Teleskooppivavat:

2,0 m hiilikuitu Sensas
3,0 m hiilikuitu Triana
4,0 m hiilikuitu Trabucco
4,0 m hiilikuitu Garbolino
5,0 m hiilikuitu Milo
6,0 m hiilikuitu JuliaRöd
7,0 m hiilikuitu Trabucco
8,0 m hiilikuitu D.A.M
9,0 m hiilikuitu Trabucco
10  m hiilikuitu JuliaRöd

1.5 - 7 metrisiä lasikuituja lukematon määrä

Noista sitten mukaan kisoihin lähtee kulloinkin soveltuvin setti.

Kannattaako muuten ostaa käytettyjä hiilikuituvapoja jos jostain löytää?

En menisi suosittelemaan. Käytetyissä vavoissa voi aina olla jokin ns. hiusmurtuma, joka ei näy päällepäin, mutta joka saattaa kalastaessa rikkoa vavan. Lisäksi hiilikuituvapojen valmistu kehittyy jatkuvasti, joten......

Poikkeuksena on jos vapojen myyjä myy sinulle esim. omaa vapaansa... tässä tapauksessa saat varmasti jonkinlaisen takuun vavalle.

Kiitti noista neuvoista. Ensi kesäks ois tarkotus hankkii noita hiilareita vähän lisää.

teleskkopit (hiilikuidut)
 
3m (triana)
4m 2kpl (triana)
5m (triana)
6m(trabucco)
7m (trbucco)
8m(triana)
9m(juliarod)
10m (maver)

jatkopalavavat:

13m triana ganza rayflex + 4kärkeä+ kup kit
13m juliarod casin evolution carp+ 2kärkeä

kela onkivavat:

3,90m (triana)
4,5m  (triana)
3m (fladen) feeder.

kaikki rahani harrastukseen olen laittanut ja lompakon päälle se on käynyt. mutta vavat ja muut vermeet alkavat olla kasassa nyt, vaikka ne joskus uusimista kaipaavatkin.

Jaskalle:

Onginnassa joutuu onkimaan usein eri etäisyyksiltä. Suomessa kala on usein pientä kalaa, jonka onkiminen onnistuu teleskoopilla. Siksi paljon eripituisia teleskooppeja.

Parttivapaa tarvitaan tarkempaan ja isomman kalan onkimiseen. Sitä pystyy lyhentämään tarvittavan pituiseksi, siksi yksi/pari vapaa riittää.

Kelaonkivapoja tarvitaan kelaongintaan (koholla). Pohjaonkivapoja pohjaongintaan jne.

Erityisesti useita samanpituisia vapoja tarvitaan siksi, että joskus onkilaite menee sotkuun. Tällöin vieressä odottava identtinen onkivapa+laite on erittäin kätevä.

Tarkoitus ei ole liottaa matoa vaan saada paljon/isoja kaloja. Useiden/isojen kalojen saaminen ei ole erityisen helppoa. Kalojen saaminen haastavassa tilanteessa on vaikeaa. Systeemit täytyy viritellä kalalle sopivaksi, mikä vaatii taitoa ja välineitä.

Laitanpa tästä vaikka jonkun informatiivisen kuvan:


Siinä Jacopo Falsini Saimaan kanavalla MM-kisoissa 2005. Vavat ovat tarpeeseen.

Pohjaonkivavalla yleensä tarkoitetaan heitto-ongintaan tarkoitettua vapaa, jolla heitetään raskasta painoa tai feederiä(eli syöttihäkkiä). Pohjaonkivapojen painoluokitukset ovat siis noin 10 grammasta aina pariin-kolmeensataan grammaan saakka. Karpinonginnassa saattaa olla vieläkin rajumpia välineitä käytössä.

Kelaonkivavat ovat puolestaan vapoja, joilla heitetään koholla varustettua onkilaitetta. Niiden painoluokitukset alkavat parista grammasta ja päättyvät muutamiin kymmeniin grammoihin. Pituutta näillä on yleensä 3,60-4,90 m. Vavan toiminta eroaa huomattavasti pohjaonkivavasta.

No sehän on vähän siitä kiinni, mihin tähtää.

Epäilempä, ettet Perza kumminkaan käynyt kilpaonki kisoissa, joista kys. kuva on.
Tavallisissa mato-onki kisoissa valtaosalla on vain muutama vapa.

Nykyisin kansainvälisissä kisoissa on 13 metrin vaparajoitus, joten noita 14,5 m vapoja ei paljoa näy kisoissa. Niillä ongintaan aivan samoja kaloja kuin lyhyemmilläkin vavoilla. Usein pidemmillä vavoilla kuitenkin tähdätään vähän isomman kalan onkimiseen, esimerkiksi lahnojen pyytämiseen.

Pitkät vavat ovat siksi tarpeellisia, että lähietäisyydeltä on usein mahdotonta saada kalaa. Pitkät vavat eivät siis ole itsetarkoitus vaan pakon sanelema juttu. Esim. jos 5 metrin vavalla tulee särkiä, joita saa myös 13 m partilla, tulee yleensä ongittua 5m vavalla, koska se on nopeampaa ja helpompaa.

Tuollainen 13 m vapa painaa yleensä 900-1200 grammaa. Downforcea siinä on jonkin verran, mutta 13 metrin vavat ovat erittäin käyttökelpoisia, mikäli ne ovat laadukkaita (painaa n. 1000 g ja on jämäkkä). Lasi- ja hiilikuidun välinen ero on järkyttävän suuri. Hinnatkin tietysti eroavat jonkin verran, mutta ei ne hiilikuituvavat NIIN kalliita ole. Esim hyvät 7 m hiilikuituvavat ovat 75e-200e hintaluokassa.

