Kalasääski
Kalasääski tai lyhyemmin sääksi (Pnadion haliaetus) on kalaravintoon erikoistunut petolintu, jota tavataan Suomessa vesien varsilla sekä sisämaassa että rannikolla. Kalasääski luettiin aiemmin sääksien heimon ainoaksi lajiksi, mutta uudemman luokittelun mukaan se kuuluu haukkojen heimoon.
Sääksi on Kanta-Hämeen maakuntalintu.
Tuntomerkit[muokkaa]
Sääksi on selkäpuolelta mustanruskea ja alapuolelta lähes kokonaan valkoinen. Rinnassa sillä on tumma vyö. Pienehkö pää on valkoinen lukuun ottamatta silmän yli kulkevaa tummaa juovaa. Alapuolelta nähtynä sääksen siivet ovat valkoiset, paitsi siiventaipeen täplä, käsisulkien kärkiosat ja kyynärsulkien kapea takareuna sekä vähäinen poikkijuovitus, jotka ovat mustia. Pyrstössä on myös tummaa juovitusta. Syksyiset nuoret sääkset tuntee selän suomuisen kirjailun perusteella. Sääksen koivet ovat siniharmaat, nokka on musta ja silmän värikalvo keltainen. Sääksen siivet ovat hyvin pitkät, kapeat ja matkalennossa selvästi kulmalle taipuneet. Liidossa siivet ovat kaarevasti alaspäin suuntautuen. Sääksi muistuttaa lentäessään isoa lokkia, mutta on kuitenkin rotevamman oloinen. Päästelee soidinlennon aikana valittavia, piipittävältäkin kuulostavia vihellyksiä "j-ilp j-ilp j-ilp...". Varoitusääni, jota sääksi käyttää usein lentäessään, on hieman epäpuhdas ja terävän kuuloinen "kju-kju-kju-...". Kutsuääni on lyhyt ja selkeästi kuuluva vihellys "pjyp!"
Esiintyminen ja muutto[muokkaa]
Sääksi on eräs maailman laajimmalle levittäytyneistä lintulajeista. Euroopassa sen pesimisalue ulottuu Skotlannin pohjoisosiin ja Itä-Saksasta Mustallemerelle vedetyn linjan koillispuolelle. Euroopassa pesii noin 5000 paria, niistä Suomessa noin 1200 paria, molemmat luvut ovat lisääntymään päin. Euroopan sääkset talvehtivat Afrikassa, Pohjois-Amerikan sääkset Etelä-Amerikassa. Australian sääkset eivät muuta. Suomessa sääksi on levittäytynyt koko Suomen alueelle. Vain vähävesistöisimmiltä alueilta ja ulkosaaristosta sääksikanta puuttuu. Tiheimmillään sääksikanta on Suomessa mosaiikkimaisilla vesistöalueilla, kuten Saimaan alueella ja lounaissaaristossa. Suomen, ja samalla maailman pohjoisimmat, sääksiparit pesivät Utsjoen pohjoisosissa.
Sääksi on päivämuuttaja. Syysmuutto alkaa elokuun puolivälissä ja huipentuu syyskuun alussa, kevätmuutto on huhtikuussa.
Ravinto[muokkaa]
Sääksi syö mitä tahansa saatavilla olevia kaloja. Sääksi saalistaa lekuttelemalla 10-30 metrin korkeudella ilmassa, josta syöksyy kalan kimppuun. Se pystyy sulkemaan sierainaukot sukeltaessaan. Etelä-Suomessa yleisimpiä saalislajeja ovat monet särkikalat, joista lahna on monin paikoin erityisesti keväällä kutuaikana yleisin. Myös ahvenet ja pienet hauet ovat yleisiä saaliskaloja. Sääksen saaliskalojen keski- ja ihannekoko on 300 grammaa. Tätä isompiakin kaloja sääksi toki saaliikseen saa, mutta puheet esimerkiksi puolentoista kilon saaliskaloista ovat useimmiten liioiteltuja. Sääksi saattaa saada saaliikseen myös sammakoita ja erittäin harvinaisissa tapauksissa myös vesimyyriä ja piisameita.