mulla on ikää 11v ja oon kalastanut siitä 7 vuotta ja kesäisin joka päivä kalas ja talvella aina kun pääsen mutta se kun en tie melkei yhtää mis on pilkkikisoi...

http://www.kalassa.net/keskustelut/index.php?topic=24605

Tuolla olevista linkeistä löytyy Suomen kalamiespiirit ja sitä kautta kilpailukalenterit. 

etsi paikkakohtasesta keskustelusta tarkemmin.

ei ne nyt niin vaan häviä, vaan huomaamattoman vähä vähältä

aika jännä että ihmiset nauraa jos harjoittaa kalastusta. kalastusta on kuitenkin harjoitettu kautta aikain ei ehkä enään siinä määrin kun ennen ja siinä tarkoituksessa. eipä 50 luvulla naurettu jos kalalla kävi se oli elin ehto. itse olen sitä mieltä että nuoret pois kyliltä ja vapa kouraan.

Joo kyllähän tuo tuli itsekkin todettua että ihmiset naureskelevat jos puhuu siitä että tykkää käydä pilkillä harvase päivä  Olen vaan koittanut saada ihmisiä innostumaan kyseiseen harrastukseen oikeen urakalla ja jotkut ovat jopa lähteneet mukaan

Itse olen yhden luennon pitäny pilkinnästä ja sain luennollani aikaan varsin rakentavaa keskustelua ihmisten kanssa ja jotkut olisivat lähteneet heti mukaan pilkille

Porissa ei ole paljoa tullut alle 16v pilkkijöitä. Kaverit sanoo, että mitä intoa on istua -20C pakkasessa. Minusta pilkkiminen on hieno harrastus, eikä siinä ole mitään vikaa!!!!!

ja juuri tämä on se yleisin syy mitä kuulee. "siellähän pakastuu, istuu pitkään paikallaan kylmässä" tai vastaavaa.

myönnettäköön se heille, heillä ei joko ole kärsivällisyyttä koko puuhaan tai sitten he eivät ole päässeet kokemaan sitä parhaimmillaan.

Kommentoin vähän kilpapilkkijän näkökulmasta. (Joka on huolissaan osanottajakadosta.)

Nykyään palkinnot on sitä tasoa kisoissa että niiden takia ei ainakaan kannata alkaa kisoja kiertämään.
Toki sitten on seassa myös niitä harvoja kisoja, joissa pääpalkinto on luokkaa taulutelevisio.

Vaikka olen pärjännyt kisoissa pääosin melko hyvin, en ole varmasti päässyt voitolle taloudellisesti. Silti ei todellakaan tunnu siltä että tässä olisi jotenkin harrastuksesta häviölle jäänyt. Kyllä se on vaan niin hieno tunne kun välillä luulee oppineensa jotain ja sitten ensi vuonna taas samassa paikassa samat konstit eivät enää toimikaan. Eli lajin hienous piilee siinä että sitä ei koskaan opi lähellekkään täydellisesti, mutta kokemuksen karttuessa varmasti koko ajan oppii lisää.

Tässä on nyt kymmenkunta vuotta tullut kisoja kierrettyä ja osanottajamäärät on pudonnut joka ikinen vuosi. Suurinta kato on ollut nimenomaan nuorten sarjassa. Omasta mielestä suurin syy osanottajakatoon on se että laji on muuttunut ulkoilusta urheiluksi ja nykylapset/nuoret eivät ole välttämättä oikein edes tietoisia tälläisesta "urheilulajista." Eivätkä myöskään heidän vanhempansa. Monelle on tullut yllätyksenä kun olen kertonut pilkkikisoissa käytettävistä piikkareista, erilaisista kairanteristä, titaanikairoista yms... Itse pääsin tutustuun lajiin jo selvästi alle 10-vuotiaana, ja muutama vuosi myöhemmin se vakiintui "urheilulajikseni" koska pidin siitä eniten ja pärjäsin siinä parhaiten.

Ja urheiluksi laji muuttui oman käsitykseni mukaan varusteiden kehittymisen myötä, tai pitäisikö sanoa varusteiden tehokkaamman hyödyntämisen myötä. Kun osa alkoi ottaa kisat enemmän tosissaan niin toiset luopuivat leikistä, eivätkä lähteneet varuste"pelleilyyn" mukaan. Tavallaan tajusivat, että tuotos - panos suhde ei enää täsmää. Mutta eipä tule mieleen mitään muutakaan vain harrastusmielessä kilpailtavaa lajia, jossa kisailijat jäisivät taloudellisesti voitolle.

En tarkoita tuolla "urheilulla" ainoastaan sitä että pitäisi olla kovassa kunnossa pärjätäkseen sillä näin on ainoastaan korkeintaan isoilla kisa-alueilla. Tarkoitan lähinnä yleistä tosissaan ottamista (tekniikoiden ja taktiikoiden hiomista) ja välinepuoleen satsaamista

Joka tapauksessa en millään usko, että pilkintä kilpamuotona tulee enää palaan takaisin "ulkoiluformaattiin" vaan sitä pitäs markkinoida liikuntana tai urheiluna siinä missä vaikka jääkiekkoa ja hiihtoa.

Sen verran pitää vielä tarkentaa että toki noita kisoja on monenlaisia, että ei ole ihan kaikissa ehkä mennyt urheiluksi vielä eikä ehkä menekään. Esim. omakotiyhdistysten, työpaikkojen ja erilaisten liittojen kisat on varmaan vielä suurimmaksi osaksi vielä siinä ulkoiluformaatissa. Ja keväisin on muutenkin paljon sellaisia avoimia kisoja, joissa palkitaan ainakin melkein kaikki tavarapalkinnoilla ja lisäks noissa on aika paljon arpapalkintojakin usein. 

Piirien avoimet kisat on järjestään niitä missä on melkein kaikki mukana olevat kokeneita jotka kiertävät paljon kisoja.

Kun välineisiin alkaa kunnolla hifisteleen niin silloin puhutaan kyllä melko merkityksettömistä asioista kisan lopputuloksiin. Kyse on ehkä enemmän käyttömukavuudesta. Toki perusvälineet pitää olla kunnossa ja niitä pitää osata käyttää oikealla tavalla. Itselläni ei ainakaan välineet ole sieltä kalleimmasta päästä, ja uskoisin että lähes samaan pääsisi vieläkin huomattavasti pienemmällä panostuksella.

Itse koen suurimmaksi syyksi kalakavereiden ja tiedonjaon puutteen. Monelle nuorelle muodostuu kynnys lähteä yksin jäälle, varsinkin jos omat taidot ja tiedot ovat vielä puuttelliset, eikä ole ketään siinä hommassa neuvomaan. Ei täälläpäin ainakaan pahemmin usuteta kyseisen harrastuksen pariin ja jos kukaan ei sitä lähipiirissä harrasta, niin miksipä sitä nuoretkaan harrastaisivat. Uskoisin, että jo muutaman yleisen "pilkkitapahtuman" (ei kilpailun) järjetäminen voisi houkutella lisää väkeä tarttumaan kairaan.

Tällaisia mielipiteitä olen itse viime aikoina kuullu:

-eiks se oo tosi tylsää?
-kylmä
-no ei siellä varmaan paljon muuta tehdä kuin istuta
-jää ei kestä
-no en kuitenkaan usko että se olis mun juttu

Nämä siis sellaisten mielipiteitä jotka ei ole koskaan koittaneet tai kokeilleet pari kertaa. En tiedä sitten ovatko ihan toivottomia tapauksia saada edes koittamaan (kunnon kalapaikoille). Toistaiseksi eivät ole tulleet.

Ite kyllä pyrin käymään pilkillä mahdollisimman usein. Kilpailuissa ei ole paljon tullut käytyä, koska monet järvet/lammet ovat tuntematonta aluetta. Pitäisi opetella kaikki paikat ja hyvät välineet kullekkin syvyydelle ja tietää onko järvessä/tai lammessa paljon humusta vai onko vesi kirkas, mutta jään läpi sitä on mahdoton nähdä. On tietenkin mahdollista, että joku kokenut kalastaja voi vähän antaa vinkkiä, mutta usein kun on mennyt kysymään niin ei olla kuulevinaan mitään tai eivät halua kertoa, jotta vain ei vahingossa menisi voiton mahdollisuudet. Nuoria kannattaisi jo pienestä nassikasta asti käyttää pilkillä, jotta he oppisivat ja huomaisivat, että jäällä istuminen voi joskus olla mukavaakin puuhaa jos vain kalaa tulee Jos lapsia/nuoria alkaa pyytää pilkille jo 10-15v niin jo silloin useimmilla on omat kaverit ja kiinnostus esim. Ukin kanssa pilkillä istumisesta ei enää innosta, mutta jos vaikka 3-6 vuotiaita vie pilkille niin he ovat innoissaan vaikka yhden kalan saamisesta ja useimmiten ne parhaat muistot säilyy ja halutaan pilkille yhä vaan useammin. Kokemuksen kartuttaessa halutaan osallistua jo pieniin ''kilpailuihin'' ja niiistä kohti suurempia haasteita  PS. Hyviä joulun odotuksia ja pilkkihetkiä kaikille 

Lainaus

Lainaus käyttäjältä: kuha kalle - Joulukuu 10, 2011, 21:51:06

    No siis jos on pari kertaa koittanut olla pilkillä, palellut eikä ole saanut kalaa niin ei ihme että kynnys lähteä pleikkarin äärestä on aika korkea.

kuulostaa ihan tämän langan aiemmalta keskustelulta..

Ja pointti on niin tärkeä (minusta) että en tunne tehneeni mitään väärää.