Joskus oranssi, joskus sininen.
Jossain "lemonaadi" jossain kirkas keltainen.
Eli pitkälti riippuu paikasta ja ajan kohdasta. Mutta kyllä nuo kaikki yllä mainitut joskus ja jossain pelittävät. Se on ihan varma.

Tahna kelluttaa koukkua luonnollisesti sitä paremmin, mitä enemmän tahnaa on. Liioitteluun ei sentään kannata sortua: esim. pohjaongen normaalin kolmihaarakoukun koon ollessa nro 12-18 välillä, riittää max. peukalonpään kokoinen tahnapallukka varmasti. Kokeile kelluvuus rannassa ennen ongen viskaamista pyytämään.

Pohjaongen painottamisesta: kannattaa käyttää liukupainoa sen normaalin kiinteästi siimaan kiinnitettävän puntin sijaan: syöttiä maistelevan kalan on vaikeampi huomata "petosta" kun siima luistaa pohjassa painon läpi vapaasti. Liukupainoksi käy hyvin lyijypaino, jonka läpi siiman saa luistamaan vapaasti. Paino pujotetaan siimaan, koukku sidotaan normaalisti siiman päähän, ja siimaan koukun ja painon välille puristetaan hauli estämään puntin liukuminen kiinni syöttiin. Sopiva etäisyys haulille on n. 30 - 60 cm koukusta.

Yleisesti ottaen kannattaa käyttää mahdollisimman kevyttä painoa olosuhteiden niin salliessa.

Hyvä kysymys. Tahnan kellutusvoima on kuitenkin sen verran heikko, että stopparina käytetty hauli (leikarikin käy) riittää pitämään syöttipallukan "aisoissa". Tämän voi testata rantavedessä näköetäisyydellä laskemalla painon pohjaan: tahna kelluu muttei jaksa vetää siimaa. Ja voihan halutessaan käyttää raskaampaa haulia, jos asia vaivaa. Lisäksi kirjolohi ei tunnu olevan kovin kranttu sen suhteen, kuinka korkealla pohjasta tahna lilluu. Jotkut näkyvät saavan kalaa vaikka pallukka kelluisi jopa reilun metrin pohjasta.

Painotuksesta vielä: useimmat näyttävät käyttävän kiinteästi siimassa olevaa punttia, ja kyllä sitenkin kalaa useimmiten saa. Liukupainon edut alkavat tulla esille paremmin, kun kala on nirsolla tuulella. Pohjaonki kannattaa jättää lisäksi pyytämään siima hieman löysällä, jotta siima pääsee juoksemaan painon läpi kunnolla.

Leikari/hauli estää liukupainoa liukumasta syöttiin.

Eihän siinä mitään estettä ole: pyyntiin heitetty pohjaonkiviritys laskeutuu pohjaan. Liukupaino lepää pohjalla, ja siima luistaa sen läpi vapaasti. Stopparihauli/-leikarihan on siimassa painon jälkeen, ennen koukkua.

On tässä vähän hankala selittää, pitäisi piirtää..

Muuten, talvisessa pohjaonginnassa olen käyttänyt puntin sijaan n. 20 cm teräslangan pätkää, jonka päihin olen vääntänyt silmukat joiden läpi siima juoksee. Siimassa on taas stoppari ennen koukkua.

Virityksen etu on, että siima kulkee pohjalla langan mitan sivulle, jolloin tahnapallo ei pääse sotkeutumaan pääsiimaan (avannosta kalastettaessahan pohjaongen siima kulkee vavasta pohjaan pystysuorassa, toisin kuin virvelillä).

Mutta eikö tossa liukupaino virityksessä paino voi liukua siimaa pitkin taakse päin ja tahnapallo menee liuian ylös pohjasta.Muuten onko sillä paljonkin väliä jos kirre tuntee pientä parin gramman vastusta siiman päässä ,vai kannattaisiko siirtyä itsekin käyttämään tota liukupaino juttua parin lyijyhaulin siasta.

"Haulien käyttäjä": käytettäessä liukupainoa pohjaonginnassa, paino stoppaa heiton aikana siihen pysäytinhauliin (kts. ylemmät viestit) ja onkisysteemi lentää ilmassa paino edellä. Tullessaan veteen viritelmä vajoaa samaten painavin osa eli liukupaino edellä pohjaan asti, puntin ollessa kiinni stopparihaulissa. Eli liukupaino ei voi luistaa siimassa taaksepäin. Eikä se olisi niin nuukaa vaikka luistaisikin, kalaa saa silti.

Tahnojen sitkeydessä tuntuu olevan eroja. Itse olen toistaiseksi kokeillut Power Baiteista vain sateenkaarta, musta-oranssia, punaista sekä vaaleanruskeaa. Musta-oranssi on ollut löysintä tavaraa, ts. irtoaa ja liukenee helpommin kuin muut. Punainen ilman hilettä on melko sitkeää, Rainbow siitä väliltä. Eli johtopäätöksenä: jos tahna on "koottu" useammasta väristä ja siinä on irtoavia hileitä, tahnan koostumus on löyhempää kuin hileettömän, yksivärisen tahnan. Asialla on myös kääntöpuoli: nopasti liukeneva tahna saattaisi houkutella kaloja tehokkaammin..?

Itselläni ei ole ollut ongelmia tahnapallon heittoirtoamisten kanssa. Paras konsti ehkäistä tahnan irtoaminen "joka toisella heitolla" lienee, kun leipoo tahnapallosta kiinteän kämmenten välissä, sekä puristelee/muotoilee pallukan koukkuun huolellisesti. Voisi myös ajatella, että riuhtova heittotyyli irrottaa pallukan herkemmin kuin rauhallinen, vapa taka-asennossa aloitettu ja tasaisesti kiihtyvä heitto.

Ainiin unohdin vielä kysyä onko normaalia jos sateenkaaren värinen hileitä sisältävä tahna lähtee lähes joka toisella heitolla irti ja onko muuten tavallista ,että tahna irtoaa yleensäkin heitossa.Saisiko tahnan pysymään jollakin keinolla paremmin koukussa?Ootteko muuten huomanneet eroa noiden hileellisten tahnojen pyytävyydessä.

Laitapa tahnapallo koukkuun koukun siimareiän puolelta ja muotoile se sitten koukun ympärille.
Mulla irtoili myös pallo koukusta useasti,kaveri mulle kerran neuvo tämän konstin ja kyllä täytyy sanoa että sen jälkeen on pallo koukussa pysynyt,ei ole montaa kertaa irronnut.Kerran Ruuhijärvellä valitteli aloituksessa eräs kaveri että kala käy hakemassa aina tahnapallon koukusta.Seurasin kun hän laittoi pallon koukkuun ihan tavallisesti koukkujen puolelta.Mainitsin kaverille että kannattais kokeilla että laitat pallon silmukan puolelta ja ei mennyt kuin varttitunti ja kaverilla oli kirre rannalla.