http://kalassa.net/kalapedia/api.php?action=feedcontributions&user=193.229.159.16&feedformat=atomkalapedia - Käyttäjän muokkaukset [fi]2024-03-29T06:09:03ZKäyttäjän muokkauksetMediaWiki 1.35.0http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Pelastusliivit&diff=1628Pelastusliivit2009-07-17T21:18:24Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Pelastusliivit''' ovat räikeän väriset (oranssit, punaiset tai keltaiset) liivit. Liivien avulla veden varaan joutunut pystyy kellumaan vakaassa selkäasennossa, ja liivien kelluntakaulus varmistaa että edes tajuttoman ihmisen pää ei joudu missään vaiheessa veden alle.<br />
<br />
Suomessa pelastusliivit ovat pakolliset liikkeellä olevassa moottorilla tai yli viiden metrin pituisessa purjeella varustetussa vesikulkuneuvossa. Sen on oltava merenkulkuhallituksen päätöksen mukaisesti hyväksytty pelastusliivi, kelluntapukine tai pelastuspuku kullekin vesikulkuneuvossa olijalle; pelastusliivin, kelluntapukineen ja pelastuspuvun tulee kokoluokaltaan ja kantavuudeltaan vastata henkilön kokoa ja painoa.<br />
<br />
'''Pelastusliivit jaetaan kantavuusryhmiin 100-275 N seuraavin käyttötarkoituksin<br />
'''<br />
* 100 N pelastusliivit on tarkoitettu suojaisilla vesillä. Ne kääntävät tajuttoman ihmisen selälleen 10 sekunnissa. <br />
* 150 N pelastusliivit on tarkoitettu käytettäviksi rannikkovesillä. Ne kääntävät tajuttoman ihmisen selälleen 5 sekunnissa ja ovat usein ilmatäytteisiä. <br />
* 275 N pelastusliivit on tarkoitettu käytettäviksi avomerioloissa vesitiiviiden ja painavien asusteiden kanssa. Ne kääntävät tajuttoman ihmisen turvalliseen kellunta-asentoon 5 sekunnissa.<br />
<br />
Pelastusliivien tarkoitus on estää veden varaan joutunutta hukkumasta. Ne eivät estä hypotermiaa, mutta ne mahdollistavat kellumisen sikiöasennossa (ns. help-asento), mikä vähentää lämpöhukkaa. Hypotermialta suojautumiseksi markkinoilta löytyy myös kelluntapukineita jotka suojaavat kylmän veden vaikutukselta.<br />
<br />
Pelastusliiveissä on aina kaulukseen sijoitetut heijastimet sekä vasemmalta puolelta löytyvä pilli. Usein pelastusliivit on varustettu yhdellä tai kahdella haarahihnalla, joiden tarkoitus on pitää liivi paikallaan veden varaan jouduttaessa ja pelastustilanteissa. Joissakin pelastusliiveissä voi olla mukana turvavaljaat, joihin voidaan kiinnittää turvaköysi joka estää henkilöä putoamasta tai joudumista turvaköyden pituutta kauemmaksi.<br />
<br />
[[Luokka:Vesiliikenne]]<br />
[[Luokka:Turvalaitteet]]</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Mela&diff=1626Mela2009-07-17T21:15:08Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Mela''' on lyhyt, leveälapainen [[airo]], jota käytetään useimmiten kahdella kädellä. Melassa ei ole [[hankain]]ta kuten airossa, vaan meloja toimii tukipisteenä. [[Kajakki|Kajakissa]] lapa on melan molemmissa päissä, kanadalaiskanootin melassa vain toisessa päässä.<br />
<br />
<br />
== Kanadalaiskanootin mela ==<br />
Kanadalaiskanootin, ns intiaanikanootin tai yleisnimeltään [[kanootti|kanootin]] mela voi olla monen mallinen ja kokoinen. Pituus on tyypillisesti 1-2 metriä, josta lavan osuus on 20-80cm. Lavan leveys on yleensä 10-20cm.<br />
<br />
Jokaisella mallilla on omat erityisominaisuutensa. Myös käytetyt materiaalit vaihtelevat. Useimmiten mela valmistetaan kokonaan puusta tai [[liimapuu]]sta, mutta varsi voi olla myös esimerkiksi [[alumiini]]a, lasi- tai hiilikuitukomposiittiä tai muovia. Lapamateriaaleja liimapuun lisäksi ovat vaneri, muovi ja kevyet komposiittimateriaalit.<br />
<br />
Melontaote on noin hartian levyinen. Toisella kädellä otetaan kiinni melan päässä olevasta kahvasta, joka mahdollistaa myös melan lavan kääntämisen rannetta kääntämällä ja alemmalla kädellä otetaan kiinni melan varresta. Otetta leventämällä melomiseen saadaan enemmän voimaa.<br />
<br />
Melottaessa lapa upotetaan veteen, jonka jälkeen melaa liikutetaan voimakkaasti kanootin perää kohti sellaisessa asennossa, että lavan ja veden välinen vastus on mahdollisimman suuri. Lavan kulmaa muuttamalla kanoottia voi myös hieman ohjata. Uutta melontaliikettä varten mela joko nostetaan ilmaan tai kuljetetaan lapa käännettynä takaisin eteen. Usein kanootti alkaa kaartaa, jolloin melojan tulee joko muuttaa lapakulmaa, käyttää melaa [[peräsin|peräsimenä]] tai vaihtaa melontapuolta.<br />
<br />
Kanoottimela soveltuu myös soutuveneessä käytettäväksi. Tällöin meloja istuu yleensä veneen perässä. Meloja voi joko auttaa soutajaa melomalla veneelle lisää vauhtia, ohjata venettä käyttämällä melaa peräsimenä tai meloa yksin, jolloin soutaja voi levätä tai vaikka kokea [[katiska]]n tai [[kalaverkko|kalaverkon]].<br />
<br />
Pitkää melaa voi käyttää matalassa vedessä myös sauvomiseen.<br />
<br />
== Katso myös ==<br />
<br />
*[[Airo]]<br />
<br />
[[Luokka:Melonta]]</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Airot&diff=1625Airot2009-07-17T21:14:01Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Airo''' on yleensä puinen pitkävartinen väline, jonka toisessa päässä on lapa. Sitä käytetään [[vene]]en soutamiseen. Airot on yleensä kiinnitetty veneeseen [[hankain|hankaimilla]] niin, että soutaja katsoo soutaessaan taaksepäin. Normaalissa [[Soutuvene|soutuveneessä]] soutajaa kohti on yksi airopari, eli yksi airo veneen kummallakin puolella. Suuremmissa laivoissa on ollut erikseen soutajat kummankin puolen airoille tai jopa useampia soutajia airoa kohti, joka pisimmillään saattoi olla yli 12-metrinen. Airojen ja lavan koko vaihtelee veneen ja soutajan tarpeiden mukaan. Iso soutaja tai vene vaatii isommat airot.<br />
<br />
== Katso myös ==<br />
<br />
* [[Mela]]<br />
<br />
[[Luokka:Soutu]]</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Vene&diff=1624Vene2009-07-17T21:13:02Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Vene''' on vedessä kulkeva alus, joka on laivaa pienempi. Veneet jaetaan käyttövoimansa perusteella [[moottorivene]]isiin, purjeveneisiin ja [[soutuvene]]isiin. <br />
<br />
2005 valmistuneessa Veneilyraportissa (Veneilyn määrä ja taloudelliset vaikutukset Suomessa, Merenkulkulaitoksen julkaisuja 5/2005) veneiden määräksi Suomessa ilmoitetaan yli 737 000, joista moottorittomia soutuveneitä runsas kolmasosa.<br />
<br />
EU:n huvivenedirektiivissä tarkoitetaan "huviveneellä" urheiluun tai vapaa-ajan viettoon tarkoitettua venettä, jonka rungon pituus on 2,5 metristä 24 metriin, tyypistä tai kuljetuskoneistosta riippumatta. <br />
<br />
==Vene ja plaanari==<br />
<br />
Perinteinen vene syrjäyttää painonsa verran vettä ja on ''uppoumavene''. ''[[Plaanari]]'' on venetyyppi, joka liukuu veden päällä, ''plaanaa'', eikä täydessä vauhdissa syjäytä massaansa vastaavaa määrää vettä. Plaanarin pohja usein tasainen tai tasaisempi kuin uppoumaveneissä, mikä heikentää ohjattavuutta hitailla nopeuksilla. Plaanarit saavuttavat liukuominaisuutensa johdosta suurempia nopeuksia kuin tavalliset veneet. Niiden käyttö tosin edellyttää suuritehoista moottoria. Myös joillakin purjejollilla ja purjekatamaraaneilla on mahdollista plaanata.<br />
<br />
==Varusteet==<br />
<br />
Veneen varustuksiin voivat kuulua: <br />
* [[airot]]<br />
* [[mela]]<br />
* [[pelastusliivit]]<br />
* [[ankkuri]] köysineen<br />
* [[äyskäri]] tai [[tyhjennyspumppu]]<br />
* vaahtosammutin|vaahto- tai jauhesammutin<br />
<br />
<br />
<br />
==Lähteet==<br />
<br />
* [1] Navigator 1955:7–8 s. 188<br />
<br />
== Aiheesta muualla ==<br />
<br />
* [https://www.op.fi/op/?id=42175&srcpl=4 Osuuspankin kokoama Veneen osto-opas]<br />
* [http://www.venerekisteri.fi Venerekisteri.fi - Tietoa veneen rekisteröinnistä]<br />
<br />
[[Luokka:Veneet]]</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Hauki&diff=1622Hauki2009-07-17T21:08:41Z<p>193.229.159.16: /* Kalastus ja käyttö */</p>
<hr />
<div>Hauki (Esox lucius) on sisä- ja rannikkovesissä elävä petokala. Suomessa se on toiseksi yleisin saaliskala.<br />
<br />
== Koko ja ulkonäkö ==<br />
<br />
Hauen pohjaväri on vihreä ja sen kyljissä on vaaleanvihreitä tai keltaisia raitoja ja pilkkuja, vatsa hauella on vaalea. Väritys sopii hyvin aluskasvillisuuden joukossa piileskelyyn ja saaliin vaanimiseen. Hauella on suuri pää ja kita sekä terävät hampaat ja suuret silmät. Sen ruumiinrakenne on solakka ja [[Kalojen anatomia#Evät|evät]] ovat keskittyneet petokaloille tyypillisesti peräpäähän. Tämä mahdollistaa nopeat hyökkäykset saaliin kimppuun. Hauki voi parhaimmillaan kasvaa jopa puolitoistametriseksi ja 35-kiloiseksi, mutta Suomessa hauki harvoin saavuttaa yli 140 cm:n pituutta ja yli 20 kilon painoa. Yleensä uistimeen tarttuu 100-500g yksilöitä.<br />
<br />
== Levinneisyys ==<br />
Haukea tavataan [[eurooppa|Euroopassa]], [[Aasia]]ssa ja [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikassa]]. Suomessa hauki on levinnyt koko maahan. Itämeressä haukea on säännöllisesti alueilla, joiden suolapitoisuus ei ylitä 18 promillea, mutta hauen lisääntyminen onnistuu vain alle 7 promillen suolapitoisessa vedessä. Hauki viihtyy parhaiten 10–15-asteisessa vedessä.<br />
<br />
== Ravinto ==<br />
