on suora, kun lohella on pyrstön päässä lovi, vaikka taimen on lohta kevyempi, sillä on isompi suu. Puroissa ja pienemmissä joissa taimenen yleisväritys on haalean ruskea. Järvitaimen kasvaa hieman meritaimenta hitaampaa, kun taas purotaimen kasvaa vieläkin hitaampaa. <br/><br />
Järvitaimenen alamitta on 40 cm ja meritaimenen alamitta on 50 cm. Purotaimenet kutevat virtaavissa vedessä syys-marraskuussa. Meritaimen vaeltaa useimmiten syönnökselle mereen ja järvitaimen järveen.[http://www.luonnossa.net/Kalastus/Taimenen_perhokalastus/taimenen_perhokalastus.html] 1900-luvulla on saatu meritaimen, jonka paino oli 16,200kg ja suurin järvitaimen oli 15,150kg, eli taimenet voivat kasvaa todella suuriksi, vaikka purotaimen kasvaakin, vain kilon painoiseksi. <br/>[http://www.vapaa-ajankalastaja.fi/?lang=fi&svk=296]<br />
== Mitä taimen syö? ==<br />
Alle kaksi kiloa painava taimen syö äyriäisiä, pikkukaloja sekä mäkärän, päiväkorennon, vesiperhosen ja surviaissääsken toukkia. Taimen syö koskessa vesiperhosten ja toukkien lisäksi myös veden varaan joutuneita muurahaisia sekä maahyönteisiä. Kookkaammat yksilöt syövät ahveia, särkiä, kuoretta sekä salakoita. <br/>[http://www.luonnossa.net/Kalastus/Taimenen_perhokalastus/taimenen_perhokalastus.html]<br />
<br />
<br />
== Millä välineillä koskelle? ==<br />
Taimenen perhokalastuksessa käytetään usein AFTM 3-7 -luokan vapoja. Nymfikalastus ja larvastus painojen kanssa vaatii keskiraskaiden välineiden käyttöä, mutta pintaperhojen käyttäjä selviää hyvin AFTM 4-5 -luokan välineillä. Suuremmilla koskilla keskiraskaat välineet toimivat paremmin, kun taas pienvesistöissä toimivat paremmin kevyemmät välineet. Kelluva WF-siima sopii valtaosaan perhokalastustilanteista. <br/><br />
Päivisin kannattaa ottaa kevyempi vapa (AFTM 1-3) ja ohuempi perukekärki (0,13-0,20 mm) käyttöön ja neljän metrin pituinen perukesiima, sillä taimen on arka päivällä ja suurin osa taimenista vetäytyy varjosaan matalaan paikkaan lepäämään, mutta kumminki osa on ruokailemassa. Pohjasiimaa saa olla perhokelassa noin viisikymmentä metriä. Myös perhon kokoa voi pienentää arkuuden takia. Päivällä taimenen perhokalastus miellyttävää, koska suurin osa perhokalastajista jättävät kalastamatta. Taimenen aktiivisuuteen vaikuttavat veden- ja ilman lämpötila, lämpötila, ilmanpaine, valon määrä, tuuli sekä veden laatu. <br/><br />
Taimen liikkuu illalla aktiivisesti kuoriutuvien vesiperhosten lähettyvillä Kokenut perhokalastaja laittaa yleensä siiman päähän silloin streamerin tai suuremman pintaperhon. Kovassa virrassa käytetään tuuheaa perhoa ja pienemmässä virrassa taas hennompaa. Myös kosken alaosat kannattaa käydä kokeilemassa. Yöllä kannattaa uittaa lähinnä uppoperhoja, sekä myös streamereitä. <br/>[http://www.luonnossa.net/Kalastus/Taimenen_perhokalastus/taimenen_perhokalastus.html]<br />
<br />
<randomArea ><br />
• Maalis-Huhtikuussa välisenä aikana käytetään sumukorennon, eli hankikorrin näköisiä perhoja <br/> • Huhtikuun lopusta- juhannukseen välisenä aikana käytetään Ahvenen ja salakan värisiä streamereitä, sekä zonkereita, että myös muddlereita <br/> • Juhannuksesta- heinäkuun loppuun välisenä aikana käytetään Nalle Puh tai Fluttering Stone nimisiä perhoja. Sekä nyfmejä, että larvoja, että myös muurahaisjäjitelmiä <br/> • Heinäkuun lopusta- elokuun loppuun käytetään oranssin värisiä perhoja ja hares ear nimistä nymfiä, sekä vaaleita larvoja <br/> • Loppu syksystä- vuoden loppuun välisenä aikana käytetään Värikkäitä streamereitä<br />
</randomArea><br />
<br />
<br />
<br />
== MISSÄ JA MILLOIN TAIMEN LIIKKUU? ==<br />
=== Maalis-Huhtikuu ===<br />
Kevään auringonsäteet saavat sumukorennot heräämään ja kalamiehet koskien ääreen. Sumukorento on koskikorentoihin kuuluva hyönteinen, joka kuoriutuu Suomessa isoina massoina keväällä.<br />
Koskesta toukkia löytää rantojen ja kivien lähettyviltä, joihin kertyy niiden suosimia lahokasveja. Nahkansa sumukorennot luovat jään päällä, tai rannalla. Parveilu kestää usein, vain muutaman päivän, joten tyhjiä reissuja tehdään keväällä todella paljon, mutta oikeaan aikaan voikin saada todella paljon heinoja taimenia. <br/> Perhokalastus tapahtuu aikuista sumukorentoa muistuttavilla pintaperhoilla, joissa on musta runko ja vaaleat siivet. Oranssin ja ruskean eri sävyjä kannattaa myös kokeilla ja kurkkuhäkilän käyttöäkin perhossa kannattaa kokeilla. Keväällä aikainen kalastusaika poikkeaa muista vuodenajoista täysin. Parhaiten taimenia on saatu iltapäivällä kello 13-16 välisenä aikana, jolloin ilmeisesti sumukorentoiden kuoriutuminenkin ilmeisesti tapahtuu. Kaufmann Stonella on hyvä valinta.<br />
Koskeeen pitää lähestyä todella hiljaa ja varoen, sillä taimenet ovat usein aivan rannan tuntumassa. <br/> Etsi mahdollisimman paljon kuoriutuvia koskikorentoja ja heitä perhosi sekaan. Mikäli kuoriutumista ei ole havaittavissa, niin tuolloin kalastetaan ensin rannan lähellä olevien kasvien läheisyydestä ja sitten kivikkoiden tuntumasta. Aikuinen sumukorento on huono lentäjä, joka räpiköi vain vedenpinnassa. Kulkusuunta on poikkeuksetta rantaa kohti, joten viistätys rantaa kohti toimii usein huomattavasti paremmin, kuin vavan kelluttaminen virran mukana. <br/><br />
<br />
Kesän lähestyessä ja vesien lämmetessä siirrytään ruskeisiin ja oliivinharmaisiin perhoihin. Pintaperhot Elk Hair Caddis, joka on vesiperhosen näköinen ja Adams, joka on päivänkorentoa matkiva ovat kokeilun arvoisia valintoja, sekä vihreää vesiperhosen toukkaa muistuttavaa uppoperhoa kannattaa kokeilla. <br/> <br />
<br />
<br />
=== Huhtikuun lopulta juhannukseen ===<br />
<br />
Kirkkaimmat taimenet saadaan juuri loppukevään- alkukesän välisenä aikana. Kirkkaat meritaimenet nousevat jokiin ja järvien taimenet siirtyvät virtavesiin kutevien särkien, salakoiden, kuoreen ja ahvenen perässä. Varhain aamulla on yleensä paras kalastusaika.<br />
Perhon valinta on helppoa eli kalajäljitelmä streamereita. Ainoa valinta on, että mitä taimen käyttää sillä hetkellä ravinnokseen eli käytetäänkö salakka- vaiko ahvenstreameria. Huomattavasti enemmän ongelmaa on löytää taimen virtavedestä ja uittaa perhoa oikein.<br/><br />
Salakka-, särki- ja kuorestreameria uitetaan huomattavasti toisella tapaa, kuin ahven- tai simppustreamria. Keväällä jokeen ui ensimmäiseksi kuoreet ja heti kuoreiden perään tulevat salakat, sekä hieman myöhemmin särjet. Nämä kalat uivat todella lähellä rantaa ja lepääväy välillä kivien tai kivikkoiden alapuolella. Luonnollisesti myös taimenet lepäävät siellä. Kivet, joiden lähelle pääset joko rannalta tai kahlaamalla kalastetaan roikottamalla isokokoista streameria paikallaan aivan pinnassa kuohujen seassa. Taimen kyllä näkee perhon ja nousee sen ottamaan, kun malttaa itse tehdä pientä houkutusliikettä pari minuuttia. Kivet joiden taakse ei ylety kuin heittämällä kalastetaan tarkoilla ja toistuvilla heitoilla kauempaa. Oletettuun paikkaan heitetään streameri ja kahden metrin ajelehtimisen jälkeen heittoja toistetaan samaan kohtaan noin 8 kertaa. Taimen iskee perhoon jo yleensä kolmannen, tai neljännen heiton kohdalla. Vapaa pidetään korkealla, jottei virran paine vedä siimaa ja samalla perhoa entistä lujempaan alavirtaan. <br/><br />
<br />
Mikäli taimenet eivät olekaan kivien takana vaan keskivirran reunoilla, muutetaan kalastusta seuraavanlaiseksi. Streameri heitetään viistottain ylävirtaan ja yritetään pitää perho mahdollisimman pitkään virran reunassa, apuna käyttäen korjausheittoja. Kirkkaita kaloja jäljittelevien streamerien käytössä on tärkeintä, että perhoa uitetaan mahdollisimman lähellä pintaa. <br/><br />
Viimeisenä koskeen nousevat ahvenet, jotka ovat taimenien herkkuja. Yleensä Keski- ja Eteläsuomessa ahventen nousu tapahtuu toukokuun puolenvälin- toukokuun lopulle. Ahvenet nousevat myös rantojen lähellä tai virtojen reunoja pitkin. Reitit ovat yleensä joka vuosi samat, eli jos olet edellisvuonna nähnyt jossain kosken osassa runsaasti pikkuahvenia, niin mene sinne ensin. Ainoa poikkeus muihin nousijoihin, on että ahven nousee aivan pohjan tuntumassa. Ahvenstreameri onkin usein painotettu, tai kalastaminen tapahtuu uppoperukkeilla, tai haulilla painotetuilla perukkeilla. Upposiimoja kannattaa välttää jos vain mahdollista, koska perhon heittely ja tuntuma kärsivät todella paljon Ahvenstreameri heitetään ylävirtaan, jotta perho saadaan vajoamaan aivan pohjan lähettyville. Painotusta käytettäessä tuntuma perhoon yritetään säilyttää aika ajoin kädellä siimaa sisään päin vetämällä. <br/> <br />
<br />
::Hyvä huomio on streamerin valinnassa on nopeasti virtaavat vedet vaativat korkeasiipiset streamerit ja hitaammissa virroissa toimivat paremmin matalasiipiset streamerit. Korkean tulvaveden aikana kannattaa myös kokeilla zonkereilla ja muddlereilla niiden elävän uintinsa vuoksi. <br/><br />
<br />
=== Juhannuksesta Heinäkuun loppuun ===<br />
<br />
Taimenta perinteisesti pyydetään juhannuksesta alkaen pintaperholla. Mikä on sen hienompaa, kun saada taimen itse sidotulla pintaperholla, vaikka taimenet käyvätkin popsimassa hyönteisiä pinnalta. Saaliit saattavat lisääntyä, kun vaihtaa nymfiperho pintaperhon tilalle. Aivan pintakalvon alapuolella uitettu nymfi on ollut monta kertaa parempi, kuin pintaperho, että se on pakko vain uskoa. <br/><br />
Jos taimenet tuikkivat paljon, niin silloin kannattaa kalastus aloittaa silti pintaperholla. Monien taimenten saanti pintaperholla on harvinaista, sillä massakuoriutumisia osuu kohdalle Suomessa harvoin, joten jos taimenet eivät heti ota pintaperhoon kannattaa vaihtaa tilalle painottamaton nymfi. Nyfmillä kalastus on helpointa nivoissa ja tyynemmissä vesissä. Sorapohjat, pikkukivikot ja kaatuneiden puunrunkojen läheisyydet ovat taimenien ruokailupaikkoja. Heitto suunnataan lyhyenä ylävirtaan ja vapa alas. Käsin vedetään siimaa sisään virran mukana. Vapaa nostetaan samalla hieman pystyyn, jotta löysää siimaa ei jää liikaa ja tärpit huomaa helpommin. Indikaattorin käyttö perhon edellä on suositeltavaa tuolloin etenkin aloittelijalle. <br/><br />
Mikäli taimenet eivät ota vieläkään perhoon, niin seuraavaksi siiman päähän kannattaa sitoa painotetut nymfit. Kalastustekniikka on sama, mutta nymfin annetaan vajota aluksi pohjan tuntumaan. Nymfin nosto irti pohjasta uittamisen loppuvaiheessa saa keskikesän taimenen usein innostumaan ottamaan. Mikäli muut konstit on kokeiltu, myös epätasaiset nykimiset siimasta parantavat myös taimenten ottihalukkuutta. Kalojen muuttuessa haluttomaksi, myös peruketta kannattaa ohentaa ja pidentää. Kalastus aika sijoittuu alkuillasta aina pimeän tuloon asti. <br/><br />
<br />
<br />
=== Heinäkuun lopusta Elokuun loppuun ===<br />
Loppukesä, eli lähinnä heinäkuun loppu ja elokuun lopun välisenä aikana. Iso taimen sulkee suunsa. Tähän on syynä se, että vedet ovat liian lämpimiä. Taimen lähtee laiskasti nopeasti viilettävän perhoon perään tai nousee harvoin pintavesiin. Tehokkainta on kalastaa tämä aika larvoilla, tai muilla painotetuilla perhoilla läheltä pohjaa. Kannattaa kokeilla kolmen larvan, tai nymfin letkaa, jossa painavin larva on siiman päässä ja kaksi muuta lyhyinä sivutapseina, noin 20-30 sentin välein. <br/><br />
Taimenet piiloutuvat kosken kovavirtaisimpiin kohtiin ja syviin monttuihin. Osa taimenista siirtyy järvien syvänteisiin, mutta ne saattavat tehdä yöllä ravintovaelluksen mataliin vesiin. Peruke painotetaan hauleilla, tai käytetään kuulapääperhoja. Suositeltavaa on tehdä lyhyitä heittoja ylävirtaan. Painoa tulee olla niin paljon, että larvat kulkevat pohjan lähettyvillä. Tärpit seurataan katsomalla siimaa ja jokaiseen siiman pysähdykseen tulee reagoida vastaiskulla. Usein siiman pysähdys on pohjatärppi, mutta välillä se tarkoittaa kalaakin. ::Hyönteiselämää pitää seurata myös tarkasti, sillä lämpimän kesäpäivän jälkeen tapahtuu usein hyönteisten kuoriutumisia yleensä jo ennen auringonlaskua. Silloin pitää reagoida nopeasti ja vaihdettava siiman päähän tarkka jäljennös kuoriutumassa olevista hyönteisistä. <br />
<br />
<br/><br />
<br />
=== Syyskuusta vuoden loppuun ===<br />
Syksy on huomattavasti parempaa aikaa taimenen perhokalastukselle, kuin kesä. Suurin osa vesistöistämme ovat kuturauhoitettuja, mutta hyviä saaliita saadaan, myös kutuajan jälkeen vielä marraskuussa. Vesien jäähtyessä ja kutuajan lähestyessä suuret taimenet tulevat takaisin virtavesiin ja syövät ahkerasti. Streamerit ovat hyviä tuolloin, koska niissä on kokoa, sekä myös ärsytysvärejä, esimerkiksi kirkkaan keltaista, tai punaista. <br/>Syksyllä poikkivirtaan uitetut streamerit ovat ottaneet todella kookkaita taimenia. Salaisuus lienee aktiivisessa uittotekniikassa, eli käsin, tai vavan nokalla annetaan reipasta uittoa perholle. Taimenen saa usein ottamaan perhoon poikkeukselliselta uittosuunnalta, eli esimerkiksi matalasta syvää kohti uittaminen. <br/> Sitä pidemmälle syksyä mennää ja vedet jäähtyvät todella paljon, silloin iltasyönti jää heikommaksi, kuin keskipävä. Keskipäivällä voi saada runsaitakin taimen saaliita. Loppusyksystä taimenet siirtyvät talvea varten aina syvemmälle, eli kun syyskuussa voi pärjätä vielä ilman painotusta, niin marraskuussa perho on saatava jo parin metrin tuntumaan virtavesissäkin. [http://kalakerho.net/taimenenperhokalastus.php]<br/><br />
<br />
<br />
== Lähteet ==<br />
<br />
http://www.luonnossa.net/Kalastus/Taimenen_perhokalastus/taimenen_perhokalastus.html<br />
<br />
http://kalakerho.net/taimenenperhokalastus.php<br />
<br />
http://www.vapaa-ajankalastaja.fi/?lang=fi&svk=296<br />
<br />
[[Luokka: Perhokalastus]]<br />
[[Luokka: Artikkelit]]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Taimenen_perhokalastus&diff=15729Taimenen perhokalastus2011-05-25T07:26:28Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div>[[Tiedosto:taimen.jpg|500px|thumb|right|taimen]]<br />
== Taimenta koskista perholla ==<br />
Taimenen perhokalastuksella on suuri historia ympäri maailmaa. Suomessa taimenta perhokalastettu jo yli sata vuotta. Taimenta on istutettu ympäri suomea, jonka takia nykyään monella on mahdollisuudet päästä nauttimaan taimenen perhokalastuksesta. Taimenella on kolme rotua, jotka määritetään niiden kasvupaikan mukaan. Kohteena voi olla järvitaimen, purotaimen tai meritaimen. Taimenen väri ja kuviointi vaihtelee eri vesistön mukaan. Purotaimenen elää virtaavassa vedessä. Järvitaimen liikkuu järven ja virran välillä ravinnon takia, sekä kutemisen takia. Myös meritaimenen voi tavoittaa virtavesistä sen kutuaikanaan. Meressä ja koskissa elävä taimen voi muistuttaa monella tavalla lohta ulkonäöltään, mutta taimenen kyljet ovat voimakkaammin ja laajemmalta alueelta täplitettyjä, kuin lohen. Taimenella pyrstön pää on suora, kun lohella on pyrstön päässä lovi, vaikka taimen on lohta kevyempi, sillä on isompi suu. Puroissa ja pienemmissä joissa taimenen yleisväritys on haalean ruskea. Järvitaimen kasvaa hieman meritaimenta hitaampaa, kun taas purotaimen kasvaa vieläkin hitaampaa. <br/><br />
Järvitaimenen alamitta on 40 cm ja meritaimenen alamitta on 50 cm. Purotaimenet kutevat virtaavissa vedessä syys-marraskuussa. Meritaimen vaeltaa useimmiten syönnökselle mereen ja järvitaimen järveen.[http://www.luonnossa.net/Kalastus/Taimenen_perhokalastus/taimenen_perhokalastus.html] 1900-luvulla on saatu meritaimen, jonka paino oli 16,200kg ja suurin järvitaimen oli 15,150kg, eli taimenet voivat kasvaa todella suuriksi, vaikka purotaimen kasvaakin, vain kilon painoiseksi. <br/>[http://www.vapaa-ajankalastaja.fi/?lang=fi&svk=296]<br />
== Mitä taimen syö? ==<br />
Alle kaksi kiloa painava taimen syö äyriäisiä, pikkukaloja sekä mäkärän, päiväkorennon, vesiperhosen ja surviaissääsken toukkia. Taimen syö koskessa vesiperhosten ja toukkien lisäksi myös veden varaan joutuneita muurahaisia sekä maahyönteisiä. Kookkaammat yksilöt syövät ahveia, särkiä, kuoretta sekä salakoita. <br/>[http://www.luonnossa.net/Kalastus/Taimenen_perhokalastus/taimenen_perhokalastus.html]<br />
<br />
<br />
== Millä välineillä koskelle? ==<br />
Taimenen perhokalastuksessa käytetään usein AFTM 3-7 -luokan vapoja. Nymfikalastus ja larvastus painojen kanssa vaatii keskiraskaiden välineiden käyttöä, mutta pintaperhojen käyttäjä selviää hyvin AFTM 4-5 -luokan välineillä. Suuremmilla koskilla keskiraskaat välineet toimivat paremmin, kun taas pienvesistöissä toimivat paremmin kevyemmät välineet. Kelluva WF-siima sopii valtaosaan perhokalastustilanteista. <br/><br />
