Inttiä kulunut nyt 2 kuukautta. Ei siinä mitään, loppujen lopuksi ei tuo paikka nyt niin pyllystä ole kuin mitä alunperin kuvittelin. Jatkuva sairastelu alkaa vaan pikkuhiljaa ottamaan päähän. Ensimmäiset kaksi viikkoa olin täysin terve. Tuolloin pääsin ensimmäisille VKL lomille, jonka jälkeen alkoikin kevyt flunssa ja yskä. Tuota sitä jatkui muutaman viikon, välillä oli myös vatsa löysällä, poskiontelot tukossa (ei kuitenkaan tulehdusta) ja kaikkea muuta ”mukavaa”. Sitten helmikuun alussa sairastuin influenssaan. 9 pv olin varuskuntasairaalassa ja sen jälkeen vielä pari päivää vapautuksia. Muut oireet poistuivat, mutta yskä jäi päälle. Viime viikolla sitten, kun influenssasta toipumisesta oli kulunut viikko, alkoi yskä taas pahentua ja lämpö nousi. Viime perjantaina päästessäni lomille, nousi kuume sitten illalla äkkiä päälle 39 ja rintaan alkoi koskemaan. Yskä oli lisäksi pahentunut selvästi päivän aikana.
Noh, tuosta sitten suoraan sairaalaan päivystykseen, ja lopulta odotuksen jälkeen sitten selvisi keuhkokuume. Suurella todennäiköisyydellä influenssan jälkitautina iskenyt, intissä kun täydellinen toipuminen on vain hyvä vitsi. Perjantaista tiistaihin kuume pysyi lähes 40 asteessa ja olo oli melko heikko, varsinkin kun hemoglobiini oli (toivottavasti) sairauden takia laskenut 113. Tällä hetkellä olo vähän parantunut, lämpöä enää jotain 37 molemmin puolin, vaikka rintakipuja vielä riittääkin. Kotihoidossa ollaan tässä maanantaihin asti.
Onko tää nyt sitä kuuluisaa projektia, jossa pojista tehdään miehiä, vai mites?
