Kuhan vetouistelu

Kalapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tämä artikkelin kokemukset perustuvat pääasiassa Itä-Suomen järviin, mutta samat tiedot pätevät useissa suomen järvissä. Vuodet ja vesistöt eivät ole samanlaisia keskenään, mutta tiedot ovat pääasiassa samanlaisia joka vesistöissä.
Viime vuosina on ollut todella lämpimiä kesiä ja useat paikalliset istutukset ovat voimistaneet kuhakantoja monissa vesistöissä 10-15 vuoden aikana. Istutusten voimin kuhakantoja on kotiutettu myös vesistöihin, jossa kuhaa ei ole aikaisemmin tavattu, tai kanta on joskus kadonnut. Luonnollista on siis, että kuhan kalastus ja sen kiinnostus on lisääntynyt huomattavasti. Kuhaa voi saada vetouistelemalla suuria määriä, vaikka soutuveneellä muutamalla vavalla, mutta tässä artikkelissa keskitytään käyttämään plaanereita ja takilakalustoa. Näitä tietoja voi soveltaa kuitenkin paremmaksi omaan kalustoonsa nähden.

Kuhan uistelu kudun jälkeen

Kudun jälkeen napannut 3,4kg kuha. Ottipelinä toimi "kuha vaappuja" kuvassa oleva bomber long a 15.

Kuhan uistelu kannattaa aloittaa veden lämmetessä noin 14-16 asteiseksi. Tuolloin kuhat tavoittaa kutualueiden edustoilta. Kuha aloittaa kutunsa useimmissa järvissä vedenlämmetessä noin 12 asteeseen. Kesäkuun loppupuolella yleensä pienempi kuha viihtyy jo syvemmillä vesialueilla. Isommat yksilöt jäävät tuolloin vielä matalempaan. Ilmio saattaa johtua siitä, että isommat yksilöt tulevat kutualueille myöhemmin, kuin pienemmät yksilöt ja isommat poistuvat myös myöhemmin kutualueilta, kuin pienemmät yksilöt. Silloin, jos kutualueet ovat ennestään tiedossa, niin silloin jos kutualueet eivät ole ennestään tuttuja, niin silloin ota kartta esille ja yritä etsiä kuhan kutualueita ja yritä tavoittaa kuhat sieltä. Kuhan kutupaikat ovat, joissa on sora-, savi-, tai kivikkopohjaa. Kirkasvesistöisissä järvissä kutupaikat löytyvät usein sameimmista vesistön osista, jossa suot, tai ojitukset samentavat vesistöä humuksellaan.
Kudun jälkeisenä aikana on kannatettavaa aloittaa kutualueiden läheisyydestä. Useasti samoilla paikoilla silloisella ajankohdalla paljon särkiä ja ahvenia. Useat ahvenet lähtevät tuolloin kudun jälkeen parveilemaan kuhien kanssa selkävesillekkin. Kuhalle kannattaa siis tarjota särjen ja etenkin ahvenen värisiä vieheitä.
Uistelessa kannattaa pysytellä tuohon aikaan 2-6metrin välisellä alueella, mutta joskus kannattaa käydä kokeilemassa hieman syvemmiltäkin vesiltä, jos ei kuha ala siis ottamaan matalassa vedessä. Silloin, jos kutualueilla ei esiinny juurikaan ahventa, eikä särkikalaa, niin silloin kuha siirtyy nopeammin syvemille vesialueille muikkuparvia etsimään. Alkukesän lämpiminä tyyninä ilmoina kuha voi tulla pintakalvoon lämmittelemään, mutta useasti kuhat viihtyvät vielä alkukesästä pohjan lähettyvillä, eli takiloita kannattaa uitella lähellä pohjaa, kun taas plaaneri- ja sivuvapoja kannattaa porrastella eri syvyyksiin. Joku siima on hyvä laittaa lähelle pinnan tuntumaan, etenkin jos on lämmin päivä. Kun kuhia alkaa tulemaan jostain tietystä syvydeestä, niin silloin kannattaa muuttaa useamman vieheiden painotusta samaan syvyyteen, mistä muitakin kuhia alkaa ottamaan kiinni. Myös vieheitäkin kannattaa vaihtaa samaan väriin, millä on muutkin kuhat tulleet. Karkeasti voi todeta, että kuha syö valoisaan aikaan syvemmällä ja hämärässä kuhat nousevat pinnalle syömään. Painotuksia siis kannattaa keventää hämärässä, vaikka päivällä kuhat tulevatkin pohjan tuntumasta. Hämärän kalastuksen tehokkuus korostuu etenkin kirkkaissavesistöissä. Kudun jälkeen oleva jakso on lyhyt ja vesistöiden lämmetessä yli 18 asteeseen, niin silloin kuhat siirtyvät usein syvemmille vesistöille ja tämä jakso päättyy. Uistelu vauhti on tuolloin 3-4km/h välillä.

