Kaksisiipiset

Kalapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomessa ns. kaksisiipisiin kuuluvia hyönteisiä on n. 5000 kpl, mikä kertoo lahkon laajuudesta.

Kaikista merkittävimpiä kaksisiipisiä perhokalastajalle on tosin vain muutamia kuten kärpäset, paarmat, vaaksiaiset, hyttyset, mäkärät jne.

Yleisesti ottaen kaksisiipiset ovat pienehköjä, koukkukoot 8-24 ovat kaikista sopivimpia kaksisiipisille.

Kaksisiipisiä jäljitellään usein kaikista kehitysvaiheistaan.


Kaksisiipis-jäljitelmät kalastuksessa

Kaksisiipiset esiintyvät koko maassa, mutta kalojen ravinnoksi käytön osuus vaihtelee todella paikkakohtaisesti, mutta yleistävästi voidaan sanoa, että mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä suurempi on kaksisiipisten määrä.

Kaksisiipisiä ei läheskään aina ole kalojen syötävänä, mutta joskus kalat eivät muuta syökään.

Pari pientä mäkärä-jäljitelmää voi pelastaa koko Lapin reissun.

Perhoja ei uiteta mitenkään tavallisesta poikkeavalla tavalla vaan parhaiten sopivalla tavalla, mikä on tilanne,- paikka,- ja mieltymysasia.

Jokainen tehköön niin kuin parhaakseen katsoo.


Mäkärät, itikat ja kärpäset

Nämä pienet kalastajankiusat ovat varmasti kaikille tuttuja.

Pohjoisessa kalastaessa näitä jäljitteleviä perhoja pitäisi olla mukana, reilusti.

Ongelmaksi voi koitua se, että kalat eivät erota omaa hyperrealistista perhoa aidoista hyönteisistä, joita tietenkin on tuhansittain.

Tähän pulmaan on ainakin kaksi hyvää tapaa, miten saa perhon erottumaan.

Ensimmäinen on pienenpieni iskupiste, joka voi olla vaikka keltaisessa lakassa kastetut, sulatetut, monofiilisiimasta sidotut silmät.

Kalan lähemmässä tarkastelussa "keltasilmä mulkoilee" kalastajan eduksi ja myös aitojen hyönteisten.

Toinen tapa on poikkeava uittotapa, viistävä "kärpänen" saa helposti kalan katseen jäljitelmään.

Jos paniikki on tulossa, on syytä kokeilla molempia keinoja yhdessä.

Jotkut väittävät, että myös tavallista suurikokoisempi perho tuottaa tulosta, mutta en itse henkilökohtaisesti usko siihen.

Rupeaisitko itse mieluummin tavallisia viinirypäleitä vai omenan kokoisia viinirypäleitä?

Ei kalat sentään tyhmiä ole vaan valikoivia.

Tavallinen huonekärpänenkin on mukava suupala kalalle.

Kunhan tarjoilee perhoa oikeaan aikaan, oikeassa paikassa.

Perhojen ei tarvitse olla ollenkaan monimutkaisia, siipeen vain vaalea ja runko+rintakehä tummemasta niin siinä on todella yksinkertainen ja toimiva yleisperho.

Eikä varmasti ole vaikea sitoa.


Kalastajan kiusaajat eli paarmat

Paarmat joutuvat harvoin kalan suuhun, mutta mahdotonta se ei ole.

Mieleeni muistuu kalakerta jolloin tietty sokkopaarma "ahdisteli" minua, en saanut karkoitettua sitä, mutta onnistuin huitaisemaan veteen.

Virta alkoi viedä paarmaa, kunnes yhtäkkiä mukavankokoinen taimen nousi poterostaan ja nappasi paarman.

Sitten tutkin perhopakkia, mutta kuten arvata saattoi, ei minulla ollut vielä silloin yhtään paarmaperhoa, toisin kuin nyt.

Paarmat (kuten yleensä muutkin hyönteiset) räpistelevät siipiään tiuhaan tahtiin, perhoihin pitäisikin sitoa kevyet siivet, kuten sumukorentoperhoissa käytetystä ohuesta HD-muovista, joka mahdollistaisi tuulen avulla vastaavanlaisen räpistelyn.

Kyseinen räpistely edesauttaa kalan kiinnostuksen heräämistä.

Surviaissääsket - puolituttuja hyönteisiä

Surviaissääsket ovat pitkäjalkaisia, harmahtavia, mustia, vihreitä tai kellertäviä.

Yleensä ottaen aika tummia sääskiä.

3-13mm:n survarit "survovat" (lentotapa, josta ovat saaneet nimenkin) kaikkialla Suomessa, mutta vain Lapissa survareilla on todellista merkitystä perhokalastajille.

Surviaissääsken toukat ovat verenpunaisia, 15-20mm:n pituisia toukkia, jotka elelevät aikuisten tapaan lähinnä järvillä.

Surviaissääsket eivät ole monellekaan perhokalastajalle tuttu.


Ampiaiset ja kimalaiset

Ampiainen.jpg
Kimalainen2.jpg

Ampiasiperhojakaan ei varmaan monella ole perhopakissaan, mutta kyllä niitä sitoa voi.

Tarkan ampiaisimitaation luominen voikin olla aika vaikea, vaikka toisin luulisi.

Selvästi kolmiosainen ruumis, yksityiskohtaisine keskiruumiin keltaisine pilkkuineen, voi olla vaikeaa sitoa.

Ampiaisperhoja sitoessa ainakin oppii sitomaan, vaikka niille ei muuten olisikaan käyttöä.

Tosin ei kai ihan hyödytön perukkeenkin päähän olisi sitoa ampiaista.

Selvät värierot (musta-kelta) voi hyvinkin ärsyttää kalaa siinä määrin, että päättääkin iskeä.