Karvianjoki

Kalapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Karvianjoki on noin 110 kilometrin pituinen Selkämereen laskeva joki pohjoisessa Satakunnassa.

Vesistöalue

Karvianjoen vesistöalueesta suurin osa on metsää ja myös soiden osuus on suuri etenkin valuma-alueen pohjoisosassa. Pellon osuus on vähäinen, vain noin 12 %. Järvien osuus valuma-alueen pinta-alasta on 4,5 %, useimmat järvet ovat pieniä ja matalia, ja monia järvistä on laskettu. Tulvasuojelua ja maanviljelyä aikoinaan hyödyttämään tarkoitetut vesistöjärjestelyt vesistössä ovat olleet laajoja, ja useimmat joet ja purot ovat perattuja ja monet järvet säännösteltyjä. Karvianjoen vesistö on tunnettu myös lukuisista bifurkaatioistaan eli vesistön kahtaallevirtauksista, joskin näistä osa on vesistöjärjestelyjen myötä hävinnyt.

Karvianjoki.

Yläjuoksu

Karvianjoen latvahaarat saavat alkunsa Kauhajoen pikkujärvistä (muun muassa Nummijärvestä ja Säkkijärvestä) ja virtaavat näistä edelleen Karvianjärveen. Sieltä Karvianjoki virtaa Karvian Kirkkojärveen ja siitä Honkajoen kirkonkylän sekä Kankaanpään kaupungin läpi Kynäsjärveen Pomarkussa.

Karvianjoen vesistön joet ovat runsaskoskisia, mutta koskien putouskorkeus on pienehkö. Vesistön laatu on luokiteltu tyydyttäväksi. Väriltään vesi on tummaa johtuen lähinnä laajoista suoalueista. Myös maa- ja metsätalouden sekä teollisuuden hajakuormitus sekä järvien laskut vaikuttavat veden laatuun.

Joen kalakanta on runsas, mutta lajistoltaan vähäinen. Karvianjoesta tavataan luontaisesti lisääntyvä purotaimenkanta, joka nostaa joen kalastuksellista arvoa. Yleisimpiä kalalajeja ovat ahven ja hauki, joita kalastetaan kotitarve- ja virkistystarkoituksessa.

Karvianjoen vesistöalueen järvet ovat erittäin matalia; niiden keskisyvyys on yleensä alle kaksi metriä. Pisimmät Karvianjoen sivujoet ovat Nummijoki ja Suomijoki.

Alajuoksu

Karvianjoen alajuoksu muodostuu lukuisista bifurkaatioista eli vesistöjen kahtaallevirtauksista, joita vesistöjärjestelyt ovat osittain muuttaneet. Ensimmäinen näistä on ollut ennen Kynäsjärveä, missä Karvianjoki ennen Kynäsjärven 1880-luvulla tapahtunutta laskua laski sekä Leväsjoen kautta Isojärveen Pomarkussa että Kynäsjärven ja Kynäsjoen kautta Inhottujärveen Noormarkussa. Kynäsjärven laskun jälkeen Leväsjoki ei enää muodosta bifurkaatiota.

Karvianjoen vesistön keskusjärvi Inhottujärvi, johon Karvianjoen ohella laskee vesistöalueen toiseksi suurimmasta järvestä Karhijärvestä Lavialla alkunsa saava Karhijoki, on bifurkaatiojärvi, ja laskee kahtaalle: Pomarkunjoen kautta Isojärveen ja Noormarkunjoen ja Eteläjoen kautta Selkämereen. Inhottu on 1900-luvullla tapahtuneiden vesistöjärjestelyjen seurauksena matala ja keskiosaansa lukuunottamatta lähes umpeenkasvanut rehevä lintujärvi, jota säännöstellään kahdella padolla.

Pomarkun ja Siikaisten rajalla on Karvianjoen vesistöalueen ja Pohjois-Satakunnan suurin järvi. Myös se on bifurkaatiojärvi: enin osa vesistä virtaa Merikarvianjokea pitkin Selkämereen ja pienempi osa Salmusojan kautta Poosjärveen, joka edelleen laskee Pohjajokea pitkin selkämereen. Isojärven pohjoisosaan laskevat pienemmät Otamonjoki ja Leväsjoki.

Karvianjoen vesistön kokonaan hävinneistä järvin suurin on ollut Torajärvi Noormarkunjoen keskijuoksulla. Myös se oli bifurkaatiojärvi, joka laski kahtaalle: Noormarkunjokea ja Eteläjokea Selkämereen ja Keskisjoen kautta Poosjärveen. Poosjärvi, johon laskee myös osa Isojärven vesistä, laskee Selkämereen Pohjajoen kautta. Järvenlaskujen myötä Keskisjoen uoma kuitenkin kuivui eikä se enää muodosta bifurkaatiota.

Näin Karvianjoki laskee mereen kolmena haarana: Merikarvianjokena Merikarvialla ja Etelä- ja Pohjajokena Ahlaisissa Porissa.

Lähteet

http://fi.wikipedia.org/wiki/Karvianjoki


Aiheesta muualla