No siis itsellähän ei ole pahemmin kokemusta muikkuverkoilla pyynnistä kuin pinnasta. Tämä vaatii n. 5 metrin välein kohoja verkkoon ja silloin homma toimii niin että iso ankkuri järveen. Siitä riittävän mittainen köysi ja lippu päähän. Lipusta sitten muutaman metrin naru ja verkko järveen. Toiseen päähän jataa sitten taas lippu, mutta ei ankkuria. Näin ollen verkko pääsee kääntymään tuulen mukaan.

Meinaatko siis pistää muikkuverkon pintaan tai väliveteen vai pohjaa?. Jos pintaan tai väliveteen meinaat, niin vaativat noita kohoja tasasin välimatkoin kannattamaan verkkoa. Ja jos näin teet niin lipusta vain muutaman metrin naru ja verkko siihen kiinni. Kyllä se riittävän kireällä pysyy niin.

Pohjalle en itse muikkuverkkoa laskisi. Muikut kun suurimman osan ajasta viettää välivedessä tai pinnassa. Ja tuolta pohjalta tahtoo tulla kiiskeä ja muuta roska kalaa aika reilusti.

Mutta käytännössä tuo naru systeemi menee itsellä näin muissa verkoissa jotka ovat pohjalla:

Ankkursta/painosta lähee kaksi narua. Toinen näistä naruista on pari metriä pidempi mitä siinä kohdassa on syvyyttä ja tämän narun päähän tulee lippu. Toisen narun pituus on juuri tämä n. 4-5 x verkon korkeus. Eli sinun tapauksessa se n. 8-10 metriä. Ja tämän narun päähän tulee verkko kiinni.

Nykyään on myös ns. sokkeliverkkoja, eli siinä on muikkuverkko päällä ja ja harvasilmäinen (vaikka 50mm) alla. Eli liinat on pauloitettu apupaulan avulla toisiinsa . Tämän verkon voi laskea pohjaan pyytämään ilman kiiski- ja ahvenlastin pelkoa.Ja tietysti myös voi virittää välivesipyyntiin kohojen avulla.
 Itse heitän ensin ankkurin pohjaan (vettä on alla noin 15-25m) ja seuraavaksi 10 litran kannun jonka kahvaan olen sitonut lippunarun. Kannun tehtävä on toimia vedonestäjänä, jos a.ankkurit tulee liian kireälle tai b. vesi lähtee virtamaan tuulen tai jonkun muun takia aiheuttaen verkkojen painumisen veden alle.  Verkolle lähtee sitten kannusta "tapsinaru" jonka pituutta säätämällä muikkuverkko lasketaan haluttuun syvyyteen.Välikohoissa on oltava myös sama tapsipituus. Tietysti jos on useampi verkko niin voi kokeilla toisenpään laskun vaikka 10 metriin ja toinen pää 1 metrin syvyyteen ja ja loput kohot säädetään siten että jata asettuu vinottain . Tätä voi koettaa jos ei tiedä syvyyttä missä muikkuparvet ui...Usein muikku nousee kesällä aivan pintaan syömään..
 Sellaisen nyrkkisäännön olen kuullut että ankkuroidessa vene pohjaan niin ankkuriköyden pituuden tulee olla 3 x veden syvyys ja ankkurin paino on 1kg jokaista alkavaa 100kg kohti veneen painosta.
Tämä sama pätee  ainakin isoimmilla järvillä jossa veden virtaamisen mahdollisuus on isompi ja antaa se ainakin hiukan suuntaa minkä verran ankkuriköyttä tarvitaan...

Itse heitän ensin ankkurin pohjaan (vettä on alla noin 15-25m) ja seuraavaksi 10 litran kannun jonka kahvaan olen sitonut lippunarun. Kannun tehtävä on toimia vedonestäjänä, jos a.ankkurit tulee liian kireälle tai b. vesi lähtee virtamaan tuulen tai jonkun muun takia aiheuttaen verkkojen painumisen veden alle.  Verkolle lähtee sitten kannusta "tapsinaru" jonka pituutta säätämällä muikkuverkko lasketaan haluttuun syvyyteen.Välikohoissa on oltava myös sama tapsipituus.

Eli ymmärsinkö oikein, että ankkuroit verkon tuon kannun kautta, etkä suoraan pohjassa olevaan ankkuriin?

Naapurilla oli nuotta ja nuotalla olin sinne asti kunnes naapuri möi nuottansa pois. Tätä kautta muikun käyttäytyminen on kyllä tullut tutuksi. Nyt olisi tarkoitus koettaa samoilta paikoilta yksin verkoilla. Verkoilla en ole pyytänyt tätä ennen minkäänlaista kalaa.

Sellaisen nyrkkisäännön olen kuullut että ankkuroidessa vene pohjaan niin ankkuriköyden pituuden tulee olla 3 x veden syvyys ja ankkurin paino on 1kg jokaista alkavaa 100kg kohti veneen painosta.

Jossakin kirjassa oli vinkkinä maininta, että verkon kokeminen sujuu yksinkin esimerkiksi kovemmassakin tuulessa kun käyttää apuna ankkuria jolla voi säädellä veneen kulkua. Tarkoitatko tuolla verkon kokemista yksin puhuessasi veneen ankkuroinnista? Minulla on sähköperämoottori ja sillähän luulisi laskun onnistuvan hyvin pakittamalla ja ujuttamalla verkkoa etukautta jolloin ei ole vaaraa verkon sotkeutumisesta potkuriin.

Eli vain toiseen päähän tulee ISO ankkuri ja kumpaankin päähän lippu. Näin jos veden virtaukset muuttuvat tai tuulen suunta kääntyy, niin verkko kääntyy paikallaan ison ankkurin ympäri. Itse olemme teettäneet ne eriksensä paikallisessa hitsaamossa ja painoa taitaa olla lähempänä 30 kiloa.

Ohhoh, siinä tietää jotain tehneensä päivän aikana jos verkkoja on järvessä kymmeniä kuten ammattikalastajilla tuppaa olla ja ei ole tarkoitus vain selättää niitä! Kirjoissa oli maininta, että kolmen kilon naara-ankkuri muikkuverkon molempiin päihin kun muikkuverkko lasketaan monia muita verkkoja kireämmälle että silmä saataisiin mahdollisimman auki. Hankin yhden tuollaisen ankkurin ja ajattelin pistää jotain metalliroinaa toiseen päähän. Mutta voihan tuota ankkurinpainoa kasvattaakin. Joka tapauksessa olen nyt päättänyt ankkuroida verkon lippumerkkiin kuten moni täällä tekee ja sitten myöhemmin jos kokeilisi sitä kirjojen ehdottamaa pohja-ankkuriin ankkuroimista reilunpitkällä narulla.

Verkon pystyy kokemaan niin kovassa tuulessa kun vain vene sallii . Tosin homma muuttuu raskaammaksi ja tietyssä pisteessä erittäin vaaralliseksikin, että järki kannattaa harrastelijoiden pitää tuossa touhussa mukana, kun kyse ei ole elannon lähteestä. Itsellä tuo tapahtuu niiin, että vedän verkon vain köytenä veneen keulasta paljuun. Kalat ja mahdolliset roskat irrotan heti kun ne tulevat ja selvittelen takutkin mikäli keli antaa periksi. Sitten hitaasti moottorilla pakitus päälle ja kovemmalla tuulella myötätuuleen laskien ilman moottoria. Samalla seuraan että yläpaula ja alapaula tulevat erillään, eikä missään vaiheessa alapaula heittäydy yläpaulan ylitse.

Tosin jos selätä meinaat kovalla tuulella, niin silloin helpoin vaihtoehto taitaa olla järeät ankkurit verkon kummassakin päässä, jolloin verkko ei pääse liikkumaan paljoa. Mutta homma käy raskaaksi kovassa myrskyssä.

Tuo verkon kokeminen kovemmassa aallokossa ankkuria hinaten tuntui alussa harkinnanarvoiselta asialta, mutta yhä enemmän on alkanut epäillä olisko ankkuri sittenkin liika taakka.

Suuret kiitokset kaikille vastauksista! Täytyy tässä pikku hiljaa siirtyä teoriasta käytännön puolelle. Teorisoimalla asiat tuntuvat menevän yhä vain mutkikkaammiksi ja on omiaan nakertamaan intoa koko verkkokalastukseen. Mutta sen verran tulin sijoittaneeksi verkkoihin ja välineisiin, että täytyy ainakin yrittää ja yrittänyttähän ei laiteta kuten sanotaan. Tiedän nyt ainakin paikan, mistä voi kysellä lisäneuvoja ja myös saada asiantuntevia vastauksia jos jokin menee pieleen. Toivottavasti teidän ajatuksistanne olisi hyötyä myös muille keltanokille!

