Esikuva?

[Qkkeli]

Eli kuka on sinun esikuvasi kalastuksessa? Onko vaari viennyt sinut 4 vuotiaana ongelle ja opettanut kaikki salaisuutensa sinulle? Olisko isäsi intohimoinen kalastaja? Tai kenties äitisi tai veljesi? Opettaja? Vai olisiko jonkin kalastuslehden toimittaja vaikuttanut jutuillansa sinuun?

Vai joku muu? Kerro tarinasi meille.

[K.A.T.I.S.K.A]

Oma esikuvani on ollut pappani!
Opetti minulle onkimisen salat ja muutakin
kalastuksesta.Toinen on oma isäni, joka opetti
minulle virvelöinnistä kaikki ne "kikat" jotka on itse
oppinut pienenä! :-)

[Yuz]

Isä mut vei saappaanmittasena kalaan ja pilkille, siitä alko intohimo kalastukseen. Vie edelleenkin aika usein  :lol:

[Himopilkkijä89]

Kyllähän isä mua on pilkille vieny ja asioita opettanu, nykyään asia alkaa kyllä oleen jo vähän päin vastoin :wink:.
Ei mulla oikeestaan mitään esikuvaa ole, tai... jos se isä sit on.

[Mikko_-Procyon-]

Kiinnostus kalastamiseen on ollut aivan pienestä pitäen, mutta kunnia todellisen kipinän sytyttämisestä menee 5-7 luokkien opettajalle Raimo Niemiselle (RIP) (nimi löytyy myös propilkistä). Tämän kannustuksen vuoksi koko harrastus kaikessa laajuudessaan lähti sitten liikkeelle.

[kaivo]

Oma innostajani kalastuksen pariin oli mummoni, jonka kanssa kävin ongella muistaakseni kolmevuotiaasta alkaen. Isän kanssa kävin muutaman kerran ongella, mutta vanhemmistani kumpikaan ei ole erityisen innostunut kalastuksesta. Olen "itseoppinut", erityisesti heittokalastuksen ja pilkinnän niksejä olen opetellut lukemalla paljon alan kirjoja ja lehtiä. Jos jokin tietty lähde pitää tässä mainita, niin erityisesti Erä-lehdestä sain alkuvuosina paljon vinkkejä.

[Jonttu]

Oma esikuvani oli mummoni ja hänen isänsä. Kyseinen ukko oli todella kova kalamies, mutta itse en ikinä hänen kanssaan kerennyt kalaan mennä, kuoli kun olin vielä nuori. Muistan kuitenkin kuinka hän antoi minulle ensimmäisen uistimeni, pienen Rapala Originalin, joka on (ihme kyllä) vieläkin minulla tallessa. Paras ottipeli mitä minulla on koskaan ollut, mutta nykyään viettää ansaittuja eläkepäiviä.
Mummoni rooli oli koko hommassa se, että hän tiesi kalamiehen lapsena jonkin verran koko lajista ja sitä kautta auttoi minut alkuun. Ensimmäisen virvelinikin sain häneltä Kanadan tuliaisina, ja lapsena kävin eniten kalassa juuri hänen kanssaan. Myöhemmät taidot on aika pitkälti itse opiskeltua, kun ei kukaan läheiseni itse kalastusta harrasta. Oma isäni ei aktiivinen kalamies ole, mutta hänenkin kanssaan kävin ensimmäisiä haukiani -95 joelta kalastelemassa.

[Torro]

Isääni ei kalastus kiinnosta pätkääkään mutta ukki on kova kalamies joka minua on vienyt ongelle, verkkoja nostamaan ja katiskoita tarkistamaan aivan vaahtosammuttimen kokoisesta lähtien.
Myös ukin veli joka asuu isovanhempieni naapurissa kävi minut aina nappaamassa mökiltä katiskoja nostamaan. Hän tosin on jo kuollut.
Muistan hyvin, että se aika tuntui TODELLA pitkältä kun odottelin että ukki herää päivä unilta ja lähtee järvelle kalaan.

