Jos sitä pitkästä aikaa tännekkin jotain kirjoittaisi. On tullut laiskaksi viime aikoina kirjoittamisen suhteen ja keksinyt kaikkea muuta hommaa sen tilalle.

Viime aikoina kyllä kiirettäkin ollut. Sesonkikausi menossa verkkokalastuksessa, viimeisiä talviverkkoja viedään. Siihen kun lyödään päälle Kalassanet Ry:n seuran jutut sun muut pikku projektit niin koko ajan saa olla menossa. Mutta kiire on aina itseaiheutettua ja toisaalta nautin siitä.

Kelkka tuossa hajos kiireellisimpään aikaan kun olisi pitänyt uittaa lisää verkkoja(Yllättäen?), pari päivää sitä jaksattiin rassata ja uusia osia, mutta moottoriremontti edessä, sille ei voi mitään. Piti käydä sitten hakemassa uudeksi kelkaksi tuollainen Yamaha venture vähän ajettuna. Eihän tuo työkelkka ole, mutta ajaa nyt ainakin tämän talven asian.Uutta autoakin katsellut, jos sitä escortin suhteen luovuttais, näillä kilometreillä diesel ainut vaihtoehto.

Noin 1½ viikkoa sitten oli mielenkiintoisia hetkiä järvellä kun vettä oli jäänpäällä 5-40 cm. Joka paikasta tosin ei päässyt kulkemaan kumisaappaatkaan jalas, saati kelkalla. Mukavan kokoisia aaltojakin sai luotua ja välillä tulvahti kengät täyteen vettä. Parissa päivässä tosin tuo vesi siitä katosi jäänläpi, ja nyt pinta on suhteellisen ok, tosin pehmennyt aikalailla.

Suurinosa kalastajista on nyt ruvennut nostelemaan verkkoja pois oman turvallisuutensa vuoksi ja parempihan se on niin jos yhtään kokee jäällä liikkumisen epävarmaksi. Me päätettiin vetää pienellä riskillä ja eilen uitettiin vielä neljä verkkoa lisää. Jäätä oli mittanauhalla mitattuna 50-54 cm+5cm täyttä murua paikasta riippuen. Tuosta alla oli noin 30 cm ihan puhdasta jäätä vielä, ei ollut puikkoontunut yhtään.

Joka paikasta nyt saa saarnoja jäiden heikkoudesta, itse alan olla totaalisesti kypsynyt siihen. Tiedän että tarkoitus on hyvä, mutta jotenkin jatkuva paapominen alkaa vituttamaan. Erä-lehden päätoimittaja(tai joku) taisi kirjoittaa tästä joku aika sitten. Esimerkiksi otettiin rallikuskit jotka ajavat henkensä uhalla rallia ja pienikin virheliike saattaa maksaa koko elämän. Sama homma se on pilkkijällä tai ammattikalastajalla. Samoin kuin laskuvarjohyppääjällä, sukeltajalla, kiipeilijällä, lentäjällä jne. Jännä ettei näiden harrastusten vaaroista varoittamiseen käytetä samanlaisia varoja mitä heikoista jäistä kertomiseen. Ja kuinka paljon meillä kuolee liikenteessä harrasteautoilijoita? Ymmärrän toki pointin, mutta joku järki pitäisi tähänkin ottaa.

En kehota ketään menemään jäälle ellei todellakin tunne vesistöä ja jään rakennetta. Me seuraamme jään kehitystä paikanpäällä aamusta iltaan ja teemme analyysin jään rakenteesta vähintään kerran päivässä. Hommassa on edelleen silti riskit olemassa, mutta olemme päättäneet ottaa ne, loppujäiden verkkokalastus-sesonki on rahalliseltaan arvoltaan parissa viikossa yhtä paljon mitä koko muun talven myynti yhteensä johtuen saaliista,kalastajien puutteesta ja tästä seuraavasta korkeasta kalan hinnasta.

Pidetään se järki mukana jäillä liikkumisessa ja mikäli ei tiedetä täysin mitä tehdään jätetään menemättä. Mutta antakaa niiden mennä rauhassa jotka sinne haluavat mennä, monesti turhasta saarnaamisesta nousee vaan kapinaan ja asenne muuttuu agressiiviseksi: “Ja minähän menen!”- tyyliseksi. Mikäli mennään otetaan mukaan ne kelluntapukineet,naskalit ja puhelin pakattuna vesitiiviiseen pakettiin. Ja aina mielummin kaksin kuin yksin jäälle.

Joo-o. Eipä mennyt eilinen ihaa putkeen. Perus lauantaiksi voisi jopa sanoa.