[[Image:Pike caught frog.jpg|250px|thumb|[[Sammakko|Sammakon]] saaliikseen saanut hauki.]]<br />
Hauki on petokala, joka syö ravinnokseen pienempiä kaloja ja joissain tapauksissa myös vesilintujen poikasia, [[rapu]]jakin on tavattu hauen mahalaukussa. Hauki on opportunisti eikä se nirsoile mitään kalalajia saaliinaan. Hauen ruokalista riippuu aina omasta vesistöstä, esimerkiksi pienen metsälammen hauki syö lammen valtalajia [[ahven]]ta, kun taas sen virtavedessä elävä serkku syö siellä uivia [[taimen]]ia. Hauen kyky adaptoitua ruokansa suhteen antaa sille suuren edun ravintokilpailussa, sekä miltei takaa hauelle ravintoketjun kärkisijan. Näiden seikkojen takia hauen saalisluettelo on laaja; se koostuu siitä mitä hauki kulloinkin sattuu saamaan eteensä, mutta miltei aina siihen kuuluu [[särki]] ja [[ahven]]. Hauki on [[kannibaali]], eikä se siis epäröi syödä pienempää lajitoveriaan.<br />
<br />
Hauki saalistaa vaanien yleensä kasvillisuuden seassa (esim. kaislikot). Se etsii sopivan kyttäyspaikan ja vaanii siellä rauhassa, kunnes potentiaalinen saaliskohde on näkyvissä. Tällöin hauki alkaa liikkua hitaasti kohti saalistaan, kunnes saalis on iskuetäisyydellä, silloin se iskee nopeasti, tarttuu saaliiseensa, kääntää sen suussaan nieltävään asentoon ja syö saaliinsa.<br />
<br />
Pienet hauet tarvitsevat ravintokalaa 5–10 kiloa kasvaakseen itse yhden kilon. Suurilla hauilla tämä suhde kuitenkin muuttuu ja on jopa 30&nbsp;:&nbsp;1: kasvaakseen kilon ne tarvitsevat kolmekymmentä kiloa ravintokalaa. Vaikka luku kuulostaa suurelta, ei suurikaan hauki haittaa sen saaliskalojen populaatioita.<br />
<br />
== Lisääntyminen ==<br />
<br />
Hauen kutuaika on keväällä. Sisävesien hauet voivat käyttää kutualustanaan nopeasti lämpeneviä tulvaniittyjen vesiä. Poikaset ovat aluksi kiinni vesikasveissa ja siirtyvät sitten hieman syvempiin vesiin. Hauet ovat paikkauskollisia kaloja ja liikkuvat pidempiä matkoja lähinnä vain keväisin kutupaikalle ja muulloin esimerkiksi kalaparven perässä. Noin 1-5kg hauet viihtyvät kasvillisuuden lähellä. Hauki on todella tarkka reviiristään ja jos toinen hauki yrittää tulla reviirille isompi syö pienemmän.<br />
<br />
== Kalastus ja käyttö ==<br />
Haukea pyydetään pääasiassa [[Verkko_(kalastus)|verkoilla]], [[katiska|katiskoilla]], [[uistin|uistelemalla]], [[täky]]illä ja [[iskukoukku|iskukoukuilla]]. Myös [[rysä]]pyynti ja [[tuulastus]] voivat tuottaa hyvän haukisaaliin.<br />
<br />
Suomessa hauki on suosittu ruokakala, vaikkakin se on joidenkin mielestä hiukan mauton. Monin paikoin haukea ei pidetä ruokakalana lainkaan, mutta mm. [[Saksa]]ssa ja [[Suomi|Suomessa]] sitä syödään yleisesti. [[Ranska]]lainen keittiö arvostaa haukea suuresti ruokakalana, siksi hauki on Ranskassa kalliimpaa kuin esimerkiksi [[lohi]]. Erittäin suurien haukien syöminen ei ole suositeltavaa, sillä ne voivat sisältää haitallisia määriä [[raskasmetalli|raskasmetalleja]], joita kertyy hauen elimistöön sen ravinnosta. Lisäksi vanhan hauen liha maistuu melko puisevalta.<br />
<br />
== Lähteet ==<br />
<br />
<references /><br />
<br />
== Aiheesta muualla ==<br />
<br />
* [http://www.suomenhaukiseura.com Suomen Haukiseura]<br />
* [http://www.haukkiklubi.com Haukiklubi ry]<br />
* [http://www.heittokalastus.info Hauen heittokalastusta & haukigalleria]</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Rasvakala&diff=1526Rasvakala2009-07-17T11:27:29Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Rasvakala''' (''Cyclopterus lumpus'') on pohjan lähellä viihtyvä kala.<br />
<br />
== Ulkonäkö ja koko ==<br />
<br />
Rasvakalan ihon alla on hyytelömäinen rasvakerros. Se on tumma ja vartalonmuodoltaan turvonneen [[kampela]]n näköinen. Vatsan etuosassa kalalla on imukuppi jolla kala tarttuu pohjakiviin. Kutuaikana kala muuttuu hehkuvan punaiseksi. Rasvakalat ovat yleensä 12-15 cm pitkiä.<br />
<br />
Rasvakalan selässä on seitsemän riviä "luukyhmyjä". Esimerkiksi [[Keski-Pohjanmaa]]lla [[Himanka|Himangalla]] rasvakalaa kutsutaan "seitsenselkäkalaksi".<br />
<br />
== Levinneisyys ==<br />
<br />
Rasvakalaa esiintyy lähes kaikkialla Suomen merialueilla [[Perämeri|Perämerta]] lukuun ottamatta, mutta koska se pysyttelee pohjan lähellä sitä tavataan harvoin. Laajemmin esiintymisaluetta on [[Itämeri]] ja [[Pohjanmeri]].<br />
<br />
== Ravinto ==<br />
<br />
Rasvakala syö pohjaeläimiä kuten pieniä äyriäisiä ja matoja. Pohjanmeren rasvakalat syövät myös pieniä [[meduusat|meduusoja]]. <br />
<br />
==Käyttö==<br />
Rasvakalan mätiä käytetään ruokana etenkin [[Tanska]]ssa. Sitä värjätään mustaksi ja myydään "pohjoisen [[kaviaari]]n" nimellä monissa maissa.</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Imukala&diff=1525Imukala2009-07-17T11:26:49Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Imukala''' (''Liparis liparis'') on [[imukalat|imukaloihin]] (''Liparidae'') kuuluva kala. <br />
<br />
==Koko ja ulkonäkö==<br />
Imukala on suomuton ja limainen. Kalan pituus on 4 - 8 cm. Väriltään kalat ovat tummanruskean kirjavia. Imukalan vartalo on hyvin lyhyt ja pullea. Lajin pyrstö on pitkä ja litteä ja sillä on iso, tylppäkuonoinen pää. Imukalan vatsapuolen evät ovat muuttuneet imukupiksi, jonka perusteella laji on saanut nimensä. Imukuppi sijaitsee vatsan yläpäässä aivan pään takana, loppuosa rintaeväästä jatkuu peräaukon tienoilta pyrstön tyveen asti.<br />
<br />
==Elintavat==<br />
Imukala on pohjakala, joka viettää elämänsä samalla tavalla kuin [[rasvakala]]. Ravinnokseen se syö pieniä pohjaeläimiä.<br />
<br />
==Levinneisyys==<br />
Imukala elää koko Itämeressä perämeren perukkaa ja Suomenlahden pohjukkaa lukuun ottamatta. Suomen vesialueella laji on jokseenkin harvalukuinen.<br />
<br />
==Lisääntyminen ja elinikä== <br />
<br />
Imukalojen kutu on joulu-helmikuussa. Kutevat kalat kiinnittävät mädin leviin tai muuhun alustaan kokkareiksi. Poikaset kuoriutuvat kahdessa viikossa. Eliniästä ei ole tarkkaa tietoa.</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Simppukalat&diff=1523Simppukalat2009-07-17T11:25:46Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Simppukalat''' (''Scorpaeniformes'') on [[viuhkaeväiset|viuhkaeväisten kalojen]] lahko, joka on läheistä sukua [[ahvenkalat|ahvenkaloille]] ja joskus luokitellaankin osaksi ahvenkaloja. Lahkoon kuuluu noin 1200 lajia.<br />
<br />
Simppukalojen erottava piirre on kallon luun jatke, joka ulottuu silmän alapuolelta posken poikki [[kiduskansi|kiduskannelle]].</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Silakka&diff=1521Silakka2009-07-17T11:24:27Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Silakka''' eli haili (''Clupea harengus membras'') on [[Itämeri|Itämeressä]] elävä [[silli]]n alalaji. Silliin verrattuna silakka on pienempi ja vähärasvaisempi. Silakka on parvikala. <br />
<br />
==Koko ja ulkonäkö==<br />
<br />
Silakka on tavallisesti 14–18&nbsp;cm pitkä, joskus jopa 30–35&nbsp;cm. Normaalikokoinen silakka painaa 30–90 grammaa. <br />
Suomen suurin silakka on vuodelta 1997 ja painoi 1&nbsp;100&nbsp;g.<br />
<br />
Ulkonäöltään silakan voi sekoittaa [[kilohaili]]in. Kalat tunnistaa kuitenkin esimerkisksi vatsaa silittämällä: kilohailin vatsan suomut tuntuvat käteen teräviltä. <br />
<br />
==Lisääntyminen==<br />
<br />
Silakalla on eri aikaan kutevia [[populaatio]]ita. Osa kutee alkukesällä, osa syksyllä. Kevätkutuinen silakka on Suomen vesillä yleisempi. Silakka kutee suurissa parvissa aivan matalikosta jopa kymmenen metrin syvyyteen, kunhan paikka on kovapohjainen, soran, hiekan ja kasvillisuuden peitossa. Mäti takertuu alustaan. Poikaset kuoriutuvat parin viikon päästä.<br />
Poikaset kasvavat ensimmäisen kesänsä aikana 8–10&nbsp;cm pitkiksi.<br />
<br />
==Kalastus ja käyttö==<br />
Silakka on saalismäärältään Suomen tärkein kala. Sitä pyydetään nykyisin pääasiassa [[troolari|troolaamalla]]. Suomen [[ammattikalastus|ammattikalastajien]] vuotuinen saalis on n. 100 miljoonaa kiloa, joista suurin osa menee rehuksi turkistarhoille ja lohenkasvattamoille. Vuonna 2006 Suomenlahdelta saatiin silakkaa enää 3,6 miljoonaa kiloa, kun 1980-luvun saaliit olivat 20 miljoonaa, ja vielä 1990-luvulla 7-12 miljoonaa kiloa vuodessa.<br />
<br />
Silakka syö [[plankton]]ia joten sitä on turha pyytää syötillä. [[Litka]]lla niitä sen sijaan saa ongituksi varsinkin keväällä, muun muaassa Helsingin silloilta.<br />
<br />
==Silakkaruoka==<br />
Ruokakalana silakka on edullinen ja ravinteikas. Suolasilakka, savusilakka ja hiilisilakka ovat osa suomalaista ruokaperinnettä. Ruotsalaisten perinneherkkuna pidetään bakteerikäymisellä valmistettua [[hapansilakka]]a, jonka haju on erikoinen ja voimakkas.<br />
<br />
== Aiheesta muualla ==<br />