Sellaisen nyrkkisäännön olen kuullut että ankkuroidessa vene pohjaan niin ankkuriköyden pituuden tulee olla 3 x veden syvyys ja ankkurin paino on 1kg jokaista alkavaa 100kg kohti veneen painosta.
Tarkoitin tällä lähinnä sopivanpainoisen ankkurin valintaa verkoille ja myös kuinka ison ankkurin muikkuverkot vaatii. Tietysti täytyy huomioida myöskin kuinka isolla järvellä pyydetään. Eli kuinka herkästi vesi lähtee virtaamaan. Silloin kun  ankkurissa on painoa 30 kg niin verkkojatakin on varmasti myös useamman verkon mittainen. Ja Daiwa tuntee omat vetensä niin varmasti tietää mistä puhuu....

 Itse pyydän syksyisin muikkuja Pielavesi  nimisestä järvestä, jossa on syvyyttä 20-30 metriin kun muikkuja pyydetään ennen kutua välivedestä. Ankkurilta (n. 5kg) 10 litran koholle on köyttä noin 10 metriä enemmän kuin veden syvyys. Tietysti kaksoislippu jatan alussa ja lopussa kuuluisi olla, mutta vallitsevan käytännön mukaan se 10 litran kannu on normaali menettely.....Ja kysymyksessäkän ei ole pintaverkko vaan välivesipyydys. Suosittelen käyttämään uppoavia naruja ettei satunnainen ohikulkija aja pinnalla kelluviin naruihin ja joudu merihätään. Verkon laskija on korvausvelvollinen jos vahinko tapahtuu. Ja kalliit verkot säästyy tuhoilta....

 Sitten kun muikku kutee sielläpäin niin pyynti tapahtuu aivan rannoista muutaman metrin syvyydestä ja verkot lasketaan suoraan pohjaan ilman kohoja.Kutu on siinä lokakuun puolenvälin ja marraskuun alun välissä yleensä....Siis siellä ja minun kokemukseni mukaan, joku toinen paikka tai henkilö voi nähdä asian ihan toisin....

 Välivesipyynnissä kannulta lähtee "sopivan mittainen" naru verkon ylänurkkaan ja seuraava koho on n. 15 metrin päässä.eli verkkossa (30m) on alussa, keskellä ja lopussa kohot. Toki verkko jää kohojen välistä hiukan notkolle, mutta en ole huomannut itse sen haittaavan. Ja joskus se ainoa pannullinen muikkuja on tullut niistä alhaalla roikkuvista kohdista. Verkon kiristäminen liian tiukalle tällä tavalla laskettuun jataan aiheuttaa sen että jatan molemmat päädyt nousevat melkein pintaan. Tietysti jos tapsit on metrin mittaisia niin eihän se sitten haittaa mutta jos tarkoitus on laskea verkko 8m syvyyteen niin pieleen meni.
 Tuota muikkuverkkojen selätystä ei ole oikeastaan tullut itse harrastettua, koska silloin kun muikkua on liikkeellä, niin verkot kannattaa putsata rannassa (tai kotona) ja jos taas muikut loistaa poissaolollaan, niin paikanvaihto tai uuteen syvyyteen laskeminen on paras vaihtoehto.

Kuinka tuo verkon lasku oikein onnistuu silloin kun verkko kiinnitetään ankkuriin ja syvyys on suurempi kuin verkon ja ankkurin välinen köysi.Ei se kovin hyvin onnistukkaan vaan huonoimmassa tapauksessa ankkurit ei pidäkkään ja oletkin äkkiä ajoverkkojen omistaja...
 Paras tapa välttää tuo on mennä ostamaan sitä köyttä tarpeeksi ja merikortti alueesta...
Ja kokemusta tulee heti kun sinne menee.....
Lisäksi minä käytän tuota samaa tapaa kuin Daiwa, eli vedän verkot köytenä suoraan paljuun ja kun poistaa kalat ja putsaa verkot, niin vetää takaisin verkon sinne paljuun siten että ylä- ja alapaula on paljun eri reunoilla. Esim. matonpiiskaus telineen yli voi verkot vetää siellä kotona tai ripustaa uponaaliputken 2-3 metrin korkeuteen ja kun vetää verkot sen yli,niin kalojen poisto on helppoa....

