Hauen vetouistelu

Kalapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuva001.jpg

Hauen vetouistelua voi harjoittaa soutamalla tai käyttämällä perämoottoria. Meren saaristoissa ja järvellä kalastettaessa moottoriveneestä on suuri hyöty. Kun tuuliolosuhteet ovat hyvät, kannattaa uistimen vetäminen soutamallakin, jolloin veneen epäsäännöllinen liike saa vieheen uintiin elävyyttä. [1]

Hauki on helppo kohde uistelijalle koko sulan veden ajan verrattuna moniin muihin lajeihin. Varsinkin pienet alle kaksikiloiset hauet tavoittaa helposti, yleensä aina lähes samoista paikoista.[2]

Välineet

Hauen vetouistelussa käytetään 30-50 cm pitkiä perukkeita, joka tulee siiman ja uistimen väliin. Perukkeen tulee ola tarpeeksi pitkä, ettei siima joudu väsytyksen aikana hauen hampaisiin. Siellä se nimittäin katkeaa lähes aina. Erityisesti yli kymmenkiloisten haukien kanssa on syytä olla kestävä peruke. Peruke voi olla metallia tai punottua nylonsiimaa. Kalastusliikkeestä löytää hyvän valikoiman teräsvaijeriperukkeita, mutta punotusta nylonsiimasta valmistetun perukkeen saa käsiinsä vain tekemällä sellaisen itse.

Siimana käytetään nykyään pääasiassa venymätöntä monikuitusiimaa tai 0.40-0.50mm paksuista monofiilisiimaa. Venymättömällä monikuitusiimalla hauki tarttuu uistimeen nopeammin. Monofiilia käytettäessä varsinaisen vetosiiman päähän tulee kiinnittää vieheestä riippuen muutaman metrin verran ohuempaa monofilsiimaa. Sen voi kiinnittää kätevästi leikarilla vetosiimaan kiinni. Vetouisteluvauhdin ollessa hidasta kannattaa myös tehdä vastanykäisy kalan tarttuessa kiinni. Kalamies selviää osaamalla viisi kalastussolmua: paalusolmu, merimiessolmu, siansorkka, ulkosorkka sekä jalussolmu. [1]

Vältä liian paksua siimaa

Yksi syy, miksi jättivaaput kalastavat hyvin, on se, että 0,50 mm paksuisella siimalla muut vieheet eivät jaksa sukeltaa isoimpien haukien oleskelusyvyyteen. 15 cm vaappujen uitossa on turhaa käyttää yli 0,30mm paksuista siimaa, 20-25 cm uistimille riittää 0,35 mm aivan hyvin ja 30 cm vaapuille ei tarvita yli 0,40 mm siimaa. Uusi, ohut siima kestää melko varmasti hauen syöksyt, kunhan et toimi malttamattomasti ja pidät jarrun löysällä.

Vene

Kalaveneen varustuksesta on julkaistu kalastuslehdissä monenlaisia ohjeita sekä varustelistoja. Tarvitaan mm. moottorin korjaustarvikkeita, varaosia ja polttoainetta varakanisteriin. Tulentekovälineet, vara-ankkuri, airot sekä mela on myös jokaisella listalla mukana. Kännykkä kannattaa suojata vedeltä ja karttakin on muistettava ottaa mukaan. Ruoka- ja juomatarvikkeiden lisäksi tarvitaan lukuisia yksittäisiä varusteita, joista tärkeimmät ovat: kiikari, tulentekovälineet, wc-paperia, puukko, retkikirves, vaihtovaatteet ja erityisesti hanskat, joita tarvitaan useampi pari mukaan. Kalastusvälineitäkään ei kannata unohtaa rannalle, koska ne lähtevät kävelemään sieltä hyvin nopeasti.[1]

Vapatelineet

Vapatelineet voidaan jakaa säädettäviin ja kiinteisiin putkitelineisiin. Markkinoilla on myös erilaisilla pitomekanismeilla varustettuja vapatelineitä, joiden säätömahdollisuudet vaihtelevat runsaasti. Vapatelinettä hankkiessa kannattaa varmistaa, että oman vavan kädensija mahtuu siihen. Vapateline kiinnitetään joko veneen kaideputkeen, pystypinnoille taikka vaakapinnoille. Suuren hauen iskiessä keskitytään kokonaan hauen väsyttämiseen. Mikäli kalastat kaverin kanssa, tulee hänen kelata muut vieheet ylös ja valmistautua haavimiehen rooliin. Nostokoukkua käytetään vain mikäli kala aiotaan syödä. [1]