*[http://www.photolib.noaa.gov/700s/fish3669.jpg NOAA Photo Library] (kuva)</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Kilohaili&diff=1520Kilohaili2009-07-17T11:22:11Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Kilohaili''' (''Sprattus sprattus'') on hyvin paljon [[silakka]]a muistuttava [[silli]]n lähisukuinen [[kala]]. Se on hieman [[silakka]]a pienempi (12–15&nbsp;cm) ja viihtyy suolaisemmissa ja lämpimämmissä vesissä kuin silakka, joten sitä tavataan [[Välimeri|Välimerellä]] asti. Vastaavasti kaikkein vähäsuolaisimmista [[Itämeri|Itämeren]] osista, kuten jokisuilta ja [[Perämeri|Perämeren]] pohjukasta, kilohailiparvia ei tavata. Kilohaili pysyttelee ulapalla ja kuteekin siellä. Kilohailiparvet vaeltavat lämpötilan ja suolaisuuden muutosten mukaan. Sen [[mäti]]munat eivät kellu, jos veden suolapitoisuus ei ole vähintään 5 promillea – nuoret kalat kestävät kyllä makeampaakin vettä. <br />
<br />
Jos haluaa erotella pyytämänsä kalat, pitää katsoa selkä- ja vatsaevän sijaintia: kilohaililla vatsaevä on selkäevän etureunan etupuolella. Voi myös kokeilla peukalolla: kilohailin vatsa on terävämpi - siitä ruotsinkieliset nimet ''skarpsill'' (teräväsilli) ja ''vassbuk'' (terävävatsa). Kilohailin pää on pienempi ja kalan värisävy on vihertävämpi. Kilohaili on myös silakkaa rasvaisempi. Ruokakalana kilohaili ja silakka ovat kuitenkin niin samanlaiset, että silakoita voi varsin hyvin käyttää korvikkeena, jos reseptissä on käytetty kilohailia.<br />
<br />
Skandinaavien [[anjovis]]-niminen säilyke tehdään yleensä kilohailista. Ennen EU-säännöksiä tomaattikastikkeeseen säilöttyä kilohailia myytiin [[sardiini]]na, mutta nykyään käytetään nimeä ''brisling'', joka on kilohaili norjaksi ja tanskaksi. Myös muun muassa [[Helsingin silakkamarkkinat|Helsingin silakkamarkkinoilla]] myytävä maustekala tehdään yleensä kilohailista. <br />
<br />
Kilohaili valittiin vuonna [[2008]] [[Kymenlaakso]]n maakuntakalaksi.<br />
<br />
== Aiheesta muualla ==<br />
<br />
* [http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/kilohaili/ RKTL Kala-atlas: Kilohaili.]<br />
* [http://www.kymensanomat.fi/page.php?page_id=189/ Kymenlaakson maakuntakala.]</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Sillit&diff=1519Sillit2009-07-17T11:21:13Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Sillit''' (''Clupeidae'') on [[sillikalat|sillikalojen]] heimo, joka jaetaan viiteen alaheimoon.<br />
Joukossa on sekä meri-, murto- että makeanveden lajeja, eniten merilajeja. Useimmat syövät planktonia.<br />
<br />
==Alaheimot ja suvut==<br />
* Alaheimo ''[[Alosinae]]''<br />
** ''[[Alosa]]''<br />
** ''[[Brevoortia]]''<br />
** ''[[Ethmalosa]]''<br />
** ''[[Ethmidium]]''<br />
** ''[[Gudusia]]''<br />
** ''[[Hilsa]]''<br />
** ''[[Tenualosa]]''<br />
* Alaheimo ''[[Clupeinae]]''<br />
** ''[[Amblygaster]]''<br />
** ''[[Clupea]]''<br />
** ''[[Clupeonella]]''<br />
** ''[[Escualosa]]''<br />
** ''[[Harengula]]''<br />
** ''[[Herklotsichthys]]''<br />
** ''[[Lile]]''<br />
** ''[[Opisthonema]]''<br />
** ''[[Platanichthys]]''<br />
** ''[[Ramnogaster]]''<br />
** ''[[Rhinosardinia]]''<br />
** ''[[Sardina]]''<br />
** ''[[Sardinella]]''<br />
** ''[[Sardinops]]''<br />
** ''[[Sprattus]]''<br />
* Alaheimo ''[[Dorosomatinae]]''<br />
** ''[[Anodontostoma]]'' <br />
** ''[[Clupanodon]]'' <br />
** ''[[Dorosoma]]''<br />
** ''[[Gonialosa]]''<br />
** ''[[Konosirus]]''<br />
** ''[[Nematalosa]]''<br />
* Alaheimo ''[[Dussumieriinae]]''<br />
** Tribus ''[[Dussumieriini]]''<br />
*** ''[[Dussumieria]]''<br />
*** ''[[Etrumeus]]''<br />
** Tribus ''[[Spratelloidini]]''<br />
*** ''[[Jenkinsia]]''<br />
*** ''[[Spratelloides]]''<br />
* Alaheimo ''[[Pellonulinae]]''<br />
** ''[[Clupeichthys]]''<br />
** ''[[Clupeoides]]''<br />
** ''[[Congothrissa]]''<br />
** ''[[Corica]]''<br />
** ''[[Cynothrissa]]'' <br />
** ''[[Dayella]]''<br />
** ''[[Ehirava]]''<br />
** ''[[Gilchristella]]''<br />
** ''[[Hyperlophus]]''<br />
** ''[[Laeviscutella]]''<br />
** ''[[Limnothrissa]]''<br />
** ''[[Microthrissa]]''<br />
** ''[[Nannothrissa]]''<br />
** ''[[Odaxothrissa]]''<br />
** ''[[Pellonula]]''<br />
** ''[[Poecilothrissa]]'' <br />
** ''[[Potamalosa]]''<br />
** ''[[Potamothrissa]]'' <br />
** ''[[Sauvagella]]''<br />
** ''[[Sierrathrissa]]'' <br />
** ''[[Spratellomorpha]]''<br />
** ''[[Stolothrissa]]''<br />
** ''[[Thrattidion]]''<br />
<br />
== Lähteet ==</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Sardelli&diff=1517Sardelli2009-07-17T11:19:31Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Sardelli''' (''Engraulis encrasicolus'') on 12–20&nbsp;cm pitkä [[plankton]]ia syövä eurooppalainen [[sillikalat|sillikala]]. Se elää [[Välimeri|Välimeressä]], [[Atlantti|Atlantissa]], [[Pohjanmeri|Pohjanmeressä]] ja [[Mustameri|Mustassameressä]]. Sardelli eroaa muista sillikaloista muun muassa leukojen muodossa: yläleuka on alaleukaa pitempi. Laji vaatii tietyn suolapitoisuuden pystyäkseen lisääntymään, joten [[Itämeri|Itämeressä]] sitä on tavattu vain harvoja yksilöitä. Kutu alkaa kun vesi on saavuttanut noin 12&nbsp;°C:n lämpötilan, eli [[Portugali]]n rannikolla maaliskuussa, päättyen kesäkuussa Pohjanmeressä. Poikaset kuoriutuvat 3–4 päivän kuluttua ja ovat aluksi läpikuultavia.Sardellit ovat yksiä maailman tärkeimmistä ruokakaloista.<br />
<br />
Sardellia käytetään Euroopassa suolattuna, öljyyn säilöttynä maustekalana, johon voidaan viitatata termillä ''anjovis'' Tätä ei kuitenkaan pidä sekoittaa Pohjoismaissa [[anjovis|anjoviksena]] tunnettuun, [[kilohaili]]sta valmistettuun maustekalasäilykkeeseen.</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Sillikalat&diff=1516Sillikalat2009-07-17T11:18:06Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Sillikalat''' (''Clupeiformes'') on [[viuhkaeväiset|viuhkaeväisten kalojen]] lahko, jossa on <br />
lähes neljäsataa lajia. Lahko jaetaan kuuteen heimoon.<br />
Joukossa on sekä meri-, murto- että makeanveden lajeja, eniten merilajeja. Useimmat syövät planktonia.<br />
<br />
Sillikaloihin kuuluu merkittäviä ruokakaloja, kuten [[silli]], [[silakka]], [[sardelli]] ja [[kilohaili]]<br />
<br />
==Alalahkot ja heimot==<br />
<br />
* Alalahko ''[[Clupeoidei]]''<br />
**[[Sardellit]] ''Engraulidae'' <br />
**''[[Pristigasteridae]]'' <br />
**[[Susisillit]] ''Chirocentridae'' <br />
**[[Sillit]] ''Clupeidae'' <br />
**''[[Sundasalangidae]]'' <br />
* Alalahko ''[[Denticipitoidei]]''<br />
**''[[Denticipitidae]]'' <br />
<br />
== Lähteet ==</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Sammet&diff=1514Sammet2009-07-17T11:15:15Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Sammet''' (''Acipenseridae'') on [[sampikalat|sampikaloihin]] kuuluvien alkeellisten [[luukalat|luukalojen]] heimo. Sampia on vajaat kolmekymmentä eri lajia, jotka elävät Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan vesissä. Sammet jaetaan neljään sukuun: ''Acipenser'' ("varsinaiset sammet"), ''Scaphirhynchus'' ja ''Pseudoscaphirhynchus'' ("lapiosammet") sekä ''Huso'' ("kitasammet"). <br />
<br />
Sampien ruumis on pitkulainen ja kuono yleensä suippo. Hampaaton suu sijaitsee kuonon alapuolella, ja sen edessä on neljä tuntosäiettä, joilla kala tunnustelee pohjaa. Sampien ruumista ympäröivät luukilpien pitkittäiset rivit. Sammet voivat kasvaa 3-metriseksi ja 300-kiloiseksi, suurikokoisin laji [[kitasampi]] 1000-kiloiseksi. <br />
<br />
Moneet sammet ovat [[vaelluskala|vaelluskaloja]], jotka nousevat jokiin kutemaan. Täten jokien patoamiset ovat haitanneet sampia suuresti. Monien sampilajien lihaa pidetään herkullisena, mutta eräät sampilajit tunnetaan erityisesti mädistään, [[kaviaari]]sta. Kaviaarinmetsästys onkin aiheuttanut monien sampikantojen voimakkaan taantumisen. Nykyisin kaviaarisampia kasvatetaan myös altaissa, Suomessakin, ja on kehitetty menetelmiä, joilla mäti voidaan imeä naaraasta tappamatta sitä.<br />
<br />
Suomessa on sampilajeista varsinaisen [[sampi|sammen]] (''Acipenser sturio'') lisäksi tavattu satunnaisesti [[sterletti]]ä (''Acipenser ruthenus''), [[siperiansampi|siperiansampea]] (''Acipenser baeri'') ja [[venäjänsampi|venäjänsampea]]. Kaksi viimeksi mainittua ovat peräisin Itämeren alueelle tehdyistä istutuksista. <br />
<br />
==Suvut ja lajit==<br />
*''Acipenser''<br />
**[[Siperiansampi]] ''Acipenser baerii baerii''<br />
**[[Baikalinsampi]] ''Acipenser baerii baicalensis''<br />
**[[Lyhytkuonosampi]] ''Acipenser brevirostrum''<br />
**[[Idänsampi]] ''Acipenser dabryanus''<br />
**[[Järvisampi]] ''Acipenser fulvescens''<br />
**[[Venäjänsampi]] ''Acipenser gueldenstaedtii''<br />
**[[Vihersampi]] ''Acipenser medirostris''<br />
**[[Mikadosampi]] ''Acipenser mikadoi''<br />
**[[Japaninsampi]] ''Acipenser multiscutatus''<br />
**[[Välimerensampi]] ''Acipenser naccarii''<br />
**[[Harmaasampi]] ''Acipenser nudiventris''<br />
**[[Sinisampi]] ''Acipenser oxyrinchus''<br />
**[[Persiansampi]] ''Acipenser persicus''<br />
**[[Sterletti]] ''Acipenser ruthenus''<br />
**[[Amurinsampi]] ''Acipenser schrenckii''<br />
**[[Kiinansampi]] ''Acipenser sinensis''<br />
**[[Tähtisampi]] ''Acipenser stellatus''<br />
**[[Sampi]] ''Acipenser sturio''<br />
**[[Valkosampi]] ''Acipenser transmontanus''<br />
*''Scaphirhynchus'' <br />
**[[Valkolapiosampi]] ''Scaphirhynchus albus''<br />
**[[Lapiosampi]] ''Scaphirhynchus platorynchus''<br />
**[[Amerikanlapiosampi]] ''Scaphirhynchus suttkusi''<br />
*''Pseudoscaphirhynchus''<br />