[Siikapossu]

Siitä se alkoi kun kummitädin mies vei mut about 5 vuotiaana ongelle mökillään Vehmersalmella. Jotain pikkuahvenia saatiin.
Siitä lähtien on tullut kalasteltua joka kesä. Pilkkiminen alkoi talvella 2004, kun sain Joulupukilta UR juhlakairan. Siitä lähtien on oltu,
(ja tullaan olemaan) kalassa kesät'talvet. :-) Kalastuksessa olen pääasiassa itseoppinut, mutta varsinkin ERÄ-lehden kestotilaajana
oppia piisasi ja kalaa nousi. Tähänastiset huippukalat: Ahven 1 kg, Hauki 6,7 kg, Harjus 200 g, Meritaimen 300 g (vapautettu.)

[suspi]

Eka kalareissu mikä muistuu mieleen oli kummitädin kesämökillä jossakin jyväskylän lähellä. Silloin olin n. 5-6 vuotias. Pajusta onkivapaja onkimaan laiturilta. Sää oli muistaakseni oikein poutainen ja koko ilta tuli ongittua. Kipinää kalastusharrastuksen aloittamiseen ei sillon vielä tullu.
Esikuvana suurimmaksi osaksi serkku, koska aina kun siellä kävi, niin kalassa käytiin. Yleensä ongella tai sit pilkittiin laiturilta. Lisäksi serkku aina esitteli uistimiaan ja kertoi, minkälaisia saaliita niillä oli saatu.
Viimenen naula arkkuun oliki sit yks kesälomareissu. Paikkakuntaa en muista, mut vuokramökissä oltiin ja siinä illalla oli sit pakko onkia. Kalaa tuli ja samalla päätin, et pitää virveli hommata. Seuraavana keväänä tuli sit kalavehkeet hommattua.

[appe]

Voin meilkein sanoa , että olen itse oppinut kalastaja  :wink: . Joskus 10v näin papan mökillä virvelin ja tahdoin sillä heitellä , saaliina 1 ahven  :-D , sitten kotona isän käskin hommata virvelin ja rupesin kalassa käymään .  :roll: Pilkkimisen aloitin kun ala-asteella oli pilkkikisat ja sitten kisojen jälkeen isän kanssa tai yksin pilkille varmaksi en muista . Sen verran kuitenkin ottanut mallia , että mato-ongkimisen aloitin sisarusten kanssa ja opastamana.  :-)

[Eetu_]

Esikuvani on ollut Ensimmäisen ERÄ-lehteni Reppu-palstan kirjoitusten perusteella Jari Tuiskunen.

[Tosimies]

Iskähä se on. Olin joku toosi pini vauvva ku ekan kerran olin mato-onki käessä "iha ite". Sitte myö on viety verkkoja ja ongittu ainaku keretty.Iskä aikoinaa kalastanu verkoilla ammatikseen nise aina kertoo mistä saa verkolla lahnoja keväällä ja mateita talvisin ymsymsyms..  :wink:

[vastarannankiiski]

No isän kanssa tuli käytyä saappaan varren mittasena mato-ongella, mutta heittokalastus tuli sedän kautta. Käytiin kalassa yhessä joskus ku olin 13, ja vaikka en mitään virvelillä sillon saanukkaan nii silti tuli lähtemätön kipinä kalastukseen ja varsinki heittokalastukseen.

[ShadowDust]

Harrastus on lähtenyt joskus aikoinaan äitini toimesta, hän vei ensimmäisen kerran mato-ongelle merelle minut ja veljeni.
Olin sitten ainoa joka innostui asiasta. Olin viellä niin pieni etten voinnut lähteä kalaan yksin joten aina joku piti olla mukana.
Virvelöimään aloin sitten monen ihmisen vaikutuksen kautta, Kiinnostus lähti alkujaan pää-osin Aatu nimisen miehen toimesta.
Hän kävi aina samoilla paikoilla heittelemässä, usein törmäsin häneen kun olin itse onkimassa.
Katselin aina kiinnostuneena vieressä hänen touhujaan, joskus hän esitteli syöttejä ja ihastelin hänen saaliitaan usein (komeita haukia varsinkin).
Siitä lähti kova kiinnostus virvelöimiseen. Harrastus lopulta pääsi alkuun kun enoni joka oli kova kalamies joskus aikoinaan, hän antoi minulle virvelinsä jonka oli ostanut norjasta siellä käydessään. Siitä sitten lähti alkuunsa tämä harrastus, Aatulta sain vinkkejä syötteihin ja hän auttoi alkuun virvelöinnissä.
Ei mennyt kauaakaan kun aloin saamaan kalaa, monet kerrat oltiin Aatun kanssa kalassa.
Myöhemmin sitten opin itse asioita kun olin päässyt alkuun.