Kuhan uistelu kesällä

Vesistöt lämpenevät ja kuhat siirtyvät syvemmille vesille. Silloin jos vesistöissä on vahva muikkukanta, niin kannatta tuolloin kalastaa matalikoiden lähettyviltä, tai saarten penkkojen läheisyydestä, jossa veden syvyyden ollessa noin 5-15m välillä. Etenkin tuulenpuoleiset matalikot, tai saarten penkat ovat hyviä, koska kuhan ravintokalat painautuvat näille paikoille ja kuha seuraa perässä. Muikku, eli kuhan pääravinto kala kesäisin kulkee valon mukaan pohjasta pintaan liikkeellä. Muikkuparvet löytyvät helposti kaikuluotaimen avulla. Pääasiassa hämärällä muikkuparvet nousevat pintaan ja päiväsaikaan ne laskeutuvat syvälle, eli lähelle pohjan tuntumaa. Kuhat seuraavat muikkuparvia, eli takilakalustot kannattaa laittaa muikkuparvien syvyyksien mukaan, mutta kuhat eivät laskeudu päiväsaikaan aivan pohjaan asti, vaan kuhat jäävät lämpimiin välivesiin sulattelemaan ateriaansa. Hottamuikut saattavat jäädä pinnalle päiväs aikaan, eli syytä on seurata kookkaiden ahventen ajoja, sillä näiden ajojen takana voi olla kuhakin, eli osa vieheistä kannattaa painottaa pinnan lähettyville päiväsaikanakin, jos järvessä on suuri hottamuikkukanta. Ilta- ja aamuhämärässä kuhat nousevat pintaan, niin kuin muikutkin.
Jos järven kuorekanta, eli norssikanta on vahva, niin se on tuolloin kuhan pääravinto. Kuore käyttäytyy samalla tavalla , kuin muikku, mutta kuore nousee pinnan lähettyville vain yön härämpimpään aikaan. Kuha ei tuolloinkaan laskeudu aivan pohjalle asti päiväsaikaan, vaan jää sulattelemaan ateriaansa lämpimiin välivesiin.
Jos järvessä ei esiinny kuoretta, eikä muikkua. Kuhat syövät tuolloin pääasiassa ahvenia ja särkikaloja. Silloin kalastus keskitetään usein rantavesiiin, jossa ahventa ja särkikaloja on. Näissä vesistöissä kuhan uistelu ei poikkea paljoakaan hauen matala uistelusta. Suurimmat erot ovat hauen matalauisteluun verrattuna käytettävät vieheet ja vetonopeus.
Pienempi kuha parveutuu kesäisin, kun taas isompi kuha tuntuu viihtyvän enemmänkin yksin, mutta isompi kuha löytyy usein miltein samoilta paikoilta, kuin pienemmät kuhat. Usein on tullut näyttöä siitä, että isompi kuha ottaa isompaa vieheeseen, eli kun valitset viehettä ota tämä huomioon. Meteli myös houkuttaa kuhia, eli kun valitset viehettä, niin kannattaa valita jokin vaappu myös vetoon, jonka sisällä on räminäkuulat. Öisin räminää pitävän vaapun tehokkuus korostuu. Kun lasket vieheen veteen ja haluat painottaa sitä, niin kesällä on hyvä pitää hieman pidempi välimatkan vieheen ja painon välillä. Hyvä välimatka on vieheen ja painon välillä 10m. Jos halutaan vetää viehettä pohjaa myöden, joka on suhteellisen tasaista kannattaa valita jokin viehe, joka ui miltein pinnassa, eli uinti syvyys maksimissaan 1,5m ja kiinnittää päärynäpaino kuminauhalla pääsiimaan kiinni noin 10metriä irti vaapusta. Kuminauhassa on se etu, että jos paino jää pohjaan kiinni, niin menettää vain lyijypainoin, eikä itse viehettä.