Otahan Kauhtana itseäsi niskasta kiinni .
Otat lipun /liput  köysi lipusta pohjaan ja ankkuri .
otat 2 mm oranssia "narua" niinpaljon ,että varmasti riittää pinnasta pohjaan 2 kertaa + jämät.
pudotat ankkurin pohjaan , lippuun laitat sen oranssin narun n ,pinnasta pohjaan narun pää sitten verkkoon ja alat laskemaan ,
lopuksi se loppu naru verkonpäähän ja lippu narun päähän , ja se on siellä .
kokiessa päin vastaisessa järjestyksessä.
Varrrmaaan onnistuu .

Laskitko pintaan kohoille , kun jata menee mutkalle ? no se ei haittaa kyllä mitään ,virtaukset huolehtii verkkojen liikuttelusta.
Noi "ravinteet " on siellä lillumassa tuuli tai oli tyyntä raviteet (plankton ) muodostuu lämpimän veden ja valon vaikutuspiiriin , jota muikku
sitten käy popsimassa .'Pidetään peukkuja ,että on saalista ja pääset alkuun , kyllä savustetut muikut sitten palkitsee pyytäjän.
Täällä oli illalla muikkua pinnassa ja joku iso taimen siinä parvessa pyörähteli.

Meilläpäin pyydetään 10-12 mm verkoilla muikkua ja muikut päästellään verkon ollessa ns tukalla , eli roikkuu puikkarista .
Sitten vain aletaan laidasta lukien päästellä paras olisi jos muikku menisi läpi , mutta useinkin ovat niin eri kokoisia , jotta joutuu peruuttamaankin.
Muikkuverkossa kun on alapauna (aina) selvillä , niin sen lasku kyllä sujuu istualtaankin.
Meillä käytetään paljolti  0,8 - 3m naruja pinta pyynnissä, koska muikku ei nouse kaikkina öinä ihan pintaan .
H. jatkoa T; Säkkimies .

Tulipahan sitten harjoitelluksi muikkuverkoilla ensimmäistä kertaa viikonloppuna.  Illalla laskin kaksi verkkoa pohjaan n. 20 m syvyyteen, kun ei ollut vielä kelluja tehtynä. Toinen pää ankkuroituna, toinen ilman;  Ankkuripään köysityksen laitoin siten että ankkurista naru 20 l muovipönttöön, tähän kiinni merkkilippu ja tästä noin 30 m naru verkkoon. Eipä tuosta paljon ollut odotuksia kun luulen muikun uivan pinnemmassa planktonin perässä yöaikaan.  Aamulla selättämään ja täysin tyhjää oli, jätin kuitenkin verkot veteen - noin syvässä vesi lienee niiin kylmää ettei planktonia juuri ole eivätkä verkot täten likaannu.  Illalla kokemaan uudelleen yhtä suurella saalismäärällä. Päväsaikaan olin askarrellut kellukkeet ja ripustin verkot seuraavaksi yöksi kolmeen metriiin (yläpaula). Seuraavana aamuna olikin sitten parisensataa kalaa. Muutama ahven, 12 muikkua ja jotain 16 litraa pikkusärkiä. Verkot myös likaantuneet joten nostin pois ja siinähän sitä oli hieman askartelemista päivällä kun kaloja irroitteli ja pesi verkot. Ja nuo muikut sitten savustettiin uisteluahventen kera. Suurin osa noista särjistä oli  lähempänä yläpaulaa - rohkenisikohan sitä juhannuksena koettaa uudelleen vaikkapa viiden metrin ripustuksella. Tai ehkä jollain on hyvä vinkki mitä tehdä suurella määrällä 10..15 cm mittaisia särkiä:D

Onnittelut muikkusaaliista !! Toivottavasti mekin saadaan muikkuja vähintään pannullinen + sauvustuspöntöllinen...

Palaan vielä tuohon anrrurointiin ja liputtamiseen. Itte olen aina solminut ankkurinarun ja lippunarun verkon yläpaulaan, sitten siitä verkko laskuun. Eli minulla aina erikseen ankkurinatu ja lippunaru. Molemmilla naruilla pituutta hiukan yli veden syvyyden.

Vaihtoehtoja on tosiaan useita kuten koulukuntiakin, eli oikeita vastaiksia on monia  ...