**[[Pikkulapiosampi]] ''Pseudoscaphirhynchus hermanni''<br />
**[[Syrdarjanlapiosampi]] ''Pseudoscaphirhynchus fedtschenkoi''<br />
**[[Amudarjanlapiosampi]] ''Pseudoscaphirhynchus kaufmanni''<br />
*''Huso''<br />
**[[Kitasampi]] ''Huso huso''<br />
**[[Amurinkitasampi]] ''Huso dauricus''</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=S%C3%A4rm%C3%A4neula&diff=1513Särmäneula2009-07-17T11:14:34Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Särmäneula''' (''Syngnathus typhle'') kuuluu [[Siloneula]]n ohella putkisuukalojen lahkoon. Suomessa tämä meri- ja murtovedessä viihtyvä matomainen kala kasvaa 15–25&nbsp;cm:n pituiseksi. Särmäneula on väritykseltään tumman ruskea, joskus punertava. Se pystyy muuttamaan värinsä vajaassa tunnissa ympäristöstään mahdollisimman vähän erottuvaksi. Nimensä mukaisesti sillä on ihon alla jäykkiä pitkittäissuntaisia luulevyjä, jotka tekevät sen olemuksesta särmikkään. Ravinnokseen särmäneula käyttää hankajalkaisia ja vesikirppuja sekä pieniä nopealiikkeisiä halkoisjalkaisia (Neomysis). Särmäneulat kutevat kesällä, jonka jälkeen koiras hautoo mätimunia vatsapuolellaan olevassa pussissa.<br />
<br />
==Lähteet==<br />
* Lauri Koli: Suomen kalat. 3. painos. WSOY, 2002.</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Siloneula&diff=1512Siloneula2009-07-17T11:13:53Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Siloneula''' (''Nerophis ophidion'') on lieromainen kala: 20-30&nbsp;cm pitkä mutta alle sentin levyinen. Väriltään se on vihertävän ruskea. Siloneulan ainoa evä on pieni selkäevä, jonka avulla kala pystyy liikkumaan hitaasti. Uidessaan se kiemurtelee koko ruumiillaan. Rantavesien suurlevät ja muukin vesikasvillisuus tarjoaa suojaisia paikkoja hidasliikkeisille siloneuloille.<br />
<br />
Siloneulat kutevat heinäkuussa. Värikkään kutuasun omaava naaras kiinnittää mätimunat monimutkaisten kutumenojen saattelemina koiraan huolehdittavaksi sen vatsaan. <br />
<br />
Siloneulaa tavataan kaikilla Suomen rannikoilla Oulun korkeudelle asti. Se piileskelee usein levien, varsinkin rakkolevän joukossa, josta se saattaa joutua vahingossa kalastajan verkkoon. Siloneula syö eläinplanktonia ja muita pikkueläimiä. Talveksi siloneulat siirtyvät syvänteisiin.</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Putkisuukalat&diff=1510Putkisuukalat2009-07-17T11:11:46Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Putkisuukalat''' (''Syngnathiformes'') on [[viuhkaeväiset|viuhkaeväisten kalojen]] lahko. Siihen kuuluu viisi heimoa, muun muassa [[merihevoset]]. Putkisuukaloilla ei ole lainkaan hampaita vaan putkimainen suu, jolla ne imaisevat ravintoa. <br />
<br />
== Esimerkkejä lajeista ==<br />
* [[Särmäneula]] <br />
* [[Siloneula]] <br />
* [[Raitalehvähevonen]] <br />
* [[Pullukkamerihevonen]]</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Vaskikala&diff=1508Vaskikala2009-07-17T11:08:23Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Vaskikala''' (''Spinachia spinachia'') on [[piikkikalat|piikkikaloihin]] kuuluva kala. Se elää merialueiden rantavesissä. Se on ainoa piikkikalalajeista, joka ei elä suolattomassa vedessä. Vaskikalan tunnistaa selän 14-15 piikkiruodosta sekä pitkänomaisesta päästä. Lajia esiintyy pääasiassa Luoteis-Euroopassa, mutta sitä esiintyy harvalukuisena myös Suomen merialueilla, lähinnä Suomenlahden ulkosaaristossa, Ahvenanmerellä sekä Selkämeren rannikolla. Vaskikalan suosimia olinpaikkoja ovat kesällä [[rakkolevä]]kasvustot ja [[meriajokas]]pohjat. [[kolmipiikki|Kolmi]]- ja [[kymmenpiikki]]in verrattuna se suosii hieman syvempiä vesiä.</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Kymmenpiikki&diff=1507Kymmenpiikki2009-07-17T11:07:56Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Kymmenpiikki''' (''Pungitius pungitius'') on pieni kala, jonka selässä saattaa olla kymmenen erillistä piikkiä, mutta useimmiten niitä on yhdeksän; vaihtelu 7:n ja 12:n välillä on yleistä. Kymmenpiikki käyttää ravinnokseen lähinnä eläinplanktonia ja pieniä pohjaeläimiä. Se suosii elinympäristönään rehevämpää kasvillisuutta ja sietää myös vähähappisempaa vettä kuin kolmipiikki. Kymmenpiikkinaaras laskee kudun kasvillisuuden sekaan rakennettuun pesän, ja koiras jää vartioimaan kutua.<br />
<br />
== Lähteet ==</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Piikkikalat&diff=1505Piikkikalat2009-07-17T11:06:56Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Piikkikalat''' (''Gasterosteiformes'') on [[viuhkaeväiset|viuhkaeväisten kalojen]] lahko. Se jaetaan viiteen heimoon. Joissakin lähteissä [[putkisuukalat]] kuten [[merihevoset]] sisällytetään tämän lahkon alalahkoon ''Syngnathoidei'' ja muut tässä luetellut heimot alalahkoon ''Gasterosteoidei''.<br />
Piikkikaloja elää niin makeassa vedessä (noin 20 lajia) kuin murtovedessä (noin 40 lajia) ja merivedessä. Useimmat lajit elävät trooppisilla merillä, mutta [[kolmipiikki]]ä tavataan jopa [[Grönlanti|Grönlannin]] etelärannikolla. <br />
<br />
Kaikki piikkikalat ovat petoja. Merikalat syövät lähinnä pieniä äyriäisiä, makean veden lajit muun muassa hyttysentoukkia. Jotkut pienikokoiset merilajit toimivat myös isompien kalojen puhdistajina ja syövät niiden iholoisia. <br />
<br />
== Lajeja ==<br />
*[[Kolmipiikki]] ''Gasterosteus aculeatus''<br />
*[[Nelipiikki]] ''Apeltes quadracus''<br />
*[[Viisipiikki]] ''Culaea inconstans''<br />
*[[Kymmenpiikki]] ''Pungitius pungitius''<br />
*[[Vaskikala]] ''Spinachia spinachia''<br />
<br />
==Lähteet==</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Nokkakala&diff=1504Nokkakala2009-07-17T11:03:14Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Nokkakala''' tai '''nokkahauki''' (''Belone belone'') on pitkä ja kapea kala, jolla on pitkä, nokkamainen leuka. Se on tavallisesti 5-70&nbsp;cm pitkä ja painaa noin kilon. Nokkakalan luut ovat vihreät.<br />
<br />
Nokkakala elää [[Atlantin valtameri|Itä-Atlantilla]], [[Välimeri|Välimeressä]] ja [[Itämeri|Itämeressä]] lukuun ottamatta [[Perämeri|Perämeren]] liian vähäsuolaista takaosaa. Nokkakalaa esiintyi runsaasti 1940-luvulla ja 1970-80 lukujen vaihteessa, yleisyyden vaihtelut liittyvät todennäköisesti Itämeren suolapitoisuuden muutoksiin.<br />
<br />
Nokkakala liikkuu parvissa pinnan lähellä ja syö kalaa. Se kutee touko-heinäkuussa. Mätimunat kelluvat tai takertuvat esimerkiksi ajelehtiviin vesikasveihin.<br />
<br />
== Aiheesta muualla ==<br />
<br />
* http://www.nokkahauki.fi/</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Nokkakalat&diff=1503Nokkakalat2009-07-17T10:47:27Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Nokkakalat''' (lahko ''Beloniformes'') on [[viuhkaeväiset|viuhkaeväisten]] luokkaan kuuluva kalaryhmä, jonka lajeja elää sekä makeissa että suolaisissa vesissä. Se jakaantuu viiteen heimoon: nokkahammaskarpit (''Adrianichthyidae''), nokkakalat (''Belonidae''; varsinaiset nokkakalat), [[liitokalat]] (''Exocoetidae''), puolinokkakalat (''Hemiramphidae'') ja makrillihauet (''Scomberesocidae''). Nokkahammaskarppeja lukuun ottamatta kaikki lahkon kalat ovat virtaviivaisia keskikokoisia kaloja, jotka elävät lähellä veden pintaa ja käyttävät ravinnokseen [[levä|leviä]], [[plankton]]ia tai muita pieniä eläimiä. Useimmat nokkakalat ovat suolaisen veden merikaloja. Muutama varsinainen nokkakala- ja puolinokkakalalaji elää myös [[murtovesi]]ssä tai makeissa vesissä.<br />
Lahko jaetaan toisinaan kahteen alalahkoon: nokkahammaskarpit ja nokkakalat. Nokkahammaskarppien alalahkoon kuuluu vain yksi heimo, ja nokkakalojen alalahkoon loput neljä. Aiemmin nokkahammaskarpit luettiin hammaskarppikalojen lahkoon, mutta tarkemmat analyysit ovat paljastaneet läheisemmän sukulaisuuden nokkakaloihin. Nokkakaloilla esiintyy hyvin kiintoisia ja monivivaihteisia leukamuotoja. Perusmuotona on nokkahammaskarppeja lukuun ottamatta selvästi pidentynyt alaleuka. Liitokaloilla pidentynyt alaleuka kuitenkin häviää aikuiseksi kasvaneilla kaloilla.<br />
<br />
Nokkakalojen tunnetuimpiin lajeihin kuuluvat itse [[nokkakala]], jota esiintyy [[Itämeri|Itämeressäkin]], sekä [[liitokala]].<br />
<br />
== Aiheesta muualla ==<br />
<br />
*[http://www.tolweb.org/Beloniformes/ Tree of Life Web Project] {{en}}</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Peledsiika&diff=1501Peledsiika2009-07-17T10:42:41Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Peledsiika''' (''Coregonus peled'') on [[siperia]]lainen [[muikku]]a muistuttava lohikala. Suomeen tuotiin vuonna 1965 peledsiian mätimunina [[Pietari (kaupunki)|Pietarin]] lähistöllä sijaitsevasta kalanviljelylaitokselta. Tuonnin tarkoituksena oli saada vesistöihin sopiva [[siikalaji]], joka kasvattaisi kalaveden arvoa.<br />
<br />
==Tuntomerkit==<br />
<br />
Hopeinen peledsiika muistuttaa nimestään huolimatta enemmän [[muikku]]a kuin [[siika]]a. Näistä lajeista selvin ero peledsiialla löytyy leuoista. Lajin leuat ovat lähes samanmittaiset, kun taas siialla yläleuka on selvästi alaleukaa pidempi ja muikulla päinvastoin. Suurikokoisten peledsiikojen ruumis on korkea, pienikokoisten matala. Kyljet ovat hopeanhohtoiset ja selkä on tumma, lähes musta. Vatsa puolestaan on vitivalkoinen. Pituus lajilla on tavanomaisesti 25–45&nbsp;cm ja paino 300–1&nbsp;500&nbsp;g. Peledsiian pää on vartaloon nähden pieni ja laji on myös suomalaista siikaa pulleampi.<br />