Itse olin Seinäjoella tyttöystävän kanssa kotopuolessa juomassa kahvia kaikessa rauhassa kun sisko soitti. Siihen sitten jäikin kahvit kesken ja samantien autoon ja ajamaan mökille. Sen verran sain tässä vaiheessa tietää että toinen mökkirakennuksista savuaa ankarasti ja veli oli soittanut palokunnan kun oli tullut matikkapilkiltä.

No matkalla tietenkin yrittelin soitella veljeä kiinni, mutta eihän se ehtinyt vastata. Jossain vaiheessa matkalla sain sen verran selville että tulipalo taantunut, mutta palokunta repii välikattoa irti ja tulipalo lähtenyt luultavasti liesituulettimesta liikkeelle.

Noin 200 metriä ennen mökkiä matkalla on jyrkkä mäki jonka lopussa on jyrkkä 90 asteen mutka. Tiesin että mutka on liukas ja hyvissä ajoin jo mäen päällä tiputin vauhdin ihan minimiiin. Eipä tuo mitään auttanut kun mäessä vauhti vaan kiihtyi vaikka mitä teki ja nätisti sitten pölläytettiin penkkaan. Samalla näin kuinka mökin pihas paloautojen valot vilkku ja radiosta soi “Tahdon nähdä tulen jonka savua jo haistelen”. Tässä vaiheessa ei voinut enää kun nauraa epätoivoisesti!

No, naapurin poika sitten kävi traktorilla vetämässä auton pois ja kiitosten jälkeen sitten vihdoin pääsi sinne mökille. Tilanne siellä oli rauhoittunut, poliisit tekivät raporttia juuri. Sähköt vielä oli puolelta kylältä pois ja sähkömiehet etsivät vikaa. Parin tunnin jälkeen nekin vihdoin saatiin päälle.

Toinen mökkirakennuksista joka kesällä lähinnä ollut “vierasmökkinä” tosin oli sitten palantu sisältä ihan käyttökelvottomaksi ja samalla myös osa tavaroista. Loput olikin sitten ankaran noen peitossa ja savulta haisevana niillä ei paljoa mitään tee. Eli kesän tullessa purkuhommia tiedossa ja uuden mökin rakentamista. Hommastahan vittumaista tekee sen että samalla kertaa meni paljon tunnepitoista tavaraa jotka oli varastoitu mökin parvelle.

Syttyminen on lähtenyt nähtävästi joko liesituulettimesta taikka vaihtoehtoisesti sähköjohdoista. Liesituuletinta ei ole käytetty ainakaan kymmeneen vuoteen ja mökki ollut uuden vuoden jälkeen ihan täysin kylmänä, edes lämmitystä ei ole ollut päällä. Itse epäilisin syyksi hiirtä tai rottaa joka on käynyt mutustelamassa sähköjohtoja ja aiheuttanut näin oikosulun joka on sytyttänyt jotain ja levinnyt hiljalleen. Palo oli sitten kumminkin lopulta tukahduttanut itse itsensä, kiitos tiiviiden ikkunoiden ja ovien, eikä palokunnalle jäänyt kuin varmistus ettei tulipesäkkeitä ollut jäänyt mihinkään. Olis kyllä voinut palaa maan tasalle mun puolesta, olis välttynyt purkuhommilta…

Noo, samalla kertaa selvis vielä että muori oli joutunut sairaalaan samana päivänä ja veljen konekkin otti sitten ja hajos(muista syistä kun tulipalo). Niin ja oli tuolla samaisella tiellä ajanut palokunnan säiliöautokin ojaan. Noo, onneksi kumminkin henkilövahingoilta vältyttiin.

Tällästä täällä tällä erää, teksti ei nyt liittynyt kalastukseen, mutta eipä tuolla väliä.

Uusi vuosi, uudet kujeet. Tai no, turhia lupauksia uudenvuoden aikana turha antaa ilmoille. Ei ole tullutkaan talvikalastus kaudesta vielä tänne blogi raporttia kirjoitettua, mutta rustaillaan nyt vähän näin aamun kunniaksi.

Verkot saatiin tosin uitettua jään alle poikkeuksellisesti jo marraskuun puolella, ja poikkeuksellista oli myös se että ensimmäinenkin reissu tehtiin tänä vuonna moottorikelkalla. Kausi alkoi enemmän kuin loistavasti, kalan hinta oli kohdallaan ja sitä tuli erittäin suuria määriä. Verkkoja saatiin heti kauden avauksen paikkeilla hyvä määrä uitettua jään alle ja muutama reissu jouduttiin tehdä jopa pimeällä, kun ei yksinkertaisesti alkutalven valonmäärä riittänyt jäällä täysi mittaisen työpäivän tekemiseen.