Pikku vinkki muikkuhommaan .
Laita vettä maitopurkkiin , noin siihen hieman purkin "hartian " alapuolelle asti ,
sitten purkit pakastimeen ja kun lähdet verkoille ota pari kolme purkkia mukaan ,
ne voit laittaa jo sitten heti verkkojen sekaan kun olet ne nostanut verkot .
Sitten kun alat päästelemään muikkuja pidä verkot saavissa ja laita vielä kylmää vettä verkkojen ja jäiden sekaan ,
niin kalat pysyy kylminä ja hyvinä lämpimälläkin ilmalla.
Myös siihen astiaan johon päästelet muikut voit laittaa vettä ja jonkun jää murikan.
jos murskaat jäätä veden joukkoon sen teho vain paranee.

Niin...vai vaikuttaako se onko muikut kuivan maan muikkuja vai vedessä eläneitä...........Kuivalla maalla eläneet ovat varmaan ovat rapeita....höhö
 Tosissaan niin onhan ne vedessä eläneet ikänsä ja peratessakin voi ne vesiastiaan laittaa kunhan vesi on kylmää. Jos väittää että vesi menee ja liottaa muikkujen makua niin mistäs se vesi sinne lihaan menee. Onhan siellä vatsaontelossakin kalvot mitkä estää vieraiden aineiden pääsyn lihaan. Ja neulamuikkujahan ei edes puhkota vaan kala on heti valmis panulle tai muuhun käyttöön. Tietysti on kalamiehiä jotka vain pyyhkii kalan pinnan talouspaperilla tms. ja vannovat että se on ainoa oikea tapa...Ja olkoot niin se heille....

Me ollaan kanssa harrastettu paljon muikun pyyntiä viime vuosina ja välillä aika hurjiakin saaliita on tullut. Ottaen huomioon sen, että meidän verkot on vain 1.8m korkeita. Verkoissa on painot jatan molemmissa päissä. Painoina toimii omatekoiset betonipainot, jotka joskus töissä väkersin 110mm putken pätkien sisään.

Verkon koot vaihtelee hyvin paljon ja tänä vuonna suuren muikkukoon vuoksi, olemme käyttäneet yli 15mm silmäkoon verkkoja. Kesällä pyydetään pohjasta ja kaiulla katsotaan aina paikka. Verkot lasketaan aamupäivästä ja otetaan viimeistään illalla pois. Yleensä hyvät apajat löytyy päälle 20 metristä. Syksyä kohden välivesipyynti alkaa toimia hyvin ja viimeksi kalat löytyi 15m syvyydestä 23 metrin kuopan välivedestä. Kolmella verkolla 6 kiloa oli ihan kelpo saalis ja tällä kertaa kyse oli yöverkoista.

Muikun kudun alettua hot spot voi löytyä jopa 3 metristä, niin kuin meidän apajamme on. Viime vuonna joka vedolla yli 10 kiloa muikkua kolmella verkolla. Kaikuluotain on erinomainen apu muikun pyynnissä ja parantaa saalista kummasti.

Kyllä täällä meidän korkeuksilla jo pyydetään yöllä pinnasta , noin 60-100 cm narut litran muovipulloissa , joita n 5-6 kpl
verkonmatkalle .
Pohjaan ei ainakaan syvemmälle enään kannata laskea , koska ahvenen poikaset on alkaneet hakeutua jo syvemmille vesille.
Tuossa rannassa matalassakin näkyy jo muikkuja uivan hyvällä ilmalla.

Millä korkeudella olet Säkkimies? Itse pyydän keski-Päijänteeltä eli noin Tampereen korkeudelta pohjois-Eteläsuunnassa. Pintaveden lämpötila tuolla n 13 astetta. Viime pyyntikeikka oli itselle ensimmäinen johon voin olla tyytyväinen. 18 mm verkot kolme yötä ja kaksi päivää vedessä, yhteensä runsaat 300 muikkua  (neljä kokemista) ja sen verran isoja että osan joutuu pään kautta irroittamaan.  Jatkossa en ihan noin paljoa ota kerralla vaikka tulisi, pakastin täyttyy talveksi vähemmälläkin, vaikka noista puolet viikon aikana syödäänkin.  Nyt olivat verkot entistä syvemmässä, noin 30..32 metrissä. Muikkujen lisäksi yksi pikkuahven, yksi kuore ja noin 800g  made - oli varmaan tullut muikkuaterialle ja takertunut suuvärkistään.

Mutta siis syvästä tuli, eikä roskakalaa mukana. Mikö on veden pintalämpötila teilläpäin?