Ero sivun ”Kaikuluotain” versioiden välillä
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
'''Kaikuluotaus''' on tekniikka, joka hyödyntää äänen etenemistä ja heijastumista esineiden ja asioiden paikallistamiseen, useimmiten veden alla. Kaikuluotausta käytetään merenpohjan kartoittamiseen, hylkyjen paikantamiseen, vihollisen laivojen ja sukellusveneiden seurantaan sekä kalaparvien etsimiseen. | '''Kaikuluotaus''' on tekniikka, joka hyödyntää äänen etenemistä ja heijastumista esineiden ja asioiden paikallistamiseen, useimmiten veden alla. Kaikuluotausta käytetään merenpohjan kartoittamiseen, hylkyjen paikantamiseen, vihollisen laivojen ja sukellusveneiden seurantaan sekä kalaparvien etsimiseen. | ||
| − | Kaikuluotain eli ''sonar'' (lyhennys sanoista "sound navigation and ranging") lähettää pulssimuotoisen äänisignaalin, "pingin" ja kuuntelee heijastunutta äänisignaalia vedenalaisella mikrofonilla eli [[hydrofoni]]lla. | + | '''Kaikuluotain eli''' ''sonar'' (lyhennys sanoista "sound navigation and ranging") lähettää pulssimuotoisen äänisignaalin, "pingin" ja kuuntelee heijastunutta äänisignaalia vedenalaisella mikrofonilla eli [[hydrofoni]]lla. |
Ensimmäisen kaikuluotaimen keksi vuonna 1906 Lewis Nixon.Sitä käytettiin jäävuorien paikallistamiseen. Tarkempia kaikuluotainta alettiin nopeasti kehittää vuonna 1912 Titanicin tuhon jälkeen, jolloin brittiläinen Lewis Richardson ja saksalainen Alexander Behm saivat kumpikin patentin parantamilleen kaikuluotaimille. | Ensimmäisen kaikuluotaimen keksi vuonna 1906 Lewis Nixon.Sitä käytettiin jäävuorien paikallistamiseen. Tarkempia kaikuluotainta alettiin nopeasti kehittää vuonna 1912 Titanicin tuhon jälkeen, jolloin brittiläinen Lewis Richardson ja saksalainen Alexander Behm saivat kumpikin patentin parantamilleen kaikuluotaimille. | ||
Versio 24. heinäkuuta 2009 kello 12.22
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/c/c5/Fishfinder.jpg
Kaikuluotaimen näyttö
Kaikuluotaus on tekniikka, joka hyödyntää äänen etenemistä ja heijastumista esineiden ja asioiden paikallistamiseen, useimmiten veden alla. Kaikuluotausta käytetään merenpohjan kartoittamiseen, hylkyjen paikantamiseen, vihollisen laivojen ja sukellusveneiden seurantaan sekä kalaparvien etsimiseen.
Kaikuluotain eli sonar (lyhennys sanoista "sound navigation and ranging") lähettää pulssimuotoisen äänisignaalin, "pingin" ja kuuntelee heijastunutta äänisignaalia vedenalaisella mikrofonilla eli hydrofonilla.
Ensimmäisen kaikuluotaimen keksi vuonna 1906 Lewis Nixon.Sitä käytettiin jäävuorien paikallistamiseen. Tarkempia kaikuluotainta alettiin nopeasti kehittää vuonna 1912 Titanicin tuhon jälkeen, jolloin brittiläinen Lewis Richardson ja saksalainen Alexander Behm saivat kumpikin patentin parantamilleen kaikuluotaimille.
Eläinkunnassa muun muassa lepakot ja delfiinit käyttävät kaikuluotauksen tapaista menetelmää saalistaessaan pimeässä.
Nykypäivän tunnettuja kaikuluotainten valmistajia ovat mm. Humminbird, Lowrance ja Eagle Electronics