Ennenkun hommasta innostuttiin liikaa, niin kyllähän niitä kolahduksia tuli takaisin päin. Huhut suurista kalamääristä kirivät jälleen kerran ääntä nopeammin paikallisten tietoon ja joka jamppa oli uittamassa verkkoja jäänalle. Ja kuten tunnetusti tiedetään kaikki eivät myy kuitilla kaloja eteenpäin välittäjille, jolloin nämä “sesonkiverkottajat” ruuhkauttivat jälleen kerran ammattikalastajien myyntiketjut ja kalan hinta romahti. Eipä siinä, tämän asian kanssa olisi vielä selvinnytkin muttakun tukkuliikkeet, heidän pakastimet ja jälleenmyynti pisteet täyttyivät joulun alla kuhasta ja kun kuha ei joulukalana mikään suosittu ole, niin lopettivat välittäjät sitten kokonaan ostamisen.

Viimeiset kalat lähtivät 15.12. ja seuraavan kerran vasta viime sunnuntaina eli 2.1. Tuollainen puolen kuukauden tauko joulun alla ei niin mukava ole kukkaron kannalta saati sen että ainut keino miten nuo kalat tuona aikana sai säilymään oli joko verkkojen nosto kokonaan pois tai kalojen fileeraaminen,vakumointi ja pakastaminen. Ensimmäisessä olisi ihan liikaa vaivaa ja fileeraaminen tässä tapauksessa siis otettiin vaihtoehdoksi.

Ei välttämättämättä mukavinta touhua 4-6 tunnin järvellä olon jälkeen ottaa puukkoa esille ja pikaisesti fileerata kymmeniä kiloja kuhaa. Ja kun paskinta touhussa oli se etteivät välittäjät maksa fileestä yhtään enempää mitä sen raaka-aineiden arvo on, eli käytännössä fileerauksesta ei minkäänlaista palkkaa jäänyt käteen. Siihen päälle joulun ajan hässäkkä ja kiire , niin alkoi jo kieltämättä näkymään stressiä itsekullakin, vaikka itse en helposti siihen sorru. No loppujen lopuksi hommasta kumminkin selvittiin kunnialla läpi.

Nyt taas palattu arkeen, kalan hinta palannut normaalille tasolle, kiitos “sesonkikalastajien” lopettamisen. Eipä tässä sen enempää tällä erää, -26 astetta näyttää mittari ja ei auta kuin lähteä verkkoja katsomaan vaikka mieli tekisikin jäädä tyttöystävän kanssa nukkumaan lämpimän peiton alle.

Kirjoitellaampas pienen tauon jälkeen taas tännekkin.  Lomailun merkeissä kun tässä nyt pian viikon verran mennyt, niin ei ole saanut aikaiseksi tänne mitään rustailla.

Perjantaina sitä tuli pilkkikausikin korkattua seinäjoella. Eipä  ihan heti muista koska tähän aikaan saanut jo kauden avata.Saaliina 10kpl ahvenia, josta 8 kpl oli mukavasti syömäkokoisia ja nämä päätyivätkin yli 80 vuotiaalle isoäidilleni syötäväksi. Siinä on kyllä ihminen joka oikeasti rakastaa kalan makua!

Paljon sai nähdä vaivaa noiden ahvenien eteen kieltämättä. Reikiä tuli kairattua tasan 30kpl:tta joka on erittäin suuri määrä ottaen huomioon että joki on noin 10-20 metriä leveä ja vettähän tuolla on keskimäärin alle metri. Tosin ottipaikat löytyivät “syvänteistä”, eli vähän yli metrin montuista ja kolmesta reiästä kaikki ahvenet tuli ylös(+yksi hauki pääsi jo haukkaamaan raitista ilmaa kunnes tasapaino irtosi suusta ja luiskahti takaisin veden syövereihin).  Sinänsä taas kun muistellaan niin harvassa on ne reissut ollut jolloin tuosta lätäköstä on yli 5 ahventa tullut joten saaliiseen olen todellakin tyytyväinen.Pari tuntia tuli nautittua pilkkimisestä ja täytyy myöntää että oli mukavaa puuhaa pitkän tauon jälkeen!  Ja kaikki kalat luonnollisesti Mantere-tasureilla!

Lauantaina tulikin sitten käytyä maanomistajien hirvisopalla ja pohjalaisilla suurmarkkinoilla (mitkälieolikaan). Markkinoilta sattui mukaan Lapin hunajan valmistamia maustettuja hunajia ja Euran kastikkeen “chilivalkosipuli-murskaa” sekä “chilimajoneesia” . Kumpikin suurta herkkua ja suosittelen ehdottomasti ostamaan vaikka arvokkaita ovatkin. Voisin jopa väittää että tuo valkosipulimurska sopii melkein kaikkeen muuhun paitsi kaurapuuroon!