Päivisin kannattaa ottaa kevyempi vapa (AFTM 1-3) ja ohuempi perukekärki (0,13-0,20 mm) käyttöön ja neljän metrin pituinen perukesiima, sillä taimen on arka päivällä ja suurin osa taimenista vetäytyy varjosaan matalaan paikkaan lepäämään, mutta kumminki osa on ruokailemassa. Pohjasiimaa saa olla perhokelassa noin viisikymmentä metriä. Myös perhon kokoa voi pienentää arkuuden takia. Päivällä taimenen perhokalastus miellyttävää, koska suurin osa perhokalastajista jättävät kalastamatta. Taimenen aktiivisuuteen vaikuttavat veden- ja ilman lämpötila, lämpötila, ilmanpaine, valon määrä, tuuli sekä veden laatu. <br/><br />
Taimen liikkuu illalla aktiivisesti kuoriutuvien vesiperhosten lähettyvillä Kokenut perhokalastaja laittaa yleensä siiman päähän silloin streamerin tai suuremman pintaperhon. Kovassa virrassa käytetään tuuheaa perhoa ja pienemmässä virrassa taas hennompaa. Myös kosken alaosat kannattaa käydä kokeilemassa. Yöllä kannattaa uittaa lähinnä uppoperhoja, sekä myös streamereitä. <br/>[http://www.luonnossa.net/Kalastus/Taimenen_perhokalastus/taimenen_perhokalastus.html]<br />
<br />
<randomArea ><br />
• Maalis-Huhtikuussa välisenä aikana käytetään sumukorennon, eli hankikorrin näköisiä perhoja <br/> • Huhtikuun lopusta- juhannukseen välisenä aikana käytetään Ahvenen ja salakan värisiä streamereitä, sekä zonkereita, että myös muddlereita <br/> • Juhannuksesta- heinäkuun loppuun välisenä aikana käytetään Nalle Puh tai Fluttering Stone nimisiä perhoja. Sekä nyfmejä, että larvoja, että myös muurahaisjäjitelmiä <br/> • Heinäkuun lopusta- elokuun loppuun käytetään oranssin värisiä perhoja ja hares ear nimistä nymfiä, sekä vaaleita larvoja <br/> • Loppu syksystä- vuoden loppuun välisenä aikana käytetään Värikkäitä streamereitä<br />
</randomArea><br />
<br />
<br />
<br />
== MISSÄ JA MILLOIN TAIMEN LIIKKUU? ==<br />
=== Maalis-Huhtikuu ===<br />
Kevään auringonsäteet saavat sumukorennot heräämään ja kalamiehet koskien ääreen. Sumukorento on koskikorentoihin kuuluva hyönteinen, joka kuoriutuu Suomessa isoina massoina keväällä.<br />
Koskesta toukkia löytää rantojen ja kivien lähettyviltä, joihin kertyy niiden suosimia lahokasveja. Nahkansa sumukorennot luovat jään päällä, tai rannalla. Parveilu kestää usein, vain muutaman päivän, joten tyhjiä reissuja tehdään keväällä todella paljon, mutta oikeaan aikaan voikin saada todella paljon heinoja taimenia. <br/> Perhokalastus tapahtuu aikuista sumukorentoa muistuttavilla pintaperhoilla, joissa on musta runko ja vaaleat siivet. Oranssin ja ruskean eri sävyjä kannattaa myös kokeilla ja kurkkuhäkilän käyttöäkin perhossa kannattaa kokeilla. Keväällä aikainen kalastusaika poikkeaa muista vuodenajoista täysin. Parhaiten taimenia on saatu iltapäivällä kello 13-16 välisenä aikana, jolloin ilmeisesti sumukorentoiden kuoriutuminenkin ilmeisesti tapahtuu. Kaufmann Stonella on hyvä valinta.<br />
Koskeeen pitää lähestyä todella hiljaa ja varoen, sillä taimenet ovat usein aivan rannan tuntumassa. <br/> Etsi mahdollisimman paljon kuoriutuvia koskikorentoja ja heitä perhosi sekaan. Mikäli kuoriutumista ei ole havaittavissa, niin tuolloin kalastetaan ensin rannan lähellä olevien kasvien läheisyydestä ja sitten kivikkoiden tuntumasta. Aikuinen sumukorento on huono lentäjä, joka räpiköi vain vedenpinnassa. Kulkusuunta on poikkeuksetta rantaa kohti, joten viistätys rantaa kohti toimii usein huomattavasti paremmin, kuin vavan kelluttaminen virran mukana. <br/><br />
<br />
Kesän lähestyessä ja vesien lämmetessä siirrytään ruskeisiin ja oliivinharmaisiin perhoihin. Pintaperhot Elk Hair Caddis, joka on vesiperhosen näköinen ja Adams, joka on päivänkorentoa matkiva ovat kokeilun arvoisia valintoja, sekä vihreää vesiperhosen toukkaa muistuttavaa uppoperhoa kannattaa kokeilla. <br/> <br />
<br />
<br />
=== Huhtikuun lopulta juhannukseen ===<br />
<br />
Kirkkaimmat taimenet saadaan juuri loppukevään- alkukesän välisenä aikana. Kirkkaat meritaimenet nousevat jokiin ja järvien taimenet siirtyvät virtavesiin kutevien särkien, salakoiden, kuoreen ja ahvenen perässä. Varhain aamulla on yleensä paras kalastusaika.<br />
Perhon valinta on helppoa eli kalajäljitelmä streamereita. Ainoa valinta on, että mitä taimen käyttää sillä hetkellä ravinnokseen eli käytetäänkö salakka- vaiko ahvenstreameria. Huomattavasti enemmän ongelmaa on löytää taimen virtavedestä ja uittaa perhoa oikein.<br/><br />
Salakka-, särki- ja kuorestreameria uitetaan huomattavasti toisella tapaa, kuin ahven- tai simppustreamria. Keväällä jokeen ui ensimmäiseksi kuoreet ja heti kuoreiden perään tulevat salakat, sekä hieman myöhemmin särjet. Nämä kalat uivat todella lähellä rantaa ja lepääväy välillä kivien tai kivikkoiden alapuolella. Luonnollisesti myös taimenet lepäävät siellä. Kivet, joiden lähelle pääset joko rannalta tai kahlaamalla kalastetaan roikottamalla isokokoista streameria paikallaan aivan pinnassa kuohujen seassa. Taimen kyllä näkee perhon ja nousee sen ottamaan, kun malttaa itse tehdä pientä houkutusliikettä pari minuuttia. Kivet joiden taakse ei ylety kuin heittämällä kalastetaan tarkoilla ja toistuvilla heitoilla kauempaa. Oletettuun paikkaan heitetään streameri ja kahden metrin ajelehtimisen jälkeen heittoja toistetaan samaan kohtaan noin 8 kertaa. Taimen iskee perhoon jo yleensä kolmannen, tai neljännen heiton kohdalla. Vapaa pidetään korkealla, jottei virran paine vedä siimaa ja samalla perhoa entistä lujempaan alavirtaan. <br/><br />
<br />
Mikäli taimenet eivät olekaan kivien takana vaan keskivirran reunoilla, muutetaan kalastusta seuraavanlaiseksi. Streameri heitetään viistottain ylävirtaan ja yritetään pitää perho mahdollisimman pitkään virran reunassa, apuna käyttäen korjausheittoja. Kirkkaita kaloja jäljittelevien streamerien käytössä on tärkeintä, että perhoa uitetaan mahdollisimman lähellä pintaa. <br/><br />
Viimeisenä koskeen nousevat ahvenet, jotka ovat taimenien herkkuja. Yleensä Keski- ja Eteläsuomessa ahventen nousu tapahtuu toukokuun puolenvälin- toukokuun lopulle. Ahvenet nousevat myös rantojen lähellä tai virtojen reunoja pitkin. Reitit ovat yleensä joka vuosi samat, eli jos olet edellisvuonna nähnyt jossain kosken osassa runsaasti pikkuahvenia, niin mene sinne ensin. Ainoa poikkeus muihin nousijoihin, on että ahven nousee aivan pohjan tuntumassa. Ahvenstreameri onkin usein painotettu, tai kalastaminen tapahtuu uppoperukkeilla, tai haulilla painotetuilla perukkeilla. Upposiimoja kannattaa välttää jos vain mahdollista, koska perhon heittely ja tuntuma kärsivät todella paljon Ahvenstreameri heitetään ylävirtaan, jotta perho saadaan vajoamaan aivan pohjan lähettyville. Painotusta käytettäessä tuntuma perhoon yritetään säilyttää aika ajoin kädellä siimaa sisään päin vetämällä. <br/> <br />
<br />
::Hyvä huomio on streamerin valinnassa on nopeasti virtaavat vedet vaativat korkeasiipiset streamerit ja hitaammissa virroissa toimivat paremmin matalasiipiset streamerit. Korkean tulvaveden aikana kannattaa myös kokeilla zonkereilla ja muddlereilla niiden elävän uintinsa vuoksi. <br/><br />
<br />
=== Juhannuksesta Heinäkuun lopuun ===<br />
<br />
Taimenta perinteisesti pyydetään juhannuksesta alkaen pintaperholla. Mikä on sen hienompaa, kun saada taimen itse sidotulla pintaperholla, vaikka taimenet käyvätkin popsimassa hyönteisiä pinnalta. Saaliit saattavat lisääntyä, kun vaihtaa nymfiperho pintaperhon tilalle. Aivan pintakalvon alapuolella uitettu nymfi on ollut monta kertaa parempi, kuin pintaperho, että se on pakko vain uskoa. <br/><br />
Jos taimenet tuikkivat paljon, niin silloin kannattaa kalastus aloittaa silti pintaperholla. Monien taimenten saanti pintaperholla on harvinaista, sillä massakuoriutumisia osuu kohdalle Suomessa harvoin, joten jos taimenet eivät heti ota pintaperhoon kannattaa vaihtaa tilalle painottamaton nymfi. Nyfmillä kalastus on helpointa nivoissa ja tyynemmissä vesissä. Sorapohjat, pikkukivikot ja kaatuneiden puunrunkojen läheisyydet ovat taimenien ruokailupaikkoja. Heitto suunnataan lyhyenä ylävirtaan ja vapa alas. Käsin vedetään siimaa sisään virran mukana. Vapaa nostetaan samalla hieman pystyyn, jotta löysää siimaa ei jää liikaa ja tärpit huomaa helpommin. Indikaattorin käyttö perhon edellä on suositeltavaa tuolloin etenkin aloittelijalle. <br/><br />
Mikäli taimenet eivät ota vieläkään perhoon, niin seuraavaksi siiman päähän kannattaa sitoa painotetut nymfit. Kalastustekniikka on sama, mutta nymfin annetaan vajota aluksi pohjan tuntumaan. Nymfin nosto irti pohjasta uittamisen loppuvaiheessa saa keskikesän taimenen usein innostumaan ottamaan. Mikäli muut konstit on kokeiltu, myös epätasaiset nykimiset siimasta parantavat myös taimenten ottihalukkuutta. Kalojen muuttuessa haluttomaksi, myös peruketta kannattaa ohentaa ja pidentää. Kalastus aika sijoittuu alkuillasta aina pimeän tuloon asti. <br/><br />
<br />
<br />
=== Heinäkuun lopusta Elokuun loppuun ===<br />
Loppukesä, eli lähinnä heinäkuun loppu ja elokuun lopun välisenä aikana. Iso taimen sulkee suunsa. Tähän on syynä se, että vedet ovat liian lämpimiä. Taimen lähtee laiskasti nopeasti viilettävän perhoon perään tai nousee harvoin pintavesiin. Tehokkainta on kalastaa tämä aika larvoilla, tai muilla painotetuilla perhoilla läheltä pohjaa. Kannattaa kokeilla kolmen larvan, tai nymfin letkaa, jossa painavin larva on siiman päässä ja kaksi muuta lyhyinä sivutapseina, noin 20-30 sentin välein. <br/><br />
Taimenet piiloutuvat kosken kovavirtaisimpiin kohtiin ja syviin monttuihin. Osa taimenista siirtyy järvien syvänteisiin, mutta ne saattavat tehdä yöllä ravintovaelluksen mataliin vesiin. Peruke painotetaan hauleilla, tai käytetään kuulapääperhoja. Suositeltavaa on tehdä lyhyitä heittoja ylävirtaan. Painoa tulee olla niin paljon, että larvat kulkevat pohjan lähettyvillä. Tärpit seurataan katsomalla siimaa ja jokaiseen siiman pysähdykseen tulee reagoida vastaiskulla. Usein siiman pysähdys on pohjatärppi, mutta välillä se tarkoittaa kalaakin. ::Hyönteiselämää pitää seurata myös tarkasti, sillä lämpimän kesäpäivän jälkeen tapahtuu usein hyönteisten kuoriutumisia yleensä jo ennen auringonlaskua. Silloin pitää reagoida nopeasti ja vaihdettava siiman päähän tarkka jäljennös kuoriutumassa olevista hyönteisistä. <br />
<br />
<br/><br />
<br />
=== Syyskuusta vuoden loppuun ===<br />
Syksy on huomattavasti parempaa aikaa taimenen perhokalastukselle, kuin kesä. Suurin osa vesistöistämme ovat kuturauhoitettuja, mutta hyviä saaliita saadaan, myös kutuajan jälkeen vielä marraskuussa. Vesien jäähtyessä ja kutuajan lähestyessä suuret taimenet tulevat takaisin virtavesiin ja syövät ahkerasti. Streamerit ovat hyviä tuolloin, koska niissä on kokoa, sekä myös ärsytysvärejä, esimerkiksi kirkkaan keltaista, tai punaista. <br/>Syksyllä poikkivirtaan uitetut streamerit ovat ottaneet todella kookkaita taimenia. Salaisuus lienee aktiivisessa uittotekniikassa, eli käsin, tai vavan nokalla annetaan reipasta uittoa perholle. Taimenen saa usein ottamaan perhoon poikkeukselliselta uittosuunnalta, eli esimerkiksi matalasta syvää kohti uittaminen. <br/> Sitä pidemmälle syksyä mennää ja vedet jäähtyvät todella paljon, silloin iltasyönti jää heikommaksi, kuin keskipävä. Keskipäivällä voi saada runsaitakin taimen saaliita. Loppusyksystä taimenet siirtyvät talvea varten aina syvemmälle, eli kun syyskuussa voi pärjätä vielä ilman painotusta, niin marraskuussa perho on saatava jo parin metrin tuntumaan virtavesissäkin. [http://kalakerho.net/taimenenperhokalastus.php]<br/><br />
<br />
<br />
== Lähteet ==<br />
<br />
http://www.luonnossa.net/Kalastus/Taimenen_perhokalastus/taimenen_perhokalastus.html<br />
<br />
http://kalakerho.net/taimenenperhokalastus.php<br />
<br />
http://www.vapaa-ajankalastaja.fi/?lang=fi&svk=296<br />
<br />
[[Luokka: Perhokalastus]]<br />
[[Luokka: Artikkelit]]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Lohen_pintaperhokalastus&diff=15728Lohen pintaperhokalastus2011-05-25T07:22:55Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div>'''Lohen pintaperhokalastus''' on saanut alkunsa Pohjois-Amerikasta. *Tällä puolella valtamerta ajatusta lohen kalastuksesta pintaperholla pidettiin pitkään täysin turhana sekä tehottomana. Selitykseksi on mainittu mm. viileämpiä vesiä, kalojen biologisia eroja kuin myös vaatimattomampia hyönteismääriä, mutta todellinen syy lienee ollut se, että uutta tekniikkaa ei ole yksinkertaisesti koskaan kokeiltu riittävästi, koska siihen ei ole luotettu. Voitaisiin ehkä myöskin kuvitella, että lohenkalastukseen Atlantin tällä puolen vakiintuneet kahdenkäden vavat eivät ehkä ole olleet parhaita mahdollisia työkaluja tehokkaaseen pintaperhokalastukseen. <br />
<br />
Vastausta kysymykseen ”miksi lohi ottaa pintaperhoon” on kuitenkin mahdotonta antaa. Eihän vastausta siihenkään, miksi lohi ylipäätään perhoon ottaa, ole löydetty. Teorioita sen sijaan on luonnollisestikin useita, kuten smolttivuosilta periytyvän hyönteisravintoon kohdistuvan ruokailurefleksin laukeaminen, puhdas uteliaisuus ja toistuvasti naaman edestä kelluvan pinturin aiheuttaman ärsyyntymisen laukaisema sijaistoiminto, tässä tapauksessa syöminen. <br />
<br />
Ensimmäinen, tai taatusti ainakin ensimmäisten pioneerien joukossa pinturia lohelle tarjonnut perhokalastaja on yleisesti hyväksytyn perimätiedon mukaan ollut Colonel Ambrose Monell, joka kalakaverinsa George M.L. LaBranchen klassikkoteoksen The Salmon and The Dry Fly (1924) mukaan testasi menetelmää New Brunswickissa jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Monell sai kimmokkeen kokeilla pintaperhoa nähtyään kuinka perhon toisensa jälkeen hylännyt 15-paunainen nousi pintaan taimenen tavoin. Tarinan mukaan kyseinen lohi iski #12 Whirling Duniin heti ensimmäisellä heitolla. <br />
<br />
Pintaperho osoittautui Pohjois-Amerikan joilla tehokkaasti kalastavaksi pyydöksi ja kalastustekniikka alkoi levitä pikkuhiljaa myös Eurooppaan, vaikka epäilijöitä riitti – ja on riittänyt edelleen. Hugh Falkus esimerkiksi kirjoitti, että menetelmä kyllä toimii hyvin Amerikassa mutta ei Briteissä, ja mainitsee että itse LaBranchekin kävi Englannissa testaamassa menetelmää, mutta vailla suurempaa menestystä – tosin usein myönnetään että yllättäviäkin onnistumisia on tapahtunut, mutta mainitaan että nämä ovat olleet lähinnä poikkeustapauksia. <br />
<br />
Varsin yleinen käsitys nykyäänkin on, että pintaperhot toimivat vain joillain joilla, ja toisilla niiden käyttö on tuhoon tuomittu idea. Pintaperhokalastukseen penseästi suhtautuvat muistavat usein vielä mainita, että pinturilla saadaan yleensä pelkkiä tittejä, mutta pintaperholla on saatu lukemattomia yli kympin kalojakin. Monen kalamiehen mielestä pintaperho on sopivissa olosuhteissa jopa kaikkia muita perhoja tehokkaampi. <br />
<br />
<br />
<br />
<br />
== Koska lohi ottaa pintaperhoon? ==<br />
<br />
Yleensä kirjallisuudessa mainitaan pintaperhon olevan parhaimmillaan aurinkoisella ilmalla puolen päivän aikaan, mutta lohi kyllä nousee pintaperhoon melkeinpä mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Lähdekirjallisuus kehuu erinomaiseksi pinturikeliksi tyyntä ja auringonpaisteista keliä, ja noin 10–15 asteista vettä, joka on ”normaalilla korkeudella”. Lee Wulffin The Atlantic Salmon -kirja neuvoo aloittamaan pintaperhokalastuksen silloin, kun näkee lohen pyörähtävän pinnassa. <br />
<br />
Pintaperhokalastus on usein havaitun tai olinpaikkansa muuten kavaltaneen kalan kalastusta, mutta pinturia voi heittää myös sokkona. Lohta kannattaa etsiä tummista monttukohdista, kivien ympäriltä, peileistä ja niiden reunoilta sekä koskien niskoilta, nieluista ja muista seisahduspaikkoina tunnetuista paikoista, mutta tarkasti paikallistetun kalan kalastaminen on luonnollisesti yleensä tehokkaampaa. Lee Wulff esimerkiksi käytti hyvin kookkaita valkoisia perhoja kalastuspaikan haravointiin: lohet nousivat usein katsomaan perhoa vaikka eivät ottaneet, ja näin paikallistettua kalaa oli helppo alkaa kalastaa muilla perhoilla. <br />
<br />
<br />
== Pinturit lohelle ==<br />
<br />
