Serkun luona olin kolme vuotta sitten paikkakunnan järvellä pilkkikisoissa. Koskaan en sillä järvellä ollut ennen pilkkinyt, ja ennen kisaa päätettiin, ettei seurattaisi toisiamme. No, minä sitten yritin suunnistaa hyvälle paikalle, katselin potentiaalisia hyviä pilkkikohteita, ja suunnistin eräälle paikalle. Aloin laskemaan itse lusikan varresta tehtyä pilkkiä lähelle pohjaa, ja huomasin, että vettä oli jään alla todella vähän, tuskin siinä olisi suuret lahnat mahtuneet liikkumaan.
Vaihdoin paikkaa, noin kymmenisen metriä lähemmäs rantaa, ja aloin kairata. Laskin pilkkiä pohjaan, ja nyt sitä vettä sitten oli! Varmasti reippasti yli viisi metriä, ehkäpä jopa kahdeksankin. Aikaa oli tuhriintunut jo niin paljon, etten alkanut tarkasti mittailemaan. Surviaisen toukka vain värikoukkuun kiinni, ja pilkki veteen!
Heti nappasi, pieni, varmastikin alle viiden kymmenen gramman affen. Kunnes pari kalaa olin jo kiskonut, taisipa pari olla jopa yli kaksisataa grammaisia, niin jo jysähti! Ajattelin, että hauki se oli napannut koukkuun kiinni. Mutta ei, kala oli jo putken alla, niin ajattelin, että eihän se mahdu reiästä, eikä kädellä yllä, kun jäätä oli myös niin paljon. Ei muuta, kuin serkkua viittilöimään jostain kaukaa tänne päin. Mietin, että pysyyköhän se kiinni. Serkku oli jo paikalla, ja kysyi, että, 'Mikä mörkö se siellä on?'
Vastasin, että aivan mahottoman suuri ahven!
Ei muuta kuin serkku alkaa kairaamaan reikää viereen. Ajattelin, että älä vain katkase siimaa, se on varmasti päälle kilonen...
Kyllähän se pitkällisen odottelun, ja varovaisen kairaamisen jälkeen se reikä syntyi... Nyt pitäisi vain saada se jäälle. Nostokoukku vain repusta, ja nostamaan kalaa. Se ei osoittautunutkaan niin helpoksi, kuin olin kuvitellut... Vanha, haurastunut pilkkivapa sanoi sopimuksensa irti, eli kärki katkesi. Tähän kohtaan kyllä täytyy myöntää, että pääsi jo parit ärräpäät suusta...
Mutta kyllä! Nostokoukun avulla, ahven nousi jäälle. 'Taistelua' oli tullut viereeni seuraamaan 'niitä jok'ikisen paikkakunnan legendoja, joita pidettiin amatööripilkkijöiden keskuudessa jopa jumalina.
Painoa sille mörölle kertyi 1,420 kiloa. Sillä, ja 'muutamalla' muulla reippaasti päälle 200 grammaisilla affenilla heltysi ylivoimainen nuortensarjan voitto. Aikuisten sarjankin olisi voittanut, mutta ei minua siihen hyväksytty.
Se on suurin ahveneni, minkä olen koskaan millään kalastustyylillä saanut.
Ps. Vieläkin ihmetyttää, miten se ahven ei mahtunut 5' tuumaisesta putkesta ylös. Olisikohan paikallinen kairakauppias hieman valehdellut?
