Tänne nyt ne mielipiteet ettei tarvii muita asiakeskusteluja venytellä aiheettomilla kommenteilla.
Minusta ei mikään kalastus ole perseestä.
(korjattu virheet ja siivottu kieltä)
Olen kauemmin lukenut tätä palstaa, ja nyt piti ihan rekisteröityä. Tähän pitää tarttua.
Mielestäni pitää tehdä selvä pesäero ammattimaisen ja kotitarvekalastuksen välillä. Mikä sitten on se ero? Mielestäni erona on se että ammattilainen on ammatinharjoittaja tai yrittäjä, ja maksaa veroja. Kotitarvekalastaja kalastaa itselleen, sukulaisille, naapureille jne, saattaa joskus ehkä euronkin vaivan palkaksi. Suurin ero on kuitenkin siinä että ammattikalastajalla on luultavasti huomattavasti enemmän pyydyksiä, ja se myös heräilee siinä aamu kolmen aikaan kokemaan niitä. Lokaa tavalliset kotitarvekalastajat saavat niskaansa pääasiassa munattomien päättäjien vuoksi, koska he eivät kykene määräämään eri kalakantojen kestävälle kalastukselle sopivia kiintiöitä.
Maailmassa on kalastettu tuhansia vuosia. Ihmisapinan lisäksi monet linnut, matelijat, ja nisäkkäät kalastavat. Ihmisapina, homo sapiens, on keksinyt useita keinoja kalastamiseen. On erilaisia pyydyksiä, on erilaisia aktiivisia kalastustapoja kuten heittokalastus, perhokalastus ja niin edelleen. On tekniikoita, joita käyttävät mm. alkuasukkaat ympäri maailman. Onginta on tälläinen, heittoverkot ja verkot, tuulastus ja atraimella yleisesti kalastaminen. Harppuunakalastus.
Minua eniten risoo nykyajan meiningissä se että kalastus on olevinaan jonkinlainen urheilulaji. Puhutaan urheilukalastuksesta. On säädetty lakeja ja säännöksiä että tietyissä paikoissa saat kalastaa vain tekniikalla A, saat ottaa vain B kappaletta kalalajia C ja saat kalastaa vain aikana D ja mukana pitää olla naapurin ukko E. Mitä järkeä tässä on? Kalastus on saalistamista, jonka tarkoituksena on kalastaa kaloja syötäväksi. Miksi erilaisia kalastustekniikoita on asetettu eri asteikoille, eri arvoisiksi? Jokaisessa kalastustekniikassa on salansa, ja kuitenkin kaikkien päätavoite on sama - saada kalaa.
Mielestäni kaikenlaiset kalastustekniikat pitäisi sallia, missä tahansa. Heittoverkot, tuulastus, onginta, katiskat, kaikki. Mielestäni kalastustekniikkaa ei pitäisi rajoittaa. Toki koskikohteissa pitäisi raja vetää esimerkiksi siihen että joen poikki ei vedetä verkkoa, eli vain aktiiviset kalastusmuodot sallittaisiin. Esimerkkejä aktiivista kalastusmuodoista on mato-onginta, pohjaonginta, perhokalastus, heittokalastus, tuulastus, atraimella kalastus (päivänvalossa). Kalakantojen suojelua varten asetettaisiin ainoastaan vesistökohtaiset (ei siis valtakunnalliset, vaan vesistökohtaiset) alamitat, kuturauhoitukset ja saaliskiintiöt.
Jos aletaan eettisesti miettimään niin pitää ajatella sitä, että miten paljon tuskaa kaloille tuotetaan. Perinteinen vapakalastus, jossa kalat pitää väsyttää aiheuttaa varmasti eniten kärsimystä. Toisaalta taas verkkoon kala jää kitumaan ja kuolee yleensä nälkään, jos siis kyseessä ei ole viisas kalamies joka kokee verkkonsa tarpeeksi usein.
Toinen ääripää lienee sitten katiskat ja rysät, joissa kalat ovat pääsääntöisesti hyvässä jamassa, ja ne voidaan helposti seuloa (jos vain on halua ja tahtoa).
Tästä päästäänkin siihen että ei pyydyskalastaminen missään nimessä ole passiivista kalastusta. Hitto soikoon! Kokeilkaapa uppuroida viime talvien kaltaisissa jääoloissa jäällä kokemaan rysä ja pari verkkoa samana aamuna! Kesällä voi esimerkiksi ennen töihin menoa nakata katiskat ja töistä tullessa hakea ne pois, ja on perheelle varmasti luomua ja tuoretta evästä (jos ahti suo!). Pyydyskalastajien mainetta pilaa vähemmistö, joka ei merkkaa pyydyksiään ja jättää pyydykset jopa kuukaudeksi veteen. Näitä valitettavasti on, mutta on niitä idiootteja ihan vapakalastajienkin keskuudessa, kuten kaikkialla yhteiskunnassamme.
Järvemme on täynnä arvokasta, kotimaista, puhdasta ja tuoretta kalaa, jota helpoiten saa katiskoilla. Kyllä on sääli miten ukkoutunutta alkaa olemaan porukka jäällä ja järvillä. Liian paljon ostetaan kaupanhyllyltä, kun mukavaa ulkoilma aktiviteettiä ja itsekalastettua ruokaa olisi tarjolla yllinkyllin.
Kylläpä esimerkiksi järvitaimenen tuulastus elokuun öinä voisi olla hurjan jännittävää touhua, tai vaikkapa suvantoharjuksien jahtaaminen heittoverkolla! Vaikka lapin puroilla harjuksen jahtaaminen perholla on niin makeaa niin kyllä joskus olisi mukava heittäytyä entisaikojen tunnelmiin ja ottaa rinkan taskuun vain verkon (tarpeeksi isosilmäisen tietenkin, ei me nyt poikasia syötäväksi!) ja virittää sen yöksi puron poikki.
Ryöstökalastaminen onnistuu millä tahansa välineillä ja tekniikoilla, ei pidä välineitä ja tekniikoita syyttää. Kyllä se vika on käyttäjässä.
Ugh, olen höpissyt
No ehkä se räjähteillä kalastaminen voisi jäädä sallimatta, siinä ei taida pystyä millään tavalla valikoimaan saalistaan