Käytetyimmät lohipinturit voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään, voimakkaasti häkilöityihin ja korkealla kelluviin (esimerkiksi Wulff-sarja) sekä palmerhäkilöityihin peurankarvarunkoihin perustuviin (esimerkiksi Bomber). Lisäksi lohia on kalastettu menestyksekkäästi muun muassa tiheästi palmer- eli runkohäkilöidyillä pintaperhoilla (kuten Bivisible), skatereilla ja suurikokoisilla versioilla peurankarvarunkoisista taimenperhoista (esimerkiksi Lee Wulffin suositeltaviin sidoksiin listaama Harry Darbeen Rat-Faced McDougall, joka aikoinaan tunnettiin myös nimellä Beaverkill Bastard). Perhojen koko vaihtelee #16 pikkuperhosta aina #2/0-kokoon asti, mutta useimmat on sidottu #2–8 koon koukkuihin. <br />
<br />
<br />
== Perustekniikat ==<br />
<br />
Pintaperhokalastus lienee yksi helpoimmin hallittavista lohenkalastustekniikoista, sillä jatkuvasti näkyvän perhon uintia on helppo kontrolloida ja siiman korjailun aiheuttamat muutokset uintiin näkyvät saman tien. Perustekniikoita on vain muutamia ja ne on helppo oppia: pinturia voi uittaa ylävirtaan, alavirtaan tai poikkivirtaan, joko vapaasti kelluttaen tai viistättämällä. <br />
<br />
Alavirtaan uitettua [[pintaperho]]a voidaan käyttää laajemman alueen tehokkaaseen haravoimiseen: siima heitetään vinosti virran poikki siten että se jää mutkille tai sitä korjataan voimakkaasti ylävirtaan ja pyritään mahdollisimman pitkään vapaaseen uittoon. Perhon annetaan kellua vapaasti kunnes se alkaa viistää, jolloin siimaa (ja perhoa) vedetään vavalla ylävirtaan päin ja perhon annetaan kellua taas vapaasti. Perho kulkee näin eräänlaista sahaavalla liikkeellä koko joen poikki, ja kun heitto on kalastettu loppuun, askelletaan alavirran suuntaan ja toistetaan heitto. <br />
<br />
Alavirtaan heitettyä pinturia voi myös viistättää joka saattaa osoittautua hyväksi keinoksi härnätä passiivisempaa kalaa. Joskus viistätystä käytetään kalan paikallistamisessa (lohi saattaa kavaltaa asentopaikkansa pyörähtämällä äkäisesti viistävän pinturin kohdalla), mutta tehokkainta viistätys on aiemmin paikallistetun kalan ärsyttämisessä. Perho heitetään viistosti poikkivirtaan jolloin virran paine antaa siimalle vauhtia ja saa perhon viistämään, lisää vauhtia saa vavalla vetosuuntaan vetämällä tai siimaa nopeasti sisään ottamalla. Joskus lohi vaatii suuren nopeuden ja iskee vasta, kun sen kuonon edestä vedetty perho piirtää kunnon vanaa pinnalle. <br />
<br />
Poikkivirtaan heitettäessä parhaiten toimii useimmiten vapaa kellutus. Uittolinjan kanssa tulee yleisen käsityksen mukaan olla tarkkana, joten perhoa yritetään uittaa siten, että se kelluu täysin vapaasti suoraan lohen naaman eteen ja samalla varotaan että siima ei joudu kalan näkökenttään. Tekniikan yhteydessä mainitaan usein, että lohi ei syystä tai toisesta jahtaa sivuillaan uivaa perhoa, mutta joskus poikkeus saattaa vahvistaa säännön, sillä aktiivisen kalan on havaittu hakevan perhon todella kaukaa sivuiltaankin. Vesi taittaa valoa, joten ennen paikallistetuille kaloille heittämistä pitää vielä muistaa arvioida kalan todellinen sijainti virrassa. <br />
<br />
Pintaperhon upottaminen lohen kuonon edestä saattaa käräyttää hankalan kalan pinnan. Temppua kannattaa kokeilla muun muassa silloin, kun kala on jo aiemmin reagoinut perhoon. Perho upotetaan nykäisemällä siimasta oikealla hetkellä; efektiä voi tehostaa puristamalla pienen lyijyhaulin perukkeeseen. Pohjassa jurottava lohi on hankalampi, sitkeimmät saattavat kuulemma pommittaa mokomia tuntikausiakin kunnes lohi lopulta jatkuvaan häirintään totaalisen kyllästyneenä päättää tehdä harakirin ja nousee perhoon. <br />
<br />
[[luokka: Perhokalastus]]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Meritaimen_ja_perhokalastus_merell%C3%A4&diff=15727Meritaimen ja perhokalastus merellä2011-05-25T07:22:20Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div>'''Onko [[meritaimen]]en [[perhokalastus|perhokalastuksesta]]''' tullut tämän ajan trendikalastus muoto? Kuten jo aikaisemmin itse olen huomannut sen, että perhokalastuksen suosio ainakin nuoremmissa kalastajissa on saanut lisää pontta. Siitä osoituksena on välinevalmistajienkin into tehdä settejä juuri aloitteleville perhostajille. <br />
Näillä seteillä on tietysti hyvät kuin huonotkin puolensa. Niin sanotusti halvalla ei koskaan saa hyvää ja setti on usein joltain osin puutteellinen, joskin ihan käypä tavalliseen ”sunnuntai kalastukseen” [[koski]]lla.<br />
<br />
Palataan takaisin meritaimenen perhokalastukseen, se myös on saanut lisää harrastajia, tai ainakin kokeilijoita. Syitä tähän ollaan haettu ruuhkautuneista korttikoskista, hauen perhokalastuksen menestyksekkäästä harrastamisesta, Ahvenanmaan kuulumisista sekä internetin keskustelupalstojen jutuista. Netistä löytyykin useita itseään ”gurun” asemaan asettavia tietäjiä, enemmän ja vähemmän asiaan vihkiintyneitä perhokalastajia. Henkilökohtaisesti olen saanut olla siinä mielessä onnellisessa asemassa, että olen saanut seurata vierestä kymmenillä reissuilla kuinka ammattilaiset kalastavat meritaimenta perholla juuri näillä Ahvenanmaan rannoilla.<br />
”Pingo” Eriksonin matkassa ei tiedon puutteesta ja välineiden sopivuudesta ainakaan jää reissu uupumaan. Pingo on kirjanpitonsa mukaan saanut taltutettua yli tuhat meritaimenta juuri perhovälineillä, useimmat niistä juuri rannalta tai kahlaamalla kalastamalla. Välineitä hänelle suoltaa Loop, jonka tuotekehittelijänäkin hän on ollut. Vapoja, siimoja, kahluuhousuja, kenkiä, takkeja sekä keloja on kulkenut testeissä läpi varmasti satoja. Joten kokemusta tältä mieheltä löytyy ja hän ei niitä tietoja panttaa. <br />
Useimmat paikat varsinkin Ahvenanmaalla ovat yksityisten lupien alla ja siksi onkin hyvä ottaa selvää alueen säännöistä ja kalastus systeemeistä ennen kuin aloittaa kalastamisen varsinkin rannalta käsin.<br />
<br />
Manner-Suomessa löytyy myös näitä meritaimen paikkoja. Aina Pohjanlahden perukoilta Kotkan ohi itärajalle saakka löytyy hyviä ja parempia paikkoja. Hyvät paikat pysyvät piilossa ja niistä ei juuri huudella ylimääräisiä, saaliista kuulee kyllä aina silloin tällöin huhuja. Karttaa tutkimalla ja merikorteista syvyyksiä ja rantojen muotoja katselemalla sekä paikanpäällä käymällä selkiytyy taimenen olinpaikat. Muutaman kalan saatuaan osaa katsella jo hieman eri silmin missä näitä hopeatorpeedoja voisi olla. <br />
Hyvä kauemmin meritaimen perhokalastusta harrastanut kaverikaan ei ole ollenkaan huono idea, jos sellaisen jostain saa mukaansa paikkoja näyttämään. Itse en ala mainostamaan sen kummemmin mitään erityistä paikkaa, koska jokainen osaa etsiä tai kysellä potentiaalisia paikkoja. Sekä rannikkoa ainakin riittää, samoin kuin saaristoa…<br />
Parhaita aikoja ovat syksy ja kevät, mutta niillä paikoilla joilla jäätä ei tule, on kalastus ja saaliin saaminen mahdollista läpi vuoden. Eräänä vuonna sain ensimmäiset meritaimenet 31.12 iltapäivällä, kauheassa räntäsateessa, +-1 asteen lämmössä juuri ennenkuin lahdukka meni jääriitteeseen.<br />
Hyvät paikat omien kokemusteni mukaan sisältävät ainakin näitä elementtejä:<br />
*Rakkolevä pohjaa.<br />
*Isoja jopa pintaan asti olevia kiviä.<br />
*Sopivasti maininkia myrskyn jälkeen.<br />
*Iso aava lähellä.<br />
*Joskus hiekkaranta, talvella jopa uimarannat meren rannoilla keräävät meritaimenia.<br />
*Niemenkärjet.<br />
*Matalahkot lahdukat joissa vesi pysyy hieman lämpimämpänä/lämpeää auringon lämmittäessä tai niihin tulee lämpimämpää vettä tuulen osuessa sopivasti.<br />
*Kivikkorannat, isosta järkäleistä ihan "pulteri" kokoiseen kivikkoon.<br />
<br />
Perhoina toimivat niin tinseliviritelmät, tuulenkalaa imitoivat perhot kuin pienet katkaperhotkin. Usein kokeneemmat perhostelijat kuten juuri Pingo, käyttävät streamerin yläpuolella sivuperukkeessa pientä kirkkaan väristä katkaperhoa. <br />
<br />
Välineinä toimivat, kokemuksista ja mieltymyksistä riippuen 7,6” - 9´ jalan [[vapa|vavat]], luokissa #5-10 , [[kela]]t joissa hyvä ja usein vedeltä suojattu levyjarru(ruoste iskee todella helposti merivedessä) ja siimana WF tai ampupää-viritelmät. Nopeammat vavat ovat ainakin henkilökohtaisessa suosiossa. Merellä kun hyvin harvoin on täysin tyyntä ja taimenen kalastus on usein tuulisen vyöhykkeen koluamista. <br />
Varusteina kahluuhousut/kengät ja riittävästi alusvaatetusta sekä tyrskyistä lentävän veden suojaksi on hyvä ottaa kahluutakki tms sekä pipo. Kynsikkäät ovat myös joidenkin perhostajien käsissä nähty.<br />
<br />
Tässä pieni ja vaatimaton läpileikkaus meritaimen perhokalastuksesta. Toivottavasti keskustelua syntyy puolin ja toisin.<br />
<br />
Teksti: Pete<br />
<br />
[[Luokka:Perhokalastus]]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Perhokalastus&diff=15726Perhokalastus2011-05-25T07:20:56Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div>[[Tiedosto:300px-Flyfishing.jpg|thumb|300px|Perhokalastusta joessa]]<br />
<br />
'''Perhokalastus''' on selvästi muista kalastusmuodoista erotettava, ikivanha [[kalastus]]muoto. Se on ensimmäiseksi kehitetty taimenen ja myöhemmin myös muiden veden pinnalta syövien kalalajien kuten [[harjus|harjuksen]] kalastukseen. Keinotekoiset [[perho]]t rakennetaan eli [[perhonsidonta|sidotaan]] siten että niiden muoto, koko ja väritys vastaa [[kala]]n luonnollista ravintoa eli pääasiassa hyönteisiä. Perho voi myös toimia yksinkertaisesti kalaa stimuloivana houkuttimena, jolloin perho ei välttämättä jäljittele mitään luonnonhyönteistä. Käytettävien perhojen skaala on hyvin laaja, koska hyönteisfauna on runsas ja kullakin lajilla on useita kehitysvaiheita. Lisäksi monet perhokalastajat sitovat perhonsa itse ja kullakin on oma näkemyksensä hyvin kalastavasta perhosta. Edellä mainittu hyönteisten jäljittely koskee lähinnä taimen- ja harjusperhoja.<br />
<br />
== Välineet ==<br />
[[Tiedosto:250px-AdamsDryFly.jpg|thumb|250px|Perho]]<br />
Perhokalastukseen tarkoitetut vavat ovat verrattain kevyitä ja pitkiä, heittosiiman ollessa suhteellisen raskas. Heittosiima on yleensä kartioitu ja niitä on saatavana useassa painoluokassa, kelluvana sekä osittain tai kokonaan uppovana. Myös siimojen rakenne vaihtelee suuresti eri käyttötarkoituksiin. Eniten käytetty on kaksoiskartiollinen siima, joka on keskeltä paksu ja ohenee molempia kärkiä kohti. Viime aikoina on esiin noussut ns. ampumapää, joka on heittosiimaksi lyhyt ja toimii eräänlaisena suurinopeuksisena heittopainona, joka vetää siihen kiinnitetyn liukkaan juoksusiiman mukanaan heiton aikana. Tällä mahdollistetaan pidemmät heitot kuin yleensä "perinteisellä" siimarakenteella on ollut mahdollista.<br />
<br />
Perhokelat ovat ns. virvelikeloihin verrattuna hyvin yksinkertaisia rakenteeltaan, sisältäen joskus vain rungon kelakiinnikkeineen ja siinä akselinsa varassa pyörivän puolan. Useissa malleissa on myös jarru kalan väsytystä varten, etenkin suuremmissa taimenen ja lohen kalastukseen tarkoitetuissa keloissa. Kevyemmässä perhokalastuksessa kela toimii käytännössä vain siimavarastona, ja satunnaisen normaalia isomman kalan väsytyksessä puolaa voidaan jarruttaa tarvittaessa käsin.<br />
<br />
Perho on kiinnitetty heittosiimaan perukkeen avulla. Peruke on yleensä - vavan mitasta ja olosuhteista riippuen - 2-5 metriä pitkä ja kartioitu joko valmiiksi tehtaalla tai omatoimisesti esimerkiksi sitomalla useita eripaksuisia siimoja peräkkäin. Kartiomainen rakenne auttaa peruketta oikenemaan heiton jälkeen. Kärki voi olla todella ohut, halkaisijaltaan vain 0,12mm tai jopa vähemmän. Pääsääntöisesti perukkeen kärjen tulisi olla mahdollisimman ohut jotta perho pääsisi "elämään" mahdollisimman vapaasti, jolloin perho saadaan helpommin käyttäytymään esikuvansa mukaisesti vedessä ollessaan. Kalastuksen kohteena olevien kalojen koko ja voima kuitenkin määrittävät perukkeen kärjen minimipaksuuden, useimmiten kokemusperäisesti. Perukkeeseen voidaan kiinnittää myös useampia perhoja sivutapseja apuna käyttäen.<br />
<br />
Perhon heitossa on ennemminkin kysymys siiman heitosta, koska perho on useimmiten erittäin kevyt ja olisi yksinään mahdoton heitettävä. Siiman painon täytyy olla sopusoinnussa vavan ominaisuuksiin nähden. Siksi välineyhdistelmän valintaa helpottamaan on kehitetty painoluokitus (AFTM) jonka avulla siiman ja vapa voidaan ostotilanteessa valita toisilleen sopivaksi. Karkeasti ottaen kevyeen harjuksen tai siian kalastukseen sopivat luokat AFTM #3-5, lohenkalastuksessa taas käytetään luokkia AFTM #9-12. Taimenelle sopii noiden välissä olevat luokat. Siiman olisi syytä olla luokkaa vapaa raskaampi.<br />
<br />
== Perhokalastus Suomessa ==<br />
<br />
Perhokalastus tuli tiettävästi Suomeen englantilaisten liikemiesten ja kalastusmatkailijoiden mukana 1800-luvulla. 1800-luvun alkupuolella Suomessa osattiin ilmeisestikin jo sitoa ns. häkiläperhoja taimen- ja harriperhoiksi, mutta ammattimaisen perhonsidontataidon katsotaan alkaneen kuitenkin Kajaanissa. Kajaanilainen Herman Renfors lähetti sisarensa Maria Renforsin perhonsidontaa opiskelemaan Englantiin Hardyn tehtaaseen vuonna 1875. Hardy on edelleen toimintaansa jatkava kuuluisa kalastusvälinetehdas. Palattuaan Suomeen Maria aloitti sisarensa Annan kanssa ammattimaisen perhonsidonnan. Sisarusten perhot saivat mm. näyttelyissä palkintoja ja kunniamainintoja. Erityisesti suomalainen lohiperhonsidonta oli saanut alkunsa. Oskari Rönkä työskenteli Kajaani Osakeyhtiön (myöhemmin UPM) palveluksessa vuoteen 1949 saakka. Hän sai sidontaopin suoraan Maria Renforsilta. Vilho Saaristo oli farmaseuttina Hyrynsalmella ja sai puolestaan perhonsidontataidon perusteet Röngältä tietojen mukaan 1930-luvulla. Kainuun Rajavartioston komentajana 1956-1962 toiminut Matti Tiitola oppi myös Röngän avustuksella sitomaan perhoja. Rönkä opetti myös Kajaanissa asuneen everstiluutnantti Erkki Vaalaman sitomaan lohiperhoja. Eräiden tietojen mukaan Vaalaman opettajana toimi myös Matti Tiitola. Vaalaman tunnetuin perhosarja on 12 lohiperhoa käsittävä Teno-sarja.<br />
<br />
Vielä 1950-luvulla perhokalastus- ja perhonsidontataidot olivat suhteellisten harvojen henkilöiden käsissä. Edelleen sidottiin pääasiassa englantilaisten reseptien mukaisia lohi- ja taimenperhoja. Välineet olivat kalliita ja vaikeasti hankittavissa. 1970-luvulla vaikutti Suomessa jo joukko persoonallisia ja taitavia perhokalastajia , jotka olivat kehittäneet Suomen oloihin sopivia perhoja ja kalastustekniikoita, niinpä perhokalastusharrastus alkoi yleistyä. Ensimmäisiä suomalaisia perhokalastusoppaita kirjoittivat Walter Aunesluoma ja Toivo Mäkinen. Kirjojen tiedollinen taso ei aina ollut kovinkaan korkea. Esimerkiksi Erkki Vaalama arvosteli Aunesluoman kirjan julkaisun jälkeen tuoreeltaan Urheilukalastus-lehdessä. Perhokalastuksen yleistymiseen on vaikuttanut voimakkaasti myös lasikuituisten vapojen ja muiden keinomateriaalien markkinoille tulo. Em. seikka laski voimakkaasti välineiden hintaa ja niitä pystyi hankkimaan huomattavan edullisesti. Käsin tehty bambuvapa on tänäkin päivänä erittäin kallis hankinta.<br />
<br />
Suomen kansallisperho on nimeltään Nalle Puh. Sitä pidetään tehokkaana pintaperhona. Simo Lumpeen kehittämä perho jäljittelee munivaa, veden pinnalla räpistelevää vesiperhosta. Tavallisimmat koukkukoot ovat #8-12. Sillä kalastetaan joko pomputtelemalla tai vapaasti uittamalla.<br />
<br />
== Kilpailut ==<br />
<br />
Perhokalastuksen 27. FIPS-Mouche maailmanmestaruuskilpailu järjestettiin Simossa ja Kemissä 13.-20.6.2007<br />
<br />
[[Luokka:Perhokalastus|*]]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Taimenen_perhokalastus&diff=15725Taimenen perhokalastus2011-05-25T07:19:58Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div>[[Tiedosto:taimen.jpg|500px|thumb|right|taimen]]<br />
== Taimenta koskista perholla ==<br />
Taimenen perhokalastuksella on suuri historia ympäri maailmaa. Suomessa taimenta perhokalastettu jo yli sata vuotta. Taimenta on istutettu ympäri suomea, jonka takia nykyään monella on mahdollisuudet päästä nauttimaan taimenen perhokalastuksesta. Taimenella on kolme rotua, jotka määritetään niiden kasvupaikan mukaan. Kohteena voi olla järvitaimen, purotaimen tai meritaimen. Taimenen väri ja kuviointi vaihtelee eri vesistön mukaan. Purotaimenen elää virtaavassa vedessä. Järvitaimen liikkuu järven ja virran välillä ravinnon takia, sekä kutemisen takia. Myös meritaimenen voi tavoittaa virtavesistä sen kutuaikanaan. Meressä ja koskissa elävä taimen voi muistuttaa monella tavalla lohta ulkonäöltään, mutta taimenen kyljet ovat voimakkaammin ja laajemmalta alueelta täplitettyjä, kuin lohen. Taimenella pyrstön pää on suora, kun lohella on pyrstön päässä lovi, vaikka taimen on lohta kevyempi, sillä on isompi suu. Puroissa ja pienemmissä joissa taimenen yleisväritys on haalean ruskea. Järvitaimen kasvaa hieman meritaimenta hitaampaa, kun taas purotaimen kasvaa vieläkin hitaampaa. <br/><br />
