Pitänee kirjoittaa hieman tavallista pidempi kommentti virinneen aiheen jatkoksi.
Piakkoin tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun siirryin kokopäiväiseksi UL-kalastajaksi. Sysäyksen välineiden keventämiselle antoivat kalaveteni – matalat pienimuotoiset sisävedet – sekä niiden tyypilliset saaliskalat, kilon molemmin puolin olevat hauet sekä ahvenet. Koin, että kakkosluokan perusvirvelillä en saa harrastuksestani kaikkea irti; pienet kalat eivät tuntuneet "miltään", joten isomman kalan puuttuessa välinevaihdos tuntui ainoalta vaihtoehdolta. Kalastus muuttui lystimmäksi puolen kilon haukien teutaroidessa ohuen siiman jatkona. Siitä eteenpäin olen kalastelin pelkästään UL-virvelillä.
Viime kesinä olen kuitenkin alkanut miettiä UL-kalastuksen mielekkyyttä ja soveltuvuutta eri kalastustilanteisiin uudemman kerran. Velipoikani kalasti myös vuosikausia pelkästään UL-vehkeillä, kunnes siirtyi pari kesää sitten hauenpyynnissä takaisin jämäkämpään normaalikalustoon; uistimetkin suurenivat samassa suhteessa. Itse jatkoin edelleen UL-kamoilla. Huomasin velipojan kalastuksen tehostuneen ja kalojen keskikoonkin parantuneen, mutta se ei vielä soittanut kelloja päässäni.
Lopullinen varoitus tuli hiljattain, kalastaessamme veneestä erään järven laajaa keskimatalikkoa. Kalojen kokoluokka oli parin kilon nurkilla, ylikin. Paikalla oli eduksi käyttää normaaleja haukilusikoita sekä pystyä kalastamaan vesikasvuston seassa. Myös pitkähköistä heitoista oli etua.
Sain kouriintuntuvan opetuksen siitä, mikä merkitys tilanteeseen sopivilla välineillä on kalastuksen tehokkuuden kannalta: alimitoitetuilla vehkeillä ei tilanteeseen soveltuvien uistinten heittäminen ja uittaminen yksinkertaisesti onnistunut, ja heitot jäivät muutenkin metritolkulla lyhyemmiksi kuin järeämmillä vehkeillä. Muutaman päälle kaksikiloisen hauen eka reissulla saatuani loput kaksi kalastuspäivää menivät penkin alle: ei ainuttakaan kalaa ylös asti, suurin osa päivästä aivan mykkää, karkuutuksia. Osasyynsä oli epäilemättä heikohkolla otilla (kalat eivät haukanneet uistinta reilusti), huonon tuurinkin piikkiin voinee jotain laskea, mutta samaa vikaa ei velipojalla tuntunut olevan: yhdeksän haukea ylös, painot vaihtelivat välillä 1 – 3,5 kg, keskipaino nousi reilun kahteen kiloon. Oli tuskallista heitellä samassa veneessä ja seurata toisen touhuja: "Nyt on taas kiinni!"...
En aio missään nimessä kokonaan lopettaa UL-kalastusta, mutta viimeisen kalastusillan jälkeen tein saunassa pyhän päätöksen: täst ´edes meikäläinen ei kalasta enää koskaan haukia UL-välineillä. Ei siksi, etteivätkö normaalikokoiset hauenpulikat nousisi kevytkalustollakin ylös, vaan ennen kaikkea siksi, että hauenkalastus normaaleilla haukiluokan välineillä on joka suhteessa niin paljon tehokkaampaa ja helpompaa ettei UL-pelleily kannata.
UL-kalastus on parhaimmillaan juuri siinä mihin se on tarkoitettukin: matalahkoissa ja ei-pitkiä-heittoja vaativissa vesissä, kesäkoskilla ja lammilla, ahventen ja pienehköjen lohikalojen pyynnissä. Tällöin kevyt vapa ja ohut siima pääsevät oikeuksiinsa, pienet uistimet lentävät kohtuullisesti ja kalastus on nautittavaa. Tämän tajuamiseen meni minulta näköjään vuosikausia, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
