Toi ilmanpoisto aukko olis hyvä olla nimenomaan ihan peressä ja ihan edessä. Niin saa kaikista parhaiten ilman poistumaan ja lyijy leviää tasaisemmen, eikä tuu noita "epämuodostuneita"

onks nuo pallerot tinasta/lyijystä sulatettu tuohon koukkuun? hienoa jäälkeä

Aihion voi tehdä vaikka puusta, kunhan pitää huolen, että se ei jää sinne sisään. Ennen kuin rupean edes sekoittelemaan Plastic Paddinkina, niin sivelen pesuaineella (fairy) aihon ja sen ympäristön. Nyt (äsken) tein muotin leecheille ja unohdin tuon pesuaineen. Sain onneksi aihion vielä ehjänä pois, vaikka se oli puuta (apassia).

Thenextonella kunnon morri arsenaali isojen körmyniskojen varalle.  Todella hienoja on myös nuo perzan liitsit.

Tässä valmiina leechit:




Pyrstölevyä vaille valmiit tasapainot:



Yksi tasapainoista, vähän mukurainen pinta, mutta ei sillä väliä:

Suosittelen vain kynäruiskun ostoa.

Joo. Ehkä sitten joksus, kun vaapuntekoa rupean suunnittelemaan.

Eka satsi on jo varattu kokonaan omiin/kavereiden onkiin. Jos myöhemmin talvella värkkään uusia niin pistän tänne ilmotuksen.

Tasureita ahvenille(hauille).

Erittäin hienoja nuo, mutta oletko suunnitellut alakoukullisia myös? 

Joo-o. Kyllä perzalla on nuo kalavehkeet ihan epäreilun hienoja. Ja nuo pilkit kun vielä kiillotat sillä kiillotusvahalla kirkkaiksi niin sitten...

Joo huomasin kanssa että kuvassa näkyy pienetkin naarmut mutta luonnossa ei niin hyvin.
Tossa tuommoinen isohko pysty joka on joskus tullut väännettyä.
Toinen puoli hopea (rosteria) toinen pronssi (laakeripronssi levyä). Painoakin jotain 34g.
On sillä muutamia kuhan tumppeja noussut.

Ite kun joskus yritin tehdä nuita, rupes valumaan tosi herkästi tuo epoksi. Olen käyttänyt bilteman ja Lidlin epokseja, jotka ovat hyviä, jos vain jaksaa pyöritellä nuita, etteivät valu.

Kyllähän niitä saa pyöritellä ja itse käytän superepoksia. Nuo kuvassa olevat on 4 koukkuun tehty ja tulee ahnehdittua varsinkin pohjamaalausta, et pitää olla koko ajan levy kädessä ja käännellä samalla ku liimailee. Ite liimailen kymmenen kerralla ku normaalisti teen, mut tuossa vain puolet ku tekasin malliksi oman tyylin väsätä noita. Nuoki sais sileeksi kun kuumailma pistoolilla vielä lämmittäis. Mut kun ei ole myyntitarkoitukseen, vaan itelle ja kavereille, niin ei haittaa rosonen jälki.

Lainaus käyttäjältä: Murmeli - Joulukuu 19, 2008, 19:04:43

Ite kun joskus yritin tehdä nuita, rupes valumaan tosi herkästi tuo epoksi. Olen käyttänyt bilteman ja Lidlin epokseja, jotka ovat hyviä, jos vain jaksaa pyöritellä nuita, etteivät valu.

Juuri näin...tuossa äsken juuri 10kpl tein. Ensin vaan viiteen koukkuun maalimälli ja sitten pyörittelee sitä kapulata siihen malliin, että mahdollisimman symmetrisiä tulisi niistä palleroista.

Ja toisekseen, kun laittaa tarpeeksi paljon sitä värijauhetta niin siitä tulee niin jäykkää tököttiä, että ei pitäisi kovin paljon valua. Ja pohjalle tulevaan valkoiseen palleroon kannattaa käyttää väriaineena titaanioksidia, ennemmin kuin pelkkää valkoista värijauhetta, koska titaanioksidi auttaa valumisongelmassa, eli ei valu läheskään niin paljon kuin pelkällä värijauheella terästetty epoksi.

Ite teen värikoukut siten että en tee ollenkaan tuota valkoista pohja pallukkaa noihin.(liikaa vaivaa)
Eli sekoitan pienen nokareen valkoista jauhetta liiman sekaan ja siihen sitten se haluttu värijauhe, väri vähän vaalenee, mutta kyllä nuo fluorivärit näkyy hyvin luonnon valossa. Muuten on kyllä sama tekniikka kun Tuhella.
Mun mielestä jotkut epoxit eivät kovetu jos värijauhetta laittaa liikaa tai sitten kovettuvat normaalisti, mutta liimasta tulee rapeaa ja se lähtee helposti irti koukusta.
5kpl onnistun vielä tekemään jotenkin yhtäaikaa, 10kpl satsissa saa jo aika nopeasti laittaa liimaa koukuille. Jos ois kolmas käsi niin sitten onnistuis jo useamman koukun tekeminen yhtäaikaa. Olen käyttänyt 15min kuivuvaa araldittia, jää metalliin kiinni kovemmin kun huono hitsaus sauma...

Siistin näköisiä pallukoita. Miten toi postiikki kestää käytössä?

Arvelinkin et noita kyllä kehtaa kaupata. Onneksi itellä noi mittasuhteet kohilla, kun ei tule jälkiä pallukkaan. Ongelmana näissä isoissa koukuissa on, kun kirre tarttuu yhteen sakaraan kiinni, niin koukku pääsee elämään ja saattaa halkaista pallukan. Tämä ei ole vain omissa, vaan kyseinen ilmiö on tapahtunu myös kaupasta ostetuissa värikoukuissa. Mutta koukkuhan joustaa, jos kala tarttuu yhteen sakaraan kiinni, niin se taitaa olla luonnollista et kova pallukka lopulta antaa periksi. Pääasia et sais kalan ylös ja laittaa hajonneen koukun talteen ja maalaa uudelleen. Harvoin onneksi käy noin, et pallo hajoaa, mut se on kestettävä.