Että kiitos menee tästä harrastuksesta Äitilleni joka vei mato-ongelle ja Aatulle siitä että tutustutti minut virvelöimiseen.
Enolle menee kiitos ensimmäisestä virvelistä.
Kyseinen virveli on vielläkin olemassa ja loistavassa kunnossa edelleen, hieman kulunut kylläkin. Virvelillä viellä sattuu olemaan ikää saman verran kun itsellänikin.
Käytössä se on ollut itselläni noin 10 vuotta. Viellä viime kesänä tuli vedeltyä useampi hauki sillä.
Taitaa mennä kyseinen virveli hyvin ansaitulle eläkkeelleen.

[perza]

oma isäni on kaikki kalastuksen niksit opettanu pienestä pitäen nykyisin on sitten päinvastoin minä opetan isääni vähän nykyaikeaisempaan kalastukseen...Mutta isäni kuitenkin oli ennen kova pilkkimies ja eka kalastus muoto oli kait itselläkin sitten pilkkiminen, sitten tuli mato onginta kesällä, tästä sitten umpikelalla ja parilla lipalla heiteltiin haukia laiturilta ja kohta olikin oma kaira ja pilkki vehkeet. Sitten tuli kesällä uudet ja hienot heittovälineet, Shimanon haspeli setti. sitten taas alkoi olla uistimia vähän enemmän mm. joitain lusikoita ja lippoja jo iso kasa sekä tietysti lainattiin niitä isän parhaita kuha/hauki vaappuja jotka sitten jätettiin pohjaan. tästä taas kehityttiin lisää ja ihan jo omalla rahalla oma vapa joku shakespeare+kela. ei kauaakaan kun halusin joulu lahjaksi ul setin. Sainkin sen sitten shimano 500 kela ja pieni 165cm vapa. Täsää vaiheessa vieheitä olikin jo tosi iso läjä ihan vaapusta-lippaan. Tietenkin se piti sitten perhokalastustakin kokeilla ja nyt perhovapoja löytyy kome+niihin kelat. Tosien Ul-setinkin ostin, shimano nexave ax 140cm+abu 300u kela. Pitihän se vähän järeämpi vapakin ostaa 180cm abun keppi+kelana abun 101. Pitäähän se sitten olla vara ul kela aina mukana joten tuli alennus myynnistä sitten ostettua tonien abun 300u. vieheitä on nyt sitten satoja ja muutenkin kalastu rompetta on ihan riittävästi(vai onko sittenkään). Noita vaappujakin tuli jossain välissä koitetua tehä ja niitä tehdään vieläkin n. 20 vaappua/kk.
Nyt lähi vuosina on tullut mm. isälleni opetettua tota ul kalastusta, jota se ei kyllä ymmärrä vieläkään kunnolla. Noh kevyemmät välineet hän kuitenkin osti muutama vuosi sitten.
Että tämmöstä on tuo kehitys kutakuinkin ollut ja vielä kehitys jatkuu...

[vastarannankiiski]

Nii unohtu mainita, että äitee sponssaa vielä nykyäänki joskus kalastus harrastuksessa :-o

[Tosimies]

oma isäni on kaikki kalastuksen niksit opettanu pienestä pitäen nykyisin on sitten päinvastoin minä opetan isääni vähän nykyaikeaisempaan kalastukseen...