<br />
==Levinneisyys==<br />
<br />
Peledsiika on alun perin kotoisin siperialaisen [[Ob]]joen keskijuoksulta olevasta [[Endyr]]järvestä, mutta se elää luontaisesti [[Vienanmeri|Vienanmereen]] laskevan [[Mezenjoki|Mezenjoen]] ja Itä-Siperiassa olevan [[Kolymajoki|Kolymajoen]] välisellä alueella.<br />
Nykyisin sitä on kuitenkin istutettu eri puolille [[Eurooppa]]a. Sitä tavataan Länsi-Venäjällä, [[Baltian maat|Baltian maissa]], [[Puola]]ssa, [[Suomi|Suomessa]] ja [[Tšekki|Tšekin tasavallassa]].<br />
<br />
==Ravinto ja elintavat==<br />
<br />
Peledsiian tärkeintä ravintoa on [[eläinplankton]]. Sen ohella se syö [[pohjaeläin|pohjaeläimiä]] ja pinnalla olevia hyönteisiä. Mahoista on löydetty poikkeuksellisesti myös vesikasveja ja kalanpoikasia.<br />
<br />
Peledsiika on varsinaisesti järvikala, mutta tunnetaan myös jokimuoto, joka käyttäytyy vaelluskalan tavoin. Peledsiiat kerääntyvät syönnökselle sellaisiin paikkoihin, joissa ne pystyvät hyödyntämään tarvitsemaansa ravintoa koko avovesikauden ajan. Peledsiika on vapaan veden parvikala, joka välttää kasvillisuus alueita. Veden laadun suhteen se on vaatimattomampi kuin muut ''Coregonus''-suvun lajit.<br />
<br />
==Lisääntyminen ja elinikä==<br />
<br />
Laji lisääntyy eri aikoina eri osissa levinneisyysaluetta. [[Lappi|Lapin]] [[tekojärvi]]ssä se lisääntyy yleensä vasta joulukuussa jäiden alla. Siperiassa elää kantoja, jotka lisääntyvät jo syyskuussa.<br />
[[Kutu]] tapahtuu 2–3 metrin syvyydessä hiekka- tai sorapohjalla. Jos kaikki menee hyvin, poikaset kuoriutuvat jo jäiden lähdön aikaan. Vastakuoriutunut poikanen on 8–9 millimetrin pituinen.<br />
<br />
Peledsiika on muikun tavoin lyhytikäinen kala. Suomesta [[porttipahta|Porttipahdan]] tekojärvestä saaty yksilö oli 9-vuotias ja tämän pitempään kala ei tiettävästi Suomessa kasva. Alkuperäisistä vesistöistä on saatu 13–15-vuotiaita yksilöitä, mutta ne ovat harvinaisia.<br />
<br />
==Merkitys ihmiselle==<br />
<br />
Suomeen tuodusta peledsiiasta ei tullut suosittua ruokakalaa, koska sitä ei pidetä yhtä makoisana, kuin kotimaisia muikkuja tai siikoja. Kun lisääntyminen pääsi alkuun pohjoisen tekojärvissä pyydettiin verkoilla ja [[trooli]]lla vuosina 1992–93 150 tonnin vuosisaaliita. Tuolloin peledsiikaa markkinoitiin iskevämmällä nimellä polarmuikku. Luontaisen lisääntymisen päätyttyä saalismäärä on hiipunut. Esimerkiksi vuonna 1999 vuosisaalis jäi vain neljään tonniin.<br />
<br />
==Kalakannan hoito==<br />
<br />
Peledsiikakannan ylläpitö vaatii jatkuvia istutuksia luontaisen lisääntymisen ollessa sattumanvaraista. Kun lisääntyminen onnistuu, tärkein hoitotoimenpide on kalastuksen oikea säätely. Tutkijat ovat kehottaneet jatkamaan säännöllisiä istutuksia Lapin tekojärviin tiheydellä 15–20 kappaletta hehtaaria kohti vuosittain.<br />
<br />
==Lähteet==<br />
<br />
* Hannu Lehtonen: Iso kalakirja - Ahvenesta vimpaan, s. 96–97. WSOY, 2003.<br />
* Ulla Kokko: Kiva kalastaa! : kalastuksen ja kalalajien opas, s. 108–109. Helsinki: WSOY, 2003.<br />
<br />
==Aiheesta muualla==<br />
<br />
* [http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/peledsiika/| Riistan- ja kalantutkimuslaitoksen sivut]</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Ruohokarppi&diff=1499Ruohokarppi2009-07-17T10:38:39Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Ruohokarppi''' (''Ctenopharyngodon idella'') on noin 120 senttimetrin pituiseksi kasvava joissa elävä kala ja on kotiseudullaan [[Kiina]]ssa arvostettu ruokakala. Sitä on myös istutettu ympäri maailmaa lähinnä kanaviin ja tekoaltaisiin estämään liikaa [[rehevöityminen|rehevöitymistä]], sillä aikuiset ovat puhtaasti kasvissyöjiä. Poikaset taas syövät vastakuoriutuneina pieniä [[selkärangattomat|selkärangattomia]].<br />
<br />
Suomessa Ahvenanmaalla on istutettu 1970-luvulla ruohokarppeja erääseen järveen, mutta pysyvää kantaa ei ole muodostunut.<br />
<br />
== Lisääntyminen ==<br />
<br />
Kutu tapahtuu kesällä. [[Muna]]t kelluvat pintavedessä ja poikaset tarvitsevat kehittyäkseen lämmintä vettä. Siksi ruohokarpit eivät menesty kovin kylmässä ilmastossa.</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Rantaneula&diff=1498Rantaneula2009-07-17T10:37:43Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Rantanuoliainen''' (''Cobitis taenia'') eli '''rantaneula''' on kala, joka elää hitaasti virtaavissa tai seisovissa hiekkapohjaisissa vesissä. Se hakee ruokansa pohjan hiekasta.<br />
Rantanuoliainen on aktiivinen öisin ja on päivisin piilossa kivien alla tai pohjaan kaivautuneena.<br />
<br />
Rantanuoliainen kasvaa 8-12 cm:n pituiseksi. Väriltään se on ruskean kirjava. Kyljissä on tummien täplien muodostamia rivejä. Rantanuoliaisen silmästä kuonoon kulkee tumma juova. Rantanuoliaisella on pienet viiksisäikeet ja sen poskissa on piikit, jotka kala voi nostaa pystyyn.<br />
<br />
Suomessa rantanuoliainen on hyvin harvinainen. Sitä on tavattu rannikkovesissä Kotkan ympäristössä ja muutamassa Kaakkois-Suomen itään laskevassa pikkujoessa. Ulkonäöltään samantapainen [[kivennuoliainen]] on huomattavasti yleisempi. <br />
<br />
== Lähteet ==</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Kivennuoliainen&diff=1497Kivennuoliainen2009-07-17T10:37:00Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Kivennuoliainen''' (''Barbatula barbatula'') on pieni, viiksekäs pohjan lähellä pysyttelevä [[luukalat|luukala]] (''Osteichthyes''). Kivennuoliaisen levinneisyysalue on hyvin laaja ja ulottuu Pyreneiltä Tyyneenmereen laskeviin vesistöihin asti. Suomessa se on melko yleinen Etelä- ja Keski-Suomen sekä Oulun läänin virtaavissa vesissä ja järvien hapekkaissa rantavesissä. Sitä tavataan harvinaisena myös murtovedestä Suomenlahden itäosista.<br />
<br />
Kivennuoliainen kasvaa 10-15 cm:n pituiseksi. Sen suomut ovat pieniä ja siksi sen iho tuntuu sileältä. Viiksisäikeitä kivennuoliaisella on neljä ylähuulessa ja kaksi suupielissä. Väriltään kivennuoliainen on ruskean vihertävä ja siinä on tummempia läiskiä. Se viihtyy pohjakivien alla ja etsii ruokaa kivipohjasta viiksiensä ja tarkan hajuaistinsa avulla. Suurin osa ravinnosta on hyönteisten toukkia. Kivennuoliaisen kutuaika on toukokuun lopulta kesäkuun alkuun.<br />
<br />
== Lähteet ==<br />
* Tieteellinen luokitus: [http://www.itis.usda.gov/servlet/SingleRpt/SingleRpt?search_topic=TSN&search_value=687911 ITIS: Barbatula barbatula (Taxonomic Serial No.: 687911)]</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Karppikalat&diff=1496Karppikalat2009-07-17T10:35:21Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Karppikalat''' (''Cypriniformes'') ovat hyvin menestyksekkäitä [[kala|kaloja]]. Karppikalaheimoja on kuusi ja lajeja jopa 2700, jotka asuttavat [[järvi]]ä, [[joki]]a ja vähäsuolaisia [[murtovesi]]ä [[Eurooppa|Euroopassa]], [[Aasia]]ssa, [[Afrikka|Afrikassa]] ja [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikassa]]. Runsaslukuisin karppikalojen heimo on [[särkikalat|särkien heimo]] (''Cyprinidae''), johon kuuluu noin 2000 lajia. Muita heimoja ovat [[levänuoliaiset]] (''Gyrinocheilidae''), johon kuuluu neljä lajia, [[imukarpit]] (''Catostomidae'') noin 70 lajineen, [[piikkinuoliaiset]] (''Cobitidae'') yli sadan lajin voimin, [[kivennuoliaiset]] (''Balitoridae''), joka koostuu jopa 500 lajista, sekä [[koskibarbit]] (''Psilorhynchidae''). <br />
<br />
Karppikalojen alkukotina pidetään Etelä-Aasiaa, jossa edelleen valtaosa lajeista asustaa. Sieltä ne ovat levinneet ympäri maailmaa, lukuun ottamatta Australiaa ja Etelä-Amerikkaa. <br />
<br />
Karppikalojen leuat ovat hampaattomat. Tämän puutteen korvaavat nielussa olevat nieluhampaat, jotka jauhavat ruoan nielun katossa olevaa sarveisaineista levyä vasten. <br />
Karppikalojen ruumis on sukkulamainen, yleensä sivuilta hieman litistynyt, ja suu sijaitsee kuonon kärjessä. Tästä yleisestä ruumiin rakenteesta on näin laajassa lajikunnassa tietysti poikkeuksiakin. <br />
<br />
Koko on yhtä vaihteleva kuin ulkomuotokin. Suurin karppikala [[jättibarbi]] (''Catlocarpio siamensis'') kasvaa jopa kolmemetriseksi ja pienin, eräs eteläaasialainen laji, vain 12-millimetriseksi.<br />
<br />
Suomen tunnetuimpia karppikaloja lienevät [[särki]], [[säyne]], [[salakka]], [[lahna]], [[ruutana]] ja [[sorva]].<br />
<br />
==Lähteet==<br />
* Hannu Lehtonen: Iso kalakirja - Ahvenesta vimpaan, s. 117. WSOY, 2003.</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Pikkunahkiainen&diff=1461Pikkunahkiainen2009-07-17T01:13:32Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Pikkunahkiainen''' (''Lampetra planeri'') on yleinen sisävesissä [[Lappi]]in saakka. Se kasvaa 12–18 senttimetrin pituiseksi ja elää koko ikänsä pienissä, virtaavissa vesissä. Pikkunahkiaisen ja [[nahkiainen|nahkiaisen]] erottaminen toisistaan toukkavaiheessa on vaikeaa, mutta täysikasvuisena lajit erottaa siitä, että alle 18 senttimetrin pituisella nahkiaisella ei ole vielä täysin kehittynyttä mätiä tai maitia, mutta pikkunahkiaisella on. Toukkavaiheen jälkeen pikkunahkiainen ei enää syö, vaan kutee ja sen jälkeen kuolee.</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Nahkiainen&diff=1460Nahkiainen2009-07-17T01:11:09Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Nahkiainen''' (''Lampetra fluviatilis'') on [[nahkiaiset|ympyräsuisiin]] kuuluva [[Agnatha|leuaton kala]], joka nousee loppukesällä tai syksyllä merestä jokiin kutemaan. <br />
<br />
Elämänsä ensimmäiset 4–5 vuotta nahkiainen viettää joessa toukkana. Sen jälkeen aikuinen nahkiainen elää 1–3 vuotta meressä ennen paluutaan kutemaan jokeen. Nahkiainen ei ole jokiuskollinen, toisin kuin [[lohet|lohikaloihin]] kuuluvat vaelluskalat. Kutu tapahtuu keväällä, ja sen jälkeen kuteneet nahkiaiset kuolevat. <br />
<br />
Nahkiaisia esiintyy yli 30 Itämereen laskevassa joessa. Nahkiaisista on olemassa myös pelkästään sisävesissä eläviä kantoja. Ne nousevat järvistä pieniin virtaaviin vesiin. Näitä järvinahkiaisiksi kutsuttuja nahkiaisia esiintyy [[Vuoksi|Vuoksen]], [[Kymijoki|Kymijoen]] ja [[Kokemäenjoki|Kokemäenjoen]] vesistöissä. Täysikasvuiset nahkiaiset ovat 25–35 cm pitkiä. Nahkiainen loisii kaloissa.<br />
<br />
== Elintarvikkeena ==<br />
<br />
Nahkiainen on melko rasvainen ja ruodoton. Sitä myydään usein paistettuna tai savustettuna. Lihassa on hienostunut maku, ja se sopii mainiosti myös grillattavaksi ja erilaisiin muhennoksiin. <br />
<br />
Suomessa nahkiainen valmistetaan yleensä niin, että se nirhataan ja sotketaan suolassa. Kun veri on valunut pois, nahkiainen paistetaan leppähaloilla ritilän päällä uunissa.<br />
<br />
<br />
== Nahkiaisen pyynti ==<br />
<br />
<br />
Aikaisemmin nahkiaisia pyydettiin kokonaan puusta valmistetuilla varpumerroilla. Ne tehtiin noin puolen senttimetrin vahvuisista, sileiksi veistellyistä katajan varvuista. Ne sidottiin pehmeäksi vaivatuilla kuusen juurilla. Yhteen mertaan meni noin 300 varpua. Sisäpuolelle asennettiin 5 lujaa puuvyötä, jotka pitivät merran lujasti siinä kuuluvassa muodossa. Mertaan kuului vielä nielulaite ja kaksi pitkää keppiä eli korvaa, joiden avulla merta laskettiin koskeen tokeita vasten ja koettaessa taas nostettiin ylös. Pyyntikausi alkoi elokuun 15. päivän jälkeen. Merrat painettiin veteen illalla ja käytiin kokemassa seuraavana aamuna ennen auringon nousua.</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Monnikalat&diff=1457Monnikalat2009-07-17T01:04:32Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Monnikalat''' (''Siluriformes'') on kalalahko, jonka lajit elävät kaikentyyppisissä makeissa vesissä ja kaikilla mantereilla lukuun ottamatta [[Antarktis]]ta. Muutamat lajit elävät myös meressä. Monnikaloihin kuuluu eräitä maailman pienimpiä selkärankaisia, kuten [[candirú]], ainoa selkärankainen joka voi tunkeutua ihmiseen loisena, mutta myös eräitä maailman kookkaimpia makean veden kaloja, kuten Suomessakin aiemmin esiintynyt [[monni]]. Monia lajeja käytetään [[akvaario]]kaloina. Monnikaloille ovat tyypilliset [[kissa]]a muistuttavat viikset, mutta ne eivät esiinny kaikilla lajeilla. Kalan kuuluminen monnikaloihin määritellään lopulta sen kallon ja [[evä|evien]] piirteiden perusteella.<br />
<br />
Monnikalat on jaettu noin 36 heimoon, joissa on yli 3000 lajia, ja lajeja kuvataan jatkuvasti lisää. Näin monnikalat ovat toiseksi tai kolmanneksi monilajisin nykyisistä selkärankaislahkoista. Noin yksi 20:stä tunnetusta selkärankaislajista on itse asiassa monnikala.<br />
<br />
== Aiheesta muualla ==<br />
<br />
* [http://www.tolweb.org/Siluriformes/ Tree of Life Web Project]</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Monni&diff=1456Monni2009-07-17T01:03:00Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Monni''' eli '''säkiä''' (''Silurus glanis'') on [[monnikalat|monnikaloihin]] kuuluva kookas makean veden petokala, joka Suomesta on hävinnyt sukupuuttoon.<br />
<br />
==Levinneisyys==<br />
<br />
Monni on Keski- ja [[Itä-Eurooppa|Itä-Euroopan]] ja [[Keski-Aasia]]n kala, jonka levinneisyys lännessä ulottuu [[Ranska]]an ja [[Rein]]in alueelle. Esiintymisen painopiste on kuitenkin [[Mustameri|Mustaanmereen]] ja [[Kaspianmeri|Kaspianmereen]] laskevissa joissa. Pohjoisimpana se esiintyy [[Ääninen|Äänisen]] vesistöalueella.<br />
<br />
==Ulkonäkö ja koko==<br />
<br />
Monni muistuttaa jonkin verran [[made]]tta, muttei ole sille mitään sukua. Ruumis on edestä liereä mutta takaa kalamaisesti litistynyt. Pää on kookas ja kuono pyöreä. Suu on huomattavan suuri, pienten piikkihampaiden täyttämä, ja sitä ympäröi kuusi viiksisäiettä. Silmät taas ovat kovin pienet. Selkäevä ja vatsaevät ovat pienet, mutta peräevä on pitkä ja leveä ja ulottuu pyrstöevään asti.<br />
<br />
Monni voi kasvaa usean metrin mittaan, mutta yleensä saaliiksi saadaan puolen-puolentoista metrin mittaisia alle 40-kiloisia kaloja. Yli kolmimetrisistä ja 150-kiloisia suurmonneja on pyydystetty niin [[Ruotsi]]sta, [[Viro]]sta kuin muualtakin, ja [[Venäjä]]llä ollaan saatu pyydystettyä neljämetrisiäkin. Suurimpien ja vanhimpien monnien arvellaan olevan 5–6-metrisiä. Monni kasvaa nopeasti ja voi elää kymmeniä vuosia. Kaksivuotiaat monnit ovat toistakiloisia ja kymmenessä vuodessa kalojen pituus on yli metrin. Monni on sukukypsä 3–5-vuotiaana, alle 2-kiloisena.<br />
<br />
<br />
== Elintavat ==<br />
Monnit saalistavat pääasiassa öisin. Päiväsaikaan ne lepäilevät pohjalla. Saaliiksi niille kelpaavat lähes kaikki vesieläimet kuten kaiken kalat, [[sammakot]] ja nuoret vesilinnut. Suurten yksilöiden kerrotaan syöneen Keski-Euroopassa jopa jokea ylittäneitä kulkukissoja. Ihmiselle monneista ei kuitenkaan ole vaaraa.<br />
<br />
Monni kutee veden lämmettyä kesä-elokuussa. Naaras laskee munat koiraan kaivamaan pesäkuoppaan, joka sijaitsee matalassa vedessä kasvillisuuden joukossa. Kutukertoja on useita. Koiras vartioi kehittyviä munia.<br />
<br />
Poikaset syövät aluksi [[plankton]]ia ja pieniä pohjaeläimiä, mutta kasvun myötä ne siirtyvät suurempiin saaliisiin.<br />
<br />
==Suomen monnin häviäminen==<br />
<br />
Suomessa monnia esiintyi aiemmin [[Hämeenlinna]]n seudun ja [[Karjalankannas|Karjalankannaksen]] vesistöissä. Nyky-Suomen alueen viimeiset sisävesien monnit pyydettiin [[Kernaalanjärvi|Kernaalanjärvestä]] [[1866]]. Kaksi vuotta aiemmin samasta järvestä oli noussut 171&nbsp;cm:n mittainen yksilö. [[Suomenlahti|Suomenlahdesta]] satunnaisia monneja saatiin 1960-luvulle asti. Syyksi monnin katoamiseen Suomen vesistöissä on epäilty ilmaston kylmenemistä, sillä se suosii lämmintä vettä. Nykyisin lähimmät monnivedet sijaitsevat [[Suojoki|Suojoella]] [[Karjalan tasavalta|Karjalan tasavallassa]]. Myös Keski-[[Ruotsi]]ssa ja [[Viro]]ssa [[Peipsijärvi|Peipsijärven]]-[[Vörtsjärvi|Vörtsjärven]] alueella on yhä jonkin verran monneja.<br />
<br />
Monnia on kutsuttu myös nimillä säekala, säkäkala ja janakala, josta myös Janakkalan kunnan on arveltu saaneen nimensä.<br />
<br />
==Lähteet==<br />
<br />
* Hannu Lehtonen: Iso kalakirja - Ahvenesta vimpaan. WSOY, 2003.</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Ahvenet&diff=1455Ahvenet2009-07-17T00:56:26Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Ahvenet''' ''(Percidae)'' on [[ahvenkalat|ahvenkalojen]] heimo. Sen jäseniä elää makeassa ja murtovedessä pohjoisella pallonpuoliskolla. Heimoon kuuluu kymmenen sukua, joissa on yhteensä 184 lajia. Suomessa tavataan kolme heimoon kuuluvaa lajia: [[ahven]] (''Perca fluviatilis''), [[kuha]] (''Sander lucioperca'') ja [[kiiski]] (''Gymnocephalus cernuus'')</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Suutari&diff=1454Suutari2009-07-17T00:54:24Z<p>193.229.159.16: /* Viitteet */</p>
<hr />
<div>'''Suutari''' (''Tinca tinca'') on Euraasiassa laajalle levinnyt sisävesien [[Särkikalat|särkikala]], joka elää myös Itämeren murtovedessä. Suutari on ''Tinca''-suvun ainoa laji.<br />
<br />
== Ulkonäkö ==<br />
Suutari on ruumiiltaan tanakka, väriltään tumman puhuvan oliivinvihreä tai pronssinruskea kala. Suomut ovat pienet, tiukasti limaiseen ihoon kiinnittyneet. Silmät ovat oranssinpunaiset, pienemmät kuin särkikaloilla yleensä. Suu on pieni, suupielissä on lyhyet viiksisäikeet. Pyrstön tyvi on tukeva, pyrstö jokseenkin neliömäinen. Muut evät sen sijaan ovat muodoltaan silmiinpistävästi pyöristyneet, selkäevä on lyhyt. Vatsaevissä on sukupuolisuutta ilmaiseva muotoero. Koiraan vatsaevät ovat naaraan vatsaeviä huomattavasti suuremmat. Suomessa pyydetyt suutarit ovat yleensä 25–40&nbsp;cm:n pituisia ja 0,5–1,5&nbsp;kg:n painoisia. Muualla Euroopassa suutari voi kasvaa yli 8&nbsp;kg:n mittaan. Suomen 2000-luvun ennätyssuutari painoi 3,55&nbsp;kg.<br />
<br />
== Levinneisyys ==<br />
Suutari elää Etelä-Suomen lämpimissä sisävesissä 62. leveysasteen eteläpuolella. Rannikkovesissä sitä on tavattu Merenkurkun pohjoispuolellakin. Lajin laaja kokonaislevinneisyys kattaa lähes koko Euroopan ja ulottuu Aasiassa Mongoliaan sekä [[Siperia]]n [[Ob]]- ja [[Jenisei]]-jokien vesistöalueille.Istutettuna se esiintyy muillakin mantereilla.<br />
<br />
== Elintavat ja lisääntyminen ==<br />
Suutari on tyypillisesti rehevien, seisovien vesien kala, joka tulee toimeen vähähappisessakin vedessä. Se elää pohjan tuntumassa ja syö lähinnä pohjaeläimiä kuten äyriäisiä, matoja, kotiloita ja hyönteisten toukkia. Suutari kutee alkukesällä matalassa rantavedessä kasvillisuuden seassa. Pienet mätimunat, joita voi olla satoja tuhansia, takertuvat vesikasveihin.<br />
<br />
== Kalastus ja käyttö ==<br />
Suomessa suutaria ei juuri arvosteta ruokakalana. Muualla Euroopassa ja Ruotsissakin suutaria kuitenkin pidetään maukkaana ja sitä kasvatetaankin lammikoissa annoskalaksi. Suomessa suutaria on kasvatettu istutettavaksi toisiin vesistöihin, ja suuri osa nykyesiintymistä onkin näiden istutusten tulosta.<br />
<br />
Suutaria saadaan katiskoilla, verkoilla ja rysillä. Muualla Euroopassa se on myös suosittu onkikala; suuri suutari tarjoaa tiukan vastuksen.<br />
<br />
Suutarin erikoisia värimuotoja (kultasuutari) viljellään ja käytetään Euroopassa lammikoiden koristekaloina.<br />
<br />
<br />
<br />
== Aiheesta muualla ==<br />
*[http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/suutari/ RKTL Kala-atlas: Suutari]<br />
<br />
<br />
[[Luokka:Särkikalat]]</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Puronieri%C3%A4&diff=1452Puronieriä2009-07-17T00:52:57Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Puronieriä''' (''Salvelinus fontinalis'') on [[lohikalat|lohikala]], joka on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Sieltä se tuotiin Eurooppaan vuonna 1869. Alkuinnostus oli suuri: kalan maine mainiona urheilukalastuksen kohteena oli kiirinyt Atlantin yli. Siksi puronieriää istutettiin runsaasti ympäri Eurooppaa. Se kuuluu myös yleisöakvaarioiden vakiokaloihin ympäri maailmaa. <br />
<br />
==Tuntomerkit==<br />
<br />
Selkä ja kyljet ovat oliivinvihreitä tai ruskehtavia ja vatsa vaalea, kutuasussa (katso kuva) kuitenkin punainen. Vihertävillä kyljillä on runsaasti vaaleankellertäviä ja joskus punertavia laikkuja, joita on myös selkä- ja pyrstöevissä. Puronieriän suomut ovat todella pienet: kylkiviivalle niitä mahtuu jopa 220 kappaletta. Pituutta puronieriällä on tavallisesti 30–40&nbsp;cm ja painoa 1–2&nbsp;kg.<br />
<br />
==Levinneisyys==<br />
<br />
Laji on kotoisin itäisestä Pohjois-Amerikasta. Muualla se elää oikeastaan vain istukkaana. Levinneisyys Amerikassa rajoittuu [[suuret järvet|Suurten järvien]] ja [[Hudsoninlahti|Hudsoninlahden]] länsipuolella oleviin vesistöihin. Istutukset Euroopassa ovat olleet menestyksekkäitä. Puronieriä on kotiutunut moniin puroihin ja järviin Alpeilla, Pyreneiden vuoristoalueella, Karpaateilla, Britanniassa ja Pohjoismaissa. Suomen kantojen levinneisyydestä ei ole tarkkaa tietoa, mutta tiedetään, että se on kotiutunut useisiin vesistöihin eri puolella maata.<br />
<br />
==Ravinto ja elintavat==<br />
<br />
Puronieriän ravinto koostuu pääasiassa selkärangattomista eläimistä, vaikka vatsoista on löytynytkin kasvien ja pikkukalojen jäänteitä. Sille kelpaavat [[äyriäinen|äyriäiset]], hyönteistoukat, pintahyönteiset ja madot. Nopean kasvun edellytyksenä on kalaravinnon käyttö. Kanadassa on havaittu puronieriöiden syövän jopa sopuleita, hiiriä ja myyriä.<br />
<br />
Puronieriä on kylmän veden kala, kuten kaikki nieriälajit. Puronieriä onkin sopeutunut kylmiin vesiin paremmin kuin [[taimen]]. Kesällä vesien ollessa lämpimät ja matalat, puronieriät kokoontuvat pohjalähteiden luo tai hakeutuvat syvänteisiin.<br />
<br />
==Lisääntyminen ja elinikä==<br />
<br />
Kutuaika on normaalisti syys-lokakuussa. Kutupaikkana puronieriä suosii nopeavirtaista paikkaa jossa on sorapohja. Valoisaan aikaan tapahtuvassa kutuaktissa kala laskee vain osan munistaan. Munat ovat hetken aikaa takertuvia, mikä estää niiden lähdön virran mukaan. Kun hedelmöitys on tapahtunut, naaras peittää munat soralla ja alkaa kaivaa uutta kutukuoppaa.<br />
Sukukypsyyden koiraat saavuttavat yleensä 2 vuoden ja naaraat 3 vuoden iässä. Munat kehittyvät talven yli ja kuoriutuvat jäiden lähdön aikoihin.<br />
<br />
Puronieriä on lyhytikäisin nieriälajimme. Ikää kertyy tavallisesti vain 5–6 vuotta.<br />
<br />
==Merkitys ihmiselle==<br />
<br />
Puronieriän liha on kirkkaanpunaista ja sitä pidetään maukkaana. Suomessa sen taloudellinen merkitys on kuitenkin vähäinen kalan koon ja harvinaisuuden vuoksi. Puronieriä onkin enemmän urheilu- ja virkistyskalastajien suosiossa, sillä se on koukkuun tartuttuaan sitkeä taistelija.<br />
<br />
==Lähteet==<br />
<br />
* Ulla Kokko: Kiva kalastaa! : kalastuksen ja kalalajien opas, s. 114-115. Helsinki: WSOY, 2003.<br />
* Hannu Lehtonen: Iso kalakirja - Ahvenesta vimpaan, s. 105-107. WSOY, 2003.<br />
<br />
== Aiheesta muualla ==<br />
<br />
* [http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/puronieria/puronieria.html Puronieriä]</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=J%C3%A4rvitaimen&diff=1450Järvitaimen2009-07-17T00:47:33Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Järvitaimen''' (''Salmo trutta lacustris'' tai ''Salmo trutta'' m. ''lacustris'') on [[taimen]]en alalaji, joka on sopeutunut elämään makeassa vedessä koko elinkierron ja tekee syönnösvaelluksen syntymäjoesta tai -purosta järveen. Järvitaimen, [[meritaimen]] (''Salmo trutta trutta'') ja [[purotaimen]] (''Salmo trutta fario'') ovat kaikki saman lajin alalajeja joiden pääasiallinen erottava tekijä on se, että ne elävät erilaisissa elinympäristöissä. Tästä syystä järvitaimenta pidetään usein vain taimenen ekologisena muotona (''Salmo trutta'' m. ''lacustris'')</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Meritaimen&diff=1449Meritaimen2009-07-17T00:45:29Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Meritaimen''' (''Salmo trutta trutta'' tai ''Salmo trutta'' m. ''trutta'') on lähteestä riippuen joko [[taimen]]en nimialalajiksi tai ekologiseksi muodoksi luokiteltu lohikala. Se muistuttaa lohta elintavoiltaan ja ulkonäöltään. Suomessa on Itämeren puolella enää vain kymmenen taimenkantaa.<br />
<br />
Meritaimen lisääntyy joissa ja puroissa. Kutuaika on myöhään syksyllä loka-marraskuussa. Syntymänsä jälkeen taimen kasvaa yleensä keskimäärin kaksi vuotta virtaavassa vedessä. Tämän jälkeen se vaeltaa [[Meri|mereen]], josta palaa keskimäärin yhden-kolmen vuoden kuluttua kutemaan kotijokeensa. Merivaelluksen aikana taimen kasvaa hurjaa vauhtia, sillä se käyttää ravinnokseen pieniä kaloja, kuten [[kolmipiikki]]ä, [[silakka]]a ja [[kilohaili]]a. Meritaimen kutee yleensä samaan jokeen, jossa se on syntynyt. Kudun jälkeen se lähtee uudelle syönnösvaellukselle mereen tai kuolee.<br />
<br />
Meritaimenjokien määrä on vähentynyt [[Suomi|Suomessa]] huomattavasti perkausten, [[vesivoima]]laitosten, vedenlaadun huononemisen ja [[Ylikalastus|liiallisen pyynnin]] takia. Nykyään ollaan kuitenkin alettu pikkuhiljaa ymmärtämään aiemmin tehdyt virheet ja taimenjokia ollaan ennallistamassa lähemmäs luonnollista tilaansa, jossa ne aiemmin, hyvään aikaan ovat olleet. Kuitenkin esimerkiksi [[Itämeri|Itämereen]] [[Tornionjoki|Torniojoesta]] vaeltavalla taimenkannalla on melkoisia vaikeuksia selvitä kutemaan edes yhden kerran elämässään merellä sekä joessa tapahtuvan tehokkaan pyynnin takia.<br />
<br />
[[Suomenlahti|Suomenlahteen]] laskeva [[Inkoo]]n [[Ingarskilanjoki]] oli vuonna 2006 ainoa Suomen rannikon joki, jossa taimenen poikastuotanto oli nousussa Ingarskilanjoen taimenkannan alkuperästä on vaihtelevia mielipiteitä, mutta sitä on tutkittu muun muassa [[DNA-analyysi|DNA-analyysein.]]<br />
<br />
Suomessa elää viisi eri meritaimenkantaa.<br />
<br />
* [[Iijoki]] (IJO)<br />
* [[Ingarskilanjoki]] (ING)<br />
* [[Isojoki_(joki)|Isojoki]] (ISO)<br />
* [[Lestijoki]] (LES)<br />
* [[Tornionjoki]], keskijuoksu (TOM)<br />
* [[Tornionjoki]], yhdistelmä (TOR)<br />
<br />
==Lisätietoja==<br />
<br />
* [http://webhotel.hilimanet.net/~rktl/pdf/meritaimenIJO.pdf Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Viljelykantarekisteri: Iijoki]<br />
* [http://webhotel.hilimanet.net/~rktl/pdf/meritaimenING.pdf Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Viljelykantarekisteri: Ingarskilanjoki]<br />
* [http://webhotel.hilimanet.net/~rktl/pdf/meritaimenISO.pdf Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Viljelykantarekisteri: Isojoki]<br />
* [http://webhotel.hilimanet.net/~rktl/pdf/meritaimenLES.pdf Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Viljelykantarekisteri: Lestijoki]<br />
* [http://webhotel.hilimanet.net/~rktl/pdf/meritaimenTOM&TOR.pdf Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Viljelykantarekisteri: Tornionjoki]</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Harmaanieri%C3%A4&diff=1443Harmaanieriä2009-07-17T00:28:24Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Harmaanieriä''' (''Salvelinus namaycush'') on [[Pohjois-Amerikka|pohjoisamerikkalainen]] nieriäsuvun [[lohikalat|lohikalalaji]]. Se on sisävesikala, jota on siirretty ihmisen toimesta myös Pohjoismaihin. Suomeen harmaanieriä tuotiin vuonna 1955 mätimunina [[Yläjärvi|Yläjärvestä]]. <br />
<br />
==Tuntomerkit==<br />
<br />