Järvitaimenen alamitta on 40 cm ja meritaimenen alamitta on 50 cm. Purotaimenet kutevat virtaavissa vedessä syys-marraskuussa. Meritaimen vaeltaa useimmiten syönnökselle mereen ja järvitaimen järveen.[http://www.luonnossa.net/Kalastus/Taimenen_perhokalastus/taimenen_perhokalastus.html] 1900-luvulla on saatu meritaimen, jonka paino oli 16,200kg ja suurin järvitaimen oli 15,150kg, eli taimenet voivat kasvaa todella suuriksi, vaikka purotaimen kasvaakin, vain kilon painoiseksi. <br/>[http://www.vapaa-ajankalastaja.fi/?lang=fi&svk=296]<br />
== Mitä taimen syö? ==<br />
Alle kaksi kiloa painava taimen syö äyriäisiä, pikkukaloja sekä mäkärän, päiväkorennon, vesiperhosen ja surviaissääsken toukkia. Taimen syö koskessa vesiperhosten ja toukkien lisäksi myös veden varaan joutuneita muurahaisia sekä maahyönteisiä. Kookkaammat yksilöt syövät ahveia, särkiä, kuoretta sekä salakoita. <br/>[http://www.luonnossa.net/Kalastus/Taimenen_perhokalastus/taimenen_perhokalastus.html]<br />
<br />
<br />
== Millä välineillä koskelle? ==<br />
Taimenen perhokalastuksessa käytetään usein AFTM 3-7 -luokan vapoja. Nymfikalastus ja larvastus painojen kanssa vaatii keskiraskaiden välineiden käyttöä, mutta pintaperhojen käyttäjä selviää hyvin AFTM 4-5 -luokan välineillä. Suuremmilla koskilla keskiraskaat välineet toimivat paremmin, kun taas pienvesistöissä toimivat paremmin kevyemmät välineet. Kelluva WF-siima sopii valtaosaan perhokalastustilanteista. <br/><br />
Päivisin kannattaa ottaa kevyempi vapa (AFTM 1-3) ja ohuempi perukekärki (0,13-0,20 mm) käyttöön ja neljän metrin pituinen perukesiima, sillä taimen on arka päivällä ja suurin osa taimenista vetäytyy varjosaan matalaan paikkaan lepäämään, mutta kumminki osa on ruokailemassa. Pohjasiimaa saa olla perhokelassa noin viisikymmentä metriä. Myös perhon kokoa voi pienentää arkuuden takia. Päivällä taimenen perhokalastus miellyttävää, koska suurin osa perhokalastajista jättävät kalastamatta. Taimenen aktiivisuuteen vaikuttavat veden- ja ilman lämpötila, lämpötila, ilmanpaine, valon määrä, tuuli sekä veden laatu. <br/><br />
Taimen liikkuu illalla aktiivisesti kuoriutuvien vesiperhosten lähettyvillä Kokenut perhokalastaja laittaa yleensä siiman päähän silloin streamerin tai suuremman pintaperhon. Kovassa virrassa käytetään tuuheaa perhoa ja pienemmässä virrassa taas hennompaa. Myös kosken alaosat kannattaa käydä kokeilemassa. Yöllä kannattaa uittaa lähinnä uppoperhoja, sekä myös streamereitä. <br/>[http://www.luonnossa.net/Kalastus/Taimenen_perhokalastus/taimenen_perhokalastus.html]<br />
<br />
<randomArea ><br />
• Maalis-Huhtikuussa välisenä aikana käytetään sumukorennon, eli hankikorrin näköisiä perhoja <br/> • Huhtikuun lopusta- juhannukseen välisenä aikana käytetään Ahvenen ja salakan värisiä streamereitä, sekä zonkereita, että myös muddlereita <br/> • Juhannuksesta- heinäkuun loppuun välisenä aikana käytetään Nalle Puh tai Fluttering Stone nimisiä perhoja. Sekä nyfmejä, että larvoja, että myös muurahaisjäjitelmiä <br/> • Heinäkuun lopusta- elokuun loppuun käytetään oranssin värisiä perhoja ja hares ear nimistä nymfiä, sekä vaaleita larvoja <br/> • Loppu syksystä- vuoden loppuun välisenä aikana käytetään Värikkäitä streamereitä<br />
</randomArea><br />
<br />
<br />
<br />
== MISSÄ JA MILLOIN TAIMEN LIIKKUU? ==<br />
=== Maalis-Huhtikuu ===<br />
Kevään auringonsäteet saavat sumukorennot heräämään ja kalamiehet koskien ääreen. Sumukorento on koskikorentoihin kuuluva hyönteinen, joka kuoriutuu Suomessa isoina massoina keväällä.<br />
Koskesta toukkia löytää rantojen ja kivien lähettyviltä, joihin kertyy niiden suosimia lahokasveja. Nahkansa sumukorennot luovat jään päällä, tai rannalla. Parveilu kestää usein, vain muutaman päivän, joten tyhjiä reissuja tehdään keväällä todella paljon, mutta oikeaan aikaan voikin saada todella paljon heinoja taimenia. <br/> Perhokalastus tapahtuu aikuista sumukorentoa muistuttavilla pintaperhoilla, joissa on musta runko ja vaaleat siivet. Oranssin ja ruskean eri sävyjä kannattaa myös kokeilla ja kurkkuhäkilän käyttöäkin perhossa kannattaa kokeilla. Keväällä aikainen kalastusaika poikkeaa muista vuodenajoista täysin. Parhaiten taimenia on saatu iltapäivällä kello 13-16 välisenä aikana, jolloin ilmeisesti sumukorentoiden kuoriutuminenkin ilmeisesti tapahtuu. Kaufmann Stonella on hyvä valinta.<br />
Koskeeen pitää lähestyä todella hiljaa ja varoen, sillä taimenet ovat usein aivan rannan tuntumassa. <br/> Etsi mahdollisimman paljon kuoriutuvia koskikorentoja ja heitä perhosi sekaan. Mikäli kuoriutumista ei ole havaittavissa, niin tuolloin kalastetaan ensin rannan lähellä olevien kasvien läheisyydestä ja sitten kivikkoiden tuntumasta. Aikuinen sumukorento on huono lentäjä, joka räpiköi vain vedenpinnassa. Kulkusuunta on poikkeuksetta rantaa kohti, joten viistätys rantaa kohti toimii usein huomattavasti paremmin, kuin vavan kelluttaminen virran mukana. <br/><br />
<br />
Kesän lähestyessä ja vesien lämmetessä siirrytään ruskeisiin ja oliivinharmaisiin perhoihin. Pintaperhot Elk Hair Caddis, joka on vesiperhosen näköinen ja Adams, joka on päivänkorentoa matkiva ovat kokeilun arvoisia valintoja, sekä vihreää vesiperhosen toukkaa muistuttavaa uppoperhoa kannattaa kokeilla. <br/> <br />
<br />
<br />
=== Huhtikuun lopulta juhannukseen ===<br />
<br />
Kirkkaimmat taimenet saadaan juuri loppukevään- alkukesän välisenä aikana. Kirkkaat meritaimenet nousevat jokiin ja järvien taimenet siirtyvät virtavesiin kutevien särkien, salakoiden, kuoreen ja ahvenen perässä. Varhain aamulla on yleensä paras kalastusaika.<br />
Perhon valinta on helppoa eli kalajäljitelmä streamereita. Ainoa valinta on, että mitä taimen käyttää sillä hetkellä ravinnokseen eli käytetäänkö salakka- vaiko ahvenstreameria. Huomattavasti enemmän ongelmaa on löytää taimen virtavedestä ja uittaa perhoa oikein.<br/><br />
Salakka-, särki- ja kuorestreameria uitetaan huomattavasti toisella tapaa, kuin ahven- tai simppustreamria. Keväällä jokeen ui ensimmäiseksi kuoreet ja heti kuoreiden perään tulevat salakat, sekä hieman myöhemmin särjet. Nämä kalat uivat todella lähellä rantaa ja lepääväy välillä kivien tai kivikkoiden alapuolella. Luonnollisesti myös taimenet lepäävät siellä. Kivet, joiden lähelle pääset joko rannalta tai kahlaamalla kalastetaan roikottamalla isokokoista streameria paikallaan aivan pinnassa kuohujen seassa. Taimen kyllä näkee perhon ja nousee sen ottamaan, kun malttaa itse tehdä pientä houkutusliikettä pari minuuttia. Kivet joiden taakse ei ylety kuin heittämällä kalastetaan tarkoilla ja toistuvilla heitoilla kauempaa. Oletettuun paikkaan heitetään streameri ja kahden metrin ajelehtimisen jälkeen heittoja toistetaan samaan kohtaan noin 8 kertaa. Taimen iskee perhoon jo yleensä kolmannen, tai neljännen heiton kohdalla. Vapaa pidetään korkealla, jottei virran paine vedä siimaa ja samalla perhoa entistä lujempaan alavirtaan. <br/><br />
<br />
Mikäli taimenet eivät olekaan kivien takana vaan keskivirran reunoilla, muutetaan kalastusta seuraavanlaiseksi. Streameri heitetään viistottain ylävirtaan ja yritetään pitää perho mahdollisimman pitkään virran reunassa, apuna käyttäen korjausheittoja. Kirkkaita kaloja jäljittelevien streamerien käytössä on tärkeintä, että perhoa uitetaan mahdollisimman lähellä pintaa. <br/><br />
Viimeisenä koskeen nousevat ahvenet, jotka ovat taimenien herkkuja. Yleensä Keski- ja Eteläsuomessa ahventen nousu tapahtuu toukokuun puolenvälin- toukokuun lopulle. Ahvenet nousevat myös rantojen lähellä tai virtojen reunoja pitkin. Reitit ovat yleensä joka vuosi samat, eli jos olet edellisvuonna nähnyt jossain kosken osassa runsaasti pikkuahvenia, niin mene sinne ensin. Ainoa poikkeus muihin nousijoihin, on että ahven nousee aivan pohjan tuntumassa. Ahvenstreameri onkin usein painotettu, tai kalastaminen tapahtuu uppoperukkeilla, tai haulilla painotetuilla perukkeilla. Upposiimoja kannattaa välttää jos vain mahdollista, koska perhon heittely ja tuntuma kärsivät todella paljon Ahvenstreameri heitetään ylävirtaan, jotta perho saadaan vajoamaan aivan pohjan lähettyville. Painotusta käytettäessä tuntuma perhoon yritetään säilyttää aika ajoin kädellä siimaa sisään päin vetämällä. <br/> <br />
<br />
::Hyvä huomio on streamerin valinnassa on nopeasti virtaavat vedet vaativat korkeasiipiset streamerit ja hitaammissa virroissa toimivat paremmin matalasiipiset streamerit. Korkean tulvaveden aikana kannattaa myös kokeilla zonkereilla ja muddlereilla niiden elävän uintinsa vuoksi. <br/><br />
<br />
=== Juhannuksesta Heinäkuun lopuun ===<br />
<br />
Taimenta perinteisesti pyydetään juhannuksesta alkaen pintaperholla. Mikä on sen hienompaa, kun saada taimen itse sidotulla pintaperholla, vaikka taimenet käyvätkin popsimassa hyönteisiä pinnalta. Saaliit saattavat lisääntyä, kun vaihtaa nymfiperho pintaperhon tilalle. Aivan pintakalvon alapuolella uitettu nymfi on ollut monta kertaa parempi, kuin pintaperho, että se on pakko vain uskoa. <br/><br />
Jos taimenet tuikkivat paljon, niin silloin kannattaa kalastus aloittaa silti pintaperholla. Monien taimenten saanti pintaperholla on harvinaista, sillä massakuoriutumisia osuu kohdalle Suomessa harvoin, joten jos taimenet eivät heti ota pintaperhoon kannattaa vaihtaa tilalle painottamaton nymfi. Nyfmillä kalastus on helpointa nivoissa ja tyynemmissä vesissä. Sorapohjat, pikkukivikot ja kaatuneiden puunrunkojen läheisyydet ovat taimenien ruokailupaikkoja. Heitto suunnataan lyhyenä ylävirtaan ja vapa alas. Käsin vedetään siimaa sisään virran mukana. Vapaa nostetaan samalla hieman pystyyn, jotta löysää siimaa ei jää liikaa ja tärpit huomaa helpommin. Indikaattorin käyttö perhon edellä on suositeltavaa tuolloin etenkin aloittelijalle. <br/><br />
Mikäli taimenet eivät ota vieläkään perhoon, niin seuraavaksi siiman päähän kannattaa sitoa painotetut nymfit. Kalastustekniikka on sama, mutta nymfin annetaan vajota aluksi pohjan tuntumaan. Nymfin nosto irti pohjasta uittamisen loppuvaiheessa saa keskikesän taimenen usein innostumaan ottamaan. Mikäli muut konstit on kokeiltu, myös epätasaiset nykimiset siimasta parantavat myös taimenten ottihalukkuutta. Kalojen muuttuessa haluttomaksi, myös peruketta kannattaa ohentaa ja pidentää. Kalastus aika sijoittuu alkuillasta aina pimeän tuloon asti. <br/><br />
<br />
<br />
=== Heinäkuun lopusta Elokuun loppuun ===<br />
Loppukesä, eli lähinnä heinäkuun loppu ja elokuun lopun välisenä aikana. Iso taimen sulkee suunsa. Tähän on syynä se, että vedet ovat liian lämpimiä. Taimen lähtee laiskasti nopeasti viilettävän perhoon perään tai nousee harvoin pintavesiin. Tehokkainta on kalastaa tämä aika larvoilla, tai muilla painotetuilla perhoilla läheltä pohjaa. Kannattaa kokeilla kolmen larvan, tai nymfin letkaa, jossa painavin larva on siiman päässä ja kaksi muuta lyhyinä sivutapseina, noin 20-30 sentin välein. <br/><br />
Taimenet piiloutuvat kosken kovavirtaisimpiin kohtiin ja syviin monttuihin. Osa taimenista siirtyy järvien syvänteisiin, mutta ne saattavat tehdä yöllä ravintovaelluksen mataliin vesiin. Peruke painotetaan hauleilla, tai käytetään kuulapääperhoja. Suositeltavaa on tehdä lyhyitä heittoja ylävirtaan. Painoa tulee olla niin paljon, että larvat kulkevat pohjan lähettyvillä. Tärpit seurataan katsomalla siimaa ja jokaiseen siiman pysähdykseen tulee reagoida vastaiskulla. Usein siiman pysähdys on pohjatärppi, mutta välillä se tarkoittaa kalaakin. ::Hyönteiselämää pitää seurata myös tarkasti, sillä lämpimän kesäpäivän jälkeen tapahtuu usein hyönteisten kuoriutumisia yleensä jo ennen auringonlaskua. Silloin pitää reagoida nopeasti ja vaihdettava siiman päähän tarkka jäljennös kuoriutumassa olevista hyönteisistä. <br />
<br />
<br/><br />
<br />
=== Syyskuusta vuoden loppuun ===<br />
Syksy on huomattavasti parempaa aikaa taimenen perhokalastukselle, kuin kesä. Suurin osa vesistöistämme ovat kuturauhoitettuja, mutta hyviä saaliita saadaan, myös kutuajan jälkeen vielä marraskuussa. Vesien jäähtyessä ja kutuajan lähestyessä suuret taimenet tulevat takaisin virtavesiin ja syövät ahkerasti. Streamerit ovat hyviä tuolloin, koska niissä on kokoa, sekä myös ärsytysvärejä, esimerkiksi kirkkaan keltaista, tai punaista. <br/>Syksyllä poikkivirtaan uitetut streamerit ovat ottaneet todella kookkaita taimenia. Salaisuus lienee aktiivisessa uittotekniikassa, eli käsin, tai vavan nokalla annetaan reipasta uittoa perholle. Taimenen saa usein ottamaan perhoon poikkeukselliselta uittosuunnalta, eli esimerkiksi matalasta syvää kohti uittaminen. <br/> Sitä pidemmälle syksyä mennää ja vedet jäähtyvät todella paljon, silloin iltasyönti jää heikommaksi, kuin keskipävä. Keskipäivällä voi saada runsaitakin taimen saaliita. Loppusyksystä taimenet siirtyvät talvea varten aina syvemmälle, eli kun syyskuussa voi pärjätä vielä ilman painotusta, niin marraskuussa perho on saatava jo parin metrin tuntumaan virtavesissäkin. [http://kalakerho.net/taimenenperhokalastus.php]<br/><br />
<br />
<br />
== Lähteet ==<br />
<br />
http://www.luonnossa.net/Kalastus/Taimenen_perhokalastus/taimenen_perhokalastus.html<br />
<br />
http://kalakerho.net/taimenenperhokalastus.php<br />
<br />
http://www.vapaa-ajankalastaja.fi/?lang=fi&svk=296<br />
<br />
[[:Luokka: Perhokalastus]]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Taimenen_perhokalastus&diff=15723Taimenen perhokalastus2011-05-24T12:12:32Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div>[[Tiedosto:taimen.jpg|500px|thumb|right|taimen]]<br />
== Taimenta koskista perholla ==<br />
Taimenen perhokalastuksella on suuri historia ympäri maailmaa. Suomessa taimenta perhokalastettu jo yli sata vuotta. Taimenta on istutettu ympäri suomea, jonka takia nykyään monella on mahdollisuudet päästä nauttimaan taimenen perhokalastuksesta. Taimenella on kolme rotua, jotka määritetään niiden kasvupaikan mukaan. Kohteena voi olla järvitaimen, purotaimen tai meritaimen. Taimenen väri ja kuviointi vaihtelee eri vesistön mukaan. Purotaimenen elää virtaavassa vedessä. Järvitaimen liikkuu järven ja virran välillä ravinnon takia, sekä kutemisen takia. Myös meritaimenen voi tavoittaa virtavesistä sen kutuaikanaan. Meressä ja koskissa elävä taimen voi muistuttaa monella tavalla lohta ulkonäöltään, mutta taimenen kyljet ovat voimakkaammin ja laajemmalta alueelta täplitettyjä, kuin lohen. Taimenella pyrstön pää on suora, kun lohella on pyrstön päässä lovi, vaikka taimen on lohta kevyempi, sillä on isompi suu. Puroissa ja pienemmissä joissa taimenen yleisväritys on haalean ruskea. Järvitaimen kasvaa hieman meritaimenta hitaampaa, kun taas purotaimen kasvaa vieläkin hitaampaa. <br/><br />
Järvitaimenen alamitta on 40 cm ja meritaimenen alamitta on 50 cm. Purotaimenet kutevat virtaavissa vedessä syys-marraskuussa. Meritaimen vaeltaa useimmiten syönnökselle mereen ja järvitaimen järveen. 1900-luvulla on saatu meritaimen, jonka paino oli 16,200kg ja suurin järvitaimen oli 15,150kg, eli taimenet voivat kasvaa todella suuriksi, vaikka purotaimen kasvaakin, vain kilon painoiseksi. <br/><br />
== Mitä taimen syö? ==<br />
Alle kaksi kiloa painava taimen syö äyriäisiä, pikkukaloja sekä mäkärän, päiväkorennon, vesiperhosen ja surviaissääsken toukkia. Taimen syö koskessa vesiperhosten ja toukkien lisäksi myös veden varaan joutuneita muurahaisia sekä maahyönteisiä. Kookkaammat yksilöt syövät ahveia, särkiä, kuoretta sekä salakoita. <br/><br />
<br />
<br />
== Millä välineillä koskelle? ==<br />
Taimenen perhokalastuksessa käytetään usein AFTM 3-7 -luokan vapoja. Nymfikalastus ja larvastus painojen kanssa vaatii keskiraskaiden välineiden käyttöä, mutta pintaperhojen käyttäjä selviää hyvin AFTM 4-5 -luokan välineillä. Suuremmilla koskilla keskiraskaat välineet toimivat paremmin, kun taas pienvesistöissä toimivat paremmin kevyemmät välineet. Kelluva WF-siima sopii valtaosaan perhokalastustilanteista. <br/><br />
