Eilen käytiin kaverin kanssa viskomassa aamu (6-12). Tapahtumia oli odotettavissa, sillä yön aikana oli tullut vettä pitkästä aikaa ja vesi oli noussut selvästi. Vesi oli Vantaanjoen stereotypisesta oletuskirkkaudesta poiketen todella kirkasta. Vielä Tammiston sillan kohdalla sama vesi on aivan paskanruskeaa, jännä...
No joka tapauksessa. Vedettiin kamat niskaan viittä vaille kuusi. Kaveri jäi viskomaan rauhoitusalueen yläpuolista osuutta, itse suorin alas labran monttuun. Suvannolla näkyi silloin tällöin pintomisia ja hyppyjä, ehdin määritellä suurimman osan kaloista meritaimeniksi ja vielä punnita noin 1-3kg:n kaloiksi.
7.43 alkoi tapahtua, uittelin mustaa liitsia sillan alla ja siima kiristyi! Hopeinen kylki välähti pinnassa ja olisin voinut laittaa heittokäden pantiksi ettei kyseessä ollut kirjo, vaan jokin hieman arvokkaampi... Arvioin kalan noin 50-senttiseksi, ja lähtökohtaisesti negatiivisista odotuksistani koko paikkaa kohtaa olin jättänyt haavin kotisohvalle. Soittelin kaverille yläjuoksulle jotta olisi käyttöä kättä pidemmälle. Kaveri tuli jeesimään haavin kanssa, ja hopeakylki löysi pian itsensä siitä. Vähän aikaa jouduimme määrittämään eväkkään lajia, sukupuolta ja kokoa, lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen. Liitsiin oli erehtynyt 47-senttinen istarilohi, ilmeisesti Nukarinkosken istutuksen peruja kesältä (arvaus perustuu kuulopuheisiin) ? Haavi ympäri ja uutta matoa koukkuun.
Harvakseltaan liitsin rauhaa häiritsi sormenmittainen ahven, harvinaisempana ilmiönä vapautensa sai turpa. Koskella oli meidän lisäksemme vain yksi kalastaja, joten kaikessa rauhassa sai koluta haluamiaan paikkoja. Yhdeksän jälkeen kaveri valui loppuliukuun, ja kohta huomasinkin hänen pitelevän huomattavasti paremman kokoista vastustajaa. Luikin paikan päälle katsomaan ja kuvasin koko väsytyksen videolle. Viiden minuutin päästä haavissa uutta ympäristöään ihmetteli keltaiseen putkiperhoon erehtynyt 63-senttinen kirkas nousutaimen. Puntarin rajoittuneesta toimintakyvystä johtuen emme päässeet selvyyteen painosta, puntari lottosi 2,5 - 2,7, minä 2,3 - 2,5 ja kaveri jotain siltä väliltä. Määriteltäköön reiluksi kakspuolikkaaksi.
Johtuen vähistä yöunista en jaksanut vispata perhoa enää samanlaisella intensiteetillä kuin heti aamutuimaan, iltapäivä meni pääsääntöisesti paskanjauhannassa ja eväsreppua keventäessä. Sain kylläkin jonkin ajan kuluttua kaverin taimenesta reilusti pienemmän taimenen loppuliu´usta. En uskalla lähteä arvaamaan kuinka "noussut" se tane oli noin 40-senttisenä ja hieman tummasävytteisenä. Sekin irtosi juuri ennenkuin olisin saanut pihdeillä kiinni koukusta ja suorittanut manuaalisen vapautustoimenpiteen.
Yhdentoista pinnassa tarkkailin vedenpintaa jälleen sillan alla, ja deja vu -tunteen myötä valutin samaisen mustan liitsin samaisen kiven viereen kuin aamulla. Samaisella tavalla siima jälleen hypähti ja väsytys alkoi... Parin minuutin päästä kaverin kanssa tuomitsimme tämänkertaisen, aika lailla samankokoisen lohen ansaitsevan myös vapautensa alamittarajoituspykälän myötä. Kyseessä oli kuitenkin eri kala, tämä jälkimmäinen oli huomattavasti lihavampi, pilkukkaampi ja sillä oli äärimmäisen huonokuntoinen selkäevä. Pyrstö sen sijaan oli erinomaisessa kunnossa.
Viskoimme vielä iltapäiväauringon lämmössä viimeistä tuntia, kaveri mainitsi saaneensa yhden varman tärpin loppuliu´usta. Ei sen kummempia, suorimme kotiin nuolemaan haavoja.
-Perca
