2-vaiheisen "ainoa" etu on se, että saa lennosta vaihdettua sitä paksuutta.. tosin sitäkin voi vähän kompensoida sillä, miten läheltä maalaa. Tuo on kaikki ihan ranteesta kiinni, millaista jälkeä saa. Itselläni tuo 360-7 ruisku ei ole ollut mikään autaaksi tekevä vekotin, tosin edes n.500 vaapun maalaus ei tuntunut vielä tekevän sen kanssa mestaria. Harjoitusta se vaatii ihan älyttömästi, ennen kuin alkaa huippujälkeä syntymään. Tai no, jokaisella meillä on omat tavoitteet, mutta itselläni on tuolle ruutalle vielä se viimeinen sana sanottavana.
LV-1 ei kannata oikeastaan ohentaa. Se kun alkaa jumahtamaan, niin se on menoa myös. Siitä tulee sellaista hyytelöä, jolla ei tee yhtään mitään. Muutenkin kannattaa sen kanssa varmistaa se, ettei purkki liimaudu kiinni. Itse jouduin poraamaan kahden eri purkin kannet auki ja valuttamaan sisällön toiseen. Tuo taas nopeuttaa sen lakan jumahtamista.
Ihan vain kommenttina noista ruiskuista, että itse maalaan kaikkein eniten sillä kaikkein halvimmalla Badgerin räkäruiskulla (19e). Vasta pinnoituksen viimeisimmät vaiheet, joissa enää sävytellään tai tehdään efektejä, teen 360-7 ruiskulla. Musta selkä on mahdotonta tehdä räkäruiskulla, koska se "räkii" sitä mustaa aina ja viimeisessä kerroksessa ei saa tulla virheitä.