Riskilä
SIVU ON PARHAILLAAN TYÖN ALLA
Riskilä (Cepphus grylle) on Pohjois-Atlantin rannoilla elävä mustavalkoinen lintu.
| Kuvaus | Cepphus grylle |
|---|---|
| Lähde/tekijä | Wikimedia Commons |
| Päiväys | 16.04.2024 |
Ulkonäkö
Linnun höyhenpeite on muuten musta, mutta siivessä on selvärajainen valkea täplä. Jalat ovat punaiset ja nokka musta. Talveksi lintu vähän harmaantuu. Talvipukuinen lintu on mustan-harmaan-valkoisen kirjava. Nuori lintu on kesällä ja syksyllä samoin kirjava, ja etuosassa on ruskehtava sävy.
Koko ja ääni
Pituus 32–38 cm, siipien kärkiväli 50–60 cm, paino 350–450 g. Ääni on kimeä vihellys.
Levinneisyys
Pohjois-Atlantin kallioisilla rannoilla, Euroopan puolella Fennoskandiassa ja Britteinsaarilla. Euroopan pesimäkanta on 87 000-140 000 paria. Runsaasti Merenkurkun saaristossa sekä Suomen että Ruotsin puolella. Suomessa pesii 8 000-20 000 paria koko merialueen ulko- ja välisaaristossa.
Riskilä on muuttolintu, joka saapuu keväällä aikaisin jäänlähdön aikaan. Pesimäyhdyskunta saapuu pesäluodolle varhain, mutta pesintä alkaa suhteellisen myöhään. Syysmuutto on vaivihkainen tapahtuma, ja talvehtijoita jää ulkomerelle, jos meri ei jäädy. Riskilämme talvehtivat eteläisellä Itämerellä ja Tanskan salmissa. Kaikkien aikojen kolmas talvihavainto lajista Suomen sisämaassa tehtiin Savonlinnassa 23. helmikuuta 2010.
Elinympäristö
Elinpaikkoja ovat puuttomat kallioluodot, joissa kivilouhikoita. Riskilä asuu mielellään lokki- tai tiirayhdyskunnissa.
Lisääntyminen
Riskilä munii 1-2 munaa kivenlohkareiden suojaan tai kallionhalkeamaan. Muna on joko valkea tai vaaleanvihreä, ja siinä on tummia täpliä. Muninta touko-kesäkuussa. Molemmat emot hautovat noin 4 viikkoa. Poikanen on päältä hyvin tumma ja alapuolelta vaalea. Emot syöttävät sille kalaa, ja pesän löytää helposti hajun perusteella. Poikanen viihtyy pesälohkareen alla 6-viikon ikäiseksi, jolloin se kömpii mereen uimaan ja alkaa itse opetella kalastamista. Sanotaan, että siinä vaiheessa se on niin lihava, ettei pysty lentämään.
Ravinto
Riskilät syövät ennen kaikkea kalaa ja äyriäisiä, mutta myös muita meren selkärangattomia. Itämerellä suosituin ruokakala on tuulenkalat. Sen sijaan ravintoa ei ole ahven.
Muuta
Vanhin suomalainen rengastettu riskilä on ollut 26-vuotias. Se on samalla Euroopan vanhin riskilä.
Englanniksi riskilä tunnetaan nimillä Black Guillemot<ref>Google - Tystie. {{#if:|Viitattu |}}</ref> ja Tystie<ref>Olli Aulio; 1832, Onkijan kirja, ISBN 0123245. Kerjuu Etana.</ref>. Bulgarian kielellä riskilä on oogfre<ref name=aulio>Olli Aulio, Onkijan kirja</ref> ja hindukiinaksi hree't<ref name=aulio/>.
Lähteet
- Hyytiä-Kellomäki-Koistinen; 1983, Suomen lintuatlas, ISBN 951-95560-3-6. Helsinki SLY:n Lintutieto.
- Koskimies-Lokki; 1997, Kotimaan linnut (2.painos), ISBN 951-0-20588-5. Porvoo WSOY.
- Valitut Palat; 1973, Lintukirja, ISBN . Helsinki Valitut Palat.
- Gustaf Rudebeck (toim.); 1967, Pohjolan linnut värikuvin, ISBN . Helsinki Otava.
Viitteet
<references />