Merimetsot ja hylkeet tähtäimeen

Rannikon kalastusalueet vaativat metsästysoikeutta merimetsojen harventamiseksi. Suojeluntarve on kalastusalue-edustajien mukaan siirtynyt kalastajiin

Ammatti-ja virkistyskalastajat vaativat myös hyljekiintiötä poistettavaksi ympäristöministeri Paula Lehtomäelle jättämässään ehdotuksessa. Ehdotuksen mukaan merimetsojen metsästys tulisi sallia ympäri vuoden 300 metrin säteellä pyydyksistä, kalankasvatuskasseista sekä kalanistutusalueista.

Myös hylkeet ruokailevat samoilla apajilla, joten ne pitäisi metsästyksellä saada jälleen pelkäämään ihmistä, perustelevat kalastusalueiden edustajat. He vaativat toimenpiteiden aloittamista jo tämän vuoden aikana.

Kalanviljely uhattuna

Ympäristöministeri Paula Lehtomäkeä lähestyi koko rannikon kalastusväki. Toimenpide-ehdotusta jättämässä olivat Airisto-Velkuan-, Halikonlahden-, Kustavin-, Lounais-Suomen-, Paimionselän-, Uudenkaupungin-, Velhovesi-Ruotsinveden-, Särkisalo-Finbyn, Dragsfjärd-Västanfjärdin-, Iniön-, Kemiön-, Korppoon-, Nauvon-, Paraisten-, Luvian-, Merikarvian-, Porin-, ja Raumanmeren kalastusalueet. Ne ovat lakisääteisiä ja mm. istuttavat uusia kalanpoikasia kalakannan ylläpitämiseksi.

Ministerille selvitettiin, miten harmaahylkeiden ja merimetsojen kielteiset vaikutukset tekevät rannikko- ja merialueiden kalastuksen ja kalanviljelyn mahdottomaksi. Edustajien näkemyksen mukaan eläinten suojelu on ylittänyt suotuisan tasonsa. Nyt on tarpeen suojella kalakantoja sekä niistä elantonsa saavaa elinkeinon harjoittajaa, virkistyskalastajaa unohtamatta.

Kalastusalueiden esittävät yhteisesti, että jo vuoden 2009 aikana toteutettaisiin seuraavat toimenpiteet:

1. Merimetso on siirrettävä metsästyslain piiriin rauhoittamattomien eläinten kategoriaan. Lupa merimetsojen metsästykseen tulee myöntää ympärivuotisesti 300 metrin säteellä kalanpyydyksistä, kalankasvatuskasseista sekä kalanistutusalueilta ennen ja jälkeen istutustoimenpiteiden.

2. Kaikki kalanpyydyksillä ja kalankasvatuskasseilla ruokailemaan tottuneet hylkeet on voitava poistaa ja luontainen pelkäämisvaisto ihmistä kohtaan näin palauttaa.

3. Hylkeiden pyyntiin on kehitettävä uusia keinoja erityisesti siellä, missä perinteinen metsästys ei ole mahdollista. Rannikon alueellisesta kaatolupakiintiöstä voidaan luopua, koska sitä ei tarvita harmaahyljekannan suotuisan suojelun tason takaamiseksi.

Perusteluja pitkä lista

Kalastajien, kasvattajien ja hoitoistutusten tekijät olivat koonneet listan perusteluista vaateilleen. Heidän kokemustensa mukaan hylkeet saalistavat kalanpyydysten läheisyydessä, missä ne aiheuttamiensa pyydys- ja saalisvahinkojen lisäksi karkottavat kalat. Hylkeitä esiintyy tyypillisesti myös kalankasvatuskassien välittömässä läheisyydessä. Kalat stressaantuvat ja joutuvat saaliksi tai puolittain syödyiksi. Harmaahylkeestä on tullut suojelutoimien myötä ihmistä pelkäämätön.

Ammattikalastajat eivät vuokraa vesialueita hylkeen esiintymisalueella, ja vesialueen omistajat menettävät näin kalaistutuksiin ohjattavia vuokratuloja. Kalastusluvan saanti korvaavalta, hyljevapaalta alueelta on hyvin epävarmaa.

Merimetsot kärkkyvät kalansaalista suoraan pyydyksiltä ja hylkeiden tavoin karkottavat kaloja. Merimetson aiheuttama häiriö kalojen kudulle on todennäköistä. Eniten nämä linnut aiheuttavat vahinkoa syömällä kaiken kokoista kalaa, hyödyntäen ravinnokseen sekä istutettuja kalanpoikasia että luontaisen lisääntymisen kautta syntyneitä poikasia. Merimetsojen ravinnon lajivalikoimaan kuuluu luonnollisesti myös ammatti- ja virkistyskalastukselle merkittäviä kalalajeja, kuten kuha, ahven, siika ja meritaimen.

Suomen ympäristökeskus arvioi Suomen merimetsojen pesimäkannan kooksi yli 12 600 pesivää paria vuonna 2008. Pesivät linnut ja poikaset söivät yhteensä noin 4,3 miljoonaa kiloa kalaa. Määrään on lisättävä nuoret ja pesimättömät linnut, jolloin nykyisen merimetsokannan ravinnontarve on yli 7 miljoonaa kiloa kalaa vuodessa, laskevat kalastuksesta elävät.

Kalastusalueet esittivät myös Pernajassa, Tammisaaressa ja Dragsfjärdissä tehtyjä tutkimuksia, joissa on todettu, että suurin osa merimetsojen käyttämästä ravinnosta koostuu vähäarvoisesta kalasta kuten särkikaloista ja kivinilkoista. Ravinnosta runsas viidennes koostui kuitenkin tärkeistä talouskaloista kuten ahvenesta (18 %) ja kuhasta (4 %). Kun merimetson saalis esimerkiksi kuhan kohdalla koostuu 3-4 kertaa pienemmistä kaloista kuin ammattikalastuksen saalis, kuluttaa merimetsokanta paljon suuremman yksilömäärän kuin ammattikalastus. Merimetso-ongelma ei keskity ainoastaan rannikon alueelle, vaan on leviämässä myös sisävesialueille.

Kalanistutukset hukkaan

Kalastusalueiden edustajat surevat myös istustusten häviäviä hyötyjä. Rannikon kalastusalueiden toimialueille istutetaan vuosittain meritaimenta, haukea, kuhaa ja siikaa satojen tuhansien eurojen arvosta. Osa istutustoiminnasta sisältyy kalastusalueiden, osakaskuntien ja vesialueiden omistajien omaan toimintaan, mutta suurin osa on velvoiteistutuksia. Velvoiteistutusten tarkoitus on korvata vesilupien haltijoiden vesistölle aiheuttamat haitat, mutta nykyisessä tilanteessa suurin osa istutusten hyödyistä menetetään hylkeiden ja merimetsojen takia. Kalaistutusten vähentyminen vaikuttaa myös poikaskalojen tuotantolaitosten toiminnan kannattavuuteen.

Lähde: YLE Turku

Kalastusuutisten etusivu

Valitse blogi: