Tämä on helppo kysymys.
Yötön yö, tyyni keli, aurinko paistaa matalalta ja kultaa koko Muoniojoen. Lepposta soutelua kevyessä virrassa, vavan nokat väpättää.
50 metrin päässä alavirrassa näkyy joessa jotain tavallisesta poikkeavaa. Pian tajuaa, että se on selkäevä. Selkäevä painuu takaisin pinnan alle ja vaaput lipuvat juuri samaan aikaan kyseiseen kohtaan, mutta mitään ei tapahdu.
3 päivää on soudettu tyhjää saaliina vain kaksi pientä harjusta, vaappu rasia pyöritelty ympäri moneen kertaan, nokkalenkkejä vännelty ja haettu erilaisia uinteja, siimapituuksia vaihdeltu, soutunopeutta vaihdeltu, ja viimein vapa painuu taipuu ja hakkaa edestakaisin, pian veden pinnan rikkoo hyppäävä lohi, jarru huutaa.
Siinä on sellanen tunne, että paha on pistää paremmaksi..