Muokataan sivua Viehevalinta hauen heittokalastuksessa

Markkinoilla on viehetyyppejä, joiden uintiliike syntyy jo suorakelauksella eivätkä ne siis periaatteessa vaadi välttämättä erityisiä uittokikkoja kalastaakseen. Näitä ovat [[vaappu|vaaput]] joissa on [[uintilevy]], [[lusikkauistin|lusikat]], [[lippa|lipat]] sekä ns. haaralippajigit (spinnerbaitit). Lisäksi on joukko vieheitä, joiden uintiliike syntyy kelausrytmin muutoksilla tai vavalla nykien. Näitä ovat esim. [[jerkki|jerkit]], [[pintavaappu|pintavaaput]], [[jigi]]t ja 2000-luvulla yleistyneet kumiset pehmovieheet (esim. suspijigi), joissa voi olla piirteitä sekä jigeistä että vaapuista.

Suomessa paljon käytetyistä ja siksi yleisesti saatavilla olevista haukivaapuista mainittakoon [[Finlandia-uistin|Nils Master]] [[Invincible]] ja [[Rapala VMC|Rapala]]n monet eri mallit, kuten [[Floating Magnum|Magnum]], [[Jointed]], [[Super Shad Rap]] ja [[Original Floater]]. Varsinkin merialueella käytetään myös ruotsalaista [[Zalt]]ia, [[Fladen]] [[Conrad Salmon]]ia sekä amerikkalaista Bomber Long "A":ta, jotka kalastavat toki sisävesilläkin. Lusikkauistimissa kestosuosikkeja ovat mm. kotimaiset [[Bete Krokodil]], [[Utö]] ja [[Turku Spoon]], [[Kuusamon Uistin|Kuusamon]] [[Räsänen]] ja [[Professor]] monena eri mallina. Jonkin verran käytetään myös solakampia lusikoita, joita on perinteisesti totuttu heittämään [[meritaimen]]elle. Näitä ovat mm. [[Luhr Jensen Krokodil]] ja [[Kulpkrokodil]]. Vesikasvuston seassa toimivista ruohosuojatuista vieheistä markkinajohtaja on lusikka [[Rapala]] [[Minnow Spoon]]. Lippauistimista suosittuja merkkejä ovat mm. [[Mepps]]it, Rapala/[[Blue Fox]] [[Vibrax]], [[Calico Cat]] ja [[Abu Garcia|Abu]] [[Reflex]], kaikki melko reilun kokoisina. Varsinkin sisävesillä jonkinasteista suosiota nautti myös kotimainen [[Bete Lotto]]. Näiden lisäksi käytetään myös ns. painopäälippoja, joista tarkemmin jäljempänä. Tunnetuin esimerkki näistä on Abu [[Mörrum Spinnaren]].

 

Viime vuosina yleistyneistä kokokumisista "pehmovieheistä" suursuosikki on [[Storm]] [[Suspending WildEye Swim Shad]], tuttavallisemmin "suspijigi". Nykyään suursuosiossa olevan jerkkikalastuksen paljon käytettyjä merkkejä ovat mm. [[Buster Jerk]], Bomber Herky Jerky, [[Salmo Slider]], [[Manta]] ja Hell Hound. Näiden lisäksi on monia pienempien viehepajojen valmistamia jerkkejä, myös kotimaisia.

 

Saaliinsaannin kannalta on yleensä oleellista, että viehe saadaan kulkemaan lähellä pohjaa mahdollisimman pitkän matkaa kelauksesta. Varsinkin heikommalla otilla sekä hyvin kylmän veden aikaan hauki harvemmin nousee pohjasta hakeakseen liian ylhäällä kulkevan vieheen. Joka heittopaikalla valitaan siis ne vieheet, jotka uivat sopivalla syvyydellä. Opettele tuntemaan omien vieheidesi uintisyvyydet, ainakin suurin piirtein! Suurin osa haukivieheistä ui virittämättöminä ja normaalikelauksella noin 1 – 3 metrin syvyydellä, mutta alle metriin ja yli kolmeenkin sopivia isoja vieheitä alkaa olla tarjolla.

Uintisyvyyden ohella haukivieheeltä vaaditaan joskus muitakin ominaisuuksia, jotta kalastus olisi tuloksellista. Tyypillinen esimerkki vesiltä on runsas vesikasvillisuus, joka pahimmillaan rajoittaa käyttökelpoisten vieheiden määrää melkoisesti. Ruohosuojatut vieheet ovatkin varsinkin sisävesihauestajalle "pakollisia". Huonoimmin rehujen seassa selviävät monikoukkuiset vaaput ja jerkit, joiden ominta käyttöaluetta ovatkin kasvustojen reuna-alueet ja selvä avovesi.

Sääoloista kova sivu- tai vastatuuli voi vaikuttaa viehevalintaan. Kokoonsa nähden painavat ja solakat vieheet, kuten lusikat, ovat tuulikeleillä vaappuja helppoheittoisempia. Onneksi on saatavilla myös hyväheittoisia vaappuja, joiden sisällä on eräänlainen painonsiirtosysteemi vakauttamassa vieheen lentoasentoa.

Oman haasteensa kalastukselle asettaa hyvin samea vesi. Kun hauki ei näe kuonoaan pidemmälle, sen on helpompaa paikallistaa viehe joka etenee vedessä "kuuluvasti". Sameassa vedessä ovat käyttökelpoisia voimakasuintiset vieheet, kuten moniosaiset vaaput, ohutpeltiset leveät lusikat sekä kookkaat lipat. Vaapuissa ja jerkeissä voi olla räminäkuulia ääntä pitämässä. Vieheen kokoa voi hieman kasvattaa totutusta.