Illasta tuli vielä mukava puhelu broidilta, oli hirvimetsällä ollessa kertonut keskiviikkoisesta epäonnesta mökkinaapurille ja olivat vielä laskeneet naapurin veneen vesille ja loput kaksi jataa saatiin turvallisesti rantaan! Relu 400€ verkot tuli siis vielä pelastettua+kalat päälle. Jäälauttoja olivat kyllä kuulemma joutuneet kiertelemään, mutta turvallisesti saivat kaikki ylös.

Tuli siinä viikonlopun aikana sitten rakkaan serkun  ja ehkä kenties parhaan kaverin 18-vuotis synttäreitä viettettyä ja pitkästä aikaa näin oikeasti vaivaa lahjan eteen. Tuli valmisttettua eräänlainen selviytymispakkaus luontoon sisäpiirihuumorilla höystettynä.

Alku viikko mennytkin pihaa siistiessä, vaappuja tehdessä ja verkkomerkitkin on nyt talvea varten tehtynä. Niin ja uutta moottorikelkkaakin tässä vähän kaavoiteltu ja rahoitus laskelmia on kovasti tehty.Verkotkin on nyt tilattuna kivikankaalta ja perjantaina pitäisi saapua pihaan, ja samantien lähtevät jäänalle uitettavaksi! Pitää nyt vielä vaan toivoa että ehtisi myös Oulussa viikonlopun aikana käytyä.Sitä odotellassa tästä painunkin hiljalleen nukkumaan

Saalista

Ahvenen käsitys "traktorin jäljistä"

Jos puhuttais vaikka alkuun todennäköisyyksistä. Mielenkiintoinen aihe. Jos laskettais esimerkiksi vaikka yksi esimerkki:

Jos kauden viimeinen päivä lähestyy, verkkoja jätettiin riskillä 6 jataa järveen, vaikka uhka järven jäätymiselle oli olemassa. Noh, onni oli myötä ja järvi ei siis jäätynyt vielä. Jos siis pääset kerrankin ajoissa sängystä ylös ja järvi on suurimmaksi osaksi auki, rantaa lukuunottamatta. Ja jos keli näyttää hyvältä, -4,5 astetta pakkasta ja mitätön tuuli. Ja jos inspiraatio on kova niin mikä on todennäköisyys että joku menee vielä pahasti pieleen? Noh, tarkkaa lukemaa en pysty sanomaan, mutta hyvin hyvin minimaalinen, varmaankin lähellä 1/1000.

Tällä kertaa toi yksi tuhannes osan mahdollisuus osu meille kohdalle. Kuteet aamusta niskaan ja fiilis oli oikeasti enemmän kuin mahtava. Joku ihme sai mut testaamaan kumminkin sen että lähteekö moottori käyntiin ennenkun ruvettiin pakkaamaan venettä. Yllätys yllätys, ei puhunut sanaakaan, mutta sen sijaan antoi paksun pahan hajuisen savun pihalle. Vitutuskäyrä ponnahti tässä vaiheessa ihan tappiinsa, koppa auki ja selvittämään syyllistä. Starttimoottori osoittautui syylliseksi ja aina startatessa pukkasi vain pihalle paksua muovin käryistä savua sisältään. No,  yritettiinhän sitä konetta saada käyntiin perinteisesti narullakin, mutta eihän se edes meinannut lähteä kertaakaan. Ei muutakun pieni tuumaus tuokio ja arvio vaihtoehdoista

Mikäli kaikki verkot jäisi järveen se olisi noin 1200€ euron paukku jo itsestään+ menetetyt kalat, ja muutenkaan ei hirveän helposti tee mieli jättää verkkoja järven pohjaan, sillä aina niihin takertuu kaloja ja mädäntyvät vaan aikaa myöten pois=turhaa kalantappamista. Ei hyvä … Toinen vaihtoehto olisi kysyä joltain venettä lainaksi, mutta ongelma vaan on se että kaikki oli jo nostanut veneet ylös. Tai ainakin tutut siis. Ei hyvä… Hetki ajattelua ja älynväläys päähän “hei, onhan meillä soutuvene”… “niin ja sähköperämoottorikin!”

