Perza puhuu asiaa.
Metsälammet näyttävät menevän lumien ajaksi tukkoon, eikä niistä kalaa silloin helpolla saa, jos saa ollenkaan. Nyt on tietysti se poikkeustapaus jossakin ja jostakin löytyy juuri sellainen lampi, joka on parhaimmillaan paksujen lumien aikaan. Yleensä siis metsälammet eivät ole hyviä kalapaikkoja lumien pimentäessä jäänalaisen maailman.
Yleensä siis lammilla kannattaa käydä alkukaudesta, kun lumi (ja jää ) ei vielä ole kovin paksua. ja sitten kevätpuolella, kun lumi alkaa olla jäältä sulanut.
Mahdollisia syitä tähän on sitten. Lampi on umpivesistö, jossa ei vesi vaihdu ja happitilanne saattaa käydä heikoksi. Samoin pimeys aiheuttaa planktonintuotannon pysähtymisen. Ravintoketjun alkupään puuttuminen pakottaa planktoninsyöjät paastolle, joten ei ole luultavaa, että lammissa on minkään lajin helppoa löytää ravintoa talvella. Heikko happi ja ravintotilanne pakottanee lampien kalat jurottamaan lähes säästöliekillä pahimman ajan yli.
Tilannehan muuttuu keväällä rajusti, kun päivät alkavat olla pitkiä ja valo tulee jäälle aina ylempää ja vielä sulamisvedet alkavat korjata happitilannetta .
Syyspuolella ja alkutalvesta, kun ravintoa vielä on kalat syövät energiavarastoa talveksi ja silloin lammilta saattaa saada melkoisiakin saaliita. Omien kokemusteni mukaan ainakin tummavetisillä metsälammilla jyrkähköt rannat ovat kalojen suosiossa. Itselläni on mahdollisuus käydä alueella, jossa lyhyen matkan sisällä on toistakymmentä pikkuvesistöä. Osa lampia, osa pikkujärviä.
Otetaan esimerkkilampi alueelta ja katsotaan pilkkipaikat.
Lampi on karkeasti katsottuna paksun ja lyhyen Y kirjaimen muotoinen. Vasemman yläsakaran muodostama lahdelma päättyy jyrkkään rantapenkkaa, jonka edustalla kasvaa harvahkosti järvikortetta. Heti ruohikon laidassa on vettä 1½ metriä. Ranta jatkuu kivikkoisena kuruna ja oletettavasti suurin osa lampeen tulevasta vedestä valuu täältä maakerrosten läpi. Rannoilla kasvaa vankkaa kuusimetsää.
Oiikean yläsakaran erottaa vasemmasta korkea kallioniemi, jonka kärjessä on vesirajaan jäänyt valtava siirtolohkare. Aivan lohkareen juurella on vettä reilu 2 metriä. Niemekkeen jälkeen oikeanpuoleisen sakaran ranta on jyrkkään viettävää kivipohjaa aina lahdenpohjukkaan asti. Täällä ranta alkaa muuttua alavammaksi ja koivua kasvavaksi. Vettä rantapenkan edustalta löytyy vielä metrin verran.
Lammen parhaat ottipaikat löytyvät näiltä alueilta. Aivan vasemman sakaran ruohikkolaidoista noin viiden metrin etäisyydelle. Keskemmällä lampea pn syvempää vettä ( 5 -8 metriin ) eikä sieltä löydä kalaa alkukaudesta, eikä keväälläkään.
Y kirjaimen "jalka" on matalapohjainen lahti, josta lähtee puro , jota majava säännöstelee. Puron suun tuntumassa on vielä yksi onkipaikka. Vettä noin puoli metriä ja pehmeä mutapohja.
Lampi on kooltaan tyypillinen näillä alueilla . Y kirjaimen pohjasta molempien "sakaroitten" kärkeen n. 200 metriä.
Vaikka luulisi kalojen keväällä olevan nälkiintyneitä ja laihoja, ei asia ole näin yksinkertainen. Varsin usein tulee isompia petokaloja ( ahven ja hauki), jotka ovat keväällä hyväkuntoisia ja lihavia. Vatsaontelossa on paksu rasvakerros , joten nälkiintyneitä ne eivät ole. Ilmeisesti syystankkaus isojen ja kalaravinnolla olevien yksilöiden kohdalla on helpommin onnistuvaa ja ne saavat talveksi energiaa riittävästi. Sitten on se " miljoonaveljesten" joukkio, pikkuassut, jotka eivät ole pääseet sen rajan yli, että olisivat kasvaneet saalistajiksi. Pieniä mustia lampiahvenia, joilla on suhteellisen iso pää ja peratessa päänpoiston jälkeen ei käteen jää, kuin tikkuaskin mittainen tirri.
Mutta niitä isoja, niitä kannattaa käydä lammilla etsimässä. Vaikka niitä ei paljoa ole, ne eivät lopu. Kun saa isoja lammesta pois, kasvaa aina tilalle uusia. Suurimman koskaan saamani ahvenen olen saanut pienestä metsälammesta. ( Punaisella tasurilla) En malttanut olla tuota sanomatta.