Kala on vaihtolämpöinen eläin, jonka aktiivisuus riippuu suuresti veden lämpötilasta. Kylmässä vedessä kalan elämä ja liikkeet rahoittuvat kesäisestä, mikä on hyvä ottaa huomioon viehevalinnoissakin. Käytä alkukeväällä sekä loppusyksyllä – talvella vieheitä, joiden uintiliike on rauhallinen ja syntyy jo hitaalla kelauksella. Pohjan tuntumasta kalastaminen on vielä tärkeämpää kuin kesällä. Näistä syistä kesällä hyvin toimivat vilkasuintiset tai pintakulkuiset vieheet eivät kalasta kylmässä vedessä enää parhaalla mahdollisella tavalla. Pohjan tuntumassa hitaasti uittamiseen sopivat kelluvat vaaput, jotka painotetaan syvyytensä säilyttäviksi (suspending) tai hitaasti uppoaviksi. Monet jerkit ovat myös käyttökelpoisia kylmän kauden vieheitä, koska niitä voi uittaa hitaasti ja pysäytellen. Syvemmillä (yli 3 m) paikoilla käyttökelpoisia alkavat olla perinteiset kalan- ja toukanmalliset painopääjigit. Niiden paino valitaan kalapaikan syvyyden mukaan siten, että niillä saadaan uitossa juuri ja juuri kosketus pohjaan. Liian raskaalla jigillä uittamisesta tulee nopeaa tempomista, joka toimii lähinnä kesällä jos on toimiakseen.  

Kannattaa myös huomioida vieheen muoto ja uintitapa. Muodoltaan pullukka ja raju-uintinen viehe vaikuttaa kalan silmissä kookkaammalta kuin saman mittainen, mutta kapea ja pieniliikkeisempi viehe.

Aiemmin oli puhetta siitä, että kaikenlaiset vieheet ovat käyttökelpoisia tilanteen mukaan. Sama periaate pätee väreihinkin. Toki monilla hauenkalastajilla on valikoimissaan tietynlaisia perus- tai luottovärejä, jotka ovat toimineet varsin usein, mutta ne ovat monesti kalastajien kesken erilaisia. Nyrkkisääntöjä on perinteisesti annettu mm. veden värin ja sääolojen mukaan, mutta ottivärit selviävät usein parhaiten yksikertaisesti kokeilemalla joka reissulla ennakkoluulottomasti erilaisia värejä. Kalojen mieltymykset voivat vaihdella päivittäin, kalastajan näkökulmasta ilman järkevää selitystä. Usein puhutaankin ns. päivän väristä, eli yhdestä tai useammasta väristä joilla kunakin päivänä tulee parhaiten kalaa. Vesillä tapahtuvien värikokeilujen merkitystä ei kannata väheksyä, sillä toimivan viehevärin löytyminen näkyy kiistatta kalantulossa.

Hyvä haukiviehelajitelma sisältää siis monenlaisia värejä. Valikoimaan tulisi sisältyä ensinnäkin ns. luonnonvärejä, jotka jäljittelevät hauen saaliskaloja, sisävesillä tyypillisesti ahventa ja särkikaloja. Toinen pääryhmä on luonnottoman räikeät "ärsytysvärit", jotka kelpaavat kaloille toisinaan erinomaisen hyvin. Kaikenlaiset punaisen, keltaisen, vihreän tms. väriset vieheet erottuvat vedessä hyvin, eivätkä jää kaloilta ainakaan huomaamatta. Vieheet voivat olla itse väristä riippumatta yleisilmeeltään kirkkaita tai tummia, sillä joskus haukea kiinnostavat voimakkaasti välkehtivät vieheet, toisinaan (varsinkin heikommalla syönnillä) tumma ja vaatimaton viehe voi olla ottavampi. Älä siis hyljeksi omissa silmissäsi ehkä rumia ruskean, harmaan ja mustan tms. värisiä vieheitä, niitäkin tarvitaan joskus.

Vieheen erottumista parantaa myös selkeä värikontrasti, esim. tumma raidoitus vaalealla pohjalla. Kontrastivieheet ovat usein käyttökelpoisia silloin kun näkyvyys on veden alla jostain syystä heikko, esim. veden voimakkaan tummuuden tai sameuden takia, sekä kalastettaessa syvässä vedessä tai pimeällä ilmalla.

Vaihtele siis vieheväriä joka reissulla ahkerasti. Sama koskee myös viehemallin ja kelausrytmin vaihtelemista, vaivannäkö todellakin kannattaa! Ottivieheen löytymisen huomaa siitä, että kalaa alkaa tulla helpon tuntuisesti. Mikäli vesillä on mukana kalakaveri tai useampi, ottivieheet löytyvät yhteispelillä nopeammin. Yleissääntönä, kirkkaalla säällä toimivat luonnonväreistä usein melko vaaleat sävyt, pilvisellä tummemmat. Räikeät "ärsytysvärit" puolestaan saattavat toimia ilman nyrkkisääntöjä olosuhteista riippumatta, jos ovat sinä päivänä toimiakseen.

[[Tiedosto:Ottivieheet.jpg|thumb|Ottiväri voi vaihtua kesken kalastuksenkin, jos sääolot muuttuvat selvästi tai vesillä ollaan pitkään. Kuvan tapauksessa reissun alkupuolella toimi hyvin etualan kelta-vihertävä firetiger-väri, myöhemmin sään muuttuessa ottiväritkin alkoivat vaihtua punaisen suuntaan. Tuona päivänä hauet olivat hyvällä otilla, ja yleisesti voimakkaan väriset vieheet olivat toimivia.]]