Harmaanieriässä on koko ruumiissa selkä-, rasva- ja pyrstöevä mukaan lukien runsaasti valkoisia ja keltaisia pilkkuja. Yleisväritys on yleensä ruskeankellertävä tai tummanvihertävä, joskus jopa musta tai harmahtava. Harmaanieriän suuren koon syynä pidetään sen korkeaa ikää. [[Inarijärvi|Inarijärvestä]] saadut viisivuotiaat yksilöt painoivat 1,3–2,2&nbsp;kg. Yleinen saaliskoko on Inarinjärvessä 0,7–2&nbsp;kg, mutta yli 7-kiloisiakin on saatu.<br />
<br />
==Levinneisyys==<br />
<br />
Harmaanieriä on pohjoisten vesien asukas. Sen levinneisyys kattaa lähes koko [[Kanada]]n ja osittain [[Alaska]]n. Yhdysvalloissa rajoittuu Alaskan lisäksi maan pohjoisosan [[Suuret järvet|Suuriin järviin]].<br />
<br />
Suomessa harmaanieriä on menestynyt ainoastaan Inarijärvessä, jossa paikalliset asukkaat ovat nimittäneet sitä hurttarauduksi. Sielläkään lisääntyminen ei ole onnistunut, sillä kaikki saaliiksi saadut kalat ovat syntyneet kalanviljelylaitoksella. [[Ruotsi]]ssa harmaanieriästä on pitkäaikaisempaa kokemusta. Siellä harmaanieriää on istutettu erityisesti säännöstelyjärviin ja jokien patoaltaisiin. Harmaanieriää on siirretty myös muun muassa Norjaan sekä eteläisen Etelä-Amerikan sisävesiin Argentiinassa ja Chilessä.<br />
<br />
==Ravinto ja elintavat==<br />
<br />
Harmaanieriä on kaikkiruokainen. Sille kelpaa kaikenlainen eläinravinto. Kitaan joutuu [[eläinplankton]]ia, [[äyriäinen|äyriäisiä]], [[hyönteistoukka|hyönteistoukkia]], [[sammakko|sammakoita]] ja kaloja. Pääosa ravinnosta koostuu kaloista jo harmaanieriän ollessa 25–30&nbsp;cm:n pituinen.<br />
<br />
Harmaanieriä viihtyy yksinomaan viileissä, runsashappisissa ja syvissä järvissä. Kutuaikaa lukuun ottamatta harmaanieriä on vaelteleva yksinäinen kala. Vaellus aluetta rajoittaa järven koko. Kesäaikaan rajoitteena on veden lämpeneminen. Koleiden vesien asukki ei suostu hetkeksikään nousemaan [[harppauskerros|harppauskerroksen]] yläpuolisiin lämpimiin vesiin, paitsi syksyllä kalan noustessa kutemaan.<br />
<br />
==Lisääntyminen ja elinikä==<br />
<br />
Järvikutuisen harmaanieriän ensimmäinen kutu tapahtuu vasta kalan ollessa 5–10-vuotias. Joskus sukukypsyyden saavuttaminen voi viedä jopa 20 vuotta. Kutuaika on syys–marraskuussa veden lämpötilan ollessa 10–13 astetta. Kutupaikkojen laatu ja syvyys vaihtelevat rajusti. Eräät kannat kutevat jopa monien kymmenien metrien syvyydessä, mutta tavanomainen kutupaikka on 10 metrin syvyydessä hiekka- ja sorapohjalla. Kutu alkaa risujen ja muiden irtoroskien puhdistamisella kutupohjasta. Yksi naaras voi kutea kahden eri koiraan kanssa. Silti koiraat joutuvat taistelemaan runsaasti naaraista. Varsinaista kutukuoppaa ei kaiveta, vaan kun mäti ja maiti on laskettu, naaras huiskii ne kivien ja hiekan sekaan pyrstöllään.<br />
<br />
Harmaanieriä on pitkäikäinen kala. Jopa 30–40-vuotiaita yksilöitä on tavattu. Se on myös erittäin hidaskasvuinen kala; 30&nbsp;cm:n kokoisena istutetun kalan on havaittu saavuttavan 50&nbsp;cm:n pituuden vasta 4–5 järvivuoden jälkeen.<br />
<br />
<br />
==Aiheesta muualla==<br />
<br />
* [http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/harmaanieria/ Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos: Harmaanieriä]</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Kirjolohi&diff=1442Kirjolohi2009-07-17T00:26:20Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Kirjolohi''' eli '''sateenkaarirautu''' (''Oncorhynchus mykiss'') on [[lohet|lohiin]] (''Salmonidae'') kuuluva [[kala]]. Kirjolohen liha on rasvaista ja punertavansävyistä. Kirjolohi on suosittu ruokakala ja saalis virkistyskalastajien keskuudessa. Se onkin yksi perhokalastajien halutuimmista saaliista. Kirjolohi kasvaa noin 40 - 70 senttimetrin pituiseksi ja painaa noin 1 - 5 kg.<br />
<br />
== Historiaa ==<br />
<br />
Kirjolohta nimitettiin Suomessa alun perin sateenkaarirauduksi ({{k-en|rainbow trout}}), mutta vuonna 1965 silloinen presidentti [[Urho Kekkonen]] lanseerasi nimen kirjolohi, joka vakiintui kalan suomalaiseksi nimeksi. Tästä alkujaan [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikan]] ja Aasian 60 leveyspiirin eteläpuolen Tyyneenmereen laskevista vesistöistä kotoisin olevasta kalasta erotetaan kolme ekologista muotoa: koko elämänsä virtavesissä viettävä muoto, kylmien järvien muoto ja merestä jokiin kudulle nouseva muoto. Meressä elävästä ja joissa kutevasta muodosta käytetään nimitystä "Steelhead" ja koko ikänsä ja makeassa vedessä elävästä nimitystä "Kamloops". <br />
<br />
Ensimmäinen kirjolohen mätierä tuotiin Suomeen Saksasta vuonna 1894. Suomeen kala on tullut etupäässä tanskalaisten kalanviljelylaitosten kautta. Rotu lienee "Kamloops", makeanveden muoto. Kalaa on istutettu Suomen luontoon moneen otteeseen ja istutetaan edelleen lähinnä virkistyskalastajien pyydettäväksi. Kirjolohi ei kovinkaan helposti lisäänny Suomen vesissä, sillä kesä on liian lyhyt mädin kypsymiselle. Kirjolohikannat ovat siksi istutusten varassa. Eurooppaan kirjolohta on tuotu 1800-luvun lopulta asti ja viime vuosina sen viljely kalanviljelylaitoksissa on ollut runsasta.<br />
<br />
== Luokittelu ==<br />
<br />
Tyynenmeren ja Atlantin lohikalat ovat eriytyneet toisistaan niin paljon, että ne muodostavat eri suvut. Nykytiedon mukaan kirjolohen lähimpiä sukulaisia olisivatkin [[tyynenmerenlohet]] (''Oncorhynchus''-suku) eivätkä kotoisen lohisukumme (''Salmo'') jäsenet. Aikaisemmin kirjolohi katsottiin kuuluvan Atlantin lohikaloihin ja silloin sen tieteellinen nimi oli ''Salmo gairdneri'', jota näkee nykyäänkin vielä virheellisesti käytettävän.<br />
<br />
== Lähteet ==<br />
* [http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/kirjolohi/ Kirjolohi - RKTL Kala-atlas]<br />
* [http://www.rktl.fi/vesiviljely/viljeltavat_kalat/tuotantolajit_kannat/kirjolohi.html Viljelty kirjolohi - RKTL Vesiviljely]<br />
* [http://www.maretarium.fi/itameri.html Kirjolohi]<br />
* [http://www.prokala.fi/default.asp?docId=11920 Kirjolohi ruokana - Pro Kala]</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Kuore&diff=1441Kuore2009-07-17T00:23:56Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Kuore''' (''Osmerus eperlanus'') eli '''norssi''' kuuluu [[lohikalat|lohikaloja]] muistuttavien kuorekalojen lahkoon. Todistuksena siitä sillä on rasvaevä selässään ja suuri, terävähampainen suu. Samaan heimoon kuoreen kanssa kuuluu myös [[Jäämeri|Jäämeressä]] esiintyvä [[villakuore]]. Kooltaan kuore on melko pieni, 7-20 cm. Kuore on läpikuultava, vihertävän kellertävä ja kyljistään hopeanhohtoinen.<br />
<br />
Kuore on parvikala, joka käyttää ravintonaan [[plankton]]ia, katkoja ja halkoisjalkaisia äyriäisiä. Se nousee keväisin kutemaan virtaaviin vesiin [[joki]]in tai [[järvi]]in. Kutu tapahtuu usein vain yhden päivän aikana kovalle pohjalle. Kudun aikana kuoretta on helppo kalastaa [[lippoaminen|lipolla]].<br />
<br />
Kuore on merkittävin sisävesi- ja rannikkokalastuksen sivusaaliina saatavista kalalajeista. Kuoretta kalastetaan [[verkko|verkolla]], [[nuotta|nuotalla]], [[trooli]]lla ja [[pilkki|pilkillä]]. Lajin liha on valkoista ja kiinteää ja varsin maukasta. Maku muistuttaa [[kuha]]a. [[Mäti]] on keltaista ja pienirakeista. <br />
<br />
== Aiheesta muualla ==<br />
<br />
*[http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/kuore/ RKTL Kala-atlas: Kuore]</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Sampi&diff=1440Sampi2009-07-17T00:20:00Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Sampi''' (''Acipenser sturio'') on uhanalainen eurooppalainen [[sammet|sampikalalaji]].<br />
<br />
Sampi kasvaa tyypillisesti 1–2 metriä pitkäksi, ja sen keskimääräinen paino on noin 150 kg, tosin se voi kasvaa jopa 315-kiloiseksi. Kala on selkäpuolelta tummanharmaa, vatsapuolelta kellanvalkea. Sen kuono on pitkä, ja leuasta töröttää viiksisäikeitä. Selkä on ryhmyinen. Sammet voivat elää 40-vuotiaiksi, ja tulevat sukukypsiksi vasta noin viidentoista vuoden iässä.<br />
<br />
Sampi viihtyy lähellä mutaista pohjaa, josta se etsii ruokaa viiksisäikeiden avulla. Aikuiset yksilöt pysyttelevät jokisuulla, mutta ne nousevat kutemaan sorapohjalle lähemmäs latvavesiä. <br />
<br />
Sampi oli aikaisemmin yleinen kaikilla Euroopan rannikoilla, mutta jäljellä on enää yksi kuteva kanta [[Ranska]]ssa [[Gironde (joki)|Gironde]]joessa. Suomessa villejä sampia on tavattu 1930-luvulla. Suomen suurin kala oli 177-kiloinen sampi, joka pyydystettiin [[Karjalankannas|Karjalan Kannaksen]] rannoilta vuonna 1934. Nyky-Suomen alueen suurin sampi puolestaan saatiin [[Kokemäenjoki|Kokemäenjoesta]] vuonna [[1914]], ja se painoi 152 kiloa.</div>193.229.159.16http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=K%C3%A4ytt%C3%A4j%C3%A4:Kirjolohik%C3%A4%C3%A4rme&diff=1439Käyttäjä:Kirjolohikäärme2009-07-17T00:13:33Z<p>193.229.159.16: </p>
<hr />
<div>'''Kirjolohikäärme''' on 14 vuotias, -94 syntynyt poika Oulusta. Kirjolohikäärmeen, oikeastaan ainoa kunnon harrastus on kalastus. Kirjolohikäärme on rekisteröitynyt vuonna 2006 kalassa.nettiin ja on siitä lähtien pyörinyt toiminnassa mukana aktiivisesti ja välillä vähän vähemän aktiivisesti. Nyt kirjolohikäärme on yksi kalassa.netin toimittajista.</div>193.229.159.16