Haukea eri vuodenaikoina

Kevät

Hauki kutee keväällä joko jäiden alle tai sulana oleviin rantavesiin. Ennen kutua on mahdollisuus mätiä pursuavia suurhaukia, mutta varsinaisen kudun aikana hauki ei paljoa uistimista välitä. Hauille tulisi antaa kuturauha, että niitä riittäisi jatkossakin. Kutu kestää yleensä 1-2 viikkoa. Heti kudun jälkeen on mahdollisuus saada suuria haukia kutupaikkojen läheltä. Kutenut hauki saalistaa aktiivisesti ja sille kelpaa melkein mikä tahansa uistin. Koska vesi on vielä kylmää valitaan kuitenkin hidasuintiset vaaput tai lusikat, joita vedetään kutupaikkojen lähellä 1-3 metrin syvyydessä. Kutupaikan löytää usein rantakasvillisuuden (heinikot, kortteikot, lumpeikot) tai jokien ja purojen lähettyviltä sekä matalanpuoleisista lahdista. Vaapun väreiksi kelpaavat yleisimmin kellertävä, vihertävä tai muuten kirkas väri. Keväällä vaappu saa olla melko suurikokoinen, eli noin 15 senttimetriä pitkä.
Vesien lämmetessä pienet hauet jäävät kutupaikkojen lähistölle ja isommat hauet siirtyvät lähialueilla oleviin syvänteisiin. Hauki on paikkauskollinen kala, joten hyvän kutupaikan lähettyviltä haukea tavataan myöhemminkin.
Kevät hauen vetouistelun opastusvideo

Kesä

Juhannuksen seutu on hauenpyytäjille vaikeinta aikaa. Pikkuhauet ovat yhä ruohikon laidoilla, mutta isot makaavat syvällä pohjassa, jossa kuitenkaan ruokaa ei usein ole. Syöntiaikoina hauki nousee yleensä väliveteen ruokailemaan, jolloin oikean pyyntisyvyyden selvittäminen on hankalaa. Toki pohjastakin haukea jonkin verran saa. Yleensä keskikesällä juhannuksen aikaan hauet oleskelevat 5-10 metrin syvyydellä ja heinäkuun lopulla normaalisti 10-15 metrin syvyydessä. Alkukesästä kannattaa laittaa siiman päähän normaalilla syönnillä sinertäviä sävyjä ja loppukesästä tumman vihreitä ja rusheita. Toki syöntiaktiivisuuden muuttuessa väriskaala on paljon laajempi.

Alkukesästä välivedestä pyydettäessä käytetään nopeaa uisteluvauhtia ja vilkasliikkeisiä ja usein suuria 10-20 sentin vaappuja. Vesien lämmetessä uisteluvauhtia tulee hiljentää ja vaapun kokoa pienennetään jopa 6-10 senttiin suurikokoisellekkin hauelle. Elokuussa vaappuja ja lusikoita vedetään takilalla aivan pohjasta. Parhaisiin tuloksiin päästään, kun vaappu kulkee vain puolisen metriä pohjan yläpuolella. Uistimia jää tietysti tällä tavoin välillä pohjaan, mutta loppukesällä hauen uistelukisoissa ei ole muuta keinoa menestyä. [2]

Syksy

Aivan loppukaudesta järvi usein vaikuttaa tyhjältä. Ehkä hauet ovat siirtyneet tavoittamattomiin tai sitten ne ovat melko passiivisia? On paikkoja, joista kaloja kuitenkin löytyy, ja oikealla taktiikalla sekä oikein asein saaliista voi saada runsaastikin. Väärin viehein ja taktiikoin ei haukia löydy.

Syksyllä uistellessa on tärkeää hidas ja epätasainen uisteluvauhti sekä suuret vieheet. Yleensä kannattaa käyttää 18-25cm vaappuja. Hyviä vieheitä syyshauelle ovat mm. 20 ja 25cm:n Nilsmasterit ja 23cmienet vaaput eivät toimi syksyllä läheskään niin hyvin, kuin suurempikokoiset. Monessa isossa vaapussa on kolme kolmihaarakoukkua, joista voi yleensä poistaa keskimmäisen koukun kalan mahdollisen vapauttamisen helpottamiseksi. Jäljelle jäävät koukut voi tarvittaessa vaihtaa suuremmiksi; isommat koukut tartuttavat paremmin ja uistin säilyy suunnilleen samanpainoisena. Värityksiltään yleensä suositaan loppusyksyllä aavistuksen tummasävyisempiä uistimia, kuin keväältä - alkusyksyyn.


