Vimpan päälle

kalapediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 5. maaliskuuta 2010 kello 22.13 käyttäjän Kala erkki (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vimpan päälle on projekti jossa siirretään kaloja Vantaanjoen Vanhankaupunginkosken padon yli. Siirtämällä ihmisvoimin virtavesikutuisia kaloja jokisuussa sijaitsevan nousuesteen ohi, itse Vantaanjokeen, lisätään niiden lisääntymismahdollisuuksia lähes tuhatkertaisiksi. Projekti keskittyy aluksi vimpaan joka nousee toukokuussa jokeen kudulle, pääsemättä Vanhankaupunginkoskea ylemmäksi. Jos tulokset ovat toivottuja, niin pyrimme rahoituksen onnistuessa jatkamaan projektia myös syksylle, jolloin esimerkiksi siiat nousevat jokisuuhun ja mikäli pystymme todentamaan että ylisiirrosta on hyötyä kaloille, on sitä helppo jatkaa projektista saaduin opein myös tulevaisuudessa. Vastaavanlaisia kohteita jossa vastaavanlaista toimintaa voisi tehdä, on Suomessa lukuisia.

Vanhankaupunginkosken länsihaarassa on vanha pato jonka rinnalla toimii museovesivoimalaitos. Itähaarassa on serpentiinimäinen kalatie, mutta ainoastaan lohen ja taimenen on todettu siitä nousevan ylös. Aivan jokisuussa sijaitseva koski on siis täysin ylitsepääsemätön este useille muille kalalajeille, jotka pyrkivät nousemaan itse jokeen.

Vimpa on uhanalaisuusluokituksen mukaan silmälläpidettävä kalalaji eli kalan olemassaolo on vaarantunut, lähinnä vesistörakentamisen vuoksi. Useasta etelä- ja länsirannikon joesta se on kadonnut kokonaan, yleensä patoamisten vuoksi. Jäljellä olevat kannat ovat usein yksilömääräisesti varsin heikkoja. Vantaanjoen vimpakanta on kuin ihmeenkaupalla selvinnyt hengissä, vaikka lisääntymisalue Vanhankaupunginkosken alaosilla on olemattoman pienialainen ja Vantaanjoki on viime vuosikymmenten aikana kärsinyt vaikka millaisista vedenlaadullisista ongelmista. Viimeisen parin- kolmenkymmenen vuoden aikana on joen vedenlaatu kuitenkin parantunut huomattavasti.

Vimpoja on tarkoitus pyytää monella eri tavalla. Alueelle on viritetty useita sumppuja joiden vieressä projektista kertova ohjetaulu. Näihin sumppuihin toivotaan kalamiesten laittavan saamiaan vimpojaan. Myös vimmanongintatalkoita tullaan järjestämään. Helsingin kaupungilla on poikkeuslupa pyytää kaloja myös kalastuskieltoalueella padon alla, jossa vimpoja pitäisi olla erityisesti juuri ennen kutua huomattavia määriä.

Kaikki vimmat merkataan RKTL:n virallisilla t-ankkurimerkeillä. Merkkipalautusten perusteella selviää vimpojen liikkumiset joessa, sekä vaellus meressä. Kyseinen merkintätapa on maailmalla yksi yleisimmistä yksilömerkintätavoista. Suomessa sen käytöstä ei ole paljoa kokemusta. Viime aikoina on kuitenkin alettu tutkimaan, jos t-ankkurimerkinnällä voitaisiin esim. korvata Suomessa yleisesti käytössä ollut carlin-merkintätapa.

T-ankkurimerkki on samantyyppinen kuin vaatteiden hintalappujen kiinnityksessä käytettävä muovimerkki. Merkki kiinnitetään kalan selkäevän juureen niin, että merkin T-mallinen haka jää evän ruotojen väliin kalan kudokseen ja kalaan jää vain yksi siisti haava, joka arpeutuu nopeasti.

Talvella 2009 tehtiin myös projektiin liittyvä merkintäkokeilu lahnoilla akvaario-olosuhteissa. Kokeilun perusteella merkintätapa soveltuu erinomaisesti myös särkikaloille, eivätkä kalat siitä kärsi ja sen jättämä pieni haava arpeutuu nopeasti ilman tulehtumisia.

Projektiin liittyy myös vimpojen poikastutkimuksia. Jos siirrettävien kalojen kutu onnistuu, voidaan vimpojen poikasvaiheesta saada arvokasta tietoa, joka puuttuu Suomesta täysin. Pelkästään tiedot siitä että lisääntyykö vimpa itse Vantaanjoessa ja että onko ylisiirto toimiva menetelmä vimpakantojen pelastamiseksi, on erittäin arvokas. Vastaavaa ei ole tehty aikaisemmin.

Teksti: Cpt Miller