Globaali kalatalous seilaa ristiaallokossa

Yli miljardin ihmisen eläinproteiinin tarve tyydytetään kalalla ja muulla erilaisista vesiympäristöistä saatavalla ravinnolla. Tämä tosiasia unohtuu usein, sillä ilmastonmuutosta ja maapallon ruokaongelmaa tarkastellaan tavallisesti ”maalta käsin”.
Tuoreet tutkimukset ovat tuoneet uutta tietoa kalastuksen kannalta tärkeistä ekosysteemeistä.

Uudet tutkimukset osoittavat, että kalansaalispotentiaalia ei kannata hyödyntää maksimaalisesti.
Kalastajilla ja kaloilla on tulevina vuosikymmeninä kaksi yhteistä haastetta: liikakalastus ja ilmastonmuutoksen vaikutukset. Asiaa koskevassa keskustelussa on jopa tutkijoiden keskuudessa nähty ylilyöntejä ja puhallettu tuomiopäivän pasuunoihin. Akva-apolyptikasta pauhaavat ovat ennustaneet, että suurin osa valtamerien herkuista olisi vuoteen 2050 mennessä kokonaan kadonnut ruokapöydistä ja että elämme siten kalastusammatin viimeisiä vuosikymmeniä.

Nyt meriekologit, –biologit ja kalastuksen asiantuntijat ovat alkaneet yhdessä analysoida liikakalastuksen rasittamia merien ekosysteemejä eri puolilla maailmaa. Kesällä Science-lehdessä julkaistun, mediassa hyvin vähälle huomiolle jääneen raportin mukaan kalastuskiintiöt ja kalastuskieltovyöhykkeet sekä valikoiva pyyntimenetelmien käyttö näyttäisivät palauttavan kalakantoja ja luonnon monimuotoisuutta yllättävän hyvin.

Näin on varsinkin niillä kalastusalueilla, joilla on pyritty kalastamaan pienempiä kalansaaliita kuin mitä kestävän kehityksen mukainen maksimaalinen kalansaalisosuus edellyttää. Tällaisia alueita löytyy muun muassa Islannista, Yhdysvaltojen itärannikolta ja Uuden-Seelannin ympäristöstä, joissa kalavesiä hyödynnetään vain 40-prosenttisesti. Vastaavanlaisia elvytystoimenpiteitä tarvitsee 63 % merien kalakannoista, jotta niihin saataisiin pysyvän pyytämisen mittaisia populaatioita ja parvia.


Vaikka meriltä pyydettävien saaliiden määrät ovat pysyneet jo 15 vuotta likimain vakiona, kalankasvatus ja vesien viljely eli niin sanottu akvakulttuuri on ollut jo muutaman vuosikymmenen kasvussa. Sektori käsittää jo kolmanneksen maailman kalatuotetarjonnasta ja jopa puolet ruokakalavarannosta. Kiina on vesien viljelyssä ja kalankasvatuksessakin valtamaa noin 30 miljoonan tonnin vuosituotannollaan. Se on 67 % globaalista tuotannosta. Eniten Kiinassa viljellään karppia.

Akvakulttuuri onkin yksi maailman voimakkaimmin kasvavista alkutuotannon teollisista haaroista. Kuten tunnettua se ei ole ongelmatonta, sillä ravintoaineet ja jätteet, erityisesti typpi- ja fosforijäämät, rehevöittävät kasveineen ja leväkukintoineen ympäröiviä vesiä.

Paljon kalajauhoa ja kalaöljyä ravinnokseen tarvitsevien lohien ja katkarapujen tilalle kaavaillaan ainakin lämpimien vesien kasvatusaltaiden valtakalaksi Niilin ahventa, jonka uskotaan tuovan ratkaisun myös kasvavan väestömäärän proteiinin tarpeen tyydyttämiseen.

Tällä hetkellä ihmisten keskimääräinen kalankulutus on 16, 4 kiloa vuodessa. Määrä jakaantuu liki tasan tuoreen ja prosessoidun kalatuotteen kesken. Vielä 1960-luvulla kalaa syötiin vajaat 10 kiloa henkeä kohden. Kiinassa keskimääräinen kalankulutus on 26,1 kiloa henkeä kohden. Maailman eri puolilla yksilöllinen kalankulutus vaihtelee yhdestä kilosta sataan kiloon vuodessa. Japanissa nautitaan maailman maista eniten kalaa henkeä kohden. Afrikan kuivilla alueilla ja Himalajalla kalaa käytetään vähän.


Tutkijat ovat aivan äskettäin pystyneet analysoimaan kalansaaliiden kannalta merkittäviä ekosysteemejä ja mallintamaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia kalalajien runsauteen ja saalispotentiaalien muutoksiin (Progress In Oceanography Volume 81; Fish and Fisheries 10/2009; Global Change Biology online).

Syvissä valtamerten rajavyöhykkeissä ekosysteemien kehittymiseen vaikuttavat erilaiset merivirtaukset ja valtamerten lämpötiloja muuttavat ns. luonnolliset pakotteet, mm. El Nino –tyyppiset ilmiöt. Kalastuksen vaikutus taas tuntuu eniten mannerjalustojen ja rannikoiden matalammissa lähivesissä.

Osassa pohjoisen pallonpuoliskon ekosysteemeistä muutos on jo nähtävissä. Kalansaaliit ja kalastuspotentiaalit ovat siellä painottumassa pohjakaloista selkärangattomiin: mustekaloihin, katkarapuihin ja kampasimpukoihin.

Ilmastonmuutoksen seurauksena kalalajien jakautumat ja kalansaalispotentiaalit muuttuvat. Tärkeät kalalajit kuten turska, silli, punakampela ja katkarapu siirtyvät lähemmäksi napoja. Seurauksena on, että saalispotentiaalit voivat kasvaa korkeammilla leveysasteilla 30–70 prosenttia ja vastaavasti laskea trooppisilla merialueilla. Jakautumien muutosnopeus on 40 kilometriä vuosikymmenessä.

Potentiaalin muutoksista hyödyttäisiin eniten Norjan, Grönlannin ja Alaskan vesillä sekä Venäjän itäisillä merialueilla ja Pohjanmerellä, mutta ehkä myös Itämeren piirissä.

Saalispotentiaalin väheneminen taas on suurinta Tyynenmeren alueella Indonesian, Kiinan, Yhdysvaltain ja Chilen rannikoilla.


JARMO WALLENIUS, Chicago

Lähde: Turun Sanomat

Kalastusuutisten etusivu

Valitse blogi: