Muokataan sivua Merikotka

| domeeni = Eukaryootit ''Eucarya''

| alajakso = Selkärankaiset ''Vertebrata''

| lahko = Päiväpetolinnut ''Accipitriformes''

| heimo = Haukat ''Accipitridae''

| suku = Merikotkat ''Haliaeetus''

| laji = Albicilla

'''Merikotka''' (''Haliaeetus albicilla'') on maamme suurin petolintu.

Poikasilleen merikotka kantaa kalaravintoa. Vähitellen ruokavalioon tulee myös lokin- ja sorsalintujen poikasia sekä vähäisessä määrin myös nisäkkäitä, kuten piisameja ja minkkejä. Aikuiselle merikotkalle ravinnoksi käyvät lisäksi jätteet, raadot ja haaskat. Yleisin kalasaalis merikotkalla on [[hauki]]. Lähiaikoina on raportoitu, että aikuisten merikotkien ruokavalioon on tullut myös [[merimetso|merimetsot]]. Raportteja on tullut Suomesta, Virosta sekä Ruotsista. Kalat muodostavat noin kolmasosan merikotkan ravinnosta vesilintujen osuuden ollessa yli puolet ja nisäkkäiden noin kymmenen prosenttia. Merikotkalla on hyvä näkö. Metsästäessään lintu väijyy korkealla puun latvassa tai lentää nopeasti metsän reunan yli rantaan, jolloin se pystyy yllättämään saaliinsa. Isokokoisena ja hitaana lentäjänä merikotka on helppo havaita sen saalistaessa avoimessa saaristoympäristössä. Näkyvä partiolento palvelee kuitenkin saalistusta: kotkaa pakenevien vesilintujen joukosta voi paljastua huonokuntoinen tai haavoittunut yksilö jonka perään kotka lähtee. Tuntikausia paikoillaan istuva merikotka voi olla myös saalistamassa. Havaittuaan kalan muljahduksen kotka liitää kohti ja nappaa saaliin pinnasta. Joskus se voi kalasääsken tapaan syöksyä taivaalta myös syvemmälle veteen kalan kimppuun. <ref name=luontokuvaus>>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.finnature.fi/luontokuvaus/kuvattavat-lajit/merikotka/|Nimeke=Luontokuvaus: Merikotka|Viitattu=12.1 2011}}</ref>

Merikotka on sukukypsä 4–6 vuoden iässä. <ref name=wikipedia>{{Verkkoviite|Osoite=http://fi.wikipedia.org/wiki/Merikotka|Nimeke=Wikipedia.fi - Merikotka|Viitattu=12.1 2011}}</ref>

Nuoret kotkat pariutuvat jo ennen tätä ja opettelevat yhdessäeloa ennenkuin valtaavat oman reviirin. Parisuhde on elinikäinen, mutta toisen kuollessa leskeksi jäänyt merikotka etsii uuden kumppanin. Merikotkan soidin ei ole niin näyttävää kuin maakotkalla. Pesän läheisyydessä voi kuitenkin kuulla merikotkan soidinääntä, kauaskantavaa, hieman lokkimaista kaklatusta. Linnut rakentavat suuren risukasan pesäksi puuhun tai kallioluodolle. Ne voivat myös käyttää tai täydentää edellisvuotista pesää. Pesä on 2-3 metriä korkea, ja voi painaa jopa 1000 kg. Merikotka munii 1-3 munaa, mutta lentokykyiseksi varttuu yleensä yksi tai kaksi poikasta. Naaras hautoo pääasiassa yksin munia lähes puolitoista kuukautta, mutta koiras tuuraa sitä sen hankkiessa ravintoa. Poikasten kuoriuduttua aluksi lähinnä merikotkakoiras tuo ruokaa pesälle, mutta poikasten kasvaessa kummatkin vanhemmat ruokkivat niitä. Merikotkan poikaset tappavat toisiaan harvemmin kuin muiden suurten petolintujen poikaset, mutta sitäkin tapahtuu. Poikaset harjoittavat lihaksiaan huitomalla siivillään pesässä jo nuorina, mutta lentokykyisiksi ne oppivat vasta 10-11 viikon ikäisinä. Sen jälkeenkin merikotkan poikaset ovat emoista riippuvaisia yli kuukauden ennenkuin vähitellen itsenäistyvät. Loppusyksystä nuoret merikotkat siirtyvät talveksi etelämmäksi.<ref name=luontokuvaus>>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.finnature.fi/luontokuvaus/kuvattavat-lajit/merikotka/|Nimeke=Luontokuvaus: Merikotka|Viitattu=12.1 2011}}</ref>

Merikotka on levinnyt Euroopan lisäksi Grönlantiin ja Islantiin sekä Siperian halki Pohjois-Aasiaan, Japaniin ja Kiinaan asti. Kaikkialla esiintymisalueella merikotka asustaa avoimien vesien äärellä, joko merenrannikolla tai suurten sisävesien rannoilla.  Euroopassa pesinee noin 4 000 paria, joista noin 1 500 Norjassa. Merikotkakanta taantui 1800-luvun lopulla voimakkaasti vainon vuoksi. Heikoimmillaan kanta oli 1920-luvulla, jonka jälkeen laji runsastui. Kanta kärsi ympäristömyrkyistä 1960- ja 1970-luvuilla ja laji kävi Suomessa jo sukupuuton partaalla. Eräänä vuonna 1970-luvulla Suomessa varttui vain neljä merikotkan poikasta. Talviruokinnan ansiosta kanta on uudelleen elpynyt. Suojelutoimien ansiosta merikotka alkoi elpyä ja levitä vanhoille pesimäalueilleen, aluksi rannikoille ja Lapista ja Koillismaasta alkaen vähitellen myös sisämaahan. Nykyään pesivä kanta on jo yli 350 paria. <ref name=luontokuvaus>>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.finnature.fi/luontokuvaus/kuvattavat-lajit/merikotka/Nimeke=Luontokuvaus: Merikotka|Viitattu=12.1 2011}}</ref>