Vetäessä kannattaa usein pysähtyä ja tehdä jyrkkiäkin käännöksiä. Näin uistimet uivat epätasaista vauhtia ja pysähtelevät ajoittain. Oikein kylmässä vedessä hauki nimittäin usein iskee hyvin hitaasti uivaan tai paikoillaan olevaan uistimeen. Hiljaisessa vauhdissa vapoja on parasta pitää kädessä, koska muuten suurin osa tärpeistä jää tärpeiksi. Vapa kädessä on tärppiin helppo antaa vastaisku ja kala tarttuu paremmin. Kovalla vauhdilla uistellessa veneen vauhti tekee vastaiskun ja vapa voi olla telineessäkin.

On parempi sahata pieniä alueita ja tehdä jyrkkiä käännöksiä alueilla joista haukia on yleensä saatu. Yhtä kohtaa kannattaa ajaa useampaan kertaan sen sijaan että vetäisi pitkiä suoria. Yleensä kannattaa syksyllä uistella vain yhdellä vavalla, koska jyrkkiä mutkia on vaikea tehdä monen vavan kanssa ilman siimasotkuja. Parhaat saaliit usein tulevat 6-20 metrin syvyisten selkien päältä ja reunamilta. Kalat voivat olla päivästä riippuen oikeastaan millä syvyydellä tahansa: joskus haukia on aivan pinnassa ja silloin vaapun edessä kannattaa käyttää jotain kelluketta. Pikkuplaanariakin voi käyttää aivan uistimen edessä, sillä paitsi että se pitää vieheen pinnassa, se myös vähentää eri vapojen siimojen sotkeutumista tosiinsa. Vaikka osa hauista olisikin pinnassa, saattaa osa oleilla syvemmällä. Järkevää olisi aina kalastaa eri syvyyksiä samanaikaisesti. Painouistinta käyttämällä pääsee syvälle, varsinkin silloin, kun uisteluvauhti on hidas.

Pakkasöiden jälkeen hauet ovat usein hyvin aktiivisia, tuntuu kun ne olisivat tietoisia tulevien jäiden tulosta. Jos osa järvestä on jo jäätynyt, mutta avovettä vielä löytyy, kannattaa uistella syntyneen jään reuna-alueilla. Jostain syystä jään reunat keräävät haukia ja niiden ravintoa. Juuri tämä aika voi olla vuoden parasta haukiaikaa järvillä ja lisäksi saa kalastaa aivan rauhassa. Täytyy muistaa, että pakkasella varsinkin kalan silmät jäätyvät helposti, joten vapautettavien kalojen kanssa on oltava tarkkana. Parasta olisi jos kovalla pakkasella ei kalaa nosteta vedestä ollenkaan.

Loppusyksyllä kirkas tyyni päivä on usein synkkiä ja tuulisia päiviä parempi. Kesällä ja alkusyksyllä tilanne on yleensä päinvastainen. Hauen syönnissä on loppusyksyllä ollut selkeitä jaksoja: joskus päivän ainoat kalat tulevat hyvin lyhyen ajan sisällä. Joskus taas syöntijaksoja on useita päivässä, joskus ei taas yhtäkään. [3]

Vieheet

Hauenpyyntivälineistä viehe on tärkeässä roolissa. Ellei se pelaa, panostaminen muihin välineisiin on turhaa. Vieheen ominaisuuksista tärkeimmät on uintiliike ja -syvyys. Väri ja koko eivät joidenkin mielestä ole niin tärkeitä, sillä normaalissa saalistustilanteessa hauki havaitsee liikkuvan saaliin tai vieheen ensin veden värähtelyjä aistivien kylkiviiva-aistin ja kuuloaistin avulla. Viehe tai saalis nähdään vasta hyvin läheltä.

Valaistuksella merkitystä

Jos näköhavainto on tärkeä hauen iskua ohjaava tekijä, uistimen liikkeen tulee olla mahdollisimman epäsäännöllistä, laajaa, poukkoilevaa ja eteneminen epätasaista.

Syvällä, hämärässä ja sameassa vedessä näköaistista ei ole enää hauelle apua saalistuksessa. Jos uistin ei synnytä riittävää ääntä tai se on pysähdyksissä, niin hauki ei voi havaita sitä. Epäsäännöllinen poukkoileva uinti, katkonainen eteneminen ja liian nopea vauhti hankaloittavat uistimen tarkkaa paikallistamista iskua varten.


Ottivieheen koko

Haukiuistimen optimikoko on saaliiksi tavoiteltavan hauen pään mitta tai vähintään noin 2/3 pään pituudesta. Suurempaankin uistimeen hauki iskee välillä hyvin, mutta jos uistin on selvästi pidempi kuin hauen pää, tärppien lukumäärä kasvaa ja kiinni jääneet hauet vahingoittuvat usein vakavasti pään ulkopuolelle jääneistä koukuista.