Hullun touhuksi en kilpaongintaa sanoisi. Laji on erittäin mielenkiintoinen ja siinä riittää haastetta koko iäksi. Ja taito muuten ratkaisee tässä hommassa paljon.

Olen asiasta eri mieltä. Kesäonginnassa on toki hyvänä puolena juuri se, että onkipaikkaa pitää lukea. Kilpaonginnassa tuo ominaisuus korostuu vielä entisestään. Pienillä virheillä voi paikan pilata tyystin. Esimerkiksi väärään kohtaan houkutteleminen tuhoaa onkipaikan, samoin ylisyöttäminen/alisyöttäminen. Lahnamäskillä ongittaessa voikin yllättyä siitä, että paikalla olikin vain särkiä (pilalle mennyt kisa).

Mäski on tehokkaimmillaan osaavissa käsissä. On suunnilleen rajaton määrä käyttää houkutinaineita väärin, ja vain muutamia tapoja käyttää sitä tehokkaasti kussakin paikassa. Näiden juttujen opetteleminen onkin se suurin tehtävä.

Kesäonginta on hyvä laji, josta en kyllä itse saanut mitään irti viimeisinä vuosina kun sitä harrastin. Hyviäkin oivalluksia ja muistoja kesäonginnasta kyllä löytyy. Eräällä pienellä joella sain ongittua vastarannan pusikoiden juuresta 300 gramman särkiä, joilla voitto heltisi ylivoimaisesti. Puusta tippui kaloille jatkuvasti jotakin pieniä toukkia/tms. ötökoitä, joita odotellessaan ne sitten söivät kärpäsentoukkiakin  . Kesäongintahan on euroopassa aivan tuntematon laji, ja se onkin yksinomaan suomalainen sovellus. Kilpaonginnassa on huomattavasti enemmän muuttujia, joiden kokonaishallinta on erittäin haastavaa. Esimerkiksi kelaonginta 50 metrin päästä ei ole mitään erityisen helppoa puuhaa.

Minä käytän ihan tavallista neli- tai kuusimetristä perusonkivapaa, kyllä silläkin kalastuksesta nauttii.

Siis onko näitäkin kilpamuotaja kahdenlaisia? jos näin on niin en sotkeudu tähän sen enempää...Meilläpäin mitä nuo kisat on ollut ni ne ilmeisesti ollu just onita Kesäonki kisoja eli paikkaa ei arvota vaan saa mennä mihin haluaa tietyn alueen sisällä esim. joku lampi. Vähän niinkun pilkki kisat, nopeimmat ehtii parhaille paikoille. Mäskin käyttö kielletty. Tosin mäski kisat erikseen.
 

Suomessa on harvassa paikassa suuria/pitkiä tasavertaisia ranta-alueita (kilpaonki kisoja on turha pitää 3 metrin levyisessä joessa) ja itseäni ainakin harmittaa jos joutuu istumaan samalla kalattomalla paikalla 5 tuntia ilman, että voi tehdä asialle mitään.

Tähän heitän kommenttina seuraavaa.

Suomessa on itseasiassa maailman parhaimpia onkialueita, joiden tasaisuus on kansainvälistä tasoa, esimerkiksi kilpaonginnan MM-kisojen näyttämönä kahdesti toiminut Saimaan kanava. Muitakin paikkoja löytyy paljon. SM-Kilpaonkikisat pidettiin esimerkiksi viime vuonna (2006) Huittisissa Loimijoella. Vaikka paikka jakoi kilpailijoiden mielipiteitä, niin paikasta oli kuitenkin opittavaa. Hienot kisat olivat siis jokatapauksessa. Hyvien paikkojen puutetta Suomessa ei siis ole.

Paikan kalattomuus on kiinni onkijan houkuttelutaidoista. Itse taas koen kesäonginnan juuri semmoiseksi odotteluksi ja lottoamiseksi. Pahimmissa tapauksissa on ongittu eri puolilla järveä tai jopa eri järvillä. Tulosten erot ovat olleet silloin yli 10 kertaisia. Eli siinä ei ole silloin mitään kilpailuviettiä. Kilpaonginnassa ongitaan omaa sektoria vastaan, joten tarvitsee keskittyä vain oman sektorin voittamiseen, jossa onkii yleensä noin 15 henkeä. Paikat ovat sektoreiden sisällä kuitenkin kohtuullisen tasaiset.

Mulla on 3m 5m 8m 10m vavat en muista merkkiä kyllä niilläkin kalaa tulee

otetaampa esimerkiksi sm- kilpaonki. voittaja saa mielestäni 100€... pieni summa kun vertaa kuluihin. esim syötteihin uppoaa n 100€. kahdessa erässä.. riipuen tosin onkiareenasta. mutta ei se raha ja palkinto näissä touhuissa ole tärkeintä vaa MAINE!!! Kansain välistä kisoista ei saa kuin mitalin kouraan. omissa kokemuksissani minulle palkinto on jo ollut kun pääsee kisailemaan muitamaita vastaan!

Tuo Sir. Milon mainitsema ongelma on kyllä todellinen. Onneksi poikkeuksia löytyy. Mainio kisa on onkiseura SeSOngin järjestämä SeSOnki 20, jossa osallistumismaksu on 20 e. Osallistumismaksuista palautetaan palkintoina se 70-80%, joten palkinnot ovat laadukkaita!

Onki- ja pilkkikilpailuja näivettää yleisesti ottaen juuri se, että kisoilla rahastetaan. Ei kisojen tarkoitus ole rahan kerääminen seuralle, vaan se järjestetään kilpailijoita varten. Näin ainakin pitäisi olla.