Hetki tuumailua ja ruvettiinkin ajattelee sitä vaihtoehtoa tosissaan. Ei muutakun sähköperämoottori kiinni,airot veneeseen ja muut tarvikkeet kyyttiin ja vene vesille. Hieman ahdasta kyllä oli kun vene vaihtui 6,1mx2m :stä pieneen soutuveneeseen. Ensimmäiselle verkkojatalle saikin suunnistaa sakeassa sumussa ja oma aikansa kesti etsimisessä, mutta löytyi se vihdoin. Jata kyytiin ja etsimään seuraavaa. Onneksi alkoi jo sumu haihtua hiljalleen ja seuraavat kolme jataa löytyi suhteellisen helposti. Neljää jataa enempää veneeseen ei mahtunutkaan, eli kaksi vielä jäi järveen ja rantaa kohti. Jonkun aikaa päästiin menemään kunnes moottori alkoi hiljalleen hyytyä ja lopulta akku loppui noin 3km:n päässä rannasta. Ei muutakun airot käteen ja soutamaan… Ei niin mukavaa touhua kun veneessä on kaksi ihmistä ja melkein 80 kilon edestä muuta tilpehööriä….

Täytyy kyllä myöntää että järvellä oli aavemaisin tunnelma ikinä. Vain pienen pieni tuulenvire, sumupilvet leijaili, hämärä alkoi laskeutua ja puut rannassa valkoisena. Ei äänen ääntä mistään.

Noh päästiin sitä hämärässä vihdoin rantaan ja päivä vihdoin pulkassa.  Jollainlailla kumminkin voittaja fiilis. 4/6 jatoista ylhäällä ja tappiot pienentyi monta sataa euroa, vaikka se tuskaa ja ongelmia tuottikin. Tosin yksi ainoa  onnistunut käynnistys vielä tänään olisi pelastanut kaikki verkot ja vähentänyt ongelmia merkittävästi, mutta tällä kertaa se oli liikaa vaadittu. Noh sellaista on ammattikalastajan arki parhaimmillaan. Huomenna vielä hakemaan kaksi viimeistä jataa pois, mikäli järvi ei pahasti ole jäässä eikä tuuli ole niin paha, että soutuveneellä liikkuminen olisi vaarallista. Mutta pahalta näyttää kun sääennustetta katsoo….

Lievästi sanottuna oli jälleen kylmä päivä järvellä. Aamusta odoteltiin sääennuste ennenkun lähdettiin järvelle, että tiedettiin onko järvi vielä uhkassa jäätyä ja pitääkö nostaa kaikki verkot pois. Huojentuneena uusi sääennuste putkahti vihdoin nettiin ja siltä näyttää että ainakin huomiseen saa vielä verkot pitää.

No ei siinä muutakun vaatteet niskaan ja järvelle. Aamusta lähtiessa pakkasta ei ollut vielä kun aste, mutta päivän edetessä ilma kylmettyi ja joka paikka taas jäätyi tasaisella vauhdilla. Joka jatan jälkeen saikin taas hakata jääpuikkoja veneen reunoilta pois, kun vesi jäätyi. Samoin siirtymillä oli pirun hankalaa pysyä penkillä kun siihen kerrostui parin millin jää aina verkkoja nostaessa.

Kolme jataa tuli nostettua ylös asti ja yksi katottua. Kuusi jataa vielä on järvessä ja huomisen sääennusteen perusteella tehdään ratkaisu nostetaanko kaikki pois jo huomenna vai torstaina. Luultavasti pari lähtee huomenna ja torstai pelataan riskillä. Tänään oli sen verran hyvin kalaa että se riski on taloudellisesti kannattava, vaikka hommiahan tuo teettää pirusti, kun luultavasti saa rikkoa puolilahtea jääpeitteestä torstaina. Mutta se kuuluu tähän hommaan tähän aikaan vuodesta.

Nyt onkin sitten ongelmana mihin kaikki verkot sais talveksi säilöttyä jne. Mutta eiköhän tässä sopivat paikat ja suojat niille keksitä.

Lisäilen tähän loppuun pari fiilistely kuvaa päivältä.

Suurin osa lipuista rannassa

Kalojen kantamista

Hihat jäässä päivän päätteeksi

Rantamaisemaa

Uusi viikko, uudet kujeet.  Tulikin sitten vasta tänä aamuna ajeltua takaisin Lappajärvelle ja kun sää ennustetta katsoi niin ei hyvältä näytä avovesikauden puolesta. Ei muutakun järvelle nostamaan muutama jata verkkoja ylös, huomenna luultavasti lähtee suurin osa muista verkoista ylös ja viimeistään keskiviikkona loput. Sen verran rajua pakkasaaltoa on luvattu, ettei järvi sitä ilman jääpeitettä kestä. Ensi viikon maanantain vastaiselle yölle onkin tiedossa tällä tietoa -19 astetta pakkasta. Tietenkin jos sääennuste vielä muuttuu, niin pelataan sen mukaan, mutta jos näillä mennään niin maanantaina uitetaan ensimmäiset talviverkot. Perseestä sinänsä kun mitään ei voi tarkasti suunnitella, kun kaikki riippuu säästä, eikä nuo ennusteetkaan ole takuu varmoja… Mutta eipä tuo valittamisella parane, joten otetaan kaikki ilo irti touhusta mitä saadaan!

Kunhan verkot saadaan järvestä niin ankara paneutuminen siihen että kaikki on valmiina kun järvi jäätyy. Verkot täytyy olla puikkarilla, narut valmiina, painot, merkit, kepit, uittonaru katteltuna, lauta vireessä ja kaikki muutkin tilpehöörit katseltuna. Pieniä hommia, mutta kokonaisuudessa paljon hommaa. Mikäli vanhat merkit pitää paikkansa, jotain jää aina viime tippaan. “kyllä sen ehtii vielä huomennakin kattoa valmiiksi” jne.

Oli kyllä mielenkiintoinen sää järvellä btw. Usva leijaili ympäri järveä, välillä ei näkynyt rantoja ja yhtäkkiä taas täysin selkeää. Tuulta ei ollut nimeksikään ja plussa- asteitakin oli pari kappaletta. “Tyyntä myrskyn” edellä voisi tässä tapauksessa täsmätä, tosin pienellä muutoksella “tyyntä pakkasen edellä”. Noh, aika näyttää pitääkö sääennuste kutinsa.

Illan voisikin kuluttaa jälleen vaappuja väkerrellessä, tv:tä katsoessa ja kaippa sitä pitäisi siivotakkin. Ja tietenkin lämmittää sauna!

Tähän loppuun pieni pätkä Reilukerhon biisistä. Tuli kuunneltua moneen kertaan automatkalla ja sanat iskevät kerta toisensa jälkeen.  Lukekaa ajatuksella sanat läpi ja yritetään ottaa oppia sanomasta. Rospuuton jälkeen:

Miks ois huolissaan, ku huomiseen on hyvämatka vielä
ja mitä sielt on tulossa, ei liia moni tiedä.
Mut leukaa silti pystyyn vaik ois sietokyky pakkasel
kaikki nyt vaa välil palkitaa patakakkosel.

Ei auta itku markkinoilla tai turha valitus
säälin hankkijoilla on aina pateettinen havitus
nenät niistoon ja ala käärimää hihaa
elä antaudu riistoon vaan kanavoi sun vihaa

aina sinne mihin pitää, koska kävi mitä kävikään
teini-angsti ei enää kuulu tähän ikään
kaikil tulee välil sontaa niskaa
mut jotkut vaa ei muista sitä vittuu sit viskaa

fudut duunista tai jotai muuta ikävää
ei siitä silti tarvii alkaa meteliä pitämään
kuulu kato elämään et välil osuu pohjaan

ja sielt mudasta sun pitäs ite ohjaa
kuiville, elämä on kovaa, niin se on vaan
kaiken turhan apatian sijaan vaik hommaa
vähän selkärankaa, hyytelöidyn lapamadon tilalle
ja lakkaa jankkaamasta kui vakava on tilanne

Jengi ikääntyy, keski-ikä lähenee
toiset lisääntyy, mut jotkut vähenee
ku ei ehi sitä ajoissa tajuta et selän saa suoraks muullaki ku narulla

Noniin, olihan se lahti ehtinyt jo hiukan vetää hileeseenkin yön aikana kun on ollut tyyni keli. 10-vrk:n ennustekkin lupaa huolestuttavan paljon pakkasta, ja ensi viikon keskiviikko-torstaille jopa -8 astetta.  Noh, toisaalta siihen on vielä pitkä matka ja ennuste ehtii muuttumaan moneen kertaan, mutta toivoa sopii että vielä koko ensi viikon järvi pysyisi auki.

Tuli muuten eilen käytyä kaupassa ja ostettua tuommoinen reilun kilon köntti jtn naudan paistia. Löin sen hetkeksi pakkaseen, että veti kohmeeseen ja sen jälkeen leikkasin sen ohuiksi lastuiksi. Yön yli se saikin sitten muhia kuivurissa ja nyt tässä samalla napostelen kuivattua lihaa. Täytyy kyllä myöntää että tää on harvinaisen hyvää ja aliarvostettua naposteltavaa. Tosin tällä kertaa tämä erä oli aavistuksen verran liian kauan,pääsi kuivamaan vähän liikaakin. Mutta mikäs sen hienompaa kun mettällä ollessa pysähtyä istumaan sopivalle mättäälle ja ottaa pala kuivalihaa järsittäväksi ja nauttia samalla maisemista?

