Tulipa tuossa viikonloppuna käytyä eräällä purolla onkimassa särkiä, joilla oli menossa kutunousu lähijärveen. Velipoika onki tavallisella mato-ongella, itse virittelin UL-virveliini pohjaongen: siiman päähän 10 g puntti, siitä n. 40 cm ylöspäin sivutapsi ja nro 10 koukku. Toisenkin koukun olisin lisännyt, jos niitä olisi vain minulla ollut. Sitten kalalle.

Pohjaonki osoittautui reippaasti virtaavassa vedessä selvästi koho-onkea tehokkaammaksi. Paras tekniikka oli vipata onki suvannon keskelle viitisen metriä rannasta, pitää vapa kädessä ja säilyttää tuntuma pohjaan. Tärppitiheys oli sitä luokkaa että vapatelinettä ei tarvittu. Koho-onkeen puolestaan ei meinannut saada kaloja jäämään kiinni, kun virta kuljetti onkea turhan nopeasti. Pohjaongen toimivuus vakuutti ainakin minut. Ainoa huono puoli on, että käytettäessä virveliä homma muuttuu lain mukaan heittokalstukseksi, eli asianmukaiset luvat tulee olla kunnossa.

Mato-onkeen saa myös helposti viritettyä pohjaongen joten heittokalastukseen vaadittavia lupia ei tarvita. Ongen rakenne muuttuu samalla hieman. Itse olen käyttänyt normaalia 5-6 metriä pitkää vapaa. Siihen siima ja siiman toiseen päähän paino. Koska olen käyttänyt kyseistä onkea juuri keväisin virtaavissa vesissä minulla on noin 20g paino päässä. Samalla olen lyhentänyt vapaa hieman että saan siitä jäykemmän. Nyt noin 25cm painosta ylöspäin tulee noin 15cm sivutapsissa koukku. Lisäsksi onkipaikasta ja tavoitellusta saaliskalasta riippuen minulla on ollut koho siimassa. Kohon pitää olla riittävän kantava että virta ei jaksa painaa sitä pinnan alle. Pääasiassa olen onkinut tällä systeemillä kudulle nousevaa säynettä ja särkeä.

Tunteeko särjen tai lahnan tärpit hyvin virveliin tehdyllä pohjaongella ellei ole kohoa? Kohosta ainakin näkee, että jotain on "käynnissä".

Sen mitä olen pari kertaa pohjaonkinut, niin ainakin särkien syönnin huomaa vavankärjestä aika helposti. Uskoisin, että lahna kun on isompi kala niin senkin tärpit näkee. Olennaista on kelata  siima tiukalle eli pitää tuntuma punttiin ja pohjaan koko ajan.

Ainoa haittapuoli pohjaonginnassa tuntuu olevan tartutusnykäisyn ajankohta, ts. osata arvioida vapakärjen tärinästä milloin kala on niellyt koukun. Tämän oppii kokeilemalla.