Hauen pään pituus on noin neljäsosa koko pituudesta. Oheisesta taulukosta saat lisää osviittoja vieheen koko-ongelmiin. Milloin sitten pitäisi valita iso viehe, milloin pieni?

Max. Paino Pituus Viehepituus
5kg 90cm 15-23cm
7kg 100cm 16-25cm
10kg 110cm 18-27cm
13kg 120cm 20-30cm
16kg 130cm 22-33cm
20kg 140cm 24-25cm

Ottivieheen väri

Saaliskala yleensä pyrkii naamioitumaan petokaloilta. Paraskaan viehe ei pysty samalla tavalla kyljillään heijastamaan veden sävyjä kuin oikea muikku tai muuttamaan väriä pohjan sävyjä vastaavaksi, kuten ahven. Mutta vieheen ei tarvitse pystyäkään täydelliseen imitaatioon. Riittää, se ei poikkea liikaa saaliista. Kun näkyvyys on heikko, on uistimen erotuttava ympäristöstä hyvin. Vaalea väri, selvä raidoitus, ympäristöä tummempi siluetti ja iso koko auttavat haukea näkemään vieheen.

Veden värisävy, kirkkaus, pyyntisyvyys ja päivänvalon määrä vaikuttavat siihen, kuinka hyvin värit erottuvat ja millaisia sävyjä saalistava petokala pystyy erottamaan. Sopiva väri auttaa haukea löytämään uistimen paremmin kuin liian hyvin kalan suojaväriä matkiva väritys.

Täysin kirkkaassa vedessä sininen valo tunkeutuu kaikkein syvimmälle. Tavallisessa ruskeansävyisessä järvivedessä tilanne on aivan toinen. Näkyvyyttä on vähän ja punertavat sävyt tunkeutuvat syvimmälle.

Vihreäselkäinen viehe saa syvemmällä saalistavan pedon erehtymään aurinkoisella säällä. Valkoinen, keltainen, punainen ja vihreä erottuvat parhaiten, fluoresoivat värit menettävät sävynsä ja näkyvät kirkkaan valkoisen tavoin. Musta, harmaa, sininen ja syvemmällä myös vihreän sävyt näyttävät samanlaisilta.

Kun mietitään, mitkä sävyt kelpaavat luonnollista syöttiä matkivaan vieheeseen yleispätevän musta-hopeisen lisäksi, niin paras opas on ahven. Ahventen väreissä on vesistökohtaiset erot ja paikallisen ahvenen kupeesta näet oikeat sävyt.

Luonnoton, voimakas väri tai kontrasti voi jopa torjua hauen iskun. Kun hauki näkee selvästi, se voi olla hyvin pikkutarkalla tuulella.

Keväisessä täkykalalla tapahtuvassa heittopyynnissä syvyys on yleensä alle metri, joten hauen iskua ja käytöstä pääsee tarkkailemaan hyvin. Täkykalan uitto lyhyin nykäyksin saa hauen aina kiinnostumaan ja oikeinpäin uivaan täkyyn hauki iskee heti. Jos täky ui ylösalaisin, niin hauki saattaa seurata täkyä pitkänkin matkaa iskemättä.

Tummakylkinen vaaleavatsainen viehe erottuu kirkkaalla säällä ympäristöä tummempana hyvin, ja antaa läheltä oikeanlaisen kontrastin. Huonossa valossa taas punavalkoiset tai fluoresoivilla väreillä kyljistä ja vatsanpuolelta väritetyt uistimet erottuvat hyvin tummaa taustaa vasten ja liioittelevat tehokkaasti saaliskalan vaaleaa vatsaa.

Pintapyynnissä taivaan sinisävyistä taustaa vasten punertava viehe luo hyvän värikontrastin. Syvällä humusvesissä valo ei sisällä kuin punertavan sävyjä, joten tummuuserot taustan ja uistimen eri värien välillä ovat ainoat näkyvät sävyerot. Selkeä raitakuvio tehoaa nyt hyvin. Mitä vähemmän valoa, sen pitempi ja leveämpi raidoitus, pinnemmalla ja kirkkaammalla kelillä riittävät ohuet ja vain selkäpuolella olevat raidat. [4]



Lähteet

  1. 1,0 1,1 1,2 1,3 http://www.luonnossa.net/Kalastus/Hauen_vetouistelu/hauen_vetouistelu.html
  2. 2,0 2,1 http://www.kalakerho.net/uistelu_hauki.htm
  3. http://www.suomenhaukiseura.com/hauenkalastus/kalastustavat/iso_jarvihauki.html
  4. http://www.suomenhaukiseura.com/hauenkalastus/kalastustavat/haukienkat_uusiksi.html