Eli miten pitäisi toimia tun tasurissa tärähtää?
Moni sanoo että eihän siinä kerkeä kun pelästyä, ja tempasita vaistomaisesti.
Löytyykö joltain syvällisempää tietoa / taitoa ?

Heti kun kala ottaa kiinni, niin tietysti pitää tehdä vastaisku, mutta vastaisku ei saa olla liian kova, ettei kala irtoa.
Sitten kun on tehnyt vastaiskun, pitää olla kärsivällinen, eikä kauhealla vauhdilla vetää kalaa pois vedestä.
Jos kala on iso pitää olla sitä kärsivällisempi ja väsyttää kalaa.

Vaikuttaa siltä, kuin tasurionginta alkaa herättää lisääntyvää mielenkiintoa . Mainio asia !

Itselläni on ainakin omasta mielestäni jonkin verran kokemusta asiaan.

Siis mitä tehdä, kun tasurissa tärähtää...   Mitäpä siinä muuta tarvitsee, kuin ottaa kala ylös, aivankuin mistä tahansa pilkkiongesta.

Kysyjä tarkoittanee kuitenki tilannetta, kun tasuria nyppii kala, joka ei tunnu tarttuvan kiinni. ei sitten milläään.
Tälläisessä tilanteessa ei onkijan tarvitse tehdä mitään erikoisia temppuja. kyseessä on vain niin pienet ahvenet ( tai muut kalat ), jotka eivät saa kunnon otetta pilkkiin, eikä koukkuja suuhunsa.

Tasurionginnan suurimpia viehätyksiä lienee siinä, että kala iskee pilkkiin tosimielessä ja tarkoituksella saada syötävää.
Silloin, kun kala on riittävän kookasta, ei yleensä tartuttamisongelmaa ole.

  Muutamia ohjeita em. tilanteeseen.

    -   Yleensä tasurionginnassa saadaan aina parven suurimmat kalat ensin ja kalan koko pienenee onkimisen edetessä.
        Silloin, kun kala tuntuu vain takovan pilkkiin, mutta ei tartu kiinni , ei kannata kovin pitkään paikalla kyttäillä. Hetken aikaa kuitenkin selvitellä, josko joku suurempikin kiertelisi lähistöllä.

    - Usein pikkuahvenparvi pieksee pilkkiä niin tiuhaan, ettei oikein malttaisi lähteä. Se on kuitenkin merkki siitä, että kala on syönnillään ja jostakin lähistöltä voi saada suuriakin körmyjä. Siis etsimään vain.

   - Aloittelevalle tasurionkijalle vinkkinä. Tasuriongessa kannattaa varmistaa kelan jarrun myötääminen ison kalan sattuessa.  Muutoin saa hyvästellä pilkkinsä hauen iskiessä Itse olen Delfin vavan jarrut viilannut sellaisiksi, että siimasta tempaistessa kela pyörähtää ja siima ei katkea. Oma suosikkivapani on kuitenkin teho, johon olen liittänyt jäykän lasikuitukärjen.

Toinen kysymys oli. Kuinka syvältä tasurilla?  Riittävän kookkaalla pelillä voi onkia ainakin viiteentoista metriin ja tietysti syvemmältäkin.
  Joidenkin tietolähteiden mukaan ahven ei mene viittätoista metriä syvemmälle. Pitääkö paikkaansa, vai ei ? Kuitenkin muikkuverkot pyritään saamaan syvemmälle, ettei ahvenet sotkeutuisi niihin, eikä parissakymmenessä metrissä olleissa verkoissa ole ahvenia ollutkaan.

   Itse olen onkinut yhdeksästä metristä vielä pienellä 40 mm pietarilla, joka on melkoisen kevyt tasuriksikin ja kalaa on tullut.
parhaat onkisyvyydet kokemukseni mukaan kuitenkin alle ½ metrin syvyydesatä   tuonne 4 metriin. Matalaan hakeutunut kala on yleensä aktiivinen ja on syöntijaksolla.
  .

Nii'i!  Ne maagisen ranneliikkeen salat?  Mitä olen lukenut / katsellut, näyttää olevan monta erilaista koulukuntaa.  Joidenkin mielestä tasuri ei saa pysähtyä ollenkaan, toiset taas pitävät paikallaan puoliminuuttia…. jopa kauemminkin.  Käsittääkseni riippuu siitä minkä tyyppistä tasuria uittaa, ja mitä kalaa hamuaa.  Itse olen keskittynyt toistaiseksi kolmeen merkkiin.  Rapala, Rauhala,..(tasuriman )  ja  Nilsu.  Kaks ekaa on ehkä sellasen rauhallisemman tyylin edustajia, ja Nilsulle pitää ehkä antaa enemmän potkua. ? ? ? 
Ehkä ja ehkä?   Mutta yks on kuitenkin varma,  että usko siihen että tasurillakin voi saada kalaa on saatava ! ! !   Ja kun pari ahventa saat tasurilla niin siitä se lähtee.  Sinun oman tyylin kehittely, sinun omilla vesillä toimivien tasureiden löytäminen, jne.   Esimerkiksi minun lähijärvillä nämä ampulanssit eikä paloautot toimi millään kelillä.  Ja ne, jotka panostaa enemmän määrään, kuin laatuun, unohtakoot tasurit ja keskittyneetkööt  mormuskoihinsa.

Siis noin yleisestiottaen !

Et siis käytä mitään tupla näpäytyksiä, rauhallinen liike ja kun siima kiristyy niin näpäytys taktiikoita. Tai väristyksiä vaan perus suora veto ylöspäin ja vapaa pudotuksella alas?

Tasurin uittotapa riippuu mielestäni myös pilkin mallista. Levypyrstöiset tasurit singahtelevat karvapyrstöisiä laajemmalla liikkeellä, joten varsinkin matalassa vedessä kannattaa varoa liian rajua uittamista, etteivät kalat säiky. Normaalivetojen väliin kannattaa myös mahduttaa pilkin tärisyttämistä paikoillaan, etenkin jos pilkin alla on värikoukku.

Pilkin hakkaaminen pohjaan perusvetojen välissä on usein toimiva kikka lisätä kalojen mielenkiintoa. Lisä-äsykettä voi antaa myös uittamalla pilkkiä kehässä tihentämällä uittorytmiä. Syönnin lähdettyä päälle voi myös kokeilla nostaa parvea ylöspäin esim. ottamalla muutaman kierroksen siimaa puolalle aina muutaman saadun kalan jälkeen, jolloin kalat seuraavat toivon mukaan perässä. Aina nostattaminen ei kuitenkaan tuota tulosta. Omilla pilkkipaikoillani max. 3 metrin vesissä kalat ovat nousseet parhaimmillaan toista metriä pohjan yläpuolelle, mutta useimmiten paras ongintasyvyys on ollut normaalit 20 - 40 cm pohjasta.

Ahvenella tuntuu olevan tarkka värinäkö, joten pilkin väriä kannattaa vaihdella. Päiväkohtaisen ottivärin löytyessä tärppien tarttuminen paranee ja kaloja tulee ylös nopeammalla tahdilla.

Miltä tämä kuulostaa ?

Lähes huurteiselta oluelta työpäivän jälkeen.

Elikkä, lähetäänpä pilkille !

Paikka, pienehkö latvajärvi , kallioiset rannat ja kirkas vesi.

Järvi sijaitsee mäkien välissä jokseenkin pohjois -eteläsuunnassa. Ei aivan tarkoin, mutta puhun niinkuin asia olisi näin.

Saavutaan jäälle eteläpäässä sijaitsevan lahdenpouknan laitaan. Lahti on matala ja siinä on hakoja , joten ...ei aloiteta siitä.

Lahden oikealla reunalla , siis aivan etelärannalla  laskee pieni puro, joka keskitalvella on jokseenkin kuiva, mutta keväämällä siinä on hyvä virtaus ja monet hauet on silloin siitä nostettu. Kokeiltava kuitenkin joka kerralla.

 Parikymmentä metriä puron suulta ,vettä n. 1 m. 

 Tehon kelalla siimana musta 0.18 monofiili ja pieni pilkkilukko vieheen vaihtamista helpottamassa. Aloitusvieheenä tälläkin kertaa 50 mm Pietari , harmaa mustaraita ja alla oranssi värikoukku.

 Reiän kairaamisen jokainen osaa, joten niistä ei erikoisia mainintoja.

Pilkki pohjaan ja siiman kiristys niin, että vavan kärki on avannon pinnan tuntumassa ja yksi kierros kelalta ylös. Tehossa se on 30 cm.

  Pohjassa tiedän kasvavan heinää, joten ensin pilkki ylös ja koukut puhtaaksi.

 Näin matalassa lyhyehköt vedot.30 - 40 cm.

Mystinen ranneliike:

Vavan kärki avannon pinnan tuntumassa , myötäote vavasta, jolloin vavankärki tulee oikealta sivulta avannon päälle.
 Nosto alkaa hitaahkosti ja ranne kiertää aluksi vavankärkeä alaspäin hidastaen vielä pilkin liikkeelle lähtoä. Käsivarsi ja nyrkki eivät paljoa nouse( 10- 15 cm, vaan ranteen kierrolla saadaan vavankärki tekemään laajempi nosto ja samalla pilkin vauhti kiihtyy, vaikka käden liike on jokseenkin verkkainen.

Kun liikerata on saavuttanut yläasennon, painetaan vavankärkeä alas samalla, kun pilkin liike vetää siimaa. Siima pyritään pitämään löysänä lähes liikkeen loppuun asti.   Kuitenkin, ennenkuin pilkin liike jysähtää siiman varaan, otetaan liike kiinni vavalla myötäämällä.

Tämän oppii helpommin, kuin selittää.

Pilkki on silloin liikeratansa ääripäässä ja kääntyy palaamaan avannon alle. Tässä vaiheessa odotettavissa tärpit. Kolme- neljä sarjaa ja pieni odotus.

Jos kalaa ei kuulu, vaihdetaan paikkaa.

Siirrytään vasenta laitaa kohti pohjoispäätä. Pienen matkan päässä ranta kohoaa kalliojyrkänteenä ja tiedän siinä olevan muutamia ottipaikkoja, joten sinne.

   Juuri ennen kalliojyrkännettä rinne viettää kivisenä ja jyrkkänä Vesirajassa kasvavan kuusen kohdilla on paikka, 4 -5 metriä rannasta , vettä 3 metriä ja rinne jatkuu noin 8 metriin. Kolmessa metrissä on pieni tasanne ja usein myös antoisa kalapaikka.

  Tästä on tullut muutama kunnon hauki ja melkoinen joukko paistiahvenia. Kova pohja, ilmeisesti kalliota, ei heiniä, joten hommaan pääsee suoraan käsiksi.

Homma toimii samoin, kuin edellä, tässä voi jo kokeilla pidempiä houkutusvetoja.

Kalliojyrkänteen edessä on vettä 9 metriä ja kallion alla on joku muodostuma, jonka päällä on 2,5 metriä vettä. Kokeiltava aina. Paikalta on noussut 1-2 n. puolikiloista ahventa hyvällä reissulla, usein vain tyhjää.

 Matka jatkuu ja parisataa metriä edellisestä on pieni niemennokka, juuri ennen niemen alkua on rannan tuntumassa pari suurta vedenalaista kiven lohkaretta.

 Rannalla olevan koivun avulla tiedän paikan tarkoin.  5 - 7 metriä rannasta,  vettä jään alla 1½ metriä ja sorapohja. Tässä on usein tullut mojovat tärpit ja paistiahvenet. Tasurimies toimii samoin, kuin ensimmäisellä reijällä, ei kuitenkaan heiniä pohjassa, joten sitäpuolta ei tarvitse hoitaa.

Pohja lähtee syvenemään n. 10 metriä rannasta ja viettää melkoisen jyrkästi  lähes 10 metrin syvyyteen.  Joskus harvoin on rinteen kupeella ollut joitakin sattumakaloja, ei juuri kannata jäädä kykkimään.  Niemen kärki jatkuu kapeana särkkänä  ja sen yli käveltyä jää vasemmalle puolelle pyöreä lahdelma, jonka rantapuolella on ruohikkoa ja matalaa. Aiempien kokeilujen vuoksi jätän paikan rauhaan. Lahdelman keskellä vettä n. 3m pohjassa kasvaa sitä karhusammalen näköistä järviruttoa. Tässä on kuitenkin hyväksi todettu pilkkipaikka, koska syvänne järvenpuolelta tekee koukkauksen lahdelman suulla ja kalaa nousee lahden poukamaan. Kokeiltava paikka.

 Matka jatkuu. Edessä järven ainoa saari, n.  50 metriä rannasta . Pieni kallioinen saareke, jossa kasvaa muutama vankka mänty ja joitakin pensaita.
  Saaren pohjoispäässä hyvä paikka, kallioinen pohja laskee penkkoina alaspäin ja tässä järven vamimpia ottipaikkoja.

Saaren jälkeen järvi kapenee n. 80 metriseksi salmeksi, jonka molemmilla rannoilla ovat melkoisen pystysuorat kalliot. Jatketaan edelleen vasemmanpuoleista, eli länsirantaa .

  Tässä salmen kalliojyrkänteen edessä vettä pari metriä. Viime talvena ahvenparvi pelasti muutoin kuivaksi jääneen pilkkireissun.
Reikä kallion edustalle  kolmisen metriä kallion kupeesta. Tässä niitä ukkoahvenia nousi 8 kpl. pikatahtiin . Yhteispaino yli kolme kiloa.
 
Salmen kapeikon jälkeen ranta kääntyy vasemmalle ja jatkuu kalliojyrkänteenä. Pohja laskeutuu viiteen metriin.

 Sileä kallionpinta hajoaa yhdessä kohtaa lohkareiseksi halkeamaksi, joka on vain reilun metrin levyinen. en tiedä, miten se veden alla jatkuu, mutta tässä myös viime talvena mahtitärppi. Aivan kallion kupeelta.  Oletettavasti siika, 40 mm ambulanssi Pietariin tarttui kunnon möykky, joka harvakseen juntuili ja onnistuin saamaan sen jo avannolle, mutta se ei mahtunut 4 tuuman reikään ja siinä vaiheessa sitten kala irtosi. Vedin ilmeisesti liikaa siinä vaiheessa, kun kala ei enää päässyt ylöspäin. Irtosi todella kevyessä vedossa.

Ranta jatkuu kalliojyrkänteenä vielä jonkin matkaa ja muuttuu taas metsää kasvavaksi rinteeksi. Edessä taas lahdelma, johon pohja nousee jyrkkänä järven syvimmästä kohdin. Lahden pohjassa vettä n. 70 senttiä ja vesikasveista vapaata aluetta. Tänne nousee kevättalven iltoina isoa ahventa. Täällä on pilkkien hukkaamispaikka. Matalassa vedessä kiihkeän syönnin aikana tulee revittyä liian innokkaasti ja tosi ison osuessa kohdalle, siima napsahtaa. Tälläisen tilanteen varalle on kelojen jarrut viritetty nykyisin myötääviksi. Silti pilkkejä menee.

Poukaman jälkeen ranta taas nousee. Ensin jyrkentyvänä rinteenä ja sitten kallioisena , joskaan ei enää nouse jyrkänteeksi. Tässä metsäisen rinteen ja kalloin kohdalla rantakaistalla kasvaa kapea ruohikkonauha. sora-/kallopohja laskee melkoisen jyrkästi . Ruohikon laidalla vettä nippa nappa yli metrin . Ruohikkolaita kannattaa kokeilla. Yleensä tässä ainakin jotakin kalaa liikkuu. Varmimpia ahvenpaikkoja läpi talven ja monesti haukikin kuljeksii seutuvilla. Monta haukea on vuosien saatossa noussutkin tästä.

Tästä järvi jatkuu vielä parisataa metriä. Pohjoispää järvestä on matalaa mutapohjaa, ei juuriokaan innostavaa pilkkipaikkaa. Olen joskus kierrellyt tutkimassa paikan ja kerran menettänyt tasurin hauen kitaan tuolla. Nykyisin en etene tuonne asti.

Tästä kallion edustallta siirryn syvemmille vesille. N. 15 metriä ruohikkolaidasta on kolmessa ja puolessa metrissä kalliopakka, siinä ei kasva heinää, joten siitä oletus. Paikalta tapaa joskus noita isoja ahvenia, jotka kevätiltoina nousevat lahdelman matalaan.

Pakan jälkeen pohja putoaa kohta 9 - 10 metriin. Vaihdetaan suurempi tasuri. Nyt ollaan vesillä, jossa hauki viihtyy.70 millisellä Pietarilla kokeillaan.

 Hiukan pidemmillä vedoilla suurempi tasari uitetaan  noudattaen muutoin aiemmin mainittua tapaa.

Periaatteessa ollaan käyty järven pilkkipaikoista tyypillisimmät ja ensi kerralla pieni katsaus ison kalan väsytykseen ja ylösottoon.

Tasuriman

Oikein käsitit, vain harvoin kairaan useampia reikiä. Kylläkin joskus teen myös  reijän tai pari "siintymään".

Tuossa aiemmin kävin lävitse minulle tutun pilkkijärven kalapaikkoja.
Tarkoituksena kuvata Tasapainopilkinnän vaiheita ja erialisia ottipaikkoja.

Tässä vielä käytäntännön vinkkejä sen suuren varalta. Yleensähän se karkaa, mutta ehkä näistä pienistä vinkeistä on tilanteen pelastajaksi.

    Tasuriongen jarru on tervittaessa muokattava sellaiseksi, että se antaa periksi sen ison iskiessä pilkkiin. Varsinkin matalassa ei ehdi jarrulta siimaa antamaan.

  Hauen iskiessä jarrun tulee antaa siimaa niin, ettei se napsahda poikki. Sama tapahtuu isojen ahventen iskiessä . Vaistomaisesti kuitenkin tehdään vastaisku ja jäykkä vapa ei jousta riittävästi. Siis jarru riittävän herkäksi
 
  Kun sitten se iso on iskenyt ja jarru pärähtänyt, ollaan jo vahvasti voitolla.

Hauki vetää siimaa jokseenkin lyhyen matkaa ja jää sitten tuumimaan tilannetta. Tässä vaiheessa pilkkijä otaa kevyen etusormi- peukalo-otteen siimasta.
 Niin kevyen, että kalan tempaistessa siima kulkee lähes vapaasti sormista.  Nyt erittäin hitaasti aletaan vetää siimaa. Mahdollisimman tasainen veto ja kala tulee vastustamatta avannon alle. yleensä siinä vaiheessa se sitten syöksyy kohti pohjaa, eikä juurikaan pyri kauemmas, vain pohjaan. Pilkkijän tule seurata, että siima pääsee esteettä juoksemaan . Tietysti siimaa juoksutetaan edelleen sormien välissä.
  Kun kala on pysähtynyt, toistetaan sama ja aina hitaasti. Olen onnistunut nostamaan haukea tällä menetelmällä niin, että kala ei huomaa kohoavansa, vaan nousee jopa kevyesti pyrstöllään uintiliikettä tehden, pääpuoli alaspäin  pyrstö edellä avantoon, nii että pyrstö lirputtaa pinnassa. Silloin vain pyrstöstä ote ja kala jäälle.

  Useimmiten kuitenkin kala hannaa vastaan avannon alla ja tekee syöksyjään uudelleen ja uudelleen.  Viimein se kuitenkin väsyy ja suostuu koukattavaksi.  Iso ahven on haastavampi otettava, se lyö hanttiin koko ajan, mutta väsyy sekin , eikä sillä ole teräviä hampaita siimaa leikkaamassa.

  Samat konstit toimivat muillakin kaloilla. Tärkein muistettava asia on se, mikä aina tahtoo unohtua . Kiirettä ei ole, rauhallisesti homma pysyy hallinnassa ja hosumalla saalis varmimmin karkaa.

Toivottavasti onnistuin jotakin vinkkejä tuomaan alotteleville tasurionkijoille. Olen itse niin täysillä hurahtanut tähän tasurihommaan
ja toivon, mahdollisimman monen löytävän tasuripilkinnän viehätyksen.

Tasuriman

taas opittii paljon, kiitos siitä.

Mutta vielä jäi vähän vaivaamaan tuosta itse ongesta, jos/kun lähdet tarkoituksella hakemaan isompaa(haukea) niin käytätkö siltikin 0.18mm monoa ja pientä pilkkilukkoa jotka tuolla ensinmäisessä lampi osuudessa mainitsit, vai vaihdatko vahvempaan siimaan ja jykevämpään perukkeeseen? Koska hauella on(ainakin virvelinpäästä) joskus tapana napata ko. kuva sisuskaluihinsa jolloin se jää jäystämään siiman kohtaa koko ylös noston ajaksi ja hampaat voivat napata siiman helposti poikki.

On minulla toinenkin vapa aina matkassa. siinä On 0.22 siima . Pilkkilukko on aivan samanlainen. kuin siinä hennommassakin. En käytä peruketta.

  En muista , onko koskaan sattunut niin että hauki olisi siepannut pilkin kokonaa suuhunsa.
Ahvenellakin se on yleensä syvemmällä.
Kerran sain parikiloisen taimenen, joka oli niellyt Pietarin kiduksiinsa asti. Hauella yleensä pilkki on aivan huulessa kiinni.

Nyt tulee oletusta:   Kuvittelen hauen syöksyvän kohti pilkkiä kita auki. Pilkin selästä ylöspäin lähtevä siima pitää pilkin periaatteessa aivan suun edessä.  Koska hauki ei tunne saalista suussaan , se ei napsauta kitaansa kiinni. Haukihan ei voine nähdä avoimen kitansa eteen.( Kokeile laittaa sormet yhteen ja peukalo kämmenen alapuolella matkien hauen kitaa, jos työnnät sitten ajatuksissasi tällä tasuria, niin se viimein nousee ylähuuleen kiinni.)  Ehdottomsati valtaosa saamistani hauista on ollut kiinni tasurin pienissä alakoukuissa ylähuulestaan.

 Näin hauki ei pääse puremaan siimaa poikki. Poikkeuksiakin tietysti on ollut, ja silloijn olen saanut hyvästellä tasurini. Perukkeet saattavat viedä tasurilta uinnin. Haukikalassa se ei liene olisi ongelmä, mutta näissä vesissä, joilla itse liikun on aina olemassa mahdollisuus myös jalompaan kalaan

www.freewebs.com/hauki Haukihan on kaloista jaloin

En todellakaan väheksy haukea saaliskalana, enkä ruokakalana. Kyllä voissa rapeaksi paistettu haukifile täyttää kulinaristiset vaateeni mainiosti.

Ja pilkkisiiman päässä hauki antaa mahtavia elämyksellisiä hetkiä ja niin monesti kruunaa hienot pilkkireissut.

Siitäkin huolimatta se pieni mahdollisuus saada harvinainen lohikala, siika tai taimen kiehtoo omalla tavallaan. Parantaakseni edes hiukan sitä pienen pientä mahdollisuutta, yritän pitää pilkin liikkeen mahdollisimman houkuttavana.

Hauki todennäköisesti ei juurikaan nuukailisi vajavaisesti liikkuvan "saaliin" suhteen, mutta minulla on käsitys, että ahvenenkin epäluuloisuus voimistuu , eikä se iske pilkkiin yhtä innokkaasti jos peruke haittaa liikkeitä.

  Antoisia tasurireissuja ja laitelkaahan palautetta. Millä tuli ja minkälaisista paikoista.

Tasuriman

itseasiaas näyttäää aika lupaavalle, ainakin teoriassa, ahvenen kalastukseen tuo ahvenen näköinen tasuri jonka edessä punainen pallukka luulisi olevan aika optimaalinen laukaisemaan sen kuuluisan kateus reaktion ahvenessa jolloin voi napata tuohon etukoukkuun vaikka ei nälkä olisikaan,, sitten taas kun on syönnillä niin voi niellä koko pilkin...

Mielestäni tasuri pilkintätekniikkaa ei voi opetella kirjoista, tai muita matkimalla. Mutta kaikkeen muuhun lajiin liittyvään kannattaa kyllä perehtyä kunnolla enne lajin aloittamista. Mutta mielestäni itse tekniikka on kaikilla omansa ja sen oman tyylin löytää vain kokeilemalla. Ja harvoin se "oikea" tyyli löytyy ensimmäisillä reissuilla. Pitää vaan olla kärsivällinen ja kokeilla kaikenlaista, tasuripilkintä muutenkin ei ole hätäisempien kaverien hommaa. Eri tasurit uivat joskus aika paljon erilailla. Tämän takia itse suosin, että ei pilki kovin monella tasurimerkillä. Vaan valitsee muutaman omaan käteen siiman päässä parhailta tuntuvat. Opettelee sitten niille pilkeille omat uittotyylinsä ja keskittyy näihin tasureihin.

Itse en ole tasurin värillä huomannut merkittävää eroa. Suosin paljon luonnollisten saaliskalojen värejä, mitä ahvenet normaalistikkin syövät. Räikeistä Ikean värikartta väreistä en ole ikinä pitänyt, mutta en sitä sano, että eikö niillä voisi saada yhtälailla kaloja, tai vielä enemmänkin. Värikoukun käyttö on kanssa niitä henkiasioita. Jotkut eivät suostu tasuria järveen laskemaankaan, jos alla ei roiku räikeätä värikoukkua. Itse en ole värikoukun ja puhtaan koukun välillä huomannut merkittävää eroa, kummallakin on kaloja tullut. Itse tykkään kuitenkin enemmän pilkkiä ns. puhtailla koukuilla. Silloin kala ottaa mielestäni juuri tasapainoon, eikä siihen alla roikkuvaan väri/mätikoukkuun. Ja puhtailla koukuilla pilkkiessä kalat iskevät paljon useammin nokkakoukkuun ja peräkoukkuun kuin värikoukku alla pilkittäessä.

En tiedä olenko ainoa tasurimies tällä foorumilla joka pilkkii kehimisongilla. Minusta tällä vavalla pohjasta pintaan pilkkiminen onnistuu parhaiten ja tietää iste koko ajan missä syvyydessä pilkkii. Minusta rullavavoilla syvyyden määrittäminen ja tieto siitä kuinka syvällä kulloinkin pilkkii ei onnistu niin hyvin. Tietysti kehimisongessa se on ongelma, jos sattuu isompi kala, esim hauki ottamaan kiinni (niin kuin aika useasti käykin), niin siiman antaminen kalalle ei olekkaan niin yksinkertaista. Tietenkin, jos on nopea ranne, niin siima pystyy antamaan. Mutta harvoin itsellä siimat on katkennu sen takia, että en ole siimaa kerinnyt antamaan kalalle. Itse kuitenkin suosittelen kaikille tasapaino kalastusta aloittaville pilkkimään ihan rohkeasti vaan pohjasta aina ihan kannen alle asti. Usein ne kalat löytyvät ihan kannen alta, ja pohjassa ei ole minkäänmoista eloa.

Kaikki vaan rohkeasti taspainoilemaan ja isoja körmyniska ahvenia narraamaan! Laji on todella antoisa ja palkitsee aina kärsivällisyyden aikanaan. Minun mielestä tasapainolla onkiminen on paljon monipuolisempaa kuin esim. mormuskointi ja pysty/väripilkki pilkkiminen. En sitä sano, että eikö nämäkin tyylit olisia mukavia, mutta kehotan kuitenkin tutustumaan tasureihin, sillä se on ehdottamasti vähiten harrastettu pilkkimuoto Suomessa. Muistakaa kuitenkin, että kuuden tuuman kaira on ihan välttämätön tähän lajiin. Esim isoilla tasureilla ei päätykoukku tartu niin helposti jäänreunaan. Ja ei ole sanottua, että jos se todellinen suurahven iskee pilkkii, että se mahtuisi 4 tuuman reiästä.

itseänikin kiinnostaisis tämä tasuri pilkintä,, ajatus kävi että laajentaisin tietoisuuttani pilkinnässä sillä rintamalla..
 tuossa aijemmissa teksteissä oli hyviä neuvvoja uittamiseen sun muuhun tärkeään, mutta silmiin ei osunut mikä siimapaksuus olisi sopiva näille "pienehköille" tasureille (40-50mm)
 ja mikä se olisi paras tapa kiinnittää siiman jatkoksi? näin tietämättömän näkökulmasta kävisikö vahvahko perholukki jos luulee että kalat pysyvät vain isohkossa ahvenessa,
 vai onko se liian hentoinen viritys, ainakin se nopeuttaisi tasurin vaihtamista.. mutta en tiedä joten viisaammat jos valaisisivat asiaa.