Pian pitäisi lähteä tästä järvelle kun aamun muut askareet on tehty. Sen jälkeen sitten muutaman tunnin ajaminen ouluun ja tänne palaan luultavasti sunnuntai illalla, joten blogiinkaan ei viikonloppuna päivityksiä pahemmin ole tiedossa.

Niin joo, muuten. Oli eilen yöllä ilmestynyt noin metrin päähän verannalta komeat tassunjäljet. Olisi mukava saada mielipiteitä mikä eläin ollut kyseessä?. Itsellä kaksi vaihtoehtoa pyörinyt mielessä, joko törkeän iso koira tai sitten susi. Tietääkseni kyllä tällä alueella on susia pyörinyt, mutta varmaksi en tätä sano. Jäljen leveys oli noin 90-95mm.

Tänään tulikin sitten oltua järvellä yksistään. Aamu taas meni vaihteeksi takuten moottorin kanssa. Jonkun takia tuo nyt tuntuu  vissiin tyhjäävän akkua. Kunhan nyt vaan kesäis tämän kauden loppuun  ettei taas mee aika moottoria takuussa käyttäessa.  Talvella kyllä siihen löytyy aikaa.Kunhan jäät tulee niin voisi hajota mun puolesta vaikka miljoonaan osaan sitten. No lopulta kumminkin sain käyntiin, vaatteet niskaan ja järvelle.

Ensimmäisenä vuorossa oli rannan tuntumassa oleva normaalia pitempi jata. Suuri pettymys, eikä kalaa tullut kuin muutama hauki ja ahven. Itse kohdekalat, kuha ja siika loistivat poissaolollaan. Pienen pohdinnan jälkeen päätin siirtää jataa syvemmälle selällä. Kurvasin sopivalle rinteelle ja siinä vaiheessa tajusin että narurullat oli rannassa, eikä lipuissa ollut tarpeeksi narua niin syvälle mitä tarkoitus oli laittaa. No eikun ettimään matalampi paikka, mutta pahoin pelkään ettei tuossa jatassa seuraavallakaan kertaa oo mitään. No näitä sattuu aina, pitäis vaan pyrkiä aina minimoimaan ne jollain.

5 muuta jataa tuli vielä sitten katsottua, osa huonommalla menestyksellä, yksi paremmalla. Älytön vaihtelu kun jatat ovat melkein vierekkän ja samalla syvyydellä, mutta yhdestä jatasta tuli päivän kaloista yli puolet. Jos jollain onnistuttais jonain kertana saamaan kaikki jatat sellaiseen paikkaan missä sitä kalaa on, niin olisin miljonääri, mutta valitettava totuus tuntuu olevan että suurin osa kaloista tulee aina murto-osasta jatoista. Vaikka kuinka yrittää siirrellä niin apua ei tunnu olevan, korkeintaan vaan parhaat jadat vaihtuvat. No kaiken kaikkiaan taas ihan jeesh päivä takana.

Mielenkiinnolla alkaa taas talvikausi lähestyä ja sitä innolla jo odotan. Tosin sitä ennen tässä vielä taitaa tulla viikon kahden lomakin. Talviverkko tilaukset  pitäisi vielä  tänään varmaan tehdä valmiiksi ja sinne uppoaa taas muutama tonni rahaa.

Nyt alkaa olla taas pari erää vaappujakin maalattavaksi ja jos oikein inspiraatio iskee niin voisi noin puolen vuoden tauon jälkeen pitkästä aikaa vähän maalailla. Jälki luultavasti on sen mukaista, mutta eiköhän aikanaan tänne jtn julkaisukelpoista kuvaakin niistä saada.

Noniin taas yksi kalastuksen täyteinen päivä takana. Ja heti alkuun voi taas todeta ettei tuo ammattikalastus ole kyllä vilukissojen hommaa. Ette arvaakkaan miten hyvältä tuntuu kun pääset rantaan vaihtamaan kuivat vaatteet päälle, lämmittelemään kamiinan eteen ja kaatamaan kuksaan kahvia. Aaah, jtn niin täydellistä <3.

Juuri selasin tuossa facebookin läpi ja taas miljoona valitusta asiasta kuinka lunta on joka paikassa, on kylmä jne.  Mä vaan vieläkin kysyn saman kysymyksen minkä olen miljoona kertaa aikaisemminkin esittänyt, että  onko se nyt niin hirveää jos joutuu sen lumen kolata auton päältä, että pääsee ajamaan sen 5km matkan töihin, tai onko se niin hirveää että joutuu sen pienen pihan aurata? Tai onko se niin hirveää että lenkille pitääkin pistää jo pipo päähän, tai postia hakiessa saattaa vähän sormet vetää kohmeeseen? Jos jollekkin nää asiat on oikeasti ylitsepääsemättömiä, niin kokeilkaapas tulla viikoksi ammattikalastajaksi, niin takaan ettei enää pikku pakkanen tunnu missään. Tai sitten muutatte Suomesta pois, mutta onko pakko valittaa asioista jolle että voi tehdä mitään?