Samoin... Oltii viimekesänä virveltämäss ni iskä ihmetteli et mikä piru tuo möllökkä on ku heittelin suspia ni selitin siinä sitte miten tehokas se on ja annoin sen kokeilla sitä ni sa pari haukea ja mäni seuraavana päivänä ostamaa paketillisen suspeja  :-)
Tässä oli vaan yks esimerkki..

[Hauki007]

Ei ketään itse kiinnostui harrastuksesta ja koukkuunhan siihen jäi.

[Salmo]

Omalla kohdallani varsinaiset esikuvat tulevat kalastuslehdistä (mm. Tuiskunen, Kojo...), joiden juttuja luin siinä vaiheessa, kun kalastus muuttui enempi vähempi aktiiviseksi. Purjeveneessä olen ollut vaahtosammuttimen kokoisesta lähtien, mutta kalastusharrastuksen olen löytänyt itse - ja saanut samalla isäni innostumaan. Ilman isäni taloudellista tukea ei kasassa todellakaan olisi nykyistä arsenaalia. Ja faijan Abu 444:lla tuli heittelyä opeteltua. Mutta tosiaan, itse olen kalastamaan oppinut ja hyvin paljon ERÄ:n artikkelien avulla. Nykyään on isän purjehtiminenkin jäänyt vähemmälle ja enemmän aikaa tulee vietettyä uistelemassa ja heittelemässä. :-)

[Fiskare]

Isäni on esikuvani, joka opetti minulle onkimisen ja virvelöinnin salat.
:-D

[Kurppa]

Ukkini on kova kalamies, Isäni on kova kalamies ja Setäni on kova kalamies, käymme isäni,setäni,serkkuni,iso veljeni kanssa melkeimpä joka vuosi kalareissulla viime kesänä kävimme Norjassa, Kautokeino joella. Ja ensi kesänä ollaan menossa Ruotsiin.

[Hunter]

Kyllähän isä mua on pilkille vieny ja asioita opettanu, nykyään asia alkaa kyllä oleen jo vähän päin vastoin :wink:.
Ei mulla oikeestaan mitään esikuvaa ole, tai... jos se isä sit on.

Sama. Meilläki menny silleen et nyt mä oon menny isännästä ohi :)

[SUURkalastaja jyväskyläst]

Isäni opetti minut pilkkimään ja näytti miten virveliä heitetään. Siitä se lähti

[Aatami]

Itselläni ei varsinaisesti esikuvia ole. Faija ei ollut enää kuvioissa kun kalastuksen aloitin(vaikka olikin kova kalamies). Ehkä kuitenkin kun äiteen veli oli niin kova kalastelija niin saatoin itsekkin ekan virpan pyytää lahjaksi. 

[Haugi_94]

Itellä se kai oli isä. Koska hänkin kalasti joskus kun olin pieni.

[S.P.B]

Kai se oli  tädin mies, joka on kummini ja oma isä, kummini kautta tuli pilkkiminen ja isän kautta muut kalastus lajit.

[ara_1]

isä.Vei mut mato-ongelle ja ahvenia ja lahnojakin tuli  :-D ja on opettanut kaikki tietämänsä solmut ja niksit yms...

[Pro Pilkkijä]

...vanhemmistani kumpikaan ei ole erityisen innostunut kalastuksesta. Olen "itseoppinut", erityisesti heittokalastuksen ja pilkinnän niksejä olen opetellut lukemalla paljon alan kirjoja ja lehtiä. Jos jokin tietty lähde pitää tässä mainita, niin erityisesti Erä-lehdestä sain alkuvuosina paljon vinkkejä.

Juurikin näin. Minun innoittajani on kuitenkin ehkä iskä joka vei minut pikkupoikana (n. 5v) läheiseen niemeen ongelle. Siitä asti siellä ollaan käyty, milloin virvelöimässä ja milloin onkimassa tähän päivään saakka.

[[t-k]]

Molemmat ukit ja isä. Toisen ukin kanssa kerran käyty kalassa ja toinen ukki kertoo taas nikseja mm. lusikoitten valmistukseen. Isäkin vie minut n. 3-4v kalaan (kova kalamies) ja siitähän se on lähtenyt.