Joudun myöntämään, että liitsi-kulttuuri on juurtunut turhankin lujasti omaan harrastukseen. Kalastukseni kohdistuu lähes poikkeuksetta istutettuun kirjoloheen, joka tunnetusti on perso ottamaan liitsiin. Kahdella pienellä turjakkeella vetelen läpi kauden, jos olen oikein laiskalla päällä niin saatan kolmekin riipasta kerralla. Musta on yleensä yksi perhoista. Liitsini ovat ajan myötä pienentyneet kokoajan ja nykyään teen niitä #10 koukkuun. Keväisin nippu lyijyhauleja föliin kun en ole upposiimoja vielä löytänyt. Heittäminen on kamalaa, mutta toisaalta ihmeitä ei tarvita, koska kalaa löytyy läheltä rantaa "larvastamalla". Veden vähetessä jää ensin lyijyt pois ja kesällä kuulatkin. Syksyn tullessa uitto hidastuu, perho kasvaa kokoa ja väri taipuu valkeaan.
Kyllä mä muutakin uitan tilanteesta riippuen, mutta omaksuttuun tyyliin on aina niin matala kynnys palata kun kala ei syö. Sillä saa millä pyytää, sanotaan ....