Tulee mieleen yksi vanhan kansan resepti (todella yksinkertainen ruoka).
Tähän tarvitaan särkiä ja ahvenia, särkeä hieman enemmän.
Kalat tottakai perataan, pää ja suolet poistetaan.
Suomustaminen ei ole välttämätöntä mutta suositeltavaa.
Otetaan suhteellisen iso metallinen kulho tai mikä nyt sattuu löytymään.
Pohjalle asetellaan tasaisesti kerros särkiä, sitten laitetaan hieman ahvenia.
Sen jälkeen taas särki kerros, tässä vaiheessa lisätään hieman suolaa, pippuria, sipuliakin voi laittaa. (mausteet oman makunsa mukaan).
sitten lisätään taas ahvenia hieman väliin, särkiä taas kerros.
Päälimmäiseksi pitäisi tulla särkiä ja mausteita tottakai.
Nestettä lisätään hieman ettei ruoka kuiva liikaa, öljyä lisätään myös hieman.
Uunissa pidetään noin 150 asteessa about 5 tuntia, ruodot pehmenevät niin ettei niitä edes huomaa ja hyvää on.
Ruuan nimi taitaa olla Patakukko.
Sitten vaan keitellään perunat.
Ihan tällainen "tyhmä" kysymys...onko ne suomutkin tarkoitus syödä siinä samassa?
Kannetaanpa sitten omakin korsi kekoon: Eliaksen Läpykkätahna (Tikkuahvenia rakkaudella, kulinaarisia erätarinoita; Pekka Reinikka 1986)
Alkuperäisen ohjeen kalana on lahna, mutta kehotetaan kokeilemaan myös muita lahnansukuisia kaloja sekä särkeä (hassusti sanottu, sama suku), ahventa ja haukea. Matikoista ei kannata kokeilla, tahnasta tulee kitkerää. Ja seuraavaksi ohje.
Läpykät puhkaistaan, niistä poistetaan sisäkalut ja kidukset ja huuhdotaan. Niin hyvine suomuineen päivineen ne laitetaan huuhtelukosteina kannelliseen pataan tai vastaavaan ja työnnetään uuniin ja annetaan olla siellä ensin pari tuntia 200 asteen lämmössä ja sitten 8-10 tuntia eli yön yli 75 asteessa. Sen jälkeen kalat hienonnetaan lihamyllyllä tai jollakin tehosekoittimella, ja siinä ei tottavie paljon lihasvoimia tarvita. Näin saadaan hieno perusmassa jota itsekukin voi varastoida pakkaseen tai käyttää heti.
Kun perusmassaa suolaa ja piristää maun mukaan erilaisilla mausteilla, notkeuttaa sitä vielä vaikka tilkkasella ruokaöljyä, niin makuelämykset ovat taatusti kokemisen arvoisia. Meidän perheessämme suosittuja lisukkeita ovat tomaattisose ja tilli, pippurit ja piparjuuri, valkosipulikin muhevine makuineen. On se sitten oivallista tahnaa leivän päälle voin asemasta tai voita peittämään ja mainiota särvintä vaikka mihin ateriaan.
Täällä ei ole tuon ohjeen lukemisen jälkeen vielä päässyt särkikalalle, mutta menee ehdottomasti kokeiltavien reseptien rasiaan, sen verran vuolaasti ylisti kirjailija teoksessaan tätä! Uskoisin särjestä tulevan oivallista tahnaa, muistuttaahan sen maku tavallaan siikaa.
Mainittakoon vielä, että hiillossärki on hyvää myös. Eli joko särki tai särjet halsterissa karhennetaan hiilloksella siihen asti, että jo pyrstö hieman palaa. Suolan voi lisätä joko enne, tai sitten kuumaan kalaan, jonka jälkeen hetki odotellaan. Ruotoistakyllä , mutta lentäähän ne sieltä suupielestä aikamiehillä. Toinen perinteinen tapa hauen ja ahvenen puutteessa on kääriä kala voipaperiin ja märkään sanomalehteen ja tämän jälkeen jättää hiillokselle karhentumaan. Valmista on kun tuoksuu tai sanomalehtien palaessa kokonaan.
Lisää vain näitä ohjeita taloussiiasta ja muista nykyisin vähemmän arvostetuista kaloista, ennen on osattu, joten miksei nykyäänkin?
Ruokaohjeet kannattaa ottaa koneelle talteen, löytyvät vähimmällä vaivalla kun tarvitaan. Sitten eräohjeille vielä oma vihko, jota voi kuljettaa erällä matkassa, sinne on hyvä kirjata muuta huomiotavaa, mitä sillä veden äärellä' kokatessa tulee eteen.
Särjen suolaukseen kaipaisin erityisesti ohjeita, nimittäin suolan määrä ei ole minulle koskaan auennut, samoin suolausaikaan ja muihin mausteisiin olisi mukava saada kannanottoa. Kerran yritin ahventa suolata, mutta siitä ei tullut tasan mitään, tunnin parin suolauksella kalat olivat melkoista myrkkyä..olikohan suolaa liikaa, vai suolausaikaa?