Tässä ammatissa sä työskentelet  yli 90% ajasta ulkona, kosteissa olosuihteissa, oli keli mikä tahansa. Jokainen pystyy varmasti tekemään tätä hommaa kesällä hyvässä kelissä, mutta kokeilkaapas olla järvellä syysmyrskyssä pahimmillaan auringonnoususta sen laskuun. Vaatteet kastuvat ensimmäisen vartin aikana litimäräksi ja pohjoisesta melkein 20m/s pauhaava tuuli tuntuu kirjaimellisesti luissa ja ytimissä. Pahimmillaan vielä sitä pakkasta saattaa olla se -5 astetta. Sen lisäksi irrotat märkiä ja kylmiä kaloja koko ajan verkoista, kädessä vain ohuet kumihanskat ja kiskot monta kilometriä verkkoja veneeseen. Pienikin virhe saattaa kostautua ja pahimmassa tapauksessa viedä jopa sun hengen. Sellaista se on, ammattikalastajan arki pahimmillaan, vai pitäisikö sanoa parhaimmillaan?

Mutta en koe aiheelliseksi valittaa, asiat voisivat olla huomattavasti pahemmin. Ja uskokaa tai älkää, mä nautin tästä sisimmässäni. Mitä huonompi keli, sitä paremmin pääsen fiilikseen ja tunnen olevani jotain. Jotenkin tässä ammatissa saa tuntea tekevänsä sitä mitä oikeasti haluaa. Ette usko sitä tunnetta kun pääset kunnon syysmyräkän aikana vauhtiin, kalaa nousee ja sen jälkeen pääsee sisälle lämmittelemään kahvikupin ja kamiinan ääreen.

Satuin lukaisemaan Aatamin blogin ja annan täydet propsit siitä että joku muukin pystyy nauttimaan pienistä asioista. Täytyy kyllä myöntää että Jukka Pojan – Mielihyvää kappale on myös itse tullut moneen kertaan kuunneltua. Suosittelen jokaisen kuuntelemaan sen edes kerran ajatuksen kanssa. Nykypäivän ihmiset ei tunnu olevan tyytyväisiä mistään, mutta tosin onneksi näitä vastakohtiakin tuntuu löytyvän ja toivokaamme että positiivisuus alkaisi hiljalleen nousta valtavirraksi.

Mitä tähän päivään tulee, niin ei sekään mennyt ihaa putkeen. Aamulla veljellä soi puhelin ja muutaman paikallisen ammattikalastajan kanssa keskusteltiin. Jättävät kuulemma tänään menemättä järvelle koska tuulee “liikaa”. Ja kyllähän siellä tuuli, merenkurkkun sää täsmää pitkälti täällä ja sinne on annettu kovan tuulen varoitus. Mutta henkilökohtaisesti emme jättäneet väliin, niinkun olen ennnenkin sanonut, nautin huonosta kelistä. Järvelle lähtiessä tosin onnistuin melkein lentämään selälleni veteen, kun veneen keula olikin jäässä eikä sinne ponnistaminen mennyt ihaa niinkuin elokuvissa. Jotenkin sain roikuttua kumminkin niin etten pudonnut, mutta kastelin kummatkin kengät ihan täyteen +4 asteista järvivettä. No ei siinä enää jaksanut lähteä kenkiä vaihtamaan ja päivä meni jalat niin sanotusti uitettuna.Aallot nousivat mukavasti venettä vasten ja tyrskyt kastelivat kummankin kalastajan jo rannasta ensimmäiselle verkkojatalle siirryttäessä.

Kalaa tuli kyllä ihan mukavasti, ja konekin pelasi ongelmitta. Rantaan tullessa, kalat nopeasti punnittavaksi ja kalanostaja tuli hakemaan eilisen ja tämän päivän kalat pois. Selvisi myöskin että kaikki muut ovat tällä hetkellä lopettaneet/lopettamassa ihan juuri avovesikautta.Meillä olisi vielä tarkoitus  jatkaa viikko, ehkä jopa kaksi. Toiset pitää hulluna touhuna, itse en. Nautin haasteista, koska niihin löytyy aina ratkaisu.

Vielä olisi tänään tiedossa yrityksen paperihommia, alvien maksamista ja vaappujen valmistusta. Eipä tässä oo muuten enää kun kaksi työpäivää tälle viikolle henkilökohtaisesti tiedossa, sen jälkeen pääseekin viettämään laatuaikaa tärkeän ihmisen kanssa.