Kuhan uistelu syksyllä

Siirtyminen kuhan kesällä uistelusta syysuisteluun tapahtuu normaalisti elokuussa, kun yöt muuttuvat pitemmiksi ja kylmemmiksi. Tämä aiheuttaa sen, että vesitöiden lämpötila laskee. Hyviin syyskuha saaliisiin on paremmat edelletykset, jos jos vedenlämpötila laskee syksynä taisasesti. Syyskuhan uistelu jatkuu samoilta paikoilta, kuin kesällä uistellessakin. Ainut ero on vain syvyys ja vetonopeus. Kuhat menevät pohjaan tuntumaan syviin monttuihin. Esimerkiksi, jos hyvä kesäpaikka on ollut 6m luodon reuna, niin hyvä alkusyksyn paikka on 8metrin syvänne tämän vieressä. Yleisesti kuhaa uistellaan syksyisin syvyydeltä 6- 12m. Kuhaa etsitään siis aina syvemmältä, kun vesistöt viilenevät.
Kuha vaappuja:
• Moskari, mister 12,5cm
• Bomber long a 15 12cm
• Veto Velho 12cm
• Ukko Jurmu 13cm
• Hankouistin 11cm
• Merimetso 11cm
• Lappia vaappu 9cm

Jos alkusyksynä tulee nopeasti yllättävänkin kylmä jakso ja vedet viilenevät äkkiä, niin se aiheuttaa sen, että kuha muuttuu passiiviseksi ja pitää suunsa kiinni. Muutenkin yllättävät olosuhteiden muutokset vaikuttavat kuhan aktiivisuuteen heikentävästi. Kuha viihtyy meilellään muutenkin olosuhteissa, jotka eivät paljon muutu. Jos syksynä sattuisikin todella lämmin jakso, mikä lämmittäisi uudelleen viileneen pintaveden, miltein kesäisiin lämpötiloihin, niin se harvemmin nostaa kumminkaan kuhaa pintaveteen asti, tosin jos sama lämmin ilmanjakso jatkuu muutaman viikon, niin asia saattaa olla toinen. Kuha viihtyy meilellään lämpimässä, eli kannattaa etsiä lämpimämpää vettä, kuin muualla vesistön alueella.
Isommissa vesistöissä nämä lämpimämmät paikat löytää suht helposti. Kuhan syysuitelussa normaalia on, että uistellaan tyhjää muutama tunti ja sitten tuleekin yhtä aikaa monta kuhaa kerralla kiinni. Uuden kierroksen tekee samalle paikalle, niin se voi antaa vielä yhden, tai jos onni oikein potkaisee niin toisenkin, mutta sen lenkin jälkeen paikka tuntuu taas tyhjältä. Syysuistelussa on kuitenkin se mukavempaa, että pienemmät kuhan yksilöt jäävät usein pois, miltein kokonaan ja isompia yksilöitä tuntuu tulevan helpommin. Uisteluvauhtia hiljennetään kohti syksyä. Vesistöt, kun jäähtyvät alle 14 asteen, niin silloin kannattaa lopetella kuhan uistelu siltä vuodelta, sillä kuhan saaminen on tuolloin todella vaikeaa ja saaliit loppuvat kokonaan.


Lähde

Vetouistelulehti osa 1/2011sivut 12-17 artikkelin kirjoittaja: Janne Vepsäläinen


Tietyö1.png Tämä artikkeli on vasta kehitteillä, joten siitä saattaa puuttua oleellisia tietoja. Voit keskustella artikkelin kehittämisestä keskustelusivulla.

Tarkennus: Kuvat tulevat viimeistään ensiviikolla.