Päivisin kannattaa ottaa kevyempi vapa (AFTM 1-3) ja ohuempi perukekärki (0,13-0,20 mm) käyttöön ja neljän metrin pituinen perukesiima, sillä taimen on arka päivällä ja suurin osa taimenista vetäytyy varjosaan matalaan paikkaan lepäämään, mutta kumminki osa on ruokailemassa. Pohjasiimaa saa olla perhokelassa noin viisikymmentä metriä. Myös perhon kokoa voi pienentää arkuuden takia. Päivällä taimenen perhokalastus miellyttävää, koska suurin osa perhokalastajista jättävät kalastamatta. Taimenen aktiivisuuteen vaikuttavat veden- ja ilman lämpötila, lämpötila, ilmanpaine, valon määrä, tuuli sekä veden laatu. <br/><br />
Taimen liikkuu illalla aktiivisesti kuoriutuvien vesiperhosten lähettyvillä Kokenut perhokalastaja laittaa yleensä siiman päähän silloin streamerin tai suuremman pintaperhon. Kovassa virrassa käytetään tuuheaa perhoa ja pienemmässä virrassa taas hennompaa. Myös kosken alaosat kannattaa käydä kokeilemassa. Yöllä kannattaa uittaa lähinnä uppoperhoja, sekä myös streamereitä. <br/><br />
<br />
<randomArea ><br />
• Maalis-Huhtikuussa välisenä aikana käytetään sumukorennon, eli hankikorrin näköisiä perhoja <br/> • Huhtikuun lopusta- juhannukseen välisenä aikana käytetään Ahvenen ja salakan värisiä streamereitä, sekä zonkereita, että myös muddlereita <br/> • Juhannuksesta- heinäkuun loppuun välisenä aikana käytetään Nalle Puh tai Fluttering Stone nimisiä perhoja. Sekä nyfmejä, että larvoja, että myös muurahaisjäjitelmiä <br/> • Heinäkuun lopusta- elokuun loppuun käytetään oranssin värisiä perhoja ja hares ear nimistä nymfiä, sekä vaaleita larvoja <br/> • Loppu syksystä- vuoden loppuun välisenä aikana käytetään Värikkäitä streamereitä<br />
</randomArea><br />
<br />
<br />
<br />
== MISSÄ JA MILLOIN TAIMEN LIIKKUU? ==<br />
=== Maalis-Huhtikuu ===<br />
Kevään auringonsäteet saavat sumukorennot heräämään ja kalamiehet koskien ääreen. Sumukorento on koskikorentoihin kuuluva hyönteinen, joka kuoriutuu Suomessa isoina massoina keväällä.<br />
Koskesta toukkia löytää rantojen ja kivien lähettyviltä, joihin kertyy niiden suosimia lahokasveja. Nahkansa sumukorennot luovat jään päällä, tai rannalla. Parveilu kestää usein, vain muutaman päivän, joten tyhjiä reissuja tehdään keväällä todella paljon, mutta oikeaan aikaan voikin saada todella paljon heinoja taimenia. <br/> Perhokalastus tapahtuu aikuista sumukorentoa muistuttavilla pintaperhoilla, joissa on musta runko ja vaaleat siivet. Oranssin ja ruskean eri sävyjä kannattaa myös kokeilla ja kurkkuhäkilän käyttöäkin perhossa kannattaa kokeilla. Keväällä aikainen kalastusaika poikkeaa muista vuodenajoista täysin. Parhaiten taimenia on saatu iltapäivällä kello 13-16 välisenä aikana, jolloin ilmeisesti sumukorentoiden kuoriutuminenkin ilmeisesti tapahtuu. Kaufmann Stonella on hyvä valinta.<br />
Koskeeen pitää lähestyä todella hiljaa ja varoen, sillä taimenet ovat usein aivan rannan tuntumassa. <br/> Etsi mahdollisimman paljon kuoriutuvia koskikorentoja ja heitä perhosi sekaan. Mikäli kuoriutumista ei ole havaittavissa, niin tuolloin kalastetaan ensin rannan lähellä olevien kasvien läheisyydestä ja sitten kivikkoiden tuntumasta. Aikuinen sumukorento on huono lentäjä, joka räpiköi vain vedenpinnassa. Kulkusuunta on poikkeuksetta rantaa kohti, joten viistätys rantaa kohti toimii usein huomattavasti paremmin, kuin vavan kelluttaminen virran mukana. <br/><br />
<br />
Kesän lähestyessä ja vesien lämmetessä siirrytään ruskeisiin ja oliivinharmaisiin perhoihin. Pintaperhot Elk Hair Caddis, joka on vesiperhosen näköinen ja Adams, joka on päivänkorentoa matkiva ovat kokeilun arvoisia valintoja, sekä vihreää vesiperhosen toukkaa muistuttavaa uppoperhoa kannattaa kokeilla. <br/> <br />
<br />
<br />
=== Huhtikuun lopulta juhannukseen ===<br />
<br />
Kirkkaimmat taimenet saadaan juuri loppukevään- alkukesän välisenä aikana. Kirkkaat meritaimenet nousevat jokiin ja järvien taimenet siirtyvät virtavesiin kutevien särkien, salakoiden, kuoreen ja ahvenen perässä. Varhain aamulla on yleensä paras kalastusaika.<br />
Perhon valinta on helppoa eli kalajäljitelmä streamereita. Ainoa valinta on, että mitä taimen käyttää sillä hetkellä ravinnokseen eli käytetäänkö salakka- vaiko ahvenstreameria. Huomattavasti enemmän ongelmaa on löytää taimen virtavedestä ja uittaa perhoa oikein.<br/><br />
Salakka-, särki- ja kuorestreameria uitetaan huomattavasti toisella tapaa, kuin ahven- tai simppustreamria. Keväällä jokeen ui ensimmäiseksi kuoreet ja heti kuoreiden perään tulevat salakat, sekä hieman myöhemmin särjet. Nämä kalat uivat todella lähellä rantaa ja lepääväy välillä kivien tai kivikkoiden alapuolella. Luonnollisesti myös taimenet lepäävät siellä. Kivet, joiden lähelle pääset joko rannalta tai kahlaamalla kalastetaan roikottamalla isokokoista streameria paikallaan aivan pinnassa kuohujen seassa. Taimen kyllä näkee perhon ja nousee sen ottamaan, kun malttaa itse tehdä pientä houkutusliikettä pari minuuttia. Kivet joiden taakse ei ylety kuin heittämällä kalastetaan tarkoilla ja toistuvilla heitoilla kauempaa. Oletettuun paikkaan heitetään streameri ja kahden metrin ajelehtimisen jälkeen heittoja toistetaan samaan kohtaan noin 8 kertaa. Taimen iskee perhoon jo yleensä kolmannen, tai neljännen heiton kohdalla. Vapaa pidetään korkealla, jottei virran paine vedä siimaa ja samalla perhoa entistä lujempaan alavirtaan. <br/><br />
<br />
Mikäli taimenet eivät olekaan kivien takana vaan keskivirran reunoilla, muutetaan kalastusta seuraavanlaiseksi. Streameri heitetään viistottain ylävirtaan ja yritetään pitää perho mahdollisimman pitkään virran reunassa, apuna käyttäen korjausheittoja. Kirkkaita kaloja jäljittelevien streamerien käytössä on tärkeintä, että perhoa uitetaan mahdollisimman lähellä pintaa. <br/><br />
Viimeisenä koskeen nousevat ahvenet, jotka ovat taimenien herkkuja. Yleensä Keski- ja Eteläsuomessa ahventen nousu tapahtuu toukokuun puolenvälin- toukokuun lopulle. Ahvenet nousevat myös rantojen lähellä tai virtojen reunoja pitkin. Reitit ovat yleensä joka vuosi samat, eli jos olet edellisvuonna nähnyt jossain kosken osassa runsaasti pikkuahvenia, niin mene sinne ensin. Ainoa poikkeus muihin nousijoihin, on että ahven nousee aivan pohjan tuntumassa. Ahvenstreameri onkin usein painotettu, tai kalastaminen tapahtuu uppoperukkeilla, tai haulilla painotetuilla perukkeilla. Upposiimoja kannattaa välttää jos vain mahdollista, koska perhon heittely ja tuntuma kärsivät todella paljon Ahvenstreameri heitetään ylävirtaan, jotta perho saadaan vajoamaan aivan pohjan lähettyville. Painotusta käytettäessä tuntuma perhoon yritetään säilyttää aika ajoin kädellä siimaa sisään päin vetämällä. <br/> <br />
<br />
::Hyvä huomio on streamerin valinnassa on nopeasti virtaavat vedet vaativat korkeasiipiset streamerit ja hitaammissa virroissa toimivat paremmin matalasiipiset streamerit. Korkean tulvaveden aikana kannattaa myös kokeilla zonkereilla ja muddlereilla niiden elävän uintinsa vuoksi. <br/><br />
<br />
=== Juhannuksesta Heinäkuun lopuun ===<br />
<br />
Taimenta perinteisesti pyydetään juhannuksesta alkaen pintaperholla. Mikä on sen hienompaa, kun saada taimen itse sidotulla pintaperholla, vaikka taimenet käyvätkin popsimassa hyönteisiä pinnalta. Saaliit saattavat lisääntyä, kun vaihtaa nymfiperho pintaperhon tilalle. Aivan pintakalvon alapuolella uitettu nymfi on ollut monta kertaa parempi, kuin pintaperho, että se on pakko vain uskoa. <br/><br />
Jos taimenet tuikkivat paljon, niin silloin kannattaa kalastus aloittaa silti pintaperholla. Monien taimenten saanti pintaperholla on harvinaista, sillä massakuoriutumisia osuu kohdalle Suomessa harvoin, joten jos taimenet eivät heti ota pintaperhoon kannattaa vaihtaa tilalle painottamaton nymfi. Nyfmillä kalastus on helpointa nivoissa ja tyynemmissä vesissä. Sorapohjat, pikkukivikot ja kaatuneiden puunrunkojen läheisyydet ovat taimenien ruokailupaikkoja. Heitto suunnataan lyhyenä ylävirtaan ja vapa alas. Käsin vedetään siimaa sisään virran mukana. Vapaa nostetaan samalla hieman pystyyn, jotta löysää siimaa ei jää liikaa ja tärpit huomaa helpommin. Indikaattorin käyttö perhon edellä on suositeltavaa tuolloin etenkin aloittelijalle. <br/><br />
Mikäli taimenet eivät ota vieläkään perhoon, niin seuraavaksi siiman päähän kannattaa sitoa painotetut nymfit. Kalastustekniikka on sama, mutta nymfin annetaan vajota aluksi pohjan tuntumaan. Nymfin nosto irti pohjasta uittamisen loppuvaiheessa saa keskikesän taimenen usein innostumaan ottamaan. Mikäli muut konstit on kokeiltu, myös epätasaiset nykimiset siimasta parantavat myös taimenten ottihalukkuutta. Kalojen muuttuessa haluttomaksi, myös peruketta kannattaa ohentaa ja pidentää. Kalastus aika sijoittuu alkuillasta aina pimeän tuloon asti. <br/><br />
<br />
<br />
=== Heinäkuun lopusta Elokuun loppuun ===<br />
Loppukesä, eli lähinnä heinäkuun loppu ja elokuun lopun välisenä aikana. Iso taimen sulkee suunsa. Tähän on syynä se, että vedet ovat liian lämpimiä. Taimen lähtee laiskasti nopeasti viilettävän perhoon perään tai nousee harvoin pintavesiin. Tehokkainta on kalastaa tämä aika larvoilla, tai muilla painotetuilla perhoilla läheltä pohjaa. Kannattaa kokeilla kolmen larvan, tai nymfin letkaa, jossa painavin larva on siiman päässä ja kaksi muuta lyhyinä sivutapseina, noin 20-30 sentin välein. <br/><br />
Taimenet piiloutuvat kosken kovavirtaisimpiin kohtiin ja syviin monttuihin. Osa taimenista siirtyy järvien syvänteisiin, mutta ne saattavat tehdä yöllä ravintovaelluksen mataliin vesiin. Peruke painotetaan hauleilla, tai käytetään kuulapääperhoja. Suositeltavaa on tehdä lyhyitä heittoja ylävirtaan. Painoa tulee olla niin paljon, että larvat kulkevat pohjan lähettyvillä. Tärpit seurataan katsomalla siimaa ja jokaiseen siiman pysähdykseen tulee reagoida vastaiskulla. Usein siiman pysähdys on pohjatärppi, mutta välillä se tarkoittaa kalaakin. ::Hyönteiselämää pitää seurata myös tarkasti, sillä lämpimän kesäpäivän jälkeen tapahtuu usein hyönteisten kuoriutumisia yleensä jo ennen auringonlaskua. Silloin pitää reagoida nopeasti ja vaihdettava siiman päähän tarkka jäljennös kuoriutumassa olevista hyönteisistä.<br />
<br />
<br/><br />
<br />
=== Syyskuusta vuoden loppuun ===<br />
Syksy on huomattavasti parempaa aikaa taimenen perhokalastukselle, kuin kesä. Suurin osa vesistöistämme ovat kuturauhoitettuja, mutta hyviä saaliita saadaan, myös kutuajan jälkeen vielä marraskuussa. Vesien jäähtyessä ja kutuajan lähestyessä suuret taimenet tulevat takaisin virtavesiin ja syövät ahkerasti. Streamerit ovat hyviä tuolloin, koska niissä on kokoa, sekä myös ärsytysvärejä, esimerkiksi kirkkaan keltaista, tai punaista. <br/>Syksyllä poikkivirtaan uitetut streamerit ovat ottaneet todella kookkaita taimenia. Salaisuus lienee aktiivisessa uittotekniikassa, eli käsin, tai vavan nokalla annetaan reipasta uittoa perholle. Taimenen saa usein ottamaan perhoon poikkeukselliselta uittosuunnalta, eli esimerkiksi matalasta syvää kohti uittaminen. <br/> Sitä pidemmälle syksyä mennää ja vedet jäähtyvät todella paljon, silloin iltasyönti jää heikommaksi, kuin keskipävä. Keskipäivällä voi saada runsaitakin taimen saaliita. Loppusyksystä taimenet siirtyvät talvea varten aina syvemmälle, eli kun syyskuussa voi pärjätä vielä ilman painotusta, niin marraskuussa perho on saatava jo parin metrin tuntumaan virtavesissäkin. <br/><br />
<br />
<br />
== Lähteet ==<br />
<br />
[http://www.luonnossa.net/Kalastus/Taimenen_perhokalastus/taimenen_perhokalastus.html]<br />
<br />
[http://kalakerho.net/taimenenperhokalastus.php]<br />
<br />
[http://www.vapaa-ajankalastaja.fi/?lang=fi&svk=296]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Taimenen_perhokalastus&diff=15722Taimenen perhokalastus2011-05-24T12:11:36Z<p>Junior: 24.5.2011 klo: 15:11</p>
<hr />
<div>[[Tiedosto:taimen.jpg|200px|thumb|right|taimen]]<br />
== Taimenta koskista perholla ==<br />
Taimenen perhokalastuksella on suuri historia ympäri maailmaa. Suomessa taimenta perhokalastettu jo yli sata vuotta. Taimenta on istutettu ympäri suomea, jonka takia nykyään monella on mahdollisuudet päästä nauttimaan taimenen perhokalastuksesta. Taimenella on kolme rotua, jotka määritetään niiden kasvupaikan mukaan. Kohteena voi olla järvitaimen, purotaimen tai meritaimen. Taimenen väri ja kuviointi vaihtelee eri vesistön mukaan. Purotaimenen elää virtaavassa vedessä. Järvitaimen liikkuu järven ja virran välillä ravinnon takia, sekä kutemisen takia. Myös meritaimenen voi tavoittaa virtavesistä sen kutuaikanaan. Meressä ja koskissa elävä taimen voi muistuttaa monella tavalla lohta ulkonäöltään, mutta taimenen kyljet ovat voimakkaammin ja laajemmalta alueelta täplitettyjä, kuin lohen. Taimenella pyrstön pää on suora, kun lohella on pyrstön päässä lovi, vaikka taimen on lohta kevyempi, sillä on isompi suu. Puroissa ja pienemmissä joissa taimenen yleisväritys on haalean ruskea. Järvitaimen kasvaa hieman meritaimenta hitaampaa, kun taas purotaimen kasvaa vieläkin hitaampaa. <br/><br />
Järvitaimenen alamitta on 40 cm ja meritaimenen alamitta on 50 cm. Purotaimenet kutevat virtaavissa vedessä syys-marraskuussa. Meritaimen vaeltaa useimmiten syönnökselle mereen ja järvitaimen järveen. 1900-luvulla on saatu meritaimen, jonka paino oli 16,200kg ja suurin järvitaimen oli 15,150kg, eli taimenet voivat kasvaa todella suuriksi, vaikka purotaimen kasvaakin, vain kilon painoiseksi. <br/><br />
== Mitä taimen syö? ==<br />
Alle kaksi kiloa painava taimen syö äyriäisiä, pikkukaloja sekä mäkärän, päiväkorennon, vesiperhosen ja surviaissääsken toukkia. Taimen syö koskessa vesiperhosten ja toukkien lisäksi myös veden varaan joutuneita muurahaisia sekä maahyönteisiä. Kookkaammat yksilöt syövät ahveia, särkiä, kuoretta sekä salakoita. <br/><br />
<br />
<br />
== Millä välineillä koskelle? ==<br />
Taimenen perhokalastuksessa käytetään usein AFTM 3-7 -luokan vapoja. Nymfikalastus ja larvastus painojen kanssa vaatii keskiraskaiden välineiden käyttöä, mutta pintaperhojen käyttäjä selviää hyvin AFTM 4-5 -luokan välineillä. Suuremmilla koskilla keskiraskaat välineet toimivat paremmin, kun taas pienvesistöissä toimivat paremmin kevyemmät välineet. Kelluva WF-siima sopii valtaosaan perhokalastustilanteista. <br/><br />
Päivisin kannattaa ottaa kevyempi vapa (AFTM 1-3) ja ohuempi perukekärki (0,13-0,20 mm) käyttöön ja neljän metrin pituinen perukesiima, sillä taimen on arka päivällä ja suurin osa taimenista vetäytyy varjosaan matalaan paikkaan lepäämään, mutta kumminki osa on ruokailemassa. Pohjasiimaa saa olla perhokelassa noin viisikymmentä metriä. Myös perhon kokoa voi pienentää arkuuden takia. Päivällä taimenen perhokalastus miellyttävää, koska suurin osa perhokalastajista jättävät kalastamatta. Taimenen aktiivisuuteen vaikuttavat veden- ja ilman lämpötila, lämpötila, ilmanpaine, valon määrä, tuuli sekä veden laatu. <br/><br />
Taimen liikkuu illalla aktiivisesti kuoriutuvien vesiperhosten lähettyvillä Kokenut perhokalastaja laittaa yleensä siiman päähän silloin streamerin tai suuremman pintaperhon. Kovassa virrassa käytetään tuuheaa perhoa ja pienemmässä virrassa taas hennompaa. Myös kosken alaosat kannattaa käydä kokeilemassa. Yöllä kannattaa uittaa lähinnä uppoperhoja, sekä myös streamereitä. <br/><br />
<br />
<randomArea ><br />
• Maalis-Huhtikuussa välisenä aikana käytetään sumukorennon, eli hankikorrin näköisiä perhoja <br/> • Huhtikuun lopusta- juhannukseen välisenä aikana käytetään Ahvenen ja salakan värisiä streamereitä, sekä zonkereita, että myös muddlereita • Juhannuksesta- heinäkuun loppuun välisenä aikana käytetään Nalle Puh tai Fluttering Stone nimisiä perhoja. Sekä nyfmejä, että larvoja, että myös muurahaisjäjitelmiä <br/> • Heinäkuun lopusta- elokuun loppuun käytetään oranssin värisiä perhoja ja hares ear nimistä nymfiä, sekä vaaleita larvoja <br/> • Loppu syksystä- vuoden loppuun välisenä aikana käytetään Värikkäitä streamereitä<br />
</randomArea><br />
<br />
<br />
<br />
== MISSÄ JA MILLOIN TAIMEN LIIKKUU? ==<br />
=== Maalis-Huhtikuu ===<br />
Kevään auringonsäteet saavat sumukorennot heräämään ja kalamiehet koskien ääreen. Sumukorento on koskikorentoihin kuuluva hyönteinen, joka kuoriutuu Suomessa isoina massoina keväällä.<br />
Koskesta toukkia löytää rantojen ja kivien lähettyviltä, joihin kertyy niiden suosimia lahokasveja. Nahkansa sumukorennot luovat jään päällä, tai rannalla. Parveilu kestää usein, vain muutaman päivän, joten tyhjiä reissuja tehdään keväällä todella paljon, mutta oikeaan aikaan voikin saada todella paljon heinoja taimenia. <br/> Perhokalastus tapahtuu aikuista sumukorentoa muistuttavilla pintaperhoilla, joissa on musta runko ja vaaleat siivet. Oranssin ja ruskean eri sävyjä kannattaa myös kokeilla ja kurkkuhäkilän käyttöäkin perhossa kannattaa kokeilla. Keväällä aikainen kalastusaika poikkeaa muista vuodenajoista täysin. Parhaiten taimenia on saatu iltapäivällä kello 13-16 välisenä aikana, jolloin ilmeisesti sumukorentoiden kuoriutuminenkin ilmeisesti tapahtuu. Kaufmann Stonella on hyvä valinta.<br />
Koskeeen pitää lähestyä todella hiljaa ja varoen, sillä taimenet ovat usein aivan rannan tuntumassa. <br/> Etsi mahdollisimman paljon kuoriutuvia koskikorentoja ja heitä perhosi sekaan. Mikäli kuoriutumista ei ole havaittavissa, niin tuolloin kalastetaan ensin rannan lähellä olevien kasvien läheisyydestä ja sitten kivikkoiden tuntumasta. Aikuinen sumukorento on huono lentäjä, joka räpiköi vain vedenpinnassa. Kulkusuunta on poikkeuksetta rantaa kohti, joten viistätys rantaa kohti toimii usein huomattavasti paremmin, kuin vavan kelluttaminen virran mukana. <br/><br />
<br />
Kesän lähestyessä ja vesien lämmetessä siirrytään ruskeisiin ja oliivinharmaisiin perhoihin. Pintaperhot Elk Hair Caddis, joka on vesiperhosen näköinen ja Adams, joka on päivänkorentoa matkiva ovat kokeilun arvoisia valintoja, sekä vihreää vesiperhosen toukkaa muistuttavaa uppoperhoa kannattaa kokeilla. <br/> <br />
<br />
<br />
=== Huhtikuun lopulta juhannukseen ===<br />
<br />
Kirkkaimmat taimenet saadaan juuri loppukevään- alkukesän välisenä aikana. Kirkkaat meritaimenet nousevat jokiin ja järvien taimenet siirtyvät virtavesiin kutevien särkien, salakoiden, kuoreen ja ahvenen perässä. Varhain aamulla on yleensä paras kalastusaika.<br />
Perhon valinta on helppoa eli kalajäljitelmä streamereita. Ainoa valinta on, että mitä taimen käyttää sillä hetkellä ravinnokseen eli käytetäänkö salakka- vaiko ahvenstreameria. Huomattavasti enemmän ongelmaa on löytää taimen virtavedestä ja uittaa perhoa oikein.<br/><br />
Salakka-, särki- ja kuorestreameria uitetaan huomattavasti toisella tapaa, kuin ahven- tai simppustreamria. Keväällä jokeen ui ensimmäiseksi kuoreet ja heti kuoreiden perään tulevat salakat, sekä hieman myöhemmin särjet. Nämä kalat uivat todella lähellä rantaa ja lepääväy välillä kivien tai kivikkoiden alapuolella. Luonnollisesti myös taimenet lepäävät siellä. Kivet, joiden lähelle pääset joko rannalta tai kahlaamalla kalastetaan roikottamalla isokokoista streameria paikallaan aivan pinnassa kuohujen seassa. Taimen kyllä näkee perhon ja nousee sen ottamaan, kun malttaa itse tehdä pientä houkutusliikettä pari minuuttia. Kivet joiden taakse ei ylety kuin heittämällä kalastetaan tarkoilla ja toistuvilla heitoilla kauempaa. Oletettuun paikkaan heitetään streameri ja kahden metrin ajelehtimisen jälkeen heittoja toistetaan samaan kohtaan noin 8 kertaa. Taimen iskee perhoon jo yleensä kolmannen, tai neljännen heiton kohdalla. Vapaa pidetään korkealla, jottei virran paine vedä siimaa ja samalla perhoa entistä lujempaan alavirtaan. <br/><br />
<br />
Mikäli taimenet eivät olekaan kivien takana vaan keskivirran reunoilla, muutetaan kalastusta seuraavanlaiseksi. Streameri heitetään viistottain ylävirtaan ja yritetään pitää perho mahdollisimman pitkään virran reunassa, apuna käyttäen korjausheittoja. Kirkkaita kaloja jäljittelevien streamerien käytössä on tärkeintä, että perhoa uitetaan mahdollisimman lähellä pintaa. <br/><br />
Viimeisenä koskeen nousevat ahvenet, jotka ovat taimenien herkkuja. Yleensä Keski- ja Eteläsuomessa ahventen nousu tapahtuu toukokuun puolenvälin- toukokuun lopulle. Ahvenet nousevat myös rantojen lähellä tai virtojen reunoja pitkin. Reitit ovat yleensä joka vuosi samat, eli jos olet edellisvuonna nähnyt jossain kosken osassa runsaasti pikkuahvenia, niin mene sinne ensin. Ainoa poikkeus muihin nousijoihin, on että ahven nousee aivan pohjan tuntumassa. Ahvenstreameri onkin usein painotettu, tai kalastaminen tapahtuu uppoperukkeilla, tai haulilla painotetuilla perukkeilla. Upposiimoja kannattaa välttää jos vain mahdollista, koska perhon heittely ja tuntuma kärsivät todella paljon Ahvenstreameri heitetään ylävirtaan, jotta perho saadaan vajoamaan aivan pohjan lähettyville. Painotusta käytettäessä tuntuma perhoon yritetään säilyttää aika ajoin kädellä siimaa sisään päin vetämällä. <br/> <br />
<br />
::Hyvä huomio on streamerin valinnassa on nopeasti virtaavat vedet vaativat korkeasiipiset streamerit ja hitaammissa virroissa toimivat paremmin matalasiipiset streamerit. Korkean tulvaveden aikana kannattaa myös kokeilla zonkereilla ja muddlereilla niiden elävän uintinsa vuoksi. <br/><br />
<br />
=== Juhannuksesta Heinäkuun lopuun ===<br />
<br />
Taimenta perinteisesti pyydetään juhannuksesta alkaen pintaperholla. Mikä on sen hienompaa, kun saada taimen itse sidotulla pintaperholla, vaikka taimenet käyvätkin popsimassa hyönteisiä pinnalta. Saaliit saattavat lisääntyä, kun vaihtaa nymfiperho pintaperhon tilalle. Aivan pintakalvon alapuolella uitettu nymfi on ollut monta kertaa parempi, kuin pintaperho, että se on pakko vain uskoa. <br/><br />
Jos taimenet tuikkivat paljon, niin silloin kannattaa kalastus aloittaa silti pintaperholla. Monien taimenten saanti pintaperholla on harvinaista, sillä massakuoriutumisia osuu kohdalle Suomessa harvoin, joten jos taimenet eivät heti ota pintaperhoon kannattaa vaihtaa tilalle painottamaton nymfi. Nyfmillä kalastus on helpointa nivoissa ja tyynemmissä vesissä. Sorapohjat, pikkukivikot ja kaatuneiden puunrunkojen läheisyydet ovat taimenien ruokailupaikkoja. Heitto suunnataan lyhyenä ylävirtaan ja vapa alas. Käsin vedetään siimaa sisään virran mukana. Vapaa nostetaan samalla hieman pystyyn, jotta löysää siimaa ei jää liikaa ja tärpit huomaa helpommin. Indikaattorin käyttö perhon edellä on suositeltavaa tuolloin etenkin aloittelijalle. <br/><br />
Mikäli taimenet eivät ota vieläkään perhoon, niin seuraavaksi siiman päähän kannattaa sitoa painotetut nymfit. Kalastustekniikka on sama, mutta nymfin annetaan vajota aluksi pohjan tuntumaan. Nymfin nosto irti pohjasta uittamisen loppuvaiheessa saa keskikesän taimenen usein innostumaan ottamaan. Mikäli muut konstit on kokeiltu, myös epätasaiset nykimiset siimasta parantavat myös taimenten ottihalukkuutta. Kalojen muuttuessa haluttomaksi, myös peruketta kannattaa ohentaa ja pidentää. Kalastus aika sijoittuu alkuillasta aina pimeän tuloon asti. <br/><br />
<br />
<br />
=== Heinäkuun lopusta Elokuun loppuun ===<br />
Loppukesä, eli lähinnä heinäkuun loppu ja elokuun lopun välisenä aikana. Iso taimen sulkee suunsa. Tähän on syynä se, että vedet ovat liian lämpimiä. Taimen lähtee laiskasti nopeasti viilettävän perhoon perään tai nousee harvoin pintavesiin. Tehokkainta on kalastaa tämä aika larvoilla, tai muilla painotetuilla perhoilla läheltä pohjaa. Kannattaa kokeilla kolmen larvan, tai nymfin letkaa, jossa painavin larva on siiman päässä ja kaksi muuta lyhyinä sivutapseina, noin 20-30 sentin välein. <br/><br />
Taimenet piiloutuvat kosken kovavirtaisimpiin kohtiin ja syviin monttuihin. Osa taimenista siirtyy järvien syvänteisiin, mutta ne saattavat tehdä yöllä ravintovaelluksen mataliin vesiin. Peruke painotetaan hauleilla, tai käytetään kuulapääperhoja. Suositeltavaa on tehdä lyhyitä heittoja ylävirtaan. Painoa tulee olla niin paljon, että larvat kulkevat pohjan lähettyvillä. Tärpit seurataan katsomalla siimaa ja jokaiseen siiman pysähdykseen tulee reagoida vastaiskulla. Usein siiman pysähdys on pohjatärppi, mutta välillä se tarkoittaa kalaakin. ::Hyönteiselämää pitää seurata myös tarkasti, sillä lämpimän kesäpäivän jälkeen tapahtuu usein hyönteisten kuoriutumisia yleensä jo ennen auringonlaskua. Silloin pitää reagoida nopeasti ja vaihdettava siiman päähän tarkka jäljennös kuoriutumassa olevista hyönteisistä.<br />
<br />
<br/><br />
<br />
=== Syyskuusta vuoden loppuun ===<br />
Syksy on huomattavasti parempaa aikaa taimenen perhokalastukselle, kuin kesä. Suurin osa vesistöistämme ovat kuturauhoitettuja, mutta hyviä saaliita saadaan, myös kutuajan jälkeen vielä marraskuussa. Vesien jäähtyessä ja kutuajan lähestyessä suuret taimenet tulevat takaisin virtavesiin ja syövät ahkerasti. Streamerit ovat hyviä tuolloin, koska niissä on kokoa, sekä myös ärsytysvärejä, esimerkiksi kirkkaan keltaista, tai punaista. <br/>Syksyllä poikkivirtaan uitetut streamerit ovat ottaneet todella kookkaita taimenia. Salaisuus lienee aktiivisessa uittotekniikassa, eli käsin, tai vavan nokalla annetaan reipasta uittoa perholle. Taimenen saa usein ottamaan perhoon poikkeukselliselta uittosuunnalta, eli esimerkiksi matalasta syvää kohti uittaminen. <br/> Sitä pidemmälle syksyä mennää ja vedet jäähtyvät todella paljon, silloin iltasyönti jää heikommaksi, kuin keskipävä. Keskipäivällä voi saada runsaitakin taimen saaliita. Loppusyksystä taimenet siirtyvät talvea varten aina syvemmälle, eli kun syyskuussa voi pärjätä vielä ilman painotusta, niin marraskuussa perho on saatava jo parin metrin tuntumaan virtavesissäkin. <br/><br />
<br />
<br />
== Lähteet ==<br />
<br />
[http://www.luonnossa.net/Kalastus/Taimenen_perhokalastus/taimenen_perhokalastus.html]<br />
<br />
[http://kalakerho.net/taimenenperhokalastus.php]<br />
<br />
[http://www.vapaa-ajankalastaja.fi/?lang=fi&svk=296]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Tiedosto:Taimen.jpg&diff=15721Tiedosto:Taimen.jpg2011-05-24T12:09:00Z<p>Junior: tallensi uuden version Tiedosto:Taimen.jpg:&#32;Palautettiin versioon, joka luotiin 24. toukokuuta 2011 kello 12.07</p>
<hr />
<div></div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Tiedosto:Taimen.jpg&diff=15720Tiedosto:Taimen.jpg2011-05-24T12:08:17Z<p>Junior: tallensi uuden version Tiedosto:Taimen.jpg</p>
<hr />
<div></div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Tiedosto:Taimen.jpg&diff=15719Tiedosto:Taimen.jpg2011-05-24T12:08:01Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div></div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Ruutanan_onginta&diff=15718Ruutanan onginta2011-05-23T13:02:15Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div>{{Eri kalalajien onginta}}<br />
[[Tiedosto:lampiruutana_ongella.jpg|thumb|Lampiruutana ongella pieneltä metsälammelta.]]<br />
<br />
'''[[Ruutana]]n''' (''Carassius carassius'') onginta on mielekästä puuhaa ja se on etenkin täkykalastajien suosiossa. Ruutanan suosio täkykalastuksessa johtuu sen sitkeydestä ja kestävyydestä. Se voi kestää pitkään repeytymättä riekaleiksi jopa isonkin hauen hampaissa. <br />
Ruutanan onginta on siinä mielessä helppoa, että syöttiä ei tarvitse ainakaan hirveästi pohtia, se on näet kaikkiruokainen. Ruutanan erityistä herkkua on surviaissääsken toukat, lahonneista puunrungoista löytyvät erilaiset ja -kokoiset toukat, taikina, juusto ja jopa rusinat. Pienten lampiruutanoiden onginta on mielekästä puuhaa vaikkapa perheen nuorimmille. Isompien järviruutanoiden onginta saattaa olla jo hieman haastavampaa. Mäskittäminen auttaa paljon onginnassa. Ruutanoita voi löytää melkeinpä mistä tahansa. Edes järven jäätyminen ei pysäytä näitä sitkeitä karjuja, vaan ne kaivautuvat pohjamutiin talvehtimaan horrostilassa. Ruutanan pitää lämpimänä sen kehossa muodostuva alkoholi. Ruutana on siis talvella hiukka "maistissa". Nuottaa vetämällä on todistettu ruutanan elävän lähes hapettomissa oloissa jään alla. Myös alkoholin eritys on todistettu.<br />
Ruutanan kalastus keskittyy pääasiassa ongintaan lammilla ja ongintaan ja heittokalastukseen järvissä. Suomen-ennätys ruutana on 2,762kg<br />
<br />
==Strategia==<br />
<br />
Etenkin pieni lampiruutana viihtyy aivan rannan tuntumassa, pienissä rehevöityneissä lammissa. Sitä voi kalastaa jopa niin, että katsoo, milloin ruutana ottaa syötin suuhunsa ja nostaa sitten ruutanan ylös. Ruutanat syövät laiskasti pitkin kesää. Mitään varmaa ottiajankohtaa ei ole olemassakaan. Ruutanan kutuaika vaihtelee. Yleisimmin se aloittaa kutunsa kesäkuun lopussa ja kutu päättyy elokuun puolenvälin tienoolla. Ruutana ei ole kovin aktiivinen syömään kudun aikana.<br />
Järviruutana kalastus keskittyy lähinnä reheviin lahtiin ja varjoisiin poukamiin. Järviruutana käyttäytyy lähes samaan tapaan kuin lampiruutana. Järviruutana ja lampiruutana on oikeastaan sama asia, nimi johtuu vain elinympäristöstä. Toki lampiruutanat ovat yleensä pienempiä kuin järviruutanat, mutta tämäkin johtuu elinoloista ja -ympäristöstä.<br />
<br />
==Levinneisyys==<br />
<br />
Ruutanaa voi kalastaa koko maassa. Ihan joka potikosta sitä ei löydä, mutta aina kannattaa yrittää. Laajimmalle ruutana on levinnyt Oulun läänistä etelään, mutta ruutanoita saadan myös mm. Inarijärvestäkin.<br />
<br />
==Lähteet==<br />
<br />
* [http://www.vapaa-ajankalastaja.fi/?lang=fi&svk=293]<br />
* [http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruutana| http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruutana]<br />
* Koko perheen luonto-opas, kirj. Juha Laaksonen. Kustantaja Gummerus. ISBN: 951-20-5904-5<br />
* Kalamiehen pikkujättiläinen, kirj. Jyrki Jahnukainen ja Veikko Rinne. Kustantaja WSOY. ISBN: 978-951-0-30996-4<br />
[[Luokka: Eri lajien onginta]]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Tiedosto:Rapal_glass_fat_rap_v%C3%A4rikartta.jpg&diff=15717Tiedosto:Rapal glass fat rap värikartta.jpg2011-05-23T12:39:22Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div></div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Hauen_heittokalastus&diff=15716Hauen heittokalastus2011-05-23T12:21:12Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div>{{Eri kalalajien heittokalastus}}'''[[Hauki]]''' on suomalaisten [[heittokalastus|heittokalastajien]] kestosuosikkeja, eikä syyttä. Sen levinneisyys kattaa korkeimpia tunturivesiä lukuun ottamatta koko maan, joten päästäkseen kosketuksiin hauen kanssa kalastajan ei tarvitse matkustaa välttämättä lähintä [[järvi|järveä]] kauemmaksi ja maksaa kalastuksestaan suuria summia. Hauesta tekee ihanteellisen pyyntikohteen myös sen [[petokala|petomainen]] luonne ja kyky kasvaa komeisiin mittoihin – useamman kilon kaloja voi saada melkein mistä tahansa ja hyvissä kasvuoloissa jopa 15 – 20 kg paino on Suomessa mahdollinen. Hauki on osaavan kokin käsissä myös mainio ruoka[[kala]]. <br />
<br />
[[Tiedosto:Haukimesta.jpg|250px|right]]<br />
<br />
Hauki on monelle kalastajanalulle se ensimmäinen iso kala, joka houkuttelee vaihtamaan mato-ongen [[virveli]]in. Tämän artikkelin tarkoituksena onkin toimia yleiskatsauksena hauen heittokalastuksen, tuon hienon lajin pariin.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
== Hauen vuodenkierto heittokalastajan näkökulmasta ==<br />
<br />
<br />
=== Kevät ===<br />
<br />
<br />
Kalojen elämää säätelee suuresti [[kutu]]. Hauella se osuu varhaiskevääseen. Yleissääntönä kutu käynnistyy, kun [[vesi|veden]] lämpötila kutupaikalla (useimmiten matala kasvustoranta) saavuttaa +7°C rajan. Kudun alkamisajankohta ja kesto voikin vaihdella suuresti [[vesistö]]n sijainnista ja kevään sääoloista riippuen. Mitä pohjoisemmaksi tai idemmäksi Suomen kartalla mennään, sitä myöhemmin vuoden viimeiset hauet kutevat. Matalilla ja nopeasti lämpenevillä sisävesillä kutu alkaa olla ohitse normaalikeväinä toukokuun puoliväliin tultaessa. Pohjois-Lapissa ja meren ulkosaaristossa kutemattomia kaloja voi tavata pitkälle kesäkuuhunkin.<br />
<br />
<br />
Hauen kutu säätelee myös kalastajan liikkeitä. Vanha sanonta "kutuhauki ei ota uistimeen" pitää paikkansa, mutta ei (onneksi) aivan sellaisenaan.<br />
<br />
On jokseenkin totta, että itse kututapahtuman aikana haukea on kyllä varsin vaikeaa saada kiinnostumaan vieheestä, vaikka sen uittaisi kalan kuonon edestä. Kuturannoilla liikkumisen ja kalojen häiritsemisen sijaan kalastajan kannattaakin hakeutua matalille pikku[[järvi]]lle ja [[lampi|lammille]], joilla kutu on yleensä nopeammin ohi kuin saman seudun isommilla vesillä. Jos vesistöjä ei ole valita asti, voi yrittää tavoitella jo kutunsa hoitaneita haukia jostain kutualueen lähistöltä. Ensimmäisenä kutevat pienet hauet, isot viimeisenä, joten ne alkavat ottaa uistimeenkin usein tässä järjestyksessä.<br />
<br />
[[Tiedosto:Haukimesta2.jpg|250px|right]]<br />
<br />
[[Meri]]alueellamme jäät - mikäli niitä koko talvena juuri on - lähtevät sisävesiä huomattavasti aiemmin, jolloin kalastajan on mahdollista tavoitella haukia kutupaikkojen lähialueilta, jonne kalat kerääntyvät parhaimmillaan joukoittain odottelemaan vesien lämpenemistä kutukuntoon. Tuolloin on myös hyvät mahdollisuudet parantaa omaa haukiennätystä, sillä suurikokoisen naarashauen [[mäti]]lasti voi lisätä kalan painoa helposti parilla kilolla. Sisävesillä tätä varhaiskevään sesonkia ei yleensä päästä kokemaan, sillä rantojen auetessa kevät on tavallisesti jo niin pitkällä, että kalat siirtyvät kudulle saman tien. Järven selkävedet saattavat olla tuolloin vielä [[jää]]ssä. Sisävesikalastajan mahdollisuus on jo kevättalvesta etsiä virtapaikkoja ja [[joki]]a, jotka vapautuvat jäistä alueen järviä aikaisemmin. Sopivan suojaisilta ja syviltä alueilta saattaa saada uistimella kevään ensimmäiset, kutemattomat haukensa, mutta paikallistuntemus on tähän aikaan vuodesta erityisen tärkeää. Kaikki virtapaikat eivät ole haukipaikkoja.<br />
<br />
Hauen loppukeväinen syönnösjakso on yleisesti kalastajien tiedossa. Hauilla on tapana jäädä kudun jälkeen lähialueelle tankkaamaan huvenneita energiavarastojaan. Monesti [[särkikalat]] kutevat samoilla alueilla hauen jälkeen, mikä tarjoaa pedoille runsaasti helppoa ruokaa. Vesikin on tässä vaiheessa vielä sopivan viileää, joten isompienkaan haukien ei tarvitse heti paeta syvemmälle vilpoisampiin olosuhteisiin. <br />
<br />
<br />
=== Kesä ===<br />
<br />
<br />
Hauenkalastajan kesän voi katsoa alkavan siitä, kun vesistön kutu on kokonaisuudessaan ohitse. Loppukevät – alkukesä on monen hauenkalastajan suosikkiaikaa, sillä kudun aikana ruokailujaan laiminlyöneet hauet ovat nyt aktiivisia ja löydettävissä vielä heittokalastuksen kannalta sopivan matalasta alle 3 m vedestä. Säät alkavat olla vesillä miellyttävät, ja valoisuuden lisääntyminen jatkaa kalastusaikaa pitkälle iltaan.<br />
<br />
[[Tiedosto:Iltamaisema.jpg|300px|right]]<br />
<br />
Näihin aikoihin [[vesikasvi]]t alkavat kasvaa pintaan saakka, eikä haukipaikkojen löytäminen tuota enää aloittelijallekaan vaikeuksia. Kaikki kasvustot eivät kumminkaan ole aivan tasavertaisia kalapaikkoja. Esimerkiksi kaislikot ja kortteikot jäävät joskus niin matalaan veteen, että niissä viihtyvät vain haukisuvun pienimmät yksilöt. Hieman syvemmällä rehottavat lumpeet ja vitaikot ovat tässä mielessä otollisempia. Ulompana rannasta olevat matalikot ovat nekin kokeilemisen arvoisia, etenkin jos niillä on kasvillisuutta tai isoja kiviä hauille väijysuojaksi. Merialueella puhutaan haukien siirtymisestä "kiville", kun joitakin viikkoja kudun jälkeen kaloja alkaa löytyä kutulahtien suilta kivikkoisilta rannoilta. <br />
Hauen(kin) kalastus kannattaa ainakin aloittaa paikoilta, joille pääsee tuulemaan ainakin vähän, mielellään kohtalaisesti. Tyyneksi jäävillä alueilla kala on arempaa ja haluttomampaa ottamaan vieheisiin. Jos kalareissu tapahtuu aivan tuulettomalla säällä, haukea kannattaa etsiskellä hieman tavallista syvemmältä, varsinkin jos vesi on kirkkaanpuoleista.<br />
<br />
Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että kalastettavan alueen suurin syvyys (metreissä) antaa vihjettä siitä, minkä kokoisia haukia (kiloissa) alueelta voi parhaimmillaan odottaa saavansa. Tämä näkyy usein varsin selvästi rannalta heiteltäessä, kun kahluusyvyisiltä rannoilta uistimeen napsahtelee enimmäkseen alle 1,5-kiloisia kaloja. Isommat pedot tavoittaakin varmemmin veneellä jostain ulompaa, vaikkapa selkämatalikoilta ja karikoilta. Saadakseen isoja ei silti tarvitse heittää uistinta syvänteeseen - riittää, kun syvää vettä on aivan normaalisyvyisten kalastuspaikkojen läheisyydessä. Tällöin isommat hauet voivat oleilla suojassa syvemmällä, ja poiketa sopivan hetken tullen matalan puolella ruokailemassa. Tosin veden näkösyvyyskin vaikuttaa kalojen olinpaikkoihin siten, että sameassa vedessä isokin kala saattaa oleilla joskus matalammassa kuin kirkkaan veden toverinsa, jos vesi ei ole kalalle epämiellyttävän lämmintä.<br />
<br />
Vaihtolämpöisenä olentona kalan aktiivisuus ja ottihalukkuus vaihtelevat suuresti veden lämpötilan mukaan, joten asia kiinnostaa kalastajaakin. Hauen ihannelämpötila on +14°C paikkeilla, ja yleisesti kalaa tulee vieheellä hyvin veden ollessa melko viileää (noin 10 – 18°C). Hauen koon kasvaessa sen hapenottokyky ei kasva samassa suhteessa. Lisäksi lämpimään veteen liukenee ilmasta vähemmän happea kuin kylmään veteen. Nämä yhdessä tekevät kookkaan hauen elämän matalassa vedessä pikkuhiljaa tukalaksi. Niinpä jossain vaiheessa kesäkuuta isommat, yli 3 kg yksilöt tuntuvat katoavan kalastajan ulottuvilta matalasta, jättäen paikat pienemmille kilon-parin perushauille. Ne eivät ole isojen yksilöiden tapaan happirajoitteisia, vaan viihtyvät matalassa läpi kesän. Yksittäisiä isoja saadaan toki kesälläkin matalasta, mutta enimmäkseen sattumalta.<br />
<br />
Keskikesä on monelle merellä haukea kalastavalle lomakautta. Keväiset haukipaikat matalahkossa vedessä tuntuvat muuttuneen haukien lastenkamareiksi, isojen siirryttyä syvemmälle. Ulompaa [[saaristo]]sta, viileämmän veden alueelta kesäkalastus on helpompaa. Lämpimässä vedessä pienempikin hauki on huomattavasti pirteämpi vastus siiman päässä kuin kylmän veden aikana. Sisävesillä tilanne matalassa on samankaltainen kuin merellä. Yli 3 kg haukia tulee alle kolmen metrin vedestä varsin harvoin, vaikka pikkuhaukia tulisi hyvinkin. Saariston puuttuessa järviltä saadaan isompaa haukea helpoimmin vetouistellen selkeästi rantojen ulkopuolella syvien alueiden reunoilla. Isojen haukien heittokalastus sisävesillä on huomattavasti hankalampaa, mutta periaatteessa kenen tahansa opeteltavissa. Tutkittavaa riittää kalastajalle koko elämän ajaksi.<br />
<br />
<br />
=== Syksy ===<br />
<br />
<br />
Syksyn tulo vaihtelee vuosittain suuresti. Hauenkalastajan kannalta syksyllä tarkoitetaan tässä sitä aikaa vuodesta, kun vedet ovat viilenneet useimmille uimareille turhan viileiksi, mikä tapahtunee joskus syyskuun alkupuolella. Silloin loppukesän hellekauden laiskistuttamat hauet alkavat heräillä. Kevään ohella yleisesti vuoden tärkein hauenkalastusaika on alkamassa. <br />
<br />
Sisävesillä heittokalastajan alkusyksyä kestää suunnilleen niin kauan, kuin vesikasvit jaksavat pitää pintansa jäähtyvässä vedessä. Joskus lokakuulle tultaessa ne alkavat olla siinä määrin lakastuneita, että pikkukalojen ja niitä jahtaavien haukien suojapaikat matalassa käyvät vähiin, ja kalojen pääjoukko siirtyy hakemaan suojaa rantavyöhykkeen ulkopuolelta. Heittokalastaja huomaa tämän loppusyksystä siinä, että pitkin kesää ja vielä alkusyksystä hyvin kalaa antaneilta paikoilta kopsahtelee kylmänkankeita haukia vieheisiin yhä harvemmin. On toki paljonkin kauttaaltaan matalia järviä ja [[lampi]]a, joissa hauilla ei ole juuri mahdollisuuksia vaihtaa oleskelusyvyyttään olosuhteiden mukaan. Niissä etsitään alueita, jotka jostain syystä houkuttelevat kylmän veden haukia, ja kalastetaan niitä kärsivällisesti. Kylmässä vedessä kala on jo hidas liikkeissään, joten vieheen kelaamisessa ei saisi olla turhan kiire.<br />
<br />
[[Tiedosto:Väsytys.jpg|200px|left]]<br />
<br />
Veneellinen heittokalastaja voi siirtyä haukien perässä minne vain, ja etsiä niitä järvillä vaikkapa selkämatalikoiden rinteiltä, [[salmi]]sta, [[saari|saarten]] rannoilta yms. paikoilta, joissa pohjanmuoto vaihtelee matalasta syvään nopeammin kuin muualla. Syvyyskartasta ja kaikuluotaimesta on iso apu etsittäessä kalapaikkoja, jotka eivät näy pinnalle välttämättä mitenkään. [[Jigikalastus]] on käytännössä helpoin kalastustapa, kun vettä alkaa olla yli kolme metriä.<br />
<br />
Merialueella hauki käyttäytyy kalastajan kannalta syksyllä jossain määrin toisin. Vesien jäähtyessä niihin samoihin alle +15°C asteen lukemiin joissa se oli loppukeväästä kudun jälkeenkin, hauen keskikoko matalassa kääntyy pikkuhiljaa nousuun. Kesän muualla viihtyneet kookkaammatkin hauet alkavat siirtyä matalampiin vesiin, joissa heittokalastuskin on helpointa. Toisin kuin sisävesillä, merellä kalat löytävät suojaa rakkolevästä ja kaislikoista varsinkin vedenkorkeuden noustessa. Loka-joulukuussa kelit voivat olla karut, mutta silloin todellisen suurhauen (yli 100 cm) saamiseen on erinomaiset mahdollisuudet. Hauenkalastus jatkuu niin pitkään kuin avovettä on haukipaikoilla tarjolla. Etelärannikolla syyskausi jatkuu useimmiten yli vuodenvaihteen, ja esimerkiksi talvena 2007 – 08 moni piti venettä vesillä käytönnössä koko talven, minkä voisi kuvitella myös yleistyvän ilmastonmuutoksen myötä. Hauen heittokalastus Suomessa voi olla lähes ympärivuotinen laji.<br />
<br />
[[Tiedosto:Väsytys2.jpg|250px|thumb]]<br />
<br />
==Haukivavat ja -kelat ==<br />
<br />
<br />
Hauenkalastuksen aloittaminen ei aseta välineille valtavia vaatimuksia. Itse asiassa suurin osa kauppojen valmiista heitto[[vapa]] + [[kela]] -yhdistelmistä soveltuu tavalliseen kevyehköön / keskiraskaaseen heittokalastukseen ainakin tyydyttävästi, joten haukeakin niillä tulee varmasti. Pidemmän päälle harrastuksestaan saa tietysti enemmän irti, kun välineet ovat tarkoituksenmukaiset ja riittävän laadukkaat. <br />
<br />
Jaan tässä hauenkalastuksen "kevyeen" ja "keskiraskaaseen" luokkaan sekä [[jerkkikalastus|jerkkikalastukseen]], ja käyn läpi sopivat vavat ja kelat.<br />
<br />
Kevyt hauenkalastus on parhaimmillaan sisävesillä keväästä syksyyn sekä merialueella kesällä, kun kalastetaan matalahkoissa vesissä ja saalishaukien koko on harvemmin yli 3 kg. Käytetyt [[viehe]]et ovat painoltaan noin 5 grammasta jonnekin 20 – 25 gramman paikkeille. Monet haluavat tavoitella samoilla välineillä muutakin kalaa, vaikkapa [[ahven]]ta ja [[kuha]]a.<br />
<br />
Tähän hauenkalastuksen kevytsarjaan suosittelen kelaksi [[avokela]]a eli haspelia, kooltaan ns. 1000 – 2000 -luokkaa. Se on kevyillä viehepainoilla helppoheittoinen aloittelijallekin. On makuasia, haluaako etu- vai takajarrullisen mallin, tai pitääkö kelan sanganvirityksen tapahtua sormiliipaisimella vai perinteisesti kädellä. Kelalle etsitään kaveriksi vapa, jonka viehesuositus loppuu jonnekin 20 – 30 grammaan. Pituutta näillä haspelivavoilla on noin 6 – 7 jalkaa (~180 – 210 cm). Kela ja vapaa kannattaa ilman muuta sovittaa yhteen jo kaupassa, jotta nähdään yhdistelmän tasapaino.<br />
[[Tiedosto:Virvelit.jpg|250px|thumb]]<br />
[[Siima]]ksi tämän kokoluokan keloihin sopii noin 0,20 – 0,28 mm monofiili tai 0,15 – 0,20 mm punottu siima. Varsinkin asteikon yläpäässä siimojen vetolujuus riittää jo kalastettaessa vesikasvien, uppopuiden ja kivien liepeillä, joita perushaukipaikoilla usein tuppaa olemaan. <br />
<br />
Kun hauenkalastaja siirtyy kesämökin kaislikkorannoilta suurempien selkävesien äärelle ja merellä vuodenaika vaihtuu kevääseen tai syksyyn, viehekoko kasvaa ja sen myötä saalishaukien keskikokokin. Keskiraskaaseen sarjaan siirryttäessä sopiva avokela löytyy nyt kokoluokista 2500 – 4000, joihin siimaksi laitetaan noin 0,28 – 0,35 mm monofiilia tai 0,20 – 0,28 mm punottua. Vavan pituus voi vaihdella tottumuksen mukaan 7 – 9:ään jalkaan (~210 – 270 cm), viehesuositus sen mukaan minkä painoista tavaraa on tarkoitus heittää. Vavan pinnassa voi olla esimerkiksi maininta 10 – 30 g tai 15 – 40 g. Hauenkalastuksessa viehepainot ovat nousseet 2000-luvun puolella, joten haspelikalastajankin vapa voi joutua sietämään viehepainoja jonnekin 70 – 80 grammaan saakka.<br />
<br />
Keskiraskaassa sarjassa alkaa myös hyrräkelan käyttö olla perusteltua, etenkin jos viehepainot ovat enimmäkseen 30 – 40 grammaa tai enemmän. Avokelaan verrattuna hyrräkelan perusrakenne on vahvempi ja sisäänkelausvoima suurempi. Hyrräkelassa heittopituudet eivät myöskään ole kovin riippuvaisia siiman paksuudesta, joten raskaamman sarjan vieheillä voi käyttää huoletta riittävän vahvaa siimaa. Keskiraskaat hyrräkelavavat ovat keskimäärin hieman pidempiä kuin saman luokan avokelavavat, noin 8 – 10 -jalkaisia (~240 – 330 cm), luultavasti siksi että pidempi vapa on helpompi tehdä toiminnaltaan hyrräkelalle sopivaksi.<br />
<br />
2000-luvun alkupuolella [[jerkkaus]], eli jerkkikalastus alkoi rantautua Suomeenkin. Jerkki on periaatteessa leukalaputon vaappu, jonka poukkoileva uintiliike saadaan aikaan vavalla nykien tai kelausrytmin muutoksin. Varsinaisten vaappujen tapaan jerkkejäkin saa kelluvina, leijuvina ja eri nopeuksin uppoavina malleina. Jerkkien kokoskaala alkaa nykyisellään jo ahvenelle ja taimenellekin kelpaavista noin 5 cm minijerkeistä, päättyen jonnekin 25 cm kalikoihin. Hauenkalastuksessa käytetyimpiä ovat noin 10 – 20 cm mallit, joiden painot ovat noin 25 – 150 gramman vaiheilla. Jerkkien myötä on tullut tarve kehittää vapoja ja keloja, jotka kestävät isojen vieheiden heittämisen ja uittamisen.<br />
<br />
Jerkkikelat ovat voittopuolisesti hyrräkeloja, joiden etuja mainittiin jo aiemmin. Keloissa on kahden koulukunnan ihmisiä, osa käyttää jerkkikalastuksessakin perinteisiä pyöreäpäätyisiä keloja, osa taas on mieltynyt uudempiin matalaprofiilikeloihin. Yhteistä on kelojen nopeahko välitys, jonka ansiosta tuntuma vieheeseen on helpompaa säilyttää nykivän uiton aikana. Siimoista punottu on käytännössä ainoa järkevä vaihtoehto, yleisimmin paksuudessa 0,28 – 0,42 mm. Jos käyttää kevyemmän pään jerkkejä ja heittää niitä keskiraskailla avokelavälineillään, punotun siiman vahvuudeksi käy hieman ohuempikin (0,23 – 0,28 mm). Tuota ohuempaa ei kannata enää käyttää, jotta kalliita viehemenetyksiä ei tulisi liikaa. <br />
<br />
Jerkkivavat on tehty käytettyjen viehepainojen mukaan. Kuten muussakin hauenkalastuksessa, jerkkauksessakin kalastaja voi päätyä kevyemmän tai raskaamman välineistön käyttöön. Jos heittää esimerkiksi perushauelle kevyemmän pään alle 80 g jerkkejä, ei vavankaan tarvitse olla 150-grammaisille tarkoitettu kanki. Jämäkkyyden vastapainoksi vavat ovat melko lyhyitä, noin 6 – 7 -jalkaisia (~180 – 210 cm). Jerkin uitto edellyttää nykimistä vavalla alaspäin, jolloin normaalimittainen vapa hakkaisi jo vettä. Jos sen sijaan haluaa uittaa jerkkejäänkin kelalla, kuten osa kalastajista tekee, pidempikin vapa käy puuhaan hyvin. Silloin myös vavan väsytysominaisuudet ovat ison kalan kanssa paremmat.<br />
<br />
<br />
== Siimoista ==<br />
<br />
<br />
Perinteinen monofiili- eli yksisäie[[siima]] on ollut heittokalastuksen kulmakivi jo vuosikymmenten ajan. 1990-luvun alkupuolelta lähtien ovat punotut eli monikuitusiimat alkaneet tavoitella markkinaosuuksia monofiililta. 2000-luvulle tultaessa suurin osa aktiivisesti haukea kalastavista on siirtynyt punotun siiman käyttäjiksi, monofiilisiiman käyttäjäkunnan ollessa silti edelleen suurempi koko harrastajakunnan tasolla.<br />
<br />
Suurin ero monofiilisiiman ja punotun välillä löytyy kalastustuntumasta. Kun esimerkiksi pohjatärppiä irti revittäessä monofiili joustaa pituudestaan jopa kymmeniä prosentteja, punotulla venymää on vain muutama prosentti. Kalastustuntuma onkin punotulla terävämpi ja kalastajan antamat uittoliikkeet välittyvät vieheeseen voimakkaampina kuin joustavalla monofiililla. Kun siima ei veny, kovasuisen hauen tartuttamiseenkin saa uutta tehoa.<br />
<br />
Venymättömyys on samalla punotun siiman heikko kohta. Siiman vetolujuus on kyllä kovaa luokkaa, kun veto on tasainen, mutta äkillisissä riuhtaisuissa siima saattaa katketa yllättävänkin vähällä voimalla. Näistä syistä pohjatärpit tulisi irrottaa siimasta tasaisesti vetäen, ja valita käytetyihin viehepainoihin nähden riittävän paksu siima. Jerkkikalastuksessa, isojen vieheiden kanssa käytetyt punotut siimat ovat kalojen kokoon nähden "ylipaksuja" juuri iskunkestävyyden takia. Tällöin heiton epäonnistuessa vieheen äkkipysäys ei välttämättä johda siiman katkeamiseen. <br />
<br />
Monofiilin hyvä puoli on ehdottomasti se, että siimakaupassa kalastaja "saa sitä mitä tilaa". Useimmat tulevat heittokalastuksen pariin juuri monofiilin kautta, joten siiman perusominaisuudet ovat jo tuttuja. Sopivasti joustava siima antaa varsin paljon anteeksi kalastajan virheitä, jolloin harrastuksen alkukarikot ovat loivempia. Haittapuolena on punottua heikompi suhteellinen vetolujuus, joten raskaita uistimia heitettäessä joudutaan käyttämään jo varsin paksua monofiilia. Tämä taas kasvattaa varsinkin avokelan kokoa, sillä pienen kelan ahtaalle puolalle laitettu ylipaksu monofiili käyttäytyy ongelmallisesti ja lyhentää heittopituuksia. Ohuempaa, mutta yhtä kestävää punottua siimaa käytettäessä kalastaja voi valita samaan kalastusluokkaan "pykälää" pienemmän [[kela]]n, joka on kevyempänä mukavampi käytössä.<br />
<br />
Yhteenvetona voitaisiin todeta, että punottu siima puoltaa paikkaansa hieman pidemmälle ehtineen hauenkalastajan käytössä. Sen sijaan harvemmin kalastaville sekä harrastuksen alkutaipaleella oleville monofiili on edelleen perusvarma valinta, jo edullisuutensakin takia.<br />
<br />
<br />
== Peruke on vieheen ja kalan turva ==<br />
<br />
<br />
Hauen kidassa on satoja rosoisia hampaita, joita vasten paksumpikin siima viiltyy helposti poikki. Mikään ei harmita kalastajaa niin paljon kuin hyvän vieheen menetys ja epätietoisuus siitä, mahtaako kala selvitä viehe suussaan. Siksi hauelle tarjottavaa viehettä ei tulisi koskaan sitoa paljaaseen siimaan, vaan siiman ja vieheen väliin tarvitaan jonkinlainen puru[[peruke]]. <br />
<br />
Hyvässä haukiperukkeessa yhdistyvät viiltolujuus, keveys ja riittävä pituus. Varmuudella hauen hampaita kestävät vain perukkeet, joissa on metallia mukana jossain muodossa. Nykyään materiaaleja on tarjolla joka lähtöön, myös keveille vieheille joiden uinti saattaisi häiriintyä liikaa perinteisestä raskaasta teräsperukkeesta. Yleisperukkeeksi vaapuille, lusikoille, lipoille ja jigeille parasta on notkea kuitu+teräslanka, joita myydään kalastusliikkeissä esim. 3 tai 5 m rullatavarana. Siitä voi leikellä itse sopivaksi katsomiaan pätkiä ja liittää päihin haluamansa viehelukot ja mahdolliset leikarit. Jerkkikalastuksessa käytetään paljon puoli- tai kokojäykkiä perukkeita, sillä siiman päässä suorana pysyvä peruke uittaa jerkkiä hyvin. Parhaat mutta samalla hintavimmat jerkkiperukkeet ovat nykyisellään yksisäikeistä titaanilankaa, mutta jäykkää teräslankaakin käytetään.<br />
<br />
Haukiperukkeen pituuden olisi hyvä olla kilon-parin perushauellekin ainakin 20 cm, mielellään 30 cm. Keveästä materiaalista tehty ison kalan peruke voi olla vaikka 50 cm mittainen. Pituutta tarvitaan ennen kaikkea siksi, että siiman päässä riehuva kala saattaa kieputtaa perukkeen päänsä ympärille, jolloin lyhyt peruke loppuu yksinkertaisesti kesken ja kireä siima saattaa katketa osuessaan kalan hampaisiin tai vieheen koukkuihin. Näin tekevät varsinkin pienemmät kalat lämpimän veden aikaan. Isolla hauella puolestaan on niin valtava kita ja syvä nielu, että lyhyt peruke voi solahtaa sinne kokonaisuudessaan heti tärpissä. <br />
<br />
<br />
== Miten menetellä hauen kanssa? ==<br />
<br />
<br />
Kun hauki iskee vieheeseen, kala tartutetaan vetäisemällä vavalla nopeasti vastakkaiseen suuntaan ja pitämällä tasaisen voimakas tuntuma kalan ensimmäisten potkujen ajan. Jos koukkujen terävyys on laiminlyöty tai koukut ovat muuten kehnot, esimerkiksi liian pienet, tärpistä tarttumattomien ja väsytyksessä "itsestään" karkailevien haukien osuus kasvaa. Kelan kalastusjarru kannattaa myös pitää melko kireällä kalastuksen aikana, jotta tartutuksen saa vedettyä tarpeeksi terävänä. Kalan huono tarttuminen voi joskus johtua siitäkin, että viehe ei ole väriltään tai malliltaan tilanteessa se paras mahdollinen, jolloin hauet eivät ota sitä kunnolla suuhunsa. Vieheiden vaihtelu vielä ensimmäisten saatujen haukien jälkeenkin kannattaa, jotta saadaan parempi kokonaiskuva siitä millaiset vieheet juuri kyseisenä kalapäivänä tuntuvat haukia kiinnostavan. Vieheväreissä "kirkkaalla säällä vaaleampaa väriä, pilvisellä tummempaa" on hyvä lähtökohta aloittaa kokeilut, mutta ennakkoluulottomuus palkitaan varsinkin heikompina ottipäivinä. Ottiväri voi myös vaihtua kesken reissun, jos sää muuttuu selvästi tai vesillä ollaan pitkään.<br />
[[Tiedosto:Niskaote1.jpg|200px|thumb]]<br />
Hauen ylösotossa ei ole sen kummempia vippaskonsteja. Vapa pidetään enimmäkseen ylhäällä, ja kalaa otetaan lähemmäksi rauhallisen päättäväiseen tahtiin. Tärkeintä on pitää tasaisen voimakas tuntuma kalaan, ettei se pääse ravistamaan viehettä irti kovin helposti. Jos kala tulee pintaan kita avoinna se saattaa valmistautua hyppyyn, mitä voi hillitä painamalla vavan määrätietoisesti alas. Kelan jarrua voi löysätä kalastuskireydestään jonkin verran, mikäli kala tuntuu olevan hieman kookkaampi. Hauki parista kilosta ylöspäin saattaa (varsinkin kesälämpimillä) riehua jo sen verran, että se rauhoittuu nopeammin kun antaa sille alussa hieman löysää. Mikäli siiman päähän sattuu oikein kunnon kala, ei auta kuin pitää pää kylmänä ja antaa sen uida. Virkeää petoa ei tulisi yrittää kiskoa lähelle väkisin heti alussa, vaan sen kannattaa antaa melskata hieman pidemmän siiman päässä ja yrittää ylösottoa myöhemmin, kun kalan pahimmat menohalut on taltutettu. <br />
<br />
Hauen noston vedestä voi hoitaa paljain käsin tai apuvälinettä käyttäen. Kalan voi myös halutessaan irrottaa jo vedessä. Jälkimmäinen tapa sopii hyvin kaloille, jotka ovat tarttuneet siististi suupielestään ja joita ei ole tarkoituskaan ottaa ruokakalaksi. Irrotusta helpottaa, mikäli vieheen koukuista on väkäset puristeltu lyttyyn pihdeillä. Kaloja ei karkaile väkäsettömistä koukuista normaalia enempää, mikäli ylösotossa pidetään tasainen tuntuma päällä.<br />
<br />
Käsinostossa voi käyttää niskaotetta tai ns. liplock- eli leukalukko-otetta. Niskaotteessa haukea tartutaan kouralla kiduskansien päältä siten, että ranne jää kalan selän puolelle, ja voimakkaasti mutta ei väkivaltaisesti puristaen nostetaan kala vedestä. Kala pysyy yleensä varsin rauhallisena, jos ote on tukeva. Niskaote sopii parhaiten pienehköille hauille, joilla niskan paksuus ei vielä muodostu esteeksi pitävälle otteelle. <br />
<br />
Liplock- eli leukalukko-ote puolestaan on sitä helpompi, mitä suuremmasta kalasta on kyse. Siinä sormet peukaloa lukuunottamatta viedään takaapäin hauen kiduskannen alle ja liu´utetaan eteenpäin kohti kalan leukaa. Peukalo jää kalan posken päälle. Näin "kahvasta" nostamalla saadaan hyvä ote. Tulee vain varoa työntämästä sormiaan hauen raastaviin kiduksiin, ja pitää sormensa kiinni kitaontelon seinässä. Mikäli kala näyttää kumminkin hotkaisseen vieheen syvälle kurkkuun saakka, koukut saattavat olla olla sormille vaaraksi, jolloin nosto kannattaa tehdä ehkä muilla tavoin.<br />
[[Tiedosto:Liplock.jpg|200px|thumb]]<br />
Nostovälineistä käytetyin lienee edelleen perinteinen haavi, joka varsinkin isokokoisena on melko varma väline. Nostokoukkuakin käytetään, jolloin kala kannattaa koukata leuan kärjestä kylkiä puhkomatta. 2000-luvun puolella ovat yleistyneet myös ns. nostinlaitteet, eli gripit tai leukapihdit. Niiden kahvan päässä olevilla leuoilla on kätevää napata haukea alaleuan kärjestä, ja pihti lukittuu sitä tiukemmin mitä enemmän kala painaa. Kalliimmissa malleissa on myös sisäänrakennettu kalapuntari sekä varressa jousto-ominaisuus, joka ehkäisee potkiskelevaa kalaa vauriottamasta itseään.<br />
<br />
Jos hauki halutaan ottaa ruoaksi, se nostetaan kuiville ja tainnutetaan samantien lyömällä esim. sopivalla kapulalla päähän silmien taakse. Verestäminen hoidetaan kääntämällä kala selälleen ja rikkomalla kidusvaltimo puukolla tai kalasaksilla. Valtimo kulkee kalan kurkkukannaksen alla. Koko kurkkua ei kannata katkaista, sillä se vaikeuttaa kalan jatkokäsittelyä. <br />
[[Tiedosto:Irroitusvehkeet.jpg|200px|thumb]]<br />
Jos kalaa ei haluta ottaa ruoaksi, sen voi irrottaa jo vedessä kuten edellä mainittiin. Jos kalasta halutaan ottaa paino, pituus tai vaikkapa valokuva, tulisi muistaa että kalaa ei tulisi pitää poissa vedestä juuri minuuttia pidempään, jotta se pääsisi jatkamaan elämäänsä mahdollisimman hyvävoimaisena. Kalan varsinaista väsyttämistä tulisi myös välttää, ja uittaa kalaa asiallisen jämäkillä vapavälineillä vain sen aikaa, että se saadaan hallitusti irrotettavaksi. Isokokoiset, yli 5 kg hauet tulisi lisäksi mielellään nostaa vedestä vaakatasossa, joko toisella kädellä vatsan alta kannatellen tai tilavalla haavilla, ja punnita lisäksi tarkoitukseen sopivassa kassissa. Kalan selkäranka ja kudokset ovat kehittyneet tukemaan kalaa vain vedessä, joten pystyssä roikotettu iso kala saattaa saada sisäisiä vaurioita ja menehtyä myöhemmin, varsinkin jos se alkaa riehua vapaasti käsittelyn aikana. Selkärangan lisäksi vaarassa ovat tällöin myös kalan leukarakenteet, eikä roikottelu tee hyvää varhaiskevään "raskaana olevalle" mätihauellekaan.<br />
<br />
Kalaa ei kannata päästää takaisin silloin, jos se on tarttunut koukkuun pahoin, esimerkiksi silmästään, tai viehe on niin syvällä kiduksissa että kala vuotaa runsaasti verta. Tällaiset tapaukset on fiksumpaa ottaa ruoaksi. Muuten varoen käsitellyt, hyväkuntoiset kalat selviävät vapautettuna lähes poikkeuksetta, mistä on tutkittua tietoakin. <br />
<br />
Noston apuvälineiden lisäksi hauenkalastaja hyötyy suuresti irrotuksen apuvälineistä. Näistä tärkeimmät ovat pitkäkärkiset pihdit sekä kidanavaaja. Jälkimmäinen on eräänlainen jousi, joka pistetään ensimmäiseksi hauen kitaan pitämään sitä avoinna sen aikaa, kun viehe otetaan irti pihdeillä. Hyvät irrotusvälineet säästävät kalastajan hermoja ja sormia myös tainnutettujen haukien irrottelussa, ja ovat erittäin suositeltava hankinta jo hauenkalastuksen alkutaipaleella.<br />
<br />
<br />
<br />
== Lähteet ==<br />
<br />
Teksti ja kuvat: Pikeye<br />
<br />
<br />
[[Luokka:Heittokalastus]]<br />
[[Luokka:Artikkelit]]<br />
[[Luokka:Eri kalalajien heittokalastus]]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=ThunderCrank_MadFlash&diff=15348ThunderCrank MadFlash2011-03-04T15:54:20Z<p>Junior: Muokkaus kesken</p>
<hr />
<div>{{viehe<br />
| valmistaja = Storm<br />
| nimi = ThunderCrank MadFlash<br />
| kuva = ThunderCrank MadFlash.jpg<br />
| kuvateksti = ThunderCrank MadFlash<br />
| koko1 = 6cm/9g<br />
| koko1syvyys1 = 1,5m<br />
| koko1syvyys2 = 3,0m<br />
| koko2 = 8cm/11g<br />
| koko2syvyys1 = 2,0m<br />
| koko2syvyys2 = 4,0m<br />
| koko3 = 10cm/28g<br />
| koko3syvyys1 = 2,5m<br />
| koko3syvyys2 = 4,5m<br />
}}<br />
[[Storm]] '''ThunderCrank MadFlash''' on voimakaspotkuinen, syvännelevyllinen muovi[[vaappu]]. Se on hyvä yleis[[viehe]] sekä [[heittokalastus|heittokalastukseen]] että [[vetouistelu]]un. Saaliiksi sillä saadaan [[petokala|petokaloja]], esimerkiksi [[hauki]]a ja [[kuha|kuhia]].<br />
== Aiheesta muualla ==<br />
*[http://www.normark.fi/index.php?page=12&cid=91&pid=1078 Maahantujan sivut]<br />
*[http://www.stormlures.com/products/luresdetail.cfm?modelName=thundercrank_madflash&freshorsalt=Fresh&type=hard_lures Valmistajan sivut]<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
{{Stormin vieheet}}<br />
[[Luokka:Stormin vieheet]]<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
{{Tynkä/Viehe}}</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=ThunderCrank_MadFlash&diff=15347ThunderCrank MadFlash2011-03-04T15:54:00Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div>{{viehe<br />
| valmistaja = Storm<br />
| nimi = ThunderCrank MadFlash<br />
| kuva = ThunderCrank MadFlash.jpg<br />
| kuvateksti = ThunderCrank MadFlash<br />
| koko1 = 6cm/9g<br />
| koko1syvyys1 = 1,5m<br />
| koko1syvyys2 = 3,0m<br />
| koko2 = 8cm/11g<br />
| koko2syvyys1 = 2,0m<br />
| koko2syvyys2 = 4,0m<br />
| koko3 = 10cm/28g<br />
| koko3syvyys1 = 2,5m<br />
| koko3syvyys2 = 4,5m<br />
}}<br />
[[Storm]] '''ThunderCrank MadFlash''' on voimakaspotkuinen, syvännelevyllinen muovi[[vaappu]]. Se on hyvä yleis[[viehe]] sekä [[heittokalastus|heittokalastukseen]] että [[vetouistelu]]un. Saaliiksi sillä saadaan [[petokala|petokaloja]], esimerkiksi [[hauki]]a ja [[kuha|kuhia]].<br />
KESKEN!<br />
== Aiheesta muualla ==<br />
*[http://www.normark.fi/index.php?page=12&cid=91&pid=1078 Maahantujan sivut]<br />
*[http://www.stormlures.com/products/luresdetail.cfm?modelName=thundercrank_madflash&freshorsalt=Fresh&type=hard_lures Valmistajan sivut]<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
{{Stormin vieheet}}<br />
[[Luokka:Stormin vieheet]]<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
{{Tynkä/Viehe}}</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=ThunderBlade&diff=15265ThunderBlade2011-02-28T21:21:38Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div>= Storm ThunderBlade =<br />
<br />
[[Storm]] '''ThunderBlade''' on erikoinen [[viehe]]. Siinä on sekä [[vaappu|vaapun]] ja [[tasapainopilkki|tasapainopilkin]] ominaisuuksia. Pysäytyksissä se uppoaa nopeasti ja laajalla kierteellä. Sitä voi käyttää hyvin moniin erilaisiin kalastusmuotoihin mm. vertikaalijiggaukseen, heittokalastukseen, vetouisteluun ja (vene)pilkkimiseen. Vetouistelussa sen uintiliike on tiheää värinää. Saaliiksi sillä voi saada petokaloja esimerkiksi [[hauki]]a ja [[kuha|kuhia]].<br />
[[Tiedosto:ThunderBlade.jpg|400px|thumb|ThunderBlade]]<br />
Mallista on vain kaksi kokoa, 10cm/28g ja 5cm/6g.<br />
<br />
== Lähteet ==<br />
*[http://www.normark.fi/index.php?page=12&cid=91&pid=1194 Maahantuojan sivut]<br />
*[http://www.stormlures.com/products/luresdetail.cfm?modelName=thunderblade&freshorsalt=Fresh&type=hard_lures Valmistajan sivut]<br />
*[http://www.pyydys.fi/kauppa/product_catalog.php?c=125 Maahantuojan sivut]<br />
{{Stormin vieheet}}<br />
[[Luokka:Stormin vieheet]]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=ThunderBlade&diff=15264ThunderBlade2011-02-28T21:21:14Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div><br />
== Storm ThunderBlade =<br />
<br />
[[Storm]] '''ThunderBlade''' on erikoinen [[viehe]]. Siinä on sekä [[vaappu|vaapun]] ja [[tasapainopilkki|tasapainopilkin]] ominaisuuksia. Pysäytyksissä se uppoaa nopeasti ja laajalla kierteellä. Sitä voi käyttää hyvin moniin erilaisiin kalastusmuotoihin mm. vertikaalijiggaukseen, heittokalastukseen, vetouisteluun ja (vene)pilkkimiseen. Vetouistelussa sen uintiliike on tiheää värinää. Saaliiksi sillä voi saada petokaloja esimerkiksi [[hauki]]a ja [[kuha|kuhia]].<br />
[[Tiedosto:ThunderBlade.jpg|400px|thumb|ThunderBlade]]<br />
Mallista on vain kaksi kokoa, 10cm/28g ja 5cm/6g.<br />
<br />
== Lähteet ==<br />
*[http://www.normark.fi/index.php?page=12&cid=91&pid=1194 Maahantuojan sivut]<br />
*[http://www.stormlures.com/products/luresdetail.cfm?modelName=thunderblade&freshorsalt=Fresh&type=hard_lures Valmistajan sivut]<br />
*[http://www.pyydys.fi/kauppa/product_catalog.php?c=125 Maahantuojan sivut]<br />
{{Stormin vieheet}}<br />
[[Luokka:Stormin vieheet]]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=ThunderBlade&diff=15263ThunderBlade2011-02-28T21:19:21Z<p>Junior: </p>
<hr />
<div>[[Storm]] '''ThunderBlade''' on erikoinen [[viehe]]. Siinä on sekä [[vaappu|vaapun]] ja [[tasapainopilkki|tasapainopilkin]] ominaisuuksia. Pysäytyksissä se uppoaa nopeasti ja laajalla kierteellä. Sitä voi käyttää hyvin moniin erilaisiin kalastusmuotoihin mm. vertikaalijiggaukseen, heittokalastukseen, vetouisteluun ja (vene)pilkkimiseen. Vetouistelussa sen uintiliike on tiheää värinää. Saaliiksi sillä voi saada petokaloja esimerkiksi [[hauki]]a ja [[kuha|kuhia]].<br />
[[Tiedosto:ThunderBlade.jpg|400px|thumb|ThunderBlade]]<br />
Mallista on vain kaksi kokoa, 10cm/28g ja 5cm/6g.<br />
<br />
== Lähteet ==<br />
*[http://www.normark.fi/index.php?page=12&cid=91&pid=1194 Maahantuojan sivut]<br />
*[http://www.stormlures.com/products/luresdetail.cfm?modelName=thunderblade&freshorsalt=Fresh&type=hard_lures Valmistajan sivut]<br />
*[http://www.pyydys.fi/kauppa/product_catalog.php?c=125 Maahantuojan sivut]<br />
{{Stormin vieheet}}<br />
[[Luokka:Stormin vieheet]]</div>Juniorhttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=ThunderBlade&diff=15262ThunderBlade2011-02-28T21:12:30Z<p>Junior: /* Lähteet */</p>
<hr />
<div>[[Storm]] '''ThunderBlade''' on erikoinen [[viehe]]. Siinä on sekä [[vaappu|vaapun]] ja [[tasapainopilkki|taspainopilkin]] ominaisuuksia. Pysäytyksissä se uppoaa nopeasti ja laajalla kierteellä. Sitä voi käyttää hyvin moniin erilaisiin kalastusmuotoihin mm. vertikaalijiggaukseen, heittokalastukseen, vetouisteluun ja (vene)pilkkimiseen. Vetouistelussa sen uintiliike on tiheää värinää. Saaliiksi sillä voi saada mm. [[hauki]]a ja [[kuha|kuhia]].<br />
[[Tiedosto:ThunderBlade.jpg|400px|thumb|ThunderBlade]]<br />
Mallista on vain yksi koko, 10cm/28g.<br />
<br />
== Lähteet ==<br />
*[http://www.normark.fi/index.php?page=12&cid=91&pid=1194 Maahantuojan sivut]<br />
*[http://www.stormlures.com/products/luresdetail.cfm?modelName=thunderblade&freshorsalt=Fresh&type=hard_lures Valmistajan sivut]<br />
*[http://www.pyydys.fi/kauppa/product_catalog.php?c=125 Maahantuojan sivut]<br />
{{Stormin vieheet}}<br />
[[Luokka:Stormin vieheet]]</div>Junior