Keskustelun aiheena omavalmisteuistinten nimeämiskäytäntö.  Taustaa sen verran että jo pidempään olen vaappuja vuollut, mutta kun viime talvena tuli hankituksi ruiskuvälineet maalaukseen niin jostain syystä vaappuja rupesi syntymään enemmän - nyt kun noita on ostouistimet mukaan lukien pari- kolmesataa niin kaikkia ei viitsi veneeseen kerralla mukaan ottaa. Nykyään yhdestä runkomallista usein tekee pienen sarjan, 10..20+ kpl, vaikkakin pieniä eroja on kun käsityötä ovat. Vaapunvalmistus on kuitenkin mukava harraste, ongelmana on että vaappuja syntyy paljon yli oman tarpeen. Niinpä harkitsen laittaa joitakin kappaleita myyntiin silloin tällöin. Tästä syntyy tarve luoda vaapuille identiteetti, niin että keskusteluissa niihin voidaan viitata. Koska sarjat ovat hyvin pieniä ja kutakin mallia aion laittaa myyntiin vain muutamia kappaleita, niin aloin pohtimaan miten näitä nimeäisi siten, että vielä vuosienkin jälkeen tunnistaisi mistä on kyse ja toisaalta niin että nimi kertoisi itse vaapustakin jotain. Aikomukseni ei ole valmistaa vaappuja varta vasten myyntiä varten, vaan pikemminkin poistaa ylimääräisiä. Tilanne saattaa muuttua joskus eläkevaarina jos intoa ja kysyntää piisaa.

Suomessa useilla harrastelijoilla ja pienvälmistajilla on tapana nimetä valmistamansa vaaput valmistajan nim(i)en alkukirjainten mukaan. Tämä lienee ihan hyvä käytäntö. Olkoon siis omavalmisteeni PN-vaappuja etu- ja sukunimeni alkukirjaimen mukaan.  Mutta miten ja millä tarkkuudella olisi hyväksi identifioida malli?

Yksi tapa olisi nimetä joka malli erikseen: PN Pikkuvalas, PN Keväthaukikapula, PN Savipohja... j.n.e.
Tämä ei minusta kuitenkaan oikein vaikuta hyvältä, paremminkin tuollainen sopii massatuotantoon, jossa yhdestä runkomallista tehdään useita eri kokoja. Tietenkin olisi hienoa jos mallinimi olisi jotenkin uistinta kuvaileva, kuten usein esim. Rapalan uistimussa on. Näin menetellen saatta oma mielikuvitus kyllä loppua kesken.  Lisäksi kun usein yksi vuoluerä on oma mallinsa ja näitä saattaa syntyä monta vuosittain, niin helposti tuossa jonkun vuoden jälkeen loppuu muisti kesken jotta mikä oli mitäkin.

Edelleen aprikoin, mitä on syytä pitää omana mallinaan, ja mitä variaationa. Samasta rungosta kun voi tehdä kovin erilaista vaappua painotusta ja uintilevyä muuntelemalla. Johdonmukaiselta ja selkeältä kuitenkin tuntuisi että kutakin runkomallia pitää yhtenä mallina ja jättää variaatiot sanallisen kuvauksen varaan.  Muutoin tuossa pian kävisi niin että kutakin mallia olisi vain 1..4 kpl. 

... jatkuu

Itsellä oli sama tilanne viime syksyllä, kun olin viimein saanut mieleisen proton aikaan pienestä katkovaapusta. "Nimen" miettimiseen käytin parisen päivää ja kun tajusin, että sanaa "tälli" tulee käytettyä usein tärppien ja kalojen nappaamisten kohdalla, niin se mietintä oli sitten siinä. Ja ensimmäinen "virallinen" mallikin oli katko-tälli.

Jos sitä nimeä joutuu oikeasti miettimään kauan ja hartaasti, niin melkein suosittelen unohtamaan koko aiheen hetkeksi, kyllä se sopiva nimi sieltä tulee jos on tullakseen. Ja nuo nimikirjainten käytöt on vähän sellaisia, että allekirjoittanut ei niihin kovin syty. Yksi miellittävimpiä nimiä on "Turdus-vaappu", siinä on sellaista uutta, outoa ja ytimekästä. Kaksi tavua, helppo lausua ja jää myös helposti mieleen.
Kaverien lausahduksiakin kannattaa kuunnella jos on nimeämisprosessi käynnissä, vaikkei mielipidettä suoraan kysyisikään..

Kun haen jotain mallia, niin en ala niitä erikseen nimeämään, vaan teen itse uistimiin tarvittavat merkinnät. Esim. normaalia isomman painoituksen merkitsen pisteellä vaapun pohjaan, painoituksen sijainnin muutoksen kahdella pisteellä jne. Ja lähtökohtana toimii ensimmäinen versio.
Toki mielipide voi muuttua ajan kanssa ja jos malliin tulee selkeä muutos, niin ehkä jokin muutos mallin nimessäkin on paikallaan. Mutta liian vaikeaksi ei kannata mitään tehdä, menee helposti maku.