Saaristomeri

kalapediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 17. heinäkuuta 2009 kello 14.29 käyttäjän Kirjolohikäärme (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Saaristomeri on saarten rikkoma merialue Itämerellä, Suomessa. Alue rajoittuu idässä Hankoniemeen ja lännessä Ahvenanmaan mantereeseen. Etelärajan muodostaa Pohjois-Itämeri ja pohjoisrajan Selkämeri. Saaristomeren maisema-alue on kansallismaisema.

Saaristomeri muodostuu noin 40 000 saaresta, pienistä kallioluodoista suuriin asuttuihin, suurista avomerenomaisista merenselistä ja jokisuistoja muistuttavista saarilabyrinteista. Suuria yli neliökilometrin laajuisia saaria on 257 kappaletta. Saaristomeren keskisyvyys on vain 23 metriä. Joidenkin lähteiden mukaan Saaristomeri on maailman suurin saaristo saarten määrän mukaan laskettuna.

Saaristomeri jaetaan useissa yhteyksissä kolmeen osaan:

  • Turunmaan saaristo johon lasketaan kuuluviksi eteläisen ja lounaisen saariston ruotsinkieliset kunnat.
  • Pohjoinen saaristo, pohjoispuolen suomenkieliset kunnat.
  • Ahvenanmaan saaristo, Ahvenanmaan itsehallintoalueeseen kuuluvat kunnat.

Luonto

Saaristomerellä sijaitsee Saaristomeren kansallispuisto. Luonto on hyvin erikoista, karua ja samalla rehevää. Saaristomerta leimaavat rehevät saarnimetsiköt ja karut kallioluodot. Ensimmäisen Salpausselän jatkeena on alueen eteläosissa joukko soraharjun pätkiä eli hiekkasaaria. Suurin näistä on Länsi-Turunmaan, Korppoon Jurmo. Toisen Salpausselän jatkeena on muun muassa Kemiönsaaren, Dragsfjärdin Örö. Hiekkasaarten kasvillisuus ja eläimistö ovat tavallista rikkaampia ja poikkeavat kallioluotojen luonnosta.

Ilmasto

Etenkin ulkosaariston ilmasto on hyvin leutoa Suomen oloissa. Utössä on mitattu Suomen korkein vuosikeskilämpötila asutulla alueella, 8,1 °C. Uloimmilla luodoilla ilmasto on jopa yhtä leutoa kuin Etelä-Ruotsissa, ja vuoden keskilämpötila on usein yli 7 °C. Kesät ovat kuitenkin viileämpiä kuin mantereella. Kesän ylimmät lämpötilat harvoin yltävät yli 25 °C, mutta toisaalta alimmat lämpötilat ovat varsin korkeita. Elokuu on usein lämpimin kuukausi, johtuen meren lämpenemisestä. Lämmin meri viivyttää ilmaston jäähtymistä, ja joillakin mittausasemilla terminen kesä on loppunut joinakin vuosina vasta marraskuun puolella, talven alkaessa normaalistikin hieman ennen vuodenvaihdetta. Talven alimmat lämpötilat putoavat harvoin alle -10 °C mikä myös osaltaan johtuu lämpimästä merivedestä.

Termisten vuodenaikojen alkaminen Utössä keskimäärin:

Terminen vuodenaika Alkaa Alkoi 2008
Kevät 26. maaliskuuta ei ollut talvea
Kesä 2. kesäkuuta 22. toukokuuta
Syksy 29. syyskuuta 22. lokakuuta
Talvi 25. joulukuuta 11. helmikuuta


Saariston kesät ovat kuivempia kuin mantereella. Myös talvet ovat vähälumisempia.

Historiaa

Saaristomeren asutushistoria alkoi noin 4 000 vuotta sitten myöhäisellä kivikaudella. Vanhimmat asutuksen merkit on löydetty Dragsfjärdin Högsarista. Todisteet perustuvat alueen soista tutkittuihin siitepölyanalyyseihin, jotka osoittavat saarella olleen pienimuotoista maanviljelyä. Jo aikaisemmin olivat kalastajat ja metsästäjät samonneet saaristossa kalastaen ja hylkeitä metsästäen, sekä lintujen munia ja poikasia keräten. Ohra oli ensimmäinen viljakasvi, ja jo sitä ennen lisääntyivät erilaisten heinä- ja niittykasvien siitepöly, osoittaen laidunnuksen alkamisen.

4 000 vuotta sitten ulkosaaristo oli Houtskarin, Korppoon ja Nauvon pääsaarten tienoilla, ja nykyinen ulkosaaristo oli silloin vasta pienien puuttomien luotojen ja karien täplittämää avomerta. Maa kohoaa Saaristomerellä nykyään noin 3–4 mm vuodessa, mutta 4 000 vuotta sitten kohoaminen oli huomattavasti nopeampaa. Nykyiset ulkosaaret ovatkin tuossa ajassa kohonneet noin 20–25 metriä.


Aiheesta muualla