Kalastuksessa, myös pilkinnässä, kalan saannille on neljä perusehtoa:
A) oikea paikka,
B) oikea aika (vuodenaika, kellonaika) kyseiselle paikalle,
C) sopivat välineet ja
D) taito käyttää välineitä.
Nämä neljä ehtoa ovat aina yhteydessä toisiinsa, ja yhden ehdon puuttuessa kalaa ei tule, tai jos jotain tuleekin, se on tuurin ansiota. Kohdat A ja B ovat tärkeimmät, siis että ollaan paikalla jossa tiedetään tai vahvasti oletetaan sillä hetkellä olevan kalaa. Vasta kun tämä asia on kunnossa, nousevat kohdat C ja D tärkeiksi. Asiaa voisi ajatella niinkin päin, että hyvätkään välineet eivät auta, mikäli niitä käytetään paikassa jossa ei ole kalaa.
Periaatteessa kalastus on siis noin yksinkertaista, mutta käytännössä homma on usein jotain muuta. Itse koen vaikeimmaksi juuri kalojen löytämisen, luonnollisesti sitä vaikeammaksi mitä vähemmän paikasta on kokemusta eri tilanteissa. Kalastus on laji, jossa opittavaa riittää ihmisiäksi. Oppimista voi kuitenkin edistää, vertaamalla omaa toimintaansa reissun olosuhteisiin, kalastuksen aikana ja sen jälkeen: "Miksi kalaa tulee/tuli nyt hyvin?" ja ennen kaikkea: "miksi kalaa ei tule/tullut?".
Eikä kalastusta kannata ottaa liian vakavasti ja ajatella kaikkea pelkkien suursaaliiden kautta. Luonnosta ja kiireettömyydestä voi nauttia vaikka jäisi joskus